Ruutiveijari kirjoitti:On migreeni, tähän Sumatriptanit + iso varasto muita lääkityksenä. On muuten nuo Sumat pelastaneet elämän. Nykyään puolikkaalla 100mg tabletilla (hintaa noin 1 eur) pääsee kohtauksesta eroon ja voi jatkaa päiväänsä normaalisti. Ennen meni useita päiviä sängyssä ja ensiavussa.
Kyllä, minullekin alunperin myönnettiin Atenblockeja, jotka eivät auttaneet oikeastaan laisinkaan migreeniin, ainoastaan verenpaineeseen. Onneksi eräs lääkäri bongasi tuon erehdyksen ja määräsi Zocceja. Toimineet erinomaisesti.Uleåborgir kirjoitti:Kerro toki, minkä merkkisistä sumatriptaanijyvistä kirjoitat, ovat kovin halpoja. Minulla kun on vain noita tyyriitä Imigraneja.
BTW itsellänikin on korkea verenpaine (n. 150/105 27v.) ja noita Zoc-nappeja on itsellenikin lääkäri määrännyt. Nehän toimivat myös migreenin estolääkityksenä, verenpaineen ja migreenin yhteys kun on olemassa.
Ruutiveijari kirjoitti:Kohtauslääkityksenä on Sumatriptan Sandoz, 100mg. Apteekissa suosittelivat tätä Imigran Radiksen tilalle, johon oli resepti. Ja hyvin on toiminut, 6 tabletin pakkaus maksaa about 24 euroa ja kun tabletit puolittaa, tulee hintaa alle 2 euroa peri tabu. Ja puolikas vie 90% kaikista kohtauksista ohi. En tiedä miten suositeltavaa tuo puolitus on, mutta minulla ainakin toiminut täydellisesti. Pienimmät kohtaukset menee jopa 1/4-osa tabletilla.
Imigranin aikaan mieluummin kesti pahimmat kohtaukset, kun yhdellä tabletilla oli hinta noin 6 euroa. Eipä tartte nykyään kärsiä - aina tabletti kun kohtaus uhkaa ja päivää voi jatkaa normaalisti.
Kuten myös. Ja sinä kertana kun sen otin tajusin 10 min lääkkeen oton jälkeen, että kyseessä ei olekaan migreenikohtaus vaan nälästä johtuva päänsärky. Sitten olikin kolme tuntia aikamoista haipakkaa, kropan eri osat vaihtoivat paikkaa ja alkoivat toimimaan hyvin kummilla tavoilla. Lähellä oli ambulanssin soittaminen.Uleåborgir kirjoitti:Pari kertaa olen ottanut kerralla kokonaisen 100 mg tabletin. Särky on kyllä lähtenyt, mutta sivuvaikutukset ovat aika ärsyttäviä tunnottomuuksineen ja onpa joskus laattakin lentänyt.
Rattlehead kirjoitti:Eipä meikäläisellä oikein mitään erikoisempia ole muuta kuin oikean silmän karsastus eli kansankielellä ns. kierosilmä. Ei siitä onneksi ole kuin kosmeettista haittaa, sekin ilman laseja jolloin vaiva on varsin näkyvä. Kerran se on leikattu, mutta liian myöhään että siitä olisi ollut mitään apua loppuelämää ajatellen.
spertti kirjoitti:Minulla on todettu aikuisiän epilepsia 18 vuotiaana, eli noin 8 vuotta sitten. Kohtauksia sain ensimmäisen vuoden aikana kaksi, mutta lääkityksen saatuani ne pysyivät poissa. Lääkitys purettiin sivuvaikutusten vuoksi omasta tahdostani kaksi vuotta sitten, ja kohtauksia ei tullutkaan pitkään aikaan. Mutta nyt pari viikkoa sitten sain kohtauksen, ja vaikuttaa siltä, että lääkitys on aloitettava uudestaan. Lisäksi viime lokakuussa heräsin siihen, kun olkapääni ja lapaluuni olivat murtuneet olkapään mentyä sijoiltaan yöllä. En silloin vielä ajatellut asiaa, mutta olen todennäköisesti saanut kohtauksen myös silloin nukkuessani. Ei mikään hirvittävän vakava sairaus, mutta ilmankin voisin elää.
Joe kirjoitti:Polvessa "elinikäinen" vamma, joka tuli intissä eteen.
avatar kirjoitti:Nythän sitä on enää turha mennä mitään intin marsseja mihinkään syyttelemään virallisesti.
Joe kirjoitti:No ei siitä oikein taida olla apua, vaikka siitä olisi ilmoituksen tehnyt jo intissäkin. Tein tapaturmailmoituksen asiasta ja Tilkassa sanoivat, että korvauksia vaan hakemaan, mutta päätös oli hyvinkin odotettu: "Meillä ei ole todisteita, että polvi olisi vaurioitunut palveluksen aikana. Kyseessä on ollut jo ennen palvelukseen astumista rakennevamma". En tietenkään hyväksynyt tuota ja tein valituksen päätöksestä, mutta sekään ei auttanut.
Se hyvä puoli on, että ymmärtääkseni valtio maksaa tuon leikkauksen/tähystyksen, jos siihen vanhemmiten joutuu uudestaan menemään.
'AnaMasa kirjoitti:Siitepöly-, elukka-, ja sapuska-allergioita löytyy kasapäin. Noiden kanssa tulee hyvin toimeen, kun ei onneksi mitään laktoosi-intoleranssia tai keliakiaa ole toistaiseksi puhjennut. (kop kop)
Levottomat jalat on vaivannut jostain kymmenvuotiaasta ja näköjään pahenee vanhetessa. Kyseessä on pahimmillaan äärimmäisen vittumainen iltaisin ja öisin iskevä oireyhtymä, joka iskee kinttuihin ja vie yöunet tyystin. Tähän on vasta viime vuosina tullut oireita helpottavia lääkkeitä, joista on onneksi ollut apua, mutta nappeja on kait syötävä hautaan saakka.