Onko sinulla parantumaton sairaus tai vamma?

[Timbit]

Viestin lähetti Jääkoneenkuljettaja
Eiköhän astma lasketa parantumattomiin...

Lasketaan, vaikka se voi myös olla täysin hoitoa vaatimaton ja oireeton, kuten minulla. Mutta se on ja pysyy.

 

[Hejony]

Kiitokset vladille ja Redalertille vastauksista.

Enhän minä mitään lääketieteestä ymmärrä, mutta halusinpa vain tiedustella onko tuntemallani kaverilla mahdollisuuksia paremmasta. Surullisen näköistä, kun nuorimies tallustelee kaduilla eikä tajua mitään mistään. Siinä meneepi elämä hukkaan.

 

[seeyou@jäähalli]

Minulla on elinikäinen vamma - hemipleglia spastica congenita l. sin.

Syntyessäni meni jotain pieleen, eivätkä aivoni saaneet riittävästi happea, joten minusta tuli cp-vammainen. Onnekseni vaurio rajoittui sille aivojen alueelle, joka ohjaa vasemmanpuoleisia raajoja - eikä vaurio sielläkään ole läheskään totaalinen, joten kykenen jotakuinkin normaaliin elämään. Kymmensormijärjestelmää en kuitenkaan ole edes yrittänyt opetella.

Lisäksi minulla on joidenkin vakavana pitämä mielenhäiriö - olen HIFK-fani. Ja sekin kestää kuolemaan saakka.

 

[zamuel]

Viestin lähetti tintti83
Kyllä, pakki ei näytä kestävän mitään mitä syön. Testien mukaan ei ole keliakiaa tai laktoosi vaivaa. Mutta kuitenkin varmaan nuo vilja tuotteet osaltaan tuon tekee. Erittäin vittumainen vaiva kun ei tiedä mitä voi syödä ja siitäkin huolimatta maha on pirun kipeä ja vessassa saa juosta. Enää ei sentään laatta lennä parin kossupaukun jälkeen että kai sekin on jo parannusta.

Sama vika, tai välillä saa syödä ihan mitä vaan ilman mitään ongelmia toisaalta pari kertaa kuussa joku mystinen asia laukaisee vatsan totaalisen tyhjennystalkoot. Laattaaminen ei kuulu tapoihin, sen sijaan harmonikka laulaa iloisesti porsliinilla iltaa istuessa. Yleensä riittää, kun kestää semmoisen viisi tuntia vatsakipuja ja sen aiheuttamia oheistoimintoja, sitten voi taas syödä ihan mitä tahtoo.

 

[Sistis]

Onhan näitä. Oikeassa jalassani on metatarsus varus-tilanne. Noin siis lääkärin mukaan. Itse en tiedä, mitä se tarkoittaa, mutta lääkiksessä opiskeleva kaverini kertoi sen viittaavan jotenkin jalkaholviin. No oikea jalkateräni onkin noin 2cm lyhyempi, kuin vasen. Tuo ei kuitenkaan vaikeuta mitenkään elämää muulla tavoin, kuin että kenkäkaupassa menee usein melkein yhtä kauan, kuin vastakkaisen sukupuolen edustajilla. Eniten ongenlmia on esiintynyt juhlakenkien kanssa.

Lisäksi oikea sääriluuni on noin 0.5cm lyhyempi, kuin vasen, mistä johtuen selkäkin on kieroutunut, eli minulla on lievä skolioosi. Tuo ei kuitenkaan haittaa mitenkään elämääni.

Allergiaa löytyy kala-, eläinpöly-, siitepöly- ja penisilliini-allergioiden muodossa. Pienenä olin huomattavasti enemmän allerginen, mutta nykyään on enää nuo. Ne tuskin poistuvat koskaan. Kala-allergia estää vain syömisen. Esimerkiksi kalastamista olen voinut harrastaa pienestä pitäen, vaikka vauvana olin meinannut tukehtua kun mummolassa oli pari kalan suomua jäänyt pöydälle ja satuin olemaan muutaman metrin päässä...

Ihottumaa on ajoittain - lähinnä käsissä. Atooppista se ei ole onneksi, vaan lähinnä maitorupea.

