Carlosilta asiaviesti ja sen verran pitää olla pikkupirua komppauksessani mukana, etten näe verkostomarkkinoinnillakaan rikastuneen ja pyramidin nokassa killuvan täyspaskan jenkin, joka ajelee muskeliveneellä ja Learjetillä minne huvittaa, tehneen sen kummempaa kuin sen äijän, jonka palveluksessa työskentelet. Edellisellä virkkeellä yritin lähinnä saada "Jatkoajan pisin, niukasti rimaa hipoen kasassa pysynyt virke" -pystiä takaisin itselleni. Senhän riisti minulta nimimerkki "Zokkerit 4evä" oman skaalansa huipputuotteella: "Vopat on homo". Työstä pitää palkita, ja rakenteita luovasta lahjoja vaativasta työstä pitää palkita enemmän kuin mutterinvääntämisestä, muuraamisesta tai liukuhihnalla seisomisesta. Enkä muutenkaan ole keksinyt toistaiseksi parempaa systeemiä kuin kysynnän ja tarjonnan kohtaaminen, jonka mukaan kukaan urheilija ei ole liian suuripalkkainen, eikä Ollila ole pienipalkkainen. Näin ei voi olla, koska kysyntä ja tarjonta kohtaavat reaalimaailmassa koko ajan näidenkin kohdalla. Liian pienipalkkainen ei ole myöskään jakomäkeläinen Mika-Antero, jos on jaksanut mennä duuniin esimerkiksi vartiointialan yritykseen, joista heitä yleensä varmimmin tapaa, ellei uraputki ole vienyt sossun suuntaan. Jälkimmäisessäkään en näe eettisesti mitään pahaa; niin kauan kuin markkinoilla on säätelytalouden rakentama sosiaalinen verkosto, joka yksinään työllistää siellä korvauksien jakopuolella niin monia oikean poliittisen statuksen omaavia virkamiehiä, että sen alasajaminen ei tule kysymykseenkään useaan kymmeneen vuoteen, on aivan oikein sijoittua markkinoilla senkin varaan. Siis jakomäkeläinen Corollan omistaja Teemu-Gabriel (nimi jamaikalaisen isän mukaan, jota ei ole näkynyt 20 vuoteen), joka on jo 8-vuotiaasta asti elänyt yhteiskunnan tuella, on tehnyt itse asiassa kapitalistisen uroteon hänkin ; sopeuttanut oman elintasonsa ja -keinonsa valmiiksi esillä olevaan tarjontaan lähtemättä turhaan riskeeraamaan oudommilla markkinoilla. Talouspolitiikan näkökulmastahan Teemu-Gabriel toteuttaa samaa ideologiaa kuin idänkaupalla elänyt Suomi 70-luvulle asti; ollaan vaan muniinpuhallellen niillä markkinoilla, jotka ovat jo valmiiksi eikä turhaan yritellä esimerkiksi autonvalmistusta amerikkalaisille, artistien valmennusta maailman länsimaisille viihdemarkkinoille, joilla Ruotsi kuitenkin jo hillui tai muuta tylsää, koska niissä hommissa voi saada turpaansa ja meihän ollaan hei Eskoja vaan Suomesta. Tehdään mieluummin handelia ryssien kanssa, se on helppoa, ei tarvitse olla kuin hyvä maksa, sietokykyä mahorkalle sekä älytön pokka kuunnella ja tuottaa itse silkkaa paskapuhetta erilaisissa komiteoissa ja tilaisuuksissa ja kestää vähän miestenkeskeisiä poskipusuja. Joten minäkään, kävelevä kapitalismi, en sinällään kritisoi heitä, jotka ovat tehneet yhteiskunnan tuella elämisestä taidetta. Sitä saa, mitä tilaa. Sen sijaan kritisoin niitä tahoja, jotka ovat luoneet maahamme tämän säätelytalouden, mukakapitalismin.
Suomalainen, hyvin synnynnäinen umpikateus kohdistuu siivoojakategoriassa edelleen todellakin ensisijaisesti taloudellisesti menestyneisiin liike-elämän edustajiin. Oman firman bossi on kapitalistisika. Ja Räikkösen Kimille pitääkin maksaa hyvin ja miksei se Mersu saa sille parempaa autoa, saatana! Mutta mitäs jos oma bossi saa yhteiskunnallisen herätyksen ja päättää lopettaa voiton maksimoinnin? Hänhän voi esimerkiksi lopettaa verojen välttelyn a.k.a verosuunnittelun tai myydä elämäntyönsä vaikkapa ulkomaille ja lähteä etsimään itseään Afrikkaan. Tuloksena saattavat olla tiukat ajat firmalle, myös sen siivoojille ja lopulta kenkää perseeseen. Ja taas kauhea itku, kun sika-bossi antoi meille kenkää. Tätähän ei saisi sanoa ääneen, joten sanon sen: alhaisen ÄO:n omaavat henkilöt eivät klaaraa kokonaiskuvan muodostusta ja heidän käsissään raha toisi saman kuin Teemu-Gabrielin Ferrari-ajelu, jonka kulun Carlos kuvailikin. Luontohan karsii ja aiheuttaa luonnollista valintaa eritasoisiin duuneihin myös eläinkunnassa. Kaikki eivät ole laumanjohtajia, eikä ole väliksikään.