Onneksi olkoon. Koska on häät?
No perkele, minä taidankin sitten olla helpommin luettavissa kuin Aku Ankan taskari...
No sanotaan sitten nyt kun kerta luit mua kuin avointa kirjaa, eli pientä ihastusta saattaapi tosiaan olla ilmassa tällä hetkellä erääseen naiseen, joka työskentelee tuolla osa-aikaisena samalla kun opiskelee. Kaikki alkoi toissa perjantaina sillä kuuluisalla silmäpelillä puolin ja toisin.
Mutta ei tässä vielä mitään sen kummempaa ole meneillään. Tämän naisen kanssa klikkasi heti ja toistaiseksi oon saanut hyvät fibat hänen olemuksestaan. Siksipä ilahduin tänään kovasti, kun sain onnistuneesti "taktikoitua" itseni perjantaille iltavuoroon, jolloin on hänen tämän viikon ainoa vuoro.
No en mä tietenkään pomolle asiaa ilmaissut niin että "Hei, voisinko tulla perjantaina iltaan, kun xxxxxxx on töissä silloin?", vaan kyseessä oli puhtaasti onnekas sattuma, kun mulle ei alun perin ollut merkattu perjantaille lainkaan työvuoroa ja torstainakin teen vain lyhyemmän aamushiftin, niin sanotaanko että "tilaisuus teki varkaan". Tuossa työpaikassa mihin pääsin on sekin loistava puoli, että omalla motivaatiolla on todella helppo saada itselleen lisää työtunteja, sillä työtekijöitä tuolla ei (etenkään illoissa) ole ikinä liikaa. Ja tällä kertaa minun motivaation syvin lähde oli ainakin hyvin selkeä itselleni, heh.
Ja vaikka hän ei nyt olisikaan sitten se mun tuleva nainen, niin en minä tällä hetkellä ota mitään varsinaista stressiä parisuhdeasiosta. Tiedän kuitenkin olevani tällä hetkellä hyvässä asemassa sekä vihdoin myös valmis vakavaan seurustelusuhteeseen. On tullut parina viime vuotena kasvettua tosi paljon ihmisenä sekä haudattua monet menneisyyden luurangot. Sillä rakkaudella kun on yleensä tapana tulla anyway aivan puuntakaa ja yllättäen, niin turha mun on asialla päätäni etukäteen vaivata, ennen kuin ne tunteet toden totta leimahtavat sen jonkun kanssa.
Onhan niistä hyvistä fiboista kuitenkin vielä matkaa leiskuvaan lempeen. Esimerkiksi viime vuonna olin todella palavasti ihastunut yhteen naiseen ja hetken aikaa hänen tapaaminen tuntui kuin "tähtiin kirjoitetulta". No ehkä se sitä jossain määrin olikin, sillä lyhyessä ajassa opin häneltä tosi paljon. Jälkikäteen kuitenkin tajusin ja myös itselleni myönsin, että senkertainen ihastus oli molemmin puolin pitkälti fyysistä viehätystä ja sen lisäksi että tämä nainen vielä silloin yritti aloitella Pokemon Go:ta, niin eihän meiltä kovin paljon yhteistä taustaa todellisuudessa löytynyt. Mukava ja terävä leidi mutta ei sen enempää.
Sanoin muuten itselleni vihdoin sunnuntaiyönä ääneen tästä ensirakkaudestani, että "Tiedän, että xxxxx ei ole mun sielunkumppani". Tuntui jotenkin helvetin hyvältä ja vapauttavalta viimein tunnustaa tuo itselleen ääneen ja haudata samalla lopullisesti ne "ehkä jossit" ja "annetaan aikaa" tyyliset haihattelut. Kyllä minä hänestä edelleen välitän ja näen hänet jollain tapaa mun "kindred spiritinä" (en oikein keksi järkevää suomennosta tuolle sanalle eikä sanakirjakaan auttanut), mutta kyllä me varmaan sitten lopulta oltiin ihmisinä liiankin samanlaisia ja sikäli hyvä että pysyttiin vain frendeinä.
Sillä kun ei ole lopulta mitään väliä, miten paljon sä haluaisit olla jonkun kanssa. Jos et ole romanttisesti yhteensopiva niin et ole ja jälkikäteen tuo friendzonatuksi tuleminen olikin mulle enemmän siunaus kuin kirous, koska olen sittemmin alkanut opetella pitämään itsestäni tällaisena weirdona joka olen, enkä elämään enää muiden kautta. Kyllä se rakkaus pitää löytää ensin sisältä, ennen kuin sitä lähtee etsimään kenestäkään muusta.
Mjoo, tästähän tuli sitten vähän pitempi selonteko mutta ei kait siinä. Kaipa tämäkin kevensi oloa kun sai kirjoittaa ajatukset sanoiksi.