Oikeassa korvassa on lievä kuulonalenema, mikä johtuu imeväisenä sairastetusta korvatulehduskierteestä ja sen seurauksena tapahtuneista puhkomisista. Ei se muuta vaikuttanut, kuin että sain intissä tuplasuojauksen ammunnoissa.

 

[JanJ]

jaahas, jaahas.
Yksityiskohtaisia tietoja itsestä pitäisi vuodattaa.

Selkärangassa kahdessa kohdassa skolioosi. Ei haittaa yhtään kunhan kilot on kurissa. Jos ei, lihassäryt on huumaavat.

Epilepsia löytyy repertuaarista, taakse on jäänyt uniapnean oireet ja migreenit. Joskus nukkuessani hengitys saattoi pysähtyä jopa minuutiksi. Armeijassa lempinimeni olikin ruumis, mm. sen takia että olin kuin kuollut välillä maatessani sängyssä valkoisen lakanan alla nukkuen silmät auki enkä hengittänyt.

Sydämen vajaatoimintaa ja rytmihäiriöitä.

Urheilussa pamahti polvi ja pari leikkaustakaan ei ole auttanut täyteen kuntoon. Samoin oikea kyynärpää meni viimeisessä jääkiekkomatsissani HIFK:ta vastaan Nordiksella 2002 syksyllä eikä ole siitä parantunut. Yliojentaa ja on särkyjä.

Sairauksilla on kiva brassailla. Oi sitä onnenpäivää kun pääsee eläkkeelle ja saa jonottaa päivittäin terveyskeskuksessa muiden eläkeläisten kanssa ja vertailla kolotuksia ja haavaumia...

 

[Grainger]

Viestin lähetti Jääkoneenkuljettaja
Eiköhän astma lasketa parantumattomiin...

Lasketaan. Onhan meillä Kärppien lisäksi muutakin yhteistä.

Mulla astma todettiin 6-vuotiaana ja siitä lähtien on köhitty välillä enemmän ja välillä vähemmän. Nykyisin vähemmän.

Edit: Designer oli about kaksi ja puoli viikkoa nopeampi vastatessaan astman parantumattomuudesta.

 

[Evenuel]

Jepjep. Mistä alottaisi?

Löytyy astmaa, allergiaa, migreeniä, masennusta...

Tosin kaikki muut, paitsi migreeni ovat tällä hetkellä osa oireettomia ja osa melkein taakse jäänyttä.

Magneettikuvaukseen pitäis päästä, kun vaan oikeasti saisi aikaiseksi ottaa asian hoidettavaksi. Sitä sitten jännitellään, että onko päässä sukuvika vai ei.

Vali-vali.

 

[Jason W]

Sekasikiö...

Törmäsin tähän ketjuun johon olen jo vastannutkin aikaisemmin että kyllä.

Pistetään oikein lista kun näitä tuntuu olevan jaettavaksi asti:

-Psoriasis
-Osteoporoosi
-Laktoosi-intoleranssi
-Allergiaa mm. melkein kaikki eläimet ja heinät
-Skolioosi
-Uusinpana luultavasti aivolisäkkeen kasvain...

Muutenkin menee tosi hienosti!

Kyllähän tässä näitä on ihan tarpeeksi kaksvitoselle sällille...

Sit vielä ne vali vali systeemit.

 

[#61]

Pienemmät vaivat:
-Pöly & Koivu(saku, mikko ja jukka?) allergia
-Pientä astmaa

Sitten on yksi vika mikä on synnynnäinen. Oikea polvilumpio on alempana, kuin vasen. Vamma ei sinänsä haittaa normaalielämää mitenkään, mutta rasituksessa polvi on herkkä menemään sijoiltaan, joten tämän vuoksi urheilua ei voi oikeen harrastaa. Olen joutunut tämän vamman takia lopettamaan jalkapallon ja jättämään armeijam kesken.

 

[Poison]

Onneksi ei ole muita (kop, kop) kuin pujoallergia. Tuokin on ollut niin lievänä, että vaikka se todettiin viisi vuotta sitten, ei ole lääkitystä tarvinnut juuri pujojen takia käyttää. Viime kesänä silmät kutisivat kamalasti - syyksi selvisivät entisen kotini pihan runsaat päivänkakkarat. Kuulemma päivänkakkarat aiheuttavat pujoallergikoille oireita. No, tuostakin selvittiin hakemalla apteekista yksi paketti reseptivapaata allergialääkettä ja popsimalla se kuurina.

Pitää olla onnellinen terveydestä.

 

[KukaMitäHäh?]

Polvissa on silloin tällöin jotain pientä häikkää. Semmoisia ei-ehkä-niin-luonnollisia napsahteluja kuulee välillä kun kävelee ja polvi voi ajoittain olla kipeä, mutta ei tässä muuta isompaa vikaa ole. Pieni skolioosi joskus aiheuttaa lääkärin mukaan selkäkipuja, mutta ei ole mitään sellaista mikä koko ajan haittaisi elämääni...

 

[Koala]

http://keskustelu.jatkoaika.com/showthread.php?p=865520#post865520

Tuossa minun sairauteni alku ja juuri. Eli maksa semikonkassa, munuaiset myöskin ottaneet myöskin osumaa. No alcohol.

 

[JuVii]

Skolioosi on jo siinä vaiheessa, että sitä ei pysty mitenkään parantamaan. Eli kyseessähän on selkärangan kieroutuma sivuttaissuunnassa. Myös pientä laktoosi-intoleranssia löytyy. Ja nivelet (polvet ja nilkat pääasiassa) ovat huonossa kunnossa. Myös jännetupen tulehdus vaivaa jalassa pitkän juoksemisen aikana.

 

[Käkätin]

Mistähän sitä aloittaisi...

Noh alotetaanko niistä mitkä on synnynnäisi vammoja.
Yksi "ylimääräinen" nikama alaselässä, tähän voisin todeta että varastin sen vanhimmalta isosiskoltani hänellä nimittäin puuttui yksi nikama alaselästä. Aortta ns. väärässä kohdassa ja sen ympärillä on jonkinlainen rengas. Nikamaa ei voi leikata sen kanssa on vain osattava elää ja aorttaa ei tulla myöskään leikkaamaan ellen joudu teholle letkuihin sydänkohtauksen takia.

Sitten nämä ei niin vakavat.
Astma on ollut 6 vanhasta asti eli siis lapsuusiän atsma. Tämä astma katosi hetkeksi ja tuli takaisin viisi vuotta sitten todella pahan laatuisena aikuisiän astmana. Lääkitys on vahvaa(voisin sanoa että se parhaiten nauraa jolla on vahvin lääkitys) ja säännöllistä.
Allergiaa on eläimille (itsellä on kylläkin koiria, mutta kiitos lääkityksen ei ole niiden takia ongelmia), kaikille heinille,kaikille siitepölyille, ruoka-aineista vois mainita kalan se kun sattuu oleen pahin, ja joitain muitakin ruoka-aineita on mitä ei voi laittaa suuhunsa.
Iho on atooppinen ja rasvata saa jatkuvasti.
Laktoosi-intoleranssi.

Polvet, ranne ja maha saanut tuta kirurgin veitsen...

Siinä nää mainittemisen arvoset

 

[MusanMake]

Löytyy astmaa, allergiaa, atooppista ihoa, kolikkoihottumaa ynnä muuta pikkuhäiriötä. Ei sen pahempaa kuitenkaan, ainakaan vielä. Mielelläni ajattelen, että kaikki noista pystytään parantamaan jossain vaiheessa täysin.

Viime aikoina on alkanut vähän pelottamaan, että nyt voisi joku iso olla tulossa. Kun on ollut muutamia ilkeitä oireita. Tässäpä niitä: Eli ensinnäkin mun muisti on alkanu pätkiä aika pahasti. Kyllä mä kaikki kaverien nimet muistan ja sellaset, mutta jotkut tapahtumat ja keskustelut tai joissakin paikoissa käynnit on alkanu unohtumaan enenevässä määrin viime aikoina. Sitten mun päätä särkee melko usein. Varsinkin vasenta ohimoa viiltää välillä yllättäen niin maan perkeleesti, että pitää mennä polvelle ettei putoa. Toisinaan kun kävelen rappusia, tuntuu ja näyttää siltä että ne rappuset "katoaa" johonkin, ikäänkuin menee sileäksi. Sitten pitää saada äkkiä kaiteesta kiinni ja se auttaa välittömästi. Muuten tuntuu että tasapaino lähtee. Sitten on vielä pari kertaa käynyt niin, että koulussa kun on pitänyt alkaa kirjoittamaan jotain, niin se ei ole onnistunutkaan. Kynästä on tullut vaan sellaista "syheröä". Sitten kun saa kasattua ajatukset, niin homma on skulannu taas.

Kun kävin lääkärillä muista syistä, niin mainitsin näistä jutuista, mutta se meinasi että stressistä se johtuu vaan. Kun on kuitenkin opiskelut ja parikin työpaikkaa siihen päälle. Ja Ässien kannatus tietty:) Alkaa vaan pelottamaan, että jos tässä on nyt joku alzheimeri tai vastaava pukkaamassa, niin eipä ole fantsua se. Toivottavasti kyse on vaan stressaamisesta tai parista tuopista/niitistä liikaa...:)

 

[Uleåborgir]

Migreeni ollut ihan pikkupojasta asti. Kersana tuo vaivasi 2-3 kertaa viikossa ja mikäli en olisi muuten pärjännyt hyvin koulussa ala-asteella, olisin poissaolojen vuoksi joutunut jäämään pari kertaa luokalle. Tämä minun migreenini on vielä sellaista ärhäkkää laatua, että kun se tulee, on mies hiljaa liikkumatta vatsallaan sängyssä jääpussi päässä, tulpat korvissa, oksennusämpäri sängyn vieressä, verhot kiinni eikä kukaan saa (saisi) aiheuttaa aistein havaittavia asioita, varsinkaan tuoksuja tai ääniä.

Migreenikohtauksen aikana saattaa pelkkä kielen liikuttaminen suussa saada aikaan viiltävän kivun ja välittömän pahoinvointikohtauksen.

Luojan kiitos migreeni ei enää vaivaa kuin kerran pari kuukaudessa, mömmötkin kun ovat migreeniä vastaan hinnan kiroissa. Yksi sumatriptaanipohjainen 100 mg:n Imigran-tabletti kahden kappaleen pakkauksessa ostettuna maksaa 11 €/kappale. Sen kunniaksi on sanottava, että lähtee sillä hedarikin, jos mömmö pysyy sisällä.

Toinen juttu on paha ASA-, eli asetosalisyylihappo+johdannaiset -allergia. Ainoa mitä saa oikeastaan käyttää on parasetamoli (Panadol, Para-Tabs, Panacod), joka ei viimeksi mainittua lukuunottamatta auta oikein mihinkään. Jos satun ottamaan jostakin syystä asaa, on edessä elefanttipöhö, joka tukkii mm. hengitystiet ja ambulanssikyyti.

 

[Panzerfaust]

Olen pohjimmiltani laiska. EN jviitsi lukea edes Jatkoajan kirjoituksia, jos ne ovat liian pitkiä. Olivat miten hienosti kírjoitettuja tahansa. Ehkä piilevä laiskuus on perua toisen vanhempani kautta, jonka sukujuuret ovat Itä-Suomessa. Onneksi toisen mukana tuli teutonista balanssia. Toisaalta, jos elämässä ei olisi myös itseään vastaan kamppailua, olisi tämä tylsempää. (Mutta epilemättä vielä parempaa.)

 

[hylsy]

Onko pienimunaisuus parantumaton sairaus tai vamma?

Ja vaikkei olisikaan, minulta löytyy kuitenkin heittää peliin laktoosi-intoleranssi, astma, iso läjä ruoka-aineallergiota ja siihen päälle vielä siitepölyallergiat. Synnynnäinen kuulonalentuma löytyy myös, ei tosin kovin paha.

Eli, onhan noita.

edit. Pahoittelut mauttomasta ja huonosta huumoristani.

 

[spertti]

Epilepsia

Minulla on todettu aikuisiän epilepsia 18 vuotiaana, eli noin 8 vuotta sitten. Kohtauksia sain ensimmäisen vuoden aikana kaksi, mutta lääkityksen saatuani ne pysyivät poissa. Lääkitys purettiin sivuvaikutusten vuoksi omasta tahdostani kaksi vuotta sitten, ja kohtauksia ei tullutkaan pitkään aikaan. Mutta nyt pari viikkoa sitten sain kohtauksen, ja vaikuttaa siltä, että lääkitys on aloitettava uudestaan. Lisäksi viime lokakuussa heräsin siihen, kun olkapääni ja lapaluuni olivat murtuneet olkapään mentyä sijoiltaan yöllä. En silloin vielä ajatellut asiaa, mutta olen todennäköisesti saanut kohtauksen myös silloin nukkuessani. Ei mikään hirvittävän vakava sairaus, mutta ilmankin voisin elää.

 

[Alamummo]

Vasen korvani vaurioitui 11-vuotiaana ja kuulo meni siitä korvasta melkoisen huonoksi, lisäksi sain tinnituksen kaupan päälle. Onneksi oikea korva säästyi vauriolta.

 

[Ruutuässä]

Astma on ollut pienestä asti, eikä varmasti koskaan parannu. Rasitusastmaa ei onneksi ole, mutta muuten kyllä. Lääkkeet aamuin illoin, niin ei juurikaan haittaa. Lähes kaikille eläimille olen allerginen, mikä on ärsyttävää.

 

[ms.qvist]

Läheinen ihminen on sairastanut depressiota ja tiedän kuinka vaikea sairaus se voi olla.

Depressiolla (eli kansankielellä masennuksella) ja maanisdepressiivisyydellä (eli kaksisuuntaisella mielialavaihtelulla) on sekin ero, että siinä missä depressio on yksisuuntainen eli taudinkuvaan kuuluu vain masennusvaihe niin maanisdepressiivisyyteen kuuluu kaksivaihetta eli depressiivisinen vaihe sekä maaninen vaihe (toisilla se voi esiintyä hypomaanisena). Lisäksi maanisdepressiivisyyteen sitten kuuluu useimmilla aivan normaaleja elämänvaiheita jolloin ei oireita ilmene mutta lääkitys on oltava kaikesta huolimatta käytössä - usein koostuen useasta eri lääkkeestä (minulla päivittäisessä käytössä kolmea eri lääkettä yhteensä 7 pilleriä ja sitten tarvittaessa kolmea muuta lääkettä).

Molempia sairauksia hoidetaan lääkkeillä ja terapioilla tai niiden yhdistelmillä, akuutittapaukset joutuvat usein osastohoitoon. Se on kuitenkin huomautettava, että on potilaita joille ei löydy oikeaa lääkettä tai löytyy oikea lääke mutta sitä ei voida sivuvaikutusten vuoksi käyttää jolloin sairauden kanssa on jouduttava elämään jopa ilman lääkitystä tai puutteellisella lääkityksellä. Tunnen maanisdepressiivisyydestä kärsiviä potilaita jotka eivät voi juuri haittavaikutusten tähden käyttää lääkettä ja joissain lääkkeissä haittavaiklutukset ovat todella vakavia, jopa kuolemaan johtavia.

Tässä jotain "faktaa" mitä asiasta tuli nyt mieleeni.

vlad.

 

[Tuusa]

Minulla on lätkisjatkisaikamus. Se on paha ja parantumatontauti.

 

[dtw!]

Silmät voisivat olla paremmatkin, tällä hetkellä silmälasien molemmat linssit voimakkuudeltaan -17. Firma myönsi likinäön vuoksi vapautuksen sodan ja rauhan aikana. Laserleikkaukset tuskin vapauttaisivat laseista kokonaan.

Toinen juttu paljastui -04 syksyllä hämäränäkötesteissä. Tarkempien tutkimusten jälkeen löytyi retinitis pigmentosa, joka on jonkinlainen yhteisnimitys kokoelmalle erilaisia verkkokalvon rappeumia. Silmän sauvasolut toimivat heikosti, tällä hetkellä aiheuttaen ongelmia hämäränäössä. Keski-ikää lähestyttäessä alkaa näkökenttä luultavasti kutistua. Nykyisellään hoitokeinoa ei ole, mutta onpa mulla tässä vielä pari vuosikymmentä aikaakin.