Porissa paistaa aurinko, ei tippaakaan lunta.
Kylmä tuuli vähän vie lämpöä.
Onko mitään suloisempaa kuin pienet sotkemassa vimmatusti polkupyörää! Näitä aina lapseton ja lapsenlapseton ihastelee.Vanhempi poitsu oppi tänään pyöräilemään polkupyörällä ilman mitään apuja! Täytti viikko sitten 3,5 vuotta. Helvetin rankka uhmavuosi ollut tuossa 2,5-3,5v välillä, eikä se elämä helppoa edelleenkään mustasukkaisuuden yms. haasteiden kanssa ole, kun pikkuveli syntyi loppukesästä viime vuonna. Mutta tällaiset positiiviset asiat vetää iloiseksi ja luo toivoa tulevaisuuteen.
Ei kyllä varmasti olekaan! Ja nyt varsinkin kun tietää kuinka paljon hikeä ja verta ne vanhemmatkin ovat joutuneet vuodattamaan ennen kuin tuohon pisteeseen on päästy, kun ne sotkee itse menemään. Oi sitä hihkumisen määrää, kun pikkujäbä vihdoin tajusi, että nyt saa vapaasti painella menemään. Herkäksi vetää vieläkin tässä pari tuntia myöhemmin.Onko mitään suloisempaa kuin pienet sotkemassa vimmatusti polkupyörää! Näitä aina lapseton ja lapsenlapseton ihastelee.
En ole yleensä kateellinen mistään, mutta jos jostakin niin hetkistä pikkuisten kanssa.Ei kyllä varmasti olekaan! Ja nyt varsinkin kun tietää kuinka paljon hikeä ja verta ne vanhemmatkin ovat joutuneet vuodattamaan ennen kuin tuohon pisteeseen on päästy, kun ne sotkee itse menemään. Oi sitä hihkumisen määrää, kun pikkujäbä vihdoin tajusi, että nyt saa vapaasti painella menemään. Herkäksi vetää vieläkin tässä pari tuntia myöhemmin.
Ja hihkuminen jatkui vielä pyörälenkin jälkeen, kun hän sai kauan haluamansa Ryhmä Haun Valpas-hahmon, mikä oli ollut koko kevään/alkukesän ajan pyöräilyn motivaattorina.
No siis tietysti pelaamassa jääkiekkoa. Mehän ollaa lätkäpalstalla.Onko mitään suloisempaa kuin pienet sotkemassa vimmatusti polkupyörää! Näitä aina lapseton ja lapsenlapseton ihastelee.