Onnellisuusketju

[Uleåborgir]

Meikästä tulee eno ensi tammikuussa! Kipenen jopa kyynelehdin kun kuulin tästä asiasta.

 

[Czescku]

Meikästä tulee eno ensi tammikuussa! Kipenen jopa kyynelehdin kun kuulin tästä asiasta.

Tiedän tunteen. Minusta tuli tuplaeno aika tarkkaan kolme vuotta sitten, kun sisko sai kaksoset. Oli kyllä upea tunne. Ja syyskuussa minusta tulee jo triplaeno, kun kaksostytöt saavat pikkuveljen.

 

[Sue]

Ystävän kuusiviikkoinen vauva selvisi äkillisestä, vaikeasta leikkauksesta ja on päässyt tänään pois teholta.

Elämä ja sen murheet asettuivat mittasuhteisiin taas hetkeksi.

 

[Individual]

Jotenkin elämällä vaikuttaisi taas olevan tarkoitus. En toki tiedä, että mikä se on, mutta tämä sisään ja uloshengittäminen tuntuu mielekkäältä tällä hetkellä. Pääsin muuttamaan haluamaani kaupunkiin, siis tänne Helsinkiin ja jättämään hyvästit aiemmalle kodille. Töissä tulee tehtyä parasta jälkeä koskaan ja vaikka suurin osa duuneista tapahtuu vielä kotona, niin myös tässä uusvanhassa toimistossa, jossa pari kertaa viikossa vierailen, minut on otettu hyvin vastaan. Mitä pieni arvostuksen lisääminen voikaan tehdä koko ikänsä itsetunto-ongelmien kanssa painineelle. Siinä isoa roolia näyttelee myös tehtäväkentän monipuolistuminen. Rakastan tätä "kylää" jo nyt. Sen katuja, arkkitehtuuria, Kallion rouheutta, Punavuoren pieniä putiikkeja ja sivukujia, sekä muuta kantakaupungin tunnelmaa, ratikkamatkoja koko reitin ympäri, kevättä, pian alkavaa kesää, puistoja ja sitä, että vaikka tunnen täältä ison määrän ihmisiä, voin olla täysin omissa oloissani, tuntemattomana. Nyt on aika kiva meininki.

 

[Kiuru]

Vaimon oleskelupa Suomeen tuli tänään hyväksyttynä, tässä maailman tilanteessa tämä lämmittää ja tuottaa suuresti onnellisuuden tunnetta. Varsinkin kun vaimo on itänaapurin kansalainen. Ei tiedä milloin esirippu menee lopullisesti kiinni.

 

[SamSal]

Vaikka vähän hiljaiseksi vetää niin ehkä kuitenkin onnellisuusketjun kamaa.
Esikoinen muutti tänään pois kotoa, tosin vasta asuntolaan ja viikonloppuina varmasti tulee kotiin, mutta
niin vaan se aika menee äkkiä. Tässä on nyt takana neljän vuoden helvetti kun lapsi alkoi vetäytymään ja kaikki harrastukset loppuivat ja kaverit katosivat. Koko yläaste ihmeteltiin että mikä on ja käytiin kaikki mahdolliset nupot läpi.

Kotikunta ei millään suostunut autismitesteihin laittamaan lähetettä vaikka monelta taholta sitä suositeltiin.
Onneksi lapsen sairausvakuutus sen kuitenkin korvasi ja päästiin lopulta yksityiselle ja asperger sieltä sitten paljastui ja sitämyöden ääniyliherkkyydet sekä sosiaalisten suhteiden vaikeus. Sen jälkeen kaikki on pikkuhiljaa helpottunut ja nuorikin on saanut ilmeisen toimivaa kuntoutusta ja lääkityskin ainakin tuntuu toimivan. Vaikka vaikeita aikoja tulee aika ajoin niin tulee hyviäkin päiviä paljon enemmän.

Tänä kesänä jopa uskalsi mennä kavereidensa kanssa muutamaksi päiväksi Helsinkiin ja reilun viikon rippileirille isoseksi. Ihan normaalia nuoren toimintaa, mutta kun viimeiset vuodet on vietetty omassa huoneessaan niin tuntuu niin samperin hyvältä nämä pienet askeleet. Ei mitään väliä vaikka maitojunalla tulisi takaisin kotiin niin ainakin iso askel on uskallettu ottaa.

Aika sekava olo on.

 

[Vahva tunne]

Mistä se onnellisuus tulee? Meillä pienillä ihmisillä ihan vaikka siitä, että saa jonkun homman tehtyä. Vaikka pienenkin, mää oon tehny mökille huusia, ja tänään vaan otsalaudat kiinni. Ei todellakaan mikään rakentajareiskasuoritus, mutta kiinni menivät. Sauna lämpöiseksi, että tytär pääsee töitten jälkeen pesulle.
Aivan naurettavia juttuja, mutta mieli on onnellinen. Näistä jutuistahan se tulee.
Kun vuodessa ne 360 päivää hakkaa vastamäkeen, niin onnellisuuden tuo vaikkapa jonkun oudon elukan näkeminen, ja sen tiedostaminen, että sillä elukalla on ollut hyvä tuuri noin pitkälle päästessään.
Ja seuraavaksi metsämies on iloinen saadessaan tuon saaliiksi. Eli nopsaan menee kaikki ilot. Nauttikaa ihmiset pienistäkin jutuista, huomisesta ei tiedä.

 

[vetti]

Laitoin nimeni työsoppariin. Ja sanoin sen jälkeen itseni entisestä duunista irti.
Palkkaa ei tule lisää, mutta toivottavasti parempi duuni. Ainakin monipuolisempi.
Lomat meni, mut jatkuva vitutus poistuu.

 

[ZayWest]

Ehkä tämä on sopivin ketju asialle, mutta yllättävän onnelliseksi vetää kun elämän isot ja pienet asiat paiskaavat sopuisasti kättä.

Tuossa lapsuuden kaverin kanssa sovittiin eilen että tulee pelaamaan 100e sisäänostolla hold emia ja kyseli isäni vointia. Faija kun tuossa reilu 10 vuotta sitten hurahti hold emiin ja pelasi monesti meidän parikymppisten jätkien kanssa.

No faijalla onneksi oli siedettävä päivä ja hivenen pelotti että nyt lähtee vanha merikarhu liian isolla asenteella liikkeelle. Oli omin voimin pukenut ykköset ylleen, tilannut vpl-kyydin ja minun piti saattajana hakea vähän kahvieväitä ja hänelle YKSI greippilonkero. Nauratti tuo kovin tarkka tilaus.

Luonnollisesti oma vastuu on siinä ettei saisi olla yhtään ylimääräistä kuormitusta loppusuoralla olevalla miehellä, mutta tuo sanoi ettei halua poistua täältä lopulta niin että muistaa vain sängyssä makaamisen omien ajatusten kanssa. Eli jos tapahtuu jokin eskaloituminen tuon vuoksi, olkoon niin hänen mukaansa.

No pelit menivät odotetusti ja kieltämättä oli nastaa nähdä frendiä pitkästä aikaa vuosiin ja kyllä hänkin tuntui tajuavan ettei enää välttämättä tällä kokoonpanolla hold em rundia näe.

Oli ihan hyvää jerryttelyä, faija luonnollisesti voitti muutaman huntin taskurahat ja huvittavasti pöytään jäi lähes täysi greippilonkero. Kahvi oli kiehtovampaa.

Ne pienet jutut. Eipä uskoisi että tällä tavoin hyvää fiilistä jää. Vielä kun kaikki osapuolet olivat kiitollisia selkeästi. Nyt sitten pitää nuo mahdolliset sydämeen ja hengitykseen liittyvät asiat vain seurata tarkkaan.

 

[SamSal]

Viime keskiviikkona olin nenän sisäseinän suoristusleikkauksessa. Eilen sain tupot pois ja viimeyönä nukuin ensimmäisen kerran vuosiin heräämättä kertaakaan. Muutaman vuoden ollut oikea sierain joka ilta tukossa ja vaikka vielä on toipilas niin eron huomaa jo nyt.

 

[vilperi]

Paras ystäväni laittoi tänään somessa viestiä että voitaisiinko tavata? On tulossa Kärpät-peleihin tänne Hämeenlinnaan. Monia vuosia ollaan tunnettu ja aina ollut hyvät välit. Viime vuosina ei vaan olla tavattu kun tämä asuu nykyään Lapissa. Viime kesänä kyllä houkutteli minua sinne mutta lähdin sitten kiertämään Saimaalle.

Erimielisyyksiäkin on ollut ja melkein tapeltukin joskus ollaan, olen itse kokenut koviakin viime vuosina mutta välit on silti hyvät yhä. Se on aidon ystävyyden merkki, pystyy antamaan myös anteeksi. Hienoa että vihdoin tavataan, on tätä odotettu.

 

[Kiekkokatsoja]

Ehkäpä pienen palan onnellisuutta voi kokea myös siten, että sateisien päivien jälkeen, paistaa aurinko. Ja ulkona olo on siten mukavaa.

 

[SamSal]

Puhalsin tänään ensimmäisen sm-sarja tasoisen koripallo-ottelun. Kyseessä toki junioriottelu, mutta kuitenkin.
Enpä olisi uskonut, että nelikymppisenä aloitettu harrastus tuo vielä näinkin hienoja kokemuksia.

 

[Sanainen arkku]

Puhalsin tänään ensimmäisen sm-sarja tasoisen koripallo-ottelun. Kyseessä toki junioriottelu, mutta kuitenkin.
Enpä olisi uskonut, että nelikymppisenä aloitettu harrastus tuo vielä näinkin hienoja kokemuksia.

Loistavaa! Itsellä näitä kourallinen sählystä koettuna. En pidä niitä kuitenkaan oman tuomariurani siisteimpinä juttuina. Parasta on ollut olla mukana noin d-ikäisten peleissä, ehkä nuoremmassa c:ssä, missä jokainen peli tuntuu vastaavan MM-finaalia.

Ensi sunnuntaina muuten se maailma eka kertaa koutsin takissa.

 

[Sanainen arkku]

Tätä ketjua pitäisi käydä lukemassa enemmän.

Pistetään tähän vähän omaakin viikonloppua: 44-vuotias äijä debytoi (no ei faktisesti, mutta yli kymmenen vuoden tauon jälkeen) sählyn kolmosdivarissa eilen. Suoritus jos olisi ollut vähänkin parempi, se olisi ollut erinomainen. Toisaalta veskarin pelipaikka on sellainen, että usein siihen "ihan OK": n ja erinomaisen väliin ei mahdu mitään. Tolppa sisään, tolppa ulos. Tai kuten eilen, sormi sentin, kaksi pidemmälle, niin sen yhden pallon lentorata olisi muuttunut ratkaisevasti ja pelissä olisi ehkä löytynyt voittaja.

Lapsellista? Mitä sitten. Mun elämä, mun ilot, mun surut, eikä keltään muulta pois.

 

[vetti]

Nyt on ihmisen hyvä olla. Poika perheineen tuli vierailulle, syötiin hyvin ja ollaan turistu mukavia.
Saunottiin ja turistaan lisää mukavia. Tuo reilu parivuotias pojanpoika suostui faarin iltasadun lukemisella nukkumaan oikein nätisti.

Olen nuorena tehdylle harharetkelle ja sen seurauksena tulleelle jälkikasvulle varmaan ikuisesti kiitollinen. Näin elämä heittelee, onneksi.

Ja faarihan saa hemmotella, eikö? Ostin mä tuolle mukulalle mersun :)

 

[septi]

Meillä on esikoisen kanssa ollut viimeiset pari vuotta tapana aina silloin tällöin viikonloppuiltaisin kuunnella youtubesta musiikkia ja katsella musavideoita niin että vuorotellen katsotaan kummankin mielimusaa. Meikäläisen vuorolla metallimusiikkia ja hänen vuorollaan lastenlauluja. Tuossakin on tavallaan nähnyt sen nopean kehityksen mitä lapsella tapahtuu, kun tätä ´harrastusta´ aloiteltiin niin hänen vuorollaan kuunneltiin baby sharkkia, fröbelin palikoita ja "hepo hirnahtaa", yms. lastenlauluja, sittemmin Frozenia ja nyt viimeisimpänä Teaa, Robinia ja munamiestä.

Tänään ihan yhtäkkiä yllättäen alkoi laulaa Mokoman "laske hiljaa mielessä sataan", mikä tuli ihan yllätyksenä kun olen varmaan joskus kuukausia sitten tuota viimeeksi kuunnellut hänen kuullensa muutamaan kertaan. Aivan käsittämättömän hyvä muisti ja huomiointikyky tuolla 4,5 vuotiaalla esikoisella. Ja tämä että isin mielimusiikkikin ihan yllättäen alkoi lauluissa toistua oli hauska yllätys.

Tänään taas yhdessä kuunneltiin musiikkia ja samalla 1,5v kuopuskin tunki syliin, vaikka yleensä on niin äidin tyttö. Tuossa kun molemmat tyttäret istuivat sylissä ja kuunneltiin vuorollaan yhdessä kunkin suosikkibiisejä niin tuli aivan mahtava fiilis ja taas mietti kuinka onnellinen voi lapsistaan olla. Vaikka aikalailla koko tunteiden spektri on käyty omien lasten myötä läpi, eikä aina pelkästään positiivisella tavalla, niin tällaiset pienet hetket ovat jotain sellaista mitä ei osannut edes kuvitella silloin joskus ennen lapsia.

 

[vetti]

Duunista kun lähdin, oli valoisaa. Edellisestä kerrasta onkin jo aikaa. Pienistä asioista ihminen on onnellinen.

 

[Iisoppi]

Kyllähän ihminen saa olla onnellinen kun vierellä on ihana ihminen. Mieheni on kyllä ollut lottovoitto minulle. Ihminen joka ymmärtää minua hyvin ja hyväksyy minut sellaisena kun olen. Sellaisen ihmisen kanssa on hyvä olla ja hyväksyä hänet sellaisena kun hän on. Ja elää elämää yhdessä....

 

[sampio]

Onnellisuus on luvallista jälleen vuodeksi eteenpäin.

Suomi on kuudetta kertaa maailman onnellisin maa

The World Happiness Report 2023 -julkaisun mukaan Suomi on jälleen maailman onnellisin maa. Korona- ja kriisivuodet eivät näytä vaikuttaneen globaalilla tasolla ihmisten tyytyväisyyteen elämäänsä.

yle.fi

 

[Vino]

Minä olen 2 viikkoa tehnyt kotona astman PEF-puhallustestiä ja tänään kävin aamulla lääkärin luona kuulemassa tulokset. Ei ole astmaa ja olen kyllä tosi onnellinen ja kiitollinen siitä. Yskä mikä minulla oli (ei ole enää), oli peräisin joulukuun alussa olleesta alkavasta keuhkokuumeesta. Keuhkot olivat tänään normaalit kun lääkäri niitä kuunteli.

 

[vetti]

Koko alkuvuosi tapeltu uuden asiakkuuden kanssa. Syistä ja toisista emme päässet heti kelkkaan mukaan.

Eilen viime tingassa saimme homman toimimaan, tänään satelee kiitoksia. Ehkä ne 50-60h duuniviikot on sen arvoisia. Näitä hommia tehty ~25v ja on yksi haastavimmista, mutta samalla mielenkiintoisimmista jutuista missä olen ollut mukana. Joka päivä tulee jotain uutta.

Kyllä tää tästä, vaikka hommia edelleen riittää.

 

[nummenkallio]

Mistä olen onnellinen? No siitä, että saan vihdoinkin Ketterän parin vuoden takaisen Henry Karjalaisen kotipaidan. Sillä nostettiin kannua, ja Henry Karjalainen on se suurin suosikkipelaajani Ketterässä.

Tästä paidasta käytiin neuvotteluja jo viime syksynä, silloin kauppa ei toteutunut. Mutta nyt toteutui, kun tahtotilat ja tarjoukset kohtasivat. Terveiset ja kiitokset myyjälle tätäkin kautta, jos tätä luet, hyvinhän tässä kävi. Kaikki ovat onnellisia.

On kyllä tosi mageeta, kun on karjalainen seura ja selässä on Karjalainen. Ja vielä Henry Karjalainen, upea pelaaja. Tuo paita on ihan täysi kymppi.

 

[vetti]

Nämä elokuun lomat on ihan parhaita.

Istun mökin terassilla, luen kirjaa. On lämmin. Kuikka huutelee jossain järven toisella puolella. Muut katsoo sisällä Netflixiä. Nautin kun saan vaan olla. Kirja, järvi, aurinko ja mä.

Kävin uimassa, sauna lämpiää. Käydään taas uimassa. Illasta grillataan makkaraa. Pelataan korttia. Kukaan ei ole humalassa.

Pääsen taas aamu-uinnille hyvin nukutun yön jälkeen.

 

[vetti]

Lisätään vielä edelliseen: kävin Jokerit Storessa. Paidaksi tuli #27.