Onko dopingin käyttö yleistä?

[Tombe76]

Jäikö huomaamatta aktiivikilpaurheiluiden prosentit Unkarista, tai koululaisten prosentit Ruotsista?

Entä se EU tutkimus, jossa aikuisikäisten käyttö iästä riippuen oli 5% - 15% (ei mikään yksittäinen laji tai salit, vaan kaikista kuntoilijoista).

mutta puutut vain saliharrastajien lukuihin.. ne kun on pahiksia, muut on puhtaita…

Käsittääkseni luvuissasi ei ole eroteltu eri lajiryhmiä, joten minäkään en voi puuttua saliharrastajien lukuihin? Itse ilmeisesti tulkitset tutkimustulokset siten, että jos kaikista kuntoilijoista 5-15%, käyttää kiellettyjä aineita, niin se on sitten joka lajista. 5-15% punttiveijareista, 5-15% harrastefutaajista ja 5-15% yleisöluistelussa käviöistä.

Itse luotan enemmän (kuin Unkarilaisten) tuohon suomalaisten tutkimukseen, jossa selkeästi kerrottiin harrastajatason dopingin käytön liittyvän kuntosaliharjoitteluun ja vartalon muokkaukseen. En yhtään epäile, etteikö esim. kauneusleikkauksissa kävijät saattaisi tehostaa treenaamistaan jollain punaiselta listalta löytyviltä aineilta. Enkä muuten edelleenkään usko, että Suomessa 8-vuotiaat popsivat steroideja, vaikka tekstiesi mukaan Ranskassa niin ollaan tehtykin.

Yleistrendinä siis, että käyttö on aikas yleistä. Ja että pelkästään kuntosalikäyttäjiä on 800 000, joten tarjontaa on paljon olemassa. Ketjussahan on epäilty, ettei lääketehtaiden kannata mitään design dopuppeja valmistaa? ei vai?

Miksi tavallinen kuntosalikäyttäjä ostaisi jotain design-dopingia 10-kertaisella hinnalla, kun ei ole aikomustakaan kilpailla? Ei se lihaksia kehuva mehuissa oleva nuori neito tai mies pyydä pissaamaan purkkiin, että mahtaako haukkarit olla tehty puhtailla eväillä.

 

[#76]

Dopingaineiden vaikutusta urheilijoiden suorituskykyyn on tutkittu n. 150 vuotta.

Onko yhdessäkään tutkimuksessta saatu sitten tulosta paljonko ihmisen suorituskykyä voi kielletyillä aineilla parantaa? Yksittäisen urheilijan kohdalla on tietysti mahdoton verrata samaa treeniä aineilla ja ilman aineita, koska aiemman treenin vaikutukset ovat muuttaneet jo kyseistä urheilijaa.

 

[Tarinankertoja]

Itse luotan enemmän (kuin Unkarilaisten) tuohon suomalaisten tutkimukseen, jossa selkeästi kerrottiin harrastajatason dopingin käytön liittyvän kuntosaliharjoitteluun ja vartalon muokkaukseen.

Totta kai luotat kun kuvittelet sen tukevan omaa näkemystä.. valikoivasti ne ”totuudet” hyväksytään, jotka tukevat omaa ennalta tehtyä johtopäätöstä, muut on ”vääriä”


No nyt pieni paljastus… Suomalainen tutkimus kertoi kuntosalikävijöistä, koska… siinä tukittiin AINOASTAAN kuntosalikävijöitä.

Kas siksi se ei edes teoriassa olisi voinut paljastaa mitään mistään muusta käyttämisestä, kun koko tutkimusasetelma oli tutkia kuntosalikävijöitä.

Onko termi ”body of evidence” tuttu? Jos 95 tutkimusta sadasta sanoo että MUSTA, ja viisi että VALKOINEN, voidaan erittäin hyvällä todenäkäisyydellä sanoa että MUSTA.

Mutta se ei kelpaa, aina on löydettävä yksi pieni rako jostain, jolla voi kumota KAIKEN muun… niin jännästi se ihmismieli toimii.

Onko yhdessäkään tutkimuksessta saatu sitten tulosta paljonko ihmisen suorituskykyä voi kielletyillä aineilla parantaa? Yksittäisen urheilijan kohdalla on tietysti mahdoton verrata samaa treeniä aineilla ja ilman aineita, koska aiemman treenin vaikutukset ovat muuttaneet jo kyseistä urheilijaa.

