Töitä kesäksi alkaa olla tiedossa, eli toimeentulo on turvattu. Koulua en saanut tähän kevääseen päättymään, mutta en siitä isosti jaksa vielä stressata, syksyllä lienen tuttu näky vähän toisessa ketjussa.
Nyt päällimmäisenä on kuitenkin onnellisuuden tunne siitä, että heräsin tähän elämään, ja varasin lippuni Hakametsään tiistaiksi. Kanadaa ei Tampereella näe joka vuosi, eikä näitä pelimiehiä välttämättä montaa kertaa livenä uudestaan. Pakkohan sinne on mennä. Onneksi lippuja oli vielä, hyville paikoille. Oli pakko panostaa, vaikken mikään tilanomistaja olekaan.