Viestin lähetti Axel K.
Mielestäni ongelma ei ole siinä, että työtä ei löydy. Ongelma on siinä, että osa porukasta ei edes yritä tehdä itse tilanteelleen mitään. Kaikki pitäisi kantaa eteen ja vielä kermalla kuorrutettuna.
Ei kai täällä kukaan mitään pääjohtajan paikkoja suoraan koulun penkiltä ole saanut?
Jonkin verran historiaa keskustelun pohjaksi:
Vuonna 1990 Suomen työttömyysaste oli 3% ja työllisyysaste 75%, eli Suomi oli Japanin ja Luxenburgin kanssa maailman täystyöllistynein valtio. Missä silloin olivat nämä lusmut ja avuttomat? No töissä! Pitkäaikaistyöttömiä oli parituhatta, pääasiassa kortistoihin unohtuneita vanhoja tenukeppejä. Työttömyysaika keskimäärin oli kuukausi pari kun pääsi uuteen duuniin. Ja kaikki aikana, jolloin sosiaaliset turvaverkot olivat kattavampia kuin nyt.
Joten olen taipuvainen ajattelemaan, että liian "antelias" sosiaaliturva ei ole työttömyyden syy.
Syitä voidaan etsiä yritysten ylivarovaisuudesta. Pankkikriisi ja sitä seurannut aivan terveiden firmojen konkurssiaalto eivät heti yrittäjien mielistä unohdu. Perintönä asenne, että töihin otetaan porukkaa vain aivan äärimmäisessä hädässä. Ja silloinkin mielellään ulkoistettua vuokratyövoimaa.
Automaatio on yksi syy. Ei syyttä Suomea pidetä tietotekniikan huippumaana. Otetaan esimerkiksi vaikkapa rahoitusala. Noin 30000 kassatätiä sai lähteä, kun netti ja maksuautomaatit hoitavat työn. Esimerkiksi Jenkeissä ovat paperishekit ja -vekselit vielä voimissaan ja porukat pläräävät niitä työkseen. Kuppiloissa oli ennen kaikenlaista viinikassaa ja salinvalvojaa siinä missä yksi tyyppi laskee kaljaa kippoon. Paperitehtaassa sata ukkoa hoitaa entisaikojen parintuhannen hengen työt. Samoin vähittäiskauppa. Myymälöiden ja myyjien määrä on vähentynyt radikaalisti. Esimerkkejä löytyy vaikka kuinka.
Kyllä töitä tekevälle löytyy ja maa on täynnä tekemätöntä työtä. Se on aivan totta.
Mutta löytyykö työtä, josta maksetaan edes työehtosopimusten mukaista vähimmäispalkkaa? Sillä juuri ja juuri pysysisi hengissä ilman tukia.