Tajusin hiljattain kuinka onnekas olen, kun mulla on niin paljon hienoja ihmisiä omassa "ympyrässäni" ja että miten monta uutta hyvää ystävää olen löytänyt pelkästään siksi, että aloitin kesällä 2016 pelaamaan Pokemon Go:ta sille tielle jääden.
Ennen tätä peliä mä olin sellainen melko sosiaalisesti varautunut "yksin vaeltaja" jolla oli se käytännössä se pari-kolme tosielämän hyvää ystävää, jotka ovat kulkeneet rinnalla pitkältä lapsuudesta saakka, sekä sitten iso kourallinen matkan varrelle osuneita tuttavuuksia joita en juurikaan enää näe.
En olisi ikimaailmassa uskonut saavani tältä sosiaalisen boomin innoittamana lataamaltani virtuaalipeliltä näin paljon takaisin. Enkä puhu nyt pelkästään niistä lukuisista hetkistä jotka olen kännykällä Pokemoneja jahdannessani kokenut. Totta kai itse tää pelikin on antanut mulle niin paljon.
Korvaamattomimpia ovat ennen kaikkea nämä ajan mittaan todella läheisiksi kasvaneet ihmiskontaktit, jotka ovat sataprosenttisesti tämän pelin ja Helsingin PoGo-yhteisön ansiosta osuneet mun elämänpolulleni. Olen sekä onnellinen että kiitollinen!
Saako suomalaismies näyttää kaikille avoimesti onnellisuutensa? No totta hitossa saa ja todellakin annan sen näkyä nykyisin minne menenkin! Ei tämä elämä ole kellekään helppo taival, mutta positiivisuus on niin hitosti kehittävämpää kuin perisuomalainen murjottaminen. Elämä on hei makeeta! Välillä se osaa kyllä olla myös melkosta paskaa, mutta enimmäkseen silti aika makeeta.