Todella hienoa lukea tälläistä! Onnea uuteen yritykseen!Olen onnellinen siitä mahdollisuudesta, että minusta voi vielä tulla isä. Edellisessä suhteessa minusta ei olisi sitä todennäköisesti tullut, ja siksi pitikin tehdä kova ratkaisu, joka tuntuu yhä.
Toivon, ettei tämä ole turhaa. Olen myllännyt elämäni ylösalaisin ja heittänyt hukkaan paljon, jotta tuo yksi asia voisi joskus toteutua. Mitään takeitahan sen onnistumisesta ei ole. Nyt vasta ymmärrän, miten monen asian pitää osua kohdalleen, että tuo voi tapahtua.
Elämää ei voi elää niin, että toivoa ei ole. Sitä on aina oltava. Siksi näin. Toivo meni kaiken edelle ja heräsi henkiin, joten siitä olen onnellinen.
Todella hienoa lukea tälläistä! Onnea uuteen yritykseen!
Onneksi olkoon. Onkohan lapsenlapsesi peräti ensimmäinen poikkeustilalapsi? (Tosin näin maaliskuun puolenvälin paikkeilla taitaa olla melkoinen piikki syntyneiden lukumäärissä luontaisesti.)Olen isoisä.
Epäilen että seuraavassa vuoden vaihteessa myös...Onneksi olkoon. Onkohan lapsenlapsesi peräti ensimmäinen poikkeustilalapsi? (Tosin näin maaliskuun puolenvälin paikkeilla taitaa olla melkoinen piikki syntyneiden lukumäärissä luontaisesti.)
Itsekin arvostan todella suuresti sitä, että saan asua omassa talossa ja on oma piha. Tälläisen luksuksen jälkeen kerrostaloasuminen voisi tuntua melkoisen ahdistavalta.Vaikka mekin ollaan asuttu vuodesta 2007 tässä talossa, niin aina vaan tuntuu yhtä hienolta istua omalla terassilla ja silmäillä tiluksia auringon lämmittäessä poskipäitä.
Hera80
-onnellinen-
On. Ei tarvi huolehti muuta ku ovi kiinni lähtiessä. Ei lumitöitä, ei lehtien haravointia, ei muitakaan pihatöitä. Ja jos jotain vikaa tulee niin voi soittaa huoltomiehelle.On tää kerrostalossa asuminen mahtavaa.
T: onnellinen sämpylä
Ei se kyllä voi oikein asua sydämmessä, kun sydämeen ei mahdu kahta m:ää. Tämän mulle opetettiin jo peruskoulussa.Joo eihän onnellisuus ole siitä kiinni mitä omistaa tai missä asuu.
Hera80
-onnellisuus asuu sydämmessä-
Ai miten kauniisti kirjoitit ja kolahti muhun varmaan siksi niin kovaa, kun löysin tänään linnunpesän, niin olen alkanut ymmärtämään mitä äitiys merkitsee. Parasta kaikessa on kuuluminen toinen toisilleen. Ei siinä tarvita fanfaareja eikä ilotulituksia, sen kyllä huomaa kun on hyvä, yhdessä.Lapset olivat pari viikkoa kesäreissussa ja palasivat illalla. Maailma pysähtyy, kun matkalaukut putoavat käsistä ja pieni ihminen syöksyy syliin. Jopa teini halasi pitkään. Kämppä on uimapatjoja, purkamattomia laukkuja, leivänmuruja, äitiäitiä ja hälinää täynnä. Vaikka joskus näiden villikissojen kanssa vääntäessä saa kerätä aikuisuuden sirpaleita kasaan, oon pohjattoman onnellinen heistä.