Edelleen, kyse ei ole taikajuomapadasta siemaistusta kulauksesta.

Suurin osa dopingaineista on lääkinnällisiin tarkoituksiin kehitytettyjä aineita. Epo on esim erittäin tärkeä aine munuaissairauksien ja vakavien anemioiden hoidossa.

Eli jos ne vaikuttavat sairastuneella, niin niiden vaikutukset sitten häviävät terveillä?


Kaikki trendit siis osittavat, että’ käyttö yleistyy mutta se ei tietenkään koske meitä suomalaisia, ja ei ainakaan rehellistä ja kunniakasta suomalaista huippu-urheilua.. jep jep.

 

[siffa]

Kaikki trendit siis osittavat, että’ käyttö yleistyy mutta se ei tietenkään koske meitä suomalaisia, ja ei ainakaan rehellistä ja kunniakasta suomalaista huippu-urheilua.. jep jep.

Yleisurheilun tämän kesän MM-kisat osoittivat minusta sen, että yleisurheilussa Suomen tiukka antidoping-linja on purrut tehokkaasti. Emme pärjänneet enää edes keihäänheitossa, jossa dopingaineiden käytöllä tuloksia voidaan kohottaa metritolkulla. Pituudessa emme saaneet ainuttakaan edustajaa kisoihin, sama tilanne oli mm. kuulassa ja kiekossa. Keskimatkan ja pitkien matkojen juoksijamme ovat polkeneet paikoillaan jo vuosikausia eikä heitäkään Keskisaloa lukuunottamatta kisoissa nähty. Johtopäätökseni on, että yleisurheilussa Suomi on siirtynyt kohti rehellistä ja kunniakasta puhdasta urheilua, koska menestystä ei tule.

 

[Rautapönikkä]

Yleisurheilun tämän kesän MM-kisat osoittivat minusta sen, että yleisurheilussa Suomen tiukka antidoping-linja on purrut tehokkaasti. Emme pärjänneet enää edes keihäänheitossa, jossa dopingaineiden käytöllä tuloksia voidaan kohottaa metritolkulla. Pituudessa emme saaneet ainuttakaan edustajaa kisoihin, sama tilanne oli mm. kuulassa ja kiekossa. Keskimatkan ja pitkien matkojen juoksijamme ovat polkeneet paikoillaan jo vuosikausia eikä heitäkään Keskisaloa lukuunottamatta kisoissa nähty. Johtopäätökseni on, että yleisurheilussa Suomi on siirtynyt kohti rehellistä ja kunniakasta puhdasta urheilua, koska menestystä ei tule.

Haluaisitko, Siffa, kertoa lisää näistä? Väität, että keihäänheittäjämme ovat ennen käyttäneet dopingia, kun vielä pärjäsivät, mutta nyt mennään kaurapuurolla? Evilän Tommikin imi vielä 2005 droppia kuin sieni, kun voitti MM-pronssia, mutta nyt ei käytä enää, siksi ei pärjää?

Miten selität esimerkiksi sen, että Antti Ruuskasen fyysiset ominaisuudet ovat menneet kautta linjan eteenpäin tuloksen laskiessa? Dopingin käyttö lopetettu? Dopingia hän ei varmaan enää käytä, kun keihäs lentää enää 82m. Muutama vuosi sitten varmasti vielä käytti, kun heitti 87m. Samaten tuo Pitkämäen Tero, ennen oli varmasti kaameissa testohuuruissa, kun 90m oli paperia ja arvokisamitaleja satoi. Nyt on sitten käyttö lopetettu, kun 80m on tiukassa.

Arsi Harju palasi kilpakentille kuuden vuoden tauon jälkeen ja työnsi käytännössä treenaamatta 18,5m. Enempää ei varmasti millään mene, ellei douppaa. Turha edes treenata, sillä nyt ei ole mitään vaikutusta, doping ratkaisee. Mitään tekemistä tällä ei ole Harjun lahjakkuudella kuulantyöntäjänä, ehei. 21m kuulantyöntäjästä tuli 18,5m kuulantyöntäjä vain sen takia, että lopetti dopingin käytön, ei sen takia että lopetti treenaamisen, treenillä ei ole mitään merkitystä.

