Olen kirjoittanut tähän ketjuun jo aiemminkin samasta onnen ja ilon aiheesta, mutta kirjoitetaan vielä lisää: Minulla on maailman parhaat ystävät! Kaikki he ovat aivan ihania, ja tiedän, että voin luottaa heihin asiassa kuin asiassa. Lisäksi he jaksavat nauraa ja itkeä kanssani, heille voin soittaa silloin kun naurattaa, mutta myös silloin, kun maailma tuntuu kaatuvan niskaan ja seinät ahdistavat.
Viime aikoina etenkin kaksi ystävääni ovat nousseet erittäin tärkeään rooliin. Toinen heistä mm. halusi käydä saattamassa minut juna-asemalle, kun olin lähdössä yksin reissuun ja olo oli hieman kehno kotiasioiden tähden. 'Ohjeeksi' sain käskyn olla ihmisiksi... Takaisin tullessani oli ystäväni jälleen asemalla vastassa ja otti minut halauksen kera vastaan. Toinen ystävistäni on taas ollut muuten vain mielettömän tärkeässä roolissa viime aikoina. Kolmen viikon 'näkemistauon' jälkeen on tullut treffattua useasti ja kaikesta on puhuttu ja keskusteltu. Mm. viime perjantain vietimme yhdessä ja myöhäiseksi meni, vaikka minulla oli lauantai-aamuna töitä. Aamulla oli kuitenkin mukava herätä neljän tunnin yöunien jälkeen herätyskellon piipityksen sijasta kyseisen ystävän 'Hyvää huomenta, alas laputtaa töihin!' -soittoon.
Viime viikonloppuna, siis viikko sitten, tapasin myös erään vanhan ja minulle erittäin tärkeän ystävän päälle puolen vuoden tauon jälkeen. Kyseinen henkilö oli minulle kuin isoveli elämäni vaikeimman ajanjakson aikana ja näkeminen pitkästä aikaa nosti suunpielet korviin ja melkein kyyneleet silmiin. Lisäksi se, että ystävälläni olisi ollut muitakin menoja, mutta tapaamista suunnitellessamme hän sanoi "Järjestän asiani niin, että on aikaa", tuntui aivan tajuttoman hyvältä.
Viime viikonlopulta voisin mainita vielä Girlzillan tapaamisen - hyviä muistoja jäi paljon.
Lyhyenä yhteenvetona se, että asiani ystävieni kanssa ovat tällä hetkellä enemmän kuin hyvin. Olen kiitollinen jokaisesta heistä. Joskus jopa mietin, että mitä olen tehnyt ansaitakseni moiset ystävät.
