Viestin lähetti Arnold
Vaikka olen harmissani kultani tulevasta opiskelupaikasta, joka on jumalan selän takana tuolla noin, niin silti huomasimme tänään yhden jutun. Oli matka mikä tahansa, niin rakkauden on kestettävä. Jos juttu on vakaalla (ja vakavalla) pohjalla, niin matka ei todellakaan ole mikään este, eikä se saa myöskään olla hidaste. Ja kun tässä voidaan puhua vuosisadan rakkaustarinasta siinä mielessä, että molemmat ovat valmiina jakamaan tulevaisuuden keskenämme, niin suurikaan välimatka ei estä mitään. Onnellisempaa miestä saa hakea, kun minulla on maailman ihanin kulta kaikilla mausteilla!
Oli pakko vastata. Itselläni nimittäin on täsmälleen sama tilanne kuin sinulla. Nyt kun olen varma ekaa kertaa elämässäni, että olen rakastunut ja olen löytänyt itselleni tyttöystävän joka sopii jokaiselta ominaisuudeltaan minulle ja mä hänelle. Samassa paketissa älyä, kauneutta, seksikkyyttä ja kaikkea mitä voi vähääkään toivoa.
Kultani muuttaa siis Turusta 200 kilometrin päähän opiskelemaan ja aluksi ikävä saattaa olla melkoinen. Mulla ei ole aiempaa kokemusta kaukosuhteista, mutta nyt ollaan molemmat päätetty pärjätä ja en epäile yhtään etteikö se onnistuisi. Itse voisin muuten muuttaa hänen peräässää, mutta työt on täällä joten se ei ole mahdollista.
Viikonloppuisin pystytään näkemään ja soitellaan varmasti joka päivä (onneksi vuoden puhelut ilmaisia yhteen Radiolinjan numeroon, kiitos Radiolinjan choise-liittymän :)
Nyt joka tapauksessa tosi rakkaus punnitaan ja voisin väittää, että viikonloppuja ja jälleen näkemistä tulee joka viikko odottamaan innolla. Pärjäillään.