--

Olin päättänyt pysyä poissa tästä ketjusta, muttei millään malta, sen verran käsittämätöntä kuraa täällä jauhetaan penkkiurheilijan putkinäöllä. Kosketus ja näkemys urheilijan elämään puuttuu kokonaan tai se on täysin vääristynyt. Jos seuraa nykyurheilijoiden elämää, ei pitäisi yllättyä tippaakaan, ettei olla enää männävuosien tasolla. Panostus urheiluun on suurimmalla osalla aivan olematonta. Huippu-urheilijoita ei Suomen yleisurheilijoista ole kuin aivan kourallinen. Treenimäärissä, harjoituksiin keskittymisessä ja valmistautumisessa, ruokavaliossa, muun elämän järjestelyssä ja päihteiden käytössä on suurimmalla osalla Suomen yleisurheilijoista (puhumattakaan muista lajeista!) niin suuria aukkoja, että on aivan naurettavaa puhua mistään dopingista näiden kohdalla. Laittamalla nuo asiat kuntoon nousisi taso aivan eri näköiseksi. Vasta sitten voitaisiin alkaa katsella sitä dopingia, josko sitä tarvittaisiin. Suurin osa Kalevan Kisojen mitallisteista ei panosta urheiluun puoliakaan siitä, mitä esim. Arsi Harju on aikanaan panostanut. Puhumattakaan jostain Lasse Virenistä. Ei heiltä voida odottaa tuon kummempia suorituksia. Tässä ketjussa tunnutaan olettavan, että suomalaiset urheilijat antavat kaikkensa, mutta ilman dopingia menestystä ei tule. Näin asia ei todellakaan ole.

En väitä, etteikö yleisurheilussa käytetä dopingia. Kyllä sitä käytetään, jopa laajalti. Silti kaikkien leimaaminen on aivan naurettavaa. Silti jonkun David Storlin ja Arsi Harjun ero tänä päivänä tulee pääsääntöisesti jostain aivan muualta, kuin dopingista; toinen on käyttänyt viimeiset kuusi vuotta kaiken energiansa urheiluun, toinen korkeintaan valmentamiseen.

Urheiluun panostamiseen ei Suomessa kannusteta nuoria millään lailla, päinvastoin. Se myös näkyy. Yhteiskunta on muuttunut, samaten arvot.

 

[Taitopelaaja]

Yleisurheilun tämän kesän MM-kisat osoittivat minusta sen, että yleisurheilussa Suomen tiukka antidoping-linja on purrut tehokkaasti. Emme pärjänneet enää edes keihäänheitossa, jossa dopingaineiden käytöllä tuloksia voidaan kohottaa metritolkulla. Pituudessa emme saaneet ainuttakaan edustajaa kisoihin, sama tilanne oli mm. kuulassa ja kiekossa. Keskimatkan ja pitkien matkojen juoksijamme ovat polkeneet paikoillaan jo vuosikausia eikä heitäkään Keskisaloa lukuunottamatta kisoissa nähty. Johtopäätökseni on, että yleisurheilussa Suomi on siirtynyt kohti rehellistä ja kunniakasta puhdasta urheilua, koska menestystä ei tule.

Tämä tekstinpätkäsi kyllä (jälleen kerran) osoittaa sen, ettet tiedä yhtään mistä puhut. Miten on mahdollista, että esimerkiksi Saksan De Zordo on heittänyt tällä kaudella lähes 10 metriä pidempiä kaaria kuin suurin osa suomalaisista kärkiheittäjistä, vaikka hänen fyysiset ominaisuudet (juuri ne, joita dopingilla parannetaan) ovat suomalaisia heikommat? Ja toisekseen on naurettavaa sanoa, että esimerkiksi pituushypyssä taso olisi jotekin laskenut, jos tällä kertaa edustajamme jäi kaksi senttiä kisarajasta. Minä jopa sanoisin, että pituudessa on todella hyvä taso tällä hetkellä, vaikka karsintarajat ovatkin todella kovat.

Jätit toisessa ketjussa vastaamatta tähän samaan, mutta nyt siirryit tänne jauhamaan paskaa. Kannattaa myös tutustua kestävyysjuoksijoiden harrastajamäärin ja parhaidemme loukkaantumishistoriaan, niin voit ehkä paremmin tajuta tilannetta. Lahjakkain urheilijoiden ja valmentajien määrä tällä alueella on paljon huolestuttavampaa kuin dopingin puute.

