Kiakonsyöjä
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Onssimouhot
Muutama lieventynyt ruoka-aineallergia ja kuopparinta. En tosin ole varma luokitellaanko se vammaksi, koska se ei häiritse elämää.
Eräs tällaisen ajatusten- ja kokemustenvaihdon hyvä puoli on mielestäni se, että suhteellisuudentaju terävöityy, kullakin tavallaan.Noin muutoin tämä alulle panemani lääkekeskustelu huvittaa mua tavalla, jota perusterve ei ehkä voi ymmärtää. En siis mitenkään pahantahtoisesti naureskele sille, että jonkun kuuppa ei kestä yhtä Triptyliä. Enemmänkin ehkä huojentuneena hymyilen sille, että onneksi mun pää (ja sairauden runtelema kroppa) kestävät, tai ainakin tähän asti ovat kestäneet kaiken maailman fentanyylilaastarit sun muut, puhumattakaan päivittäin napsimistani nappuloista, joista tottumaton kääntyisi aikamoisella varmuudella katolleen. Ja samalla pidän hyvänä asiana sitä, että edes tällä opioidimäärällä toleranssini ei ihan läpi katon ole, kuten aiempi Dolcontin-tarinani osoittaa.
Jaahas, se alkaakin olla jo iltalääkeaika.
Eräs tällaisen ajatusten- ja kokemustenvaihdon hyvä puoli on mielestäni se, että suhteellisuudentaju terävöityy, kullakin tavallaan.
Yhtä jos toista sairausfoorumia seuraavana nämä "apua, tuo sai tuollaisen haitan, saankohan minäkin" -keskustelut voivat livetä aika pahasti.
Kirjoitin itse asiassa ottaneeni 2 x 4 mg, vaikka reseptiin kirjoitettu 1 x 4 mg neuvottiin aluksi puolittamaan. Yhtä kaikki, siihen asti lähinnä asperiinia ja buranaa popsineena kuvittelin, että kai täysikasvuinen mies voi myös jonkin relaksantin kohdalla vetäistä tupla-annoksen, että lääke tuntuisi edes jossakin. No tuntuihan se. Ei noita annostuksia resepteihin ihan huvin vuoksi ja kiusanteon takia laiteta niin pieniksi, että lääke juuri ja juuri tehoaisi...@Pisin Kääpiö 186cm mainitsi nuo Sirdaludit ja kuinka hänelle neljän milligramman nopeavaikutteinen tabletti oli liikaa, vaikka titsanidiinia (vaikuttava aine) oli "takavuosina" sietänytkin. Sehän näissä juuri on, että kun yksilön sietokykyyn vaikuttaa monikin asia ja se sama sietokyky voi muuttua nopeastikin. Tai siis niin, että viime vuonna leikkauskipuun määrätyt Tramalit tuli siedettyä ihan jees, eikä haittavaikutuksia juuri ollut, mutta tänä vuonna määrätyistä Tramaleista jo yhden syöminen aiheutti vesiputousmaisen suihkun (yläpäästä) vessanpönttöön ja viikon ummetuksen.
Aivan, noinhan se olikin. Laitan väärinymmärrykseni joko juuri heräämisen, kiireen, ms-taudin tai ms-taudin lääkityksen piikkiin, mikä vain sopivalta tuntuu. Joka tapauksessa katson olleeni (olevani) syyntakeeton.Kirjoitin itse asiassa ottaneeni 2 x 4 mg, vaikka reseptiin kirjoitettu 1 x 4 mg neuvottiin aluksi puolittamaan.
Juuri tätä välttääkseni pyrin aina muistamaan sen mainitsemisen, että näissä voi olla ja lähes aina onkin suuria yksilökohtaisia eroja, kuten aiemmin jo huomasitkin.
Mulla on aikanaan diagnosoitu servikaalinen dystonia, josta koululääketieteen mukaan vain noin 6 % parantuu oireettomaksi.
Vaikkei ehkä dystoniaan liitykään, niin tuosta tuli mieleen, kun muutama vuosi sitten olimme tautiporukalla risteilemässä.
Dystoniaa on montaa alalajia ja kyllähän tuokin voitaisiin dystonisiin oireisiin luokitella. Koko dystonian syytä ei nykylääketiede edelleenkään tiedä, joten sen hoitamiseenkin on hieman heikot eväät. Itse tulin siihen lopputulemaan, että liittyy jotenkin hermostoon tulleeseen ulkopuoliseen häiriötekijään, joka aiheuttaa oireet. Voi olla myös suolistoperäistä.
Mielestäni autismi ei ole sairaus. Täten sitä ei lasketa.
Miten autismin kirjolla oleminen määritellään? Sitten masennus mukaan.
Mielestäni autismi ei ole sairaus. Täten sitä ei lasketa.
Autismi on neurobiologinen keskushermoston kehityshäiriö. Joo ei ole sairaus niin että voisi parantua, mutta kyllä mä sen nyt tähän laskisin mukaan.
Lääketieteellisesti autismi luokiteltaneen tosiaan "sairaudeksi", mutta itse miellän sen ennemminkin geneettisenä poikkeamana aivoissa. Autistinen henkilö saattaa kuitenkin kyetä elämään täysin normaalin, pitkänkin elämän ihan siinä missä joku muukin, ellei heillä ole muita perinnöllisiä sairauksia haittaamassa terveyttä.Selvä pyy, lasketaan sitten. Täten on korjattava edellistä viestiä ja vastattava kyllä, minulla on todettu autismi ja se on kaiketi seurana aina hautaan asti. Ei ole tosin haitaksi joten minulle yksi lysti.
Sama sairaus täällä. Tosin vasta kolme vuotta sitten diagnosoitiin, kun koko kesä meni erilaisten oireiden kanssa painiessa.On parantumaton sairaus eli ykköstyypin diabetes. On ollut jo 10-vuotiaasta lähtien eli todella kauan. Ei estä minua oikeastaan tekemästä yhtään mitään ja töiden tekeminen onnistuu ilman mitään ongelmia. Hoitomenetelmät ovat edistyneet niin järkyttävän paljon viime vuosikymmenten aikana, että nykyään on aika suuri vapaus olla diabeetikon roolissa.