Jotenkin elämällä vaikuttaisi taas olevan tarkoitus. En toki tiedä, että mikä se on, mutta tämä sisään ja uloshengittäminen tuntuu mielekkäältä tällä hetkellä. Pääsin muuttamaan haluamaani kaupunkiin, siis tänne Helsinkiin ja jättämään hyvästit aiemmalle kodille. Töissä tulee tehtyä parasta jälkeä koskaan ja vaikka suurin osa duuneista tapahtuu vielä kotona, niin myös tässä uusvanhassa toimistossa, jossa pari kertaa viikossa vierailen, minut on otettu hyvin vastaan. Mitä pieni arvostuksen lisääminen voikaan tehdä koko ikänsä itsetunto-ongelmien kanssa painineelle. Siinä isoa roolia näyttelee myös tehtäväkentän monipuolistuminen. Rakastan tätä "kylää" jo nyt. Sen katuja, arkkitehtuuria, Kallion rouheutta, Punavuoren pieniä putiikkeja ja sivukujia, sekä muuta kantakaupungin tunnelmaa, ratikkamatkoja koko reitin ympäri, kevättä, pian alkavaa kesää, puistoja ja sitä, että vaikka tunnen täältä ison määrän ihmisiä, voin olla täysin omissa oloissani, tuntemattomana. Nyt on aika kiva meininki.