Tällä viestilläni en nyt väitä siis sitä, etteikö suomalaisessa urheilussa olisi koskaan käytetty dopingaineita. On vain naurettavaa väittää, että esimerkiksi nykyiset kärkimiehet olisivat vain sen perusteella lopettaneet kiellettyjen aineiden käytön, että Daegusta ei tullut nyt mitalin mitalia tai että yksikään pituusmies ei ollut kisakoneessa. Kilpailu kansainvälisesti on yhä kovempaa eikä yksikään maa saa helpolla arvokisamitaleita. Ei ole mitenkään itsestään selvää, että Suomikaan saa kaikkia keihäsmiehiä loppukilpailuun tai mitalia finaalista.

 

[siffa]

Tämä tekstinpätkäsi kyllä (jälleen kerran) osoittaa sen, ettet tiedä yhtään mistä puhut. Miten on mahdollista, että esimerkiksi Saksan De Zordo on heittänyt tällä kaudella lähes 10 metriä pidempiä kaaria kuin suurin osa suomalaisista kärkiheittäjistä, vaikka hänen fyysiset ominaisuudet (juuri ne, joita dopingilla parannetaan) ovat suomalaisia heikommat? Ja toisekseen on naurettavaa sanoa, että esimerkiksi pituushypyssä taso olisi jotekin laskenut, jos tällä kertaa edustajamme jäi kaksi senttiä kisarajasta. Minä jopa sanoisin, että pituudessa on todella hyvä taso tällä hetkellä, vaikka karsintarajat ovatkin todella kovat.

Minähän yritin jo aiemmin kertoa, että olennaista keihäänheitossa on perusvoiman ja tekniikan lisäksi nopeusvoiman hankinta. Ilman räjähtävän ja pikavoiman tuottoa keihäs ei lennä. Keihäänheitossa olennaista on pikavoiman tuoton hankinta. Pikavoima hankitaan harjoituskaudella. Jotta keihäänheiton pikavoimaharjoittelusta olisi hyötyä, on se tehtävä maksimaalisella teholla, mikä edellyttää täydellistä keskittymistä harjoituksiin ja 110%:sta psyykettä mukaan. Pikavoimaharjoittelu on oikein suoritettuna psyykkiisesti erittäin raskasta, koska on koko ajan ponnistettava lähellä suorituskyvyn äärirajoilla. Jokainen nopeusvoimaharjoittelu on tehtävä riittävästi palautuneena edellisestä harjoituksesta, muuten pikavoimaharjoittelusta on vain haittaa. Täydellinen palautuminen koskee niin harjoitusten aikaisia kuin myös eri harjoitusten välisiä aikoja. Dopingaineilla tehostetaan palautuskykyä, psyykkistä vireyttä sekä myös voiman tuotantoa. Keihäänheitto on malliesimerkki lajista, jossa on dopingaineista suurta hyötyä.

Tällä viestilläni en nyt väitä siis sitä, etteikö suomalaisessa urheilussa olisi koskaan käytetty dopingaineita. On vain naurettavaa väittää, että esimerkiksi nykyiset kärkimiehet olisivat vain sen perusteella lopettaneet kiellettyjen aineiden käytön, että Daegusta ei tullut nyt mitalin mitalia tai että yksikään pituusmies ei ollut kisakoneessa. Kilpailu kansainvälisesti on yhä kovempaa eikä yksikään maa saa helpolla arvokisamitaleita. Ei ole mitenkään itsestään selvää, että Suomikaan saa kaikkia keihäsmiehiä loppukilpailuun tai mitalia finaalista.

Tapio Suominen sen totesi Daegun kisojen aikana, että Tommi Evilä olisi parhaimmillaan ollut Daegussa loppukisassa mukana, koska taso oli niin heikko. Keihään taso oli myös laskenut Pitkämäen ja Thorkildsenin parhaista vuosista useitä metrejä. On lajeja, joissa taso on päinvastoin, kuin väität, laskenut. Jamaikalaiset pikajuoksijat ovat poikkeus ja se vääristää koko yleisurheilun tason kuvää. Totuus tulee esille myös jamakalaisten leveän rintaman pikajuoksumenestyksen syistä.

 

[Tarinankertoja]

Evilän Tommikin imi vielä 2005 droppia kuin sieni, kun voitti MM-pronssia, mutta nyt ei käytä enää, siksi ei pärjää?

Otat yksittäisiä esimerkkejä, jotka eivät todista mitään suuntaan tai toiseen, koska kiinnijäämisiä ei ole. Ja teet tuon saman oletuksen Akvavitixin taikajuomasta, ikään kuin se on kulaus = menestystä, ei kulausta = ei menestystä.. kenellähän sitä kosketuspintaa siihen urheilijan elämään puuttuukaan?


Puhe on väestötason ilmiöistä, ja siitä, että Suomessa kuviteellaan, että väestötason ilmiöt eivät kosketa huippu-urheilijoita. Ikään kuin väestötason ilmiöt eivät koskisi esim maalaistumisen ja kirkosta eroamisen trendiä tms. (joka ei kohdistu tietenkään huippu-urheiljoihin), joten urheilussa dopinginkäytön kasvaminen ei johda tietenkään dopingin käytön kasvamiseen huipputasolla. Se jää sinne ruohonjuuritasolle… ja pää pensaaseen...

… mutta ehkä Siffa on oikeassa, sillä tulokset on suhteellisesti pudonneet.
Tässä tosin trendi jota pitää pystyä peilaamaan saman väestöpohjan saman geenipoolin ja saman taloudellisen elintason omaaviin maihin. Verrokkina pohjoismaat ovat ihan päteviä. Suhteellisuus näihin nähden kertoo trendikehityksestä, siitä mihin suuntaan ollaan menossa.

Tämä ei edelleenkään osoita mitään yhdestäkään yksittäisestä urheilijasta, mutta osoittaisi trendin suunnan.

 

[opelix]

Jamaikalaisista sen verran että epäilen vahvasti maassa olevan DDR:ään verrattava järjestelmä. Noin pienestä populaatiosta tuollainen määrä huippujuoksijoita. Sopivasti vielä muutaman viime kauden kynnyksellä on "uhrattu" joku nimettömämpi juoksija. Limitillä siellä vedetään ja nämä kärähtäneet uhrilampaat ovat kyllä saaneet korvauksen suorituksistaan.

Pikavoiman harjoittelusta siffa puhui täyttä asiaa. Juuri tästä on esim.keihäänheitossa ja pituushypyssä kyse. Aika harva taitaa uskoa että Tiisanojan ja Tompurin toilailut olivat yksittäistapauksia. Enkä edelleenkään ymmärrä miksi Arsi Harjua puolustellaan niin voimakkaasti. Olympiavoittaja,piste! Samoilla konsteilla veti vuosikymmen sitten kuin muutkin ja oli paras,ei kärynnyt. Nykyään ei vedetä samoilla ja hävitään metritolkulla kärkityöntäjille.

 

[Rautapönikkä]

Keihäänheitto on malliesimerkki lajista, jossa on dopingaineista suurta hyötyä.

Silti sen pitäisi näkyä jossain. Urheilijoita testataan jatkuvasti, kaikkia ominaisuuksia, myös nopeusvoimaa. Silti De Zordon kovemmasta nopeusvoiman tuotosta ei ole mitään näyttöä. Ehkä meillä on vain väärät testit.. Mikä on toki täysin mahdollista, parempaan pyritään jatkuvasti.

Olen nähnyt De Zordon harjoittelu livenä. En tosin kovin pitkää jaksoa, mutta ainakin tuon jakson aikana hän harjoitteli niin vähän ja kevyesti, että nopeusvoimaa vaativissa treeneissä olisi ollut tuolla ohjelmalla palautuneena toimistotyötä tekevä, inaktiivinen ja lihava 50-vuotiaskin, ilman aineita. Tässä kuitenkin tulee se ero, nopeusvoimaharjoittelut tehtiin todella palautuneena (kuten Siffa sanoi, se on todella tärkeää), suomalaisilta tämä todella usein unohtuu. Millään ei kyllä tuolla ohjelmalla tarvitse palautumista edistää. Tietty hän voi harjoitella muuna aikana aivan eri tavalla..

Otat yksittäisiä esimerkkejä, jotka eivät todista mitään suuntaan tai toiseen, koska kiinnijäämisiä ei ole. Ja teet tuon saman oletuksen Akvavitixin taikajuomasta, ikään kuin se on kulaus = menestystä, ei kulausta = ei menestystä.. kenellähän sitä kosketuspintaa siihen urheilijan elämään puuttuukaan?

Et sitten tunnista ilmiselvää provoa, vaikka sillä lyödään sinua naamaan? Tuo oli tarkoitettu nimenomaan imitoimaan typerällä tavalla Siffan päättelyketjua, joka ei toimi.

Pointti oli edelleen se, että suomalaisten tason lasku ei johdu dopingin käyttämättömyydestä, vaan huippu-urheilun katoamisesta suomalaisessa yleisurheilussa. Huippu-urheilijan tavalla Suomessa ei urheile juuri kukaan. Vielä kymmenen vuotta sitten näitä tosissaan panostavia löytyi. Lahjakkuudessa ja lääkityksessä ei (mielestäni) ole eroa. Tästä voin mielelläni keskustella, jos jollain on asiasta erilainen/parempi näkemys. Valitettavasti täällä nihkeästi keskustelua syntyy. Jos ei provoile, ei saa mitään reaktiota, jos provoilee, saa provoilua takaisin.

Tiisanojan ja Tompurin toilailut olivat yksittäistapauksia. Enkä edelleenkään ymmärrä miksi Arsi Harjua puolustellaan niin voimakkaasti. Olympiavoittaja,piste! Samoilla konsteilla veti vuosikymmen sitten kuin muutkin ja oli paras,ei kärynnyt. Nykyään ei vedetä samoilla ja hävitään metritolkulla kärkityöntäjille.

Arsi Harjun nostin esille siksi, että hän työntää tällä hetkellä yhtä pitkälle tai pidemmälle, mitä kukaan muu suomalainen kuulantyöntäjä. Kuuden vuoden kilpailu- ja harjoittelutauon jälkeen. Voisikohan joku olla pielessä näillä muilla kuulantyöntäjillä, kun eivät saa sen pitemmälle, mitä treenaamaton Harju. Tähän ei kelpaa selitykseksi doping. Tietysti voidaan selitellä sillä, että Harju on ennen käyttänyt ja siksi taso on nyt korkeampi, mutta silti, kuusi vuotta. En ota kantaa siihen, oliko Harju käyttänyt aikanaan urallaan. Voi olla, on se jopa jollain tapaa todennäköistä. Väitän kuitenkin, että huippuunsa treenattu, kolmekymppinen, dopingia käyttämätön Harju olisi aika lähellä kahtakymppiä työntänyt..

 

[siffa]

Olen nähnyt De Zordon harjoittelu livenä. En tosin kovin pitkää jaksoa, mutta ainakin tuon jakson aikana hän harjoitteli niin vähän ja kevyesti, että nopeusvoimaa vaativissa treeneissä olisi ollut tuolla ohjelmalla palautuneena toimistotyötä tekevä, inaktiivinen ja lihava 50-vuotiaskin, ilman aineita. Tässä kuitenkin tulee se ero, nopeusvoimaharjoittelut tehtiin todella palautuneena (kuten Siffa sanoi, se on todella tärkeää), suomalaisilta tämä todella usein unohtuu. Millään ei kyllä tuolla ohjelmalla tarvitse palautumista edistää. Tietty hän voi harjoitella muuna aikana aivan eri tavalla..

Kerrotko tuosta Zordon pikavoimaharjoittelusta hieman tarkemmin. On outoa, kun kirjoitat, että Zordo harjoitteli sen aikana vähän ja kevyesti. Katso, mitä minä kirjoitin pikavoiman harjoittelusta. Ristiriita on yhtä suuri kuin on käsityksemme dopingaineiden vaikutuksesta keihäänheiton harjoittelussa.

 

[Rautapönikkä]

Kerrotko tuosta Zordon pikavoimaharjoittelusta hieman tarkemmin. On outoa, kun kirjoitat, että Zordo harjoitteli sen aikana vähän ja kevyesti. Katso, mitä minä kirjoitin pikavoiman harjoittelusta. Ristiriita on yhtä suuri kuin on käsityksemme dopingaineiden vaikutuksesta keihäänheiton harjoittelussa.

Ei ole mitään ristiriitaa, kummassakaan asiassa. Dopingaineista voi olla hyötyä keihäänheiton harjoittelussa, aivan varmasti. Lähes joka lajiin on. Näkemyksemme eroaa siinä, että käytetäänkö tuota hyötyä hyväksi ja kuinka laajalti.

De Zordosta: Tarkoitin siis, että harjoitusjakso oli kevyt, mikä pitäisi kyllä tulla viestistäni ilmi, enkä siis, että nopeusvoimaