Viestin lähetti Axel K.
Sama kysymys kuin tsei_tseille: eli jos et saa _haluaamasi_ työtä, on ok mileuummin olla kotona tekemättä mitään ja tuhlata yhteiskunnan varoja kuin tehdä sitä "vähäpätöisempää" työtä?
Tämä riippuu hieman tilanteesta. Jos työllä pystyn saamaan jotain lisäarvoa elämääni, niin menen töihin, mutta ilman sitä en. Ylipäätänsä työ ei ole mielestäni sellainen itseisarvo, joka ajaa kaiken muun ohi. Moni käskee muuttamaan Helsinkiin, mutta kuten heikkik ja joku muukin täällä kertoi, että aika korkea kynnys on jättää kaikki sosiaalisen ympyrät työn takia. Varsinkin jos työ on sitten se matalapalkkaduuni, jolla juuri saat pienen vuokrakämpän Itä-Helsingistä ja muuten joudut kituuttamaan. Ahdistus ja masentuneisuus lisääntyy varmasti.
Jotta menisin töihin, pitää sen tarjota riittävän hyvä palkka ja valmistuttuani myös riittävästi haasteita ja hyödyllisyydentunnetta. Toki jokin matalapalkkatyökin voi tämän tunteen antaa, mutta vaikea sitä on ainakaan uskoa puhelinmyyjistä. Kyllä mielestäni tekemäänsä työtä pitää arvostaa, jos sitä ajattelee tehdä vakituisesti. Siivoaminen antaa varmaan hyödyllisyydentunnetta, mutta ei ehkä riittävästi, jos tuntee kykenevänsä johonkin vaativampaan työhön. Juuri tästä jotkut duunarikaverini ovat maininneet.
Tottakai työssä pitää olla muitakin motivaation lähteitä kuin raha, mutta jos sitä motivoivaa työta ei heti löydy, on mielestäni paljon järkevämpää tienata sitä rahaa odotellessaan sitä oikeaamkuin tuhlata muiden tienaamia. Siinä mielessä työ on itseisarvo. Työn perimäinen tarkoitushan kuitenkin on tuoda elantoa itselle ja perheelle. Yhteiskunnan tehävä on tarjota perusolosuhteet yrittämiselle ja työnteolle, mutta ei tarjota itse toimeentuloa, kuin poikkeustilanteessa. Ja se, että ei saa _mieleistään_ työtä (ja saisi siis "ei mieleistä") ei mielestäni ole poikkeustilanne.
Tämäkin on vähän niin ja näin. Minä en pysty tekemään työtä pitkiä aikoja pelkästään rahan takia. Pätkissä olen tehnyt, mutta jo muutaman kuukauden jälkeen olen totaalisen kypsynyt duuniin. Teen sitä ainoastaan siksi, että työnantajaan pysyy jatkossakin hyvät suhteet, jotta voin rahaa tarvitessani saada jatkossakin työtä. Toki olen myös tehnyt työtä, josta olen saanut jonkin verran tyydytystäkin.
Kyllä tsei_tsein lausahdus "valmistuttuani ei kiinnosta tehdä paskaduuneja enää pätkääkään" kertoo jotain tästä ajasta. Eli jos en saa mitä haluan en tee mitään. Ja vielä vasemmistolaiseksi itseään kutsuu... Vasemmistolaiset kai ajattelevat myös toveriaan eivätkä käy kerjuulla tämän pussilla.
No voin sanoa suoraan, että työn tekemiseen ei ole tuolloin mitään motivaatiota. Raha ei toimi sillä tavalla motivaattorina, että jaksaisin tehdä duunia säännöllisesti. Ajattelen toki myös tovereita, mutta ajattelen myös, että on olemassa ihmisiä, joille ei työnteko ylipäätänsä sovi. Siis ainakaan mikään "oikea" työ. Esimerkiksi taiteilijoita yms.
Tovereita ajattelen sillä tavoin, että mielestäni matalapalkkaisten alojen palkkoja pitäisi nostaa. Pahiten työläistä riistää suuryritykset ja ylipäätänsä suurpääoman haltijat. Miljonäärien pennit ovat loppujen lopuksi kuitenkin työläisen nahasta revittyjä. Työttömät eivät ole se pahin piikki toverin niskassa. Nimenomaan ajattelen toveria niin, että voin omasta palkasta antaa hänelle osan, jotta tämä toverikin pärjää elämässä.
