Ei varsinaisesti poistosta mutta minulle on niiden takia asetettu silikoni stentti munuaisen ja virtsarakon väliin tähystämällä (nukutuksessa) ja otettu pois puudutuksessa tähystämällä (yhtä helvettiä). Olin osastolla 2 päivää ja kotiin. Myös tuo murskaus on tehty ja se oli ehkä se miellyttävin - ei juuri mitään kipuja ja murskatut palaset tulivat suht kivuttomasti ulos. Uskoisin että tuo operaatio nukutusessa on hyvin rutiinia ja melko helppo potilaallekin. Vehje kyllä oli sitten viikon tähystyksen jälkeen vähän turvoksissa... mutta pari päivää saikkua ja homma selvä. Minulla on 2 kertaa tullut kivien kanssa ongelmaa noin 5 vuoden välein ja kun se iso kivi lähtee liikeelle on kipu jotain sanoin kuvaamatonta, joten hienoa että pääset operaatioon ennen kuin alkaa tosissaan.
Niinhän siinä sitten kävi, että stentit minullekin asennettiin - kummallekin puolelle eli oikeasta ja vasemmasta munuaisesta virtsarakkoon. Tähystysoperaatio oli muutenkin odotettua monimutkaisempi ja pitkäkestoisempi, sillä minullahan piti olla vain vasemmalla puolella munuaiskiviä, näin ainakin ultraäänen mukaan. Nukutuksesta herättyäni minulle kerrottiin, että oikeassa munuaisessakin oli kivi havaittu, ja se oli ollut syystä tai toisesta niin kova, ettei sitä oltu saatu samalla tähystysreissulla paloiteltua ja poistettua.
Löivät sitten stentit kummallekin puolelle ja kertoivat, että palaavat tammikuussa asiaan, ensin uuden tomografian merkeissä ja sitten lääkärin konsultaation jälkeen joko ultraäänimurskausta tai (kenties todennäköisemmin) uusi vastaava tähystysoperaatio. Toivottavasti ei sentään kylkeä tarvitsisi puhkoa.
Tyksin urologinen osasto meni leikkauspäivää seuraavana päivänä säästösyistä kiinni ja parin viikon joulutauolle, heillä on toisessa sairaalan osastossa vain rajoitettua päivystystoimintaa, eli minutkin passitettiin sitten leikkauspäivän jälkeen kotiin. Olin kyllä sen verran heikossa hapessa, että olisin toisenkin sairaalayön voinut vielä olla, mutta toisaalta tuskissaan kärvistely ja veren ynnä kivenpalasten kuseminen sujui kuitenkin kotioloissakin, eikä kotona ole kuitenkaan karmaisevasti kuorsaavaa vanhaa ukkoa huonetoverina.
Odotettua isompi ronkkiminen ja operointi aiheutti alkuun melko massiiviset kivut, samoin kuin kustessa kumpaakin kylkeä vihloi niin maan perusteellisesti. Vihloo kyllä edelleen, mutta onneksi selvästi vähemmän. Virtsa oli useamman päivän hyvin veristä, ja sitä tuli myös itsestään. Aivan kuin olisi ollut pidätyskyvytön, mutta virtsan sijasta housuihin purskahteli verta. WC-käyntien tiheys ensimmäisinä öinä oli noin 90 minuutin välein, ja edelleen on pakko mennä noin kolmen tunnin välein vessaan myös öisin, joten yöunet ovat olleet todella katkonaisia ja sen seurauksena on tullut väsymystila. Onneksi virtsa näyttää sentään taas virtsalta eikä siltä, että vuodattaisin vereni alttarille satunnaisten sorakivien survoessa tietään virtsaputken läpi.
Lääkärisetä kertoi, etten saa aluksi rehkiä, en nostella painavia tavaroita enkä mennä edes saunaan, stenttikipuihin käskettiin ottamaan Buranaa ja Panadolia. Samalla minulle lätkäistiin loppuvuoden kestävä sairausloma, joka on kyllä tullut tarpeeseen. Eipä tässä ole muuta tullut tehtyä kuin möllötettyä kotona, välillä raahustettua naapuritalon kortteliin ja takaisin naisystäväni luo ja varsinkin aluksi napsittua Buranaa ja Panadolia reippaaseen tahtiin. Nyt olen sitä yrittänyt vähentää, alussa napsin neljän tunnin välein eri pillereitä, nyt enää pari päivässä. Bonuksena tuli vielä toissapäivänä karmaiseva migreenikohtaus jonkinlaisena jälkireaktiona.
Yksilöllisiä nämä varmasti ovat, ja jotkut operaatiot sujuvat paremmin kuin toisilla, mutta on tämä odottamattoman rankka keikka ollut. Ei olisi tullut kuuloonkaan, että olisin ollut pari päivää saikulla ja sitten töihin, parin päivän jälkeen kun vain valuin sisäisesti verta ja makasin sohvalla. Tiedä sitten, mitä on luvassa alkuvuodesta. Jos tulee toinen samanlainen tähystysoperaatio, niin nyt ainakin tiedän mitä odottaa, mutta toisaalta tiedän myös hieman kammoksua sitä siitä huolimatta, että sen jälkeen pitäisi (toivottavasti) munuaiskivien olla tiessään.
Ja sitten on aikanaan myös se legendaarinen stenttien poisto, jonka aiheuttama kipu ja epämukavuus on varmasti mielessä jo etukäteen unettomina öinä. Pelkästään jo katetrin poisto sairaalassa kirpaisi vallan helvetisti, koska topakan tyly hoitsu ei paljoa säälinyt verille ruhjottua kaluani sitä poistaessaan. Katetri tuskin on mitään herkkua ehjän virtsaputkenkaan kanssa, mutta tähystetyn ja verille raastetun virtsaputken kanssa moinen laite teki eetvarttia.
No, yritän ajatella tätä kuitenkin pitkällä tähtäimellä, eli jos/kun toinenkin munuainen saadaan putsattua, kivet ulos elimistöstä ja aikanaan stentit poistettua, niin sitten tilanne on taas normaali ja olen entistä ehompi ainakin tältä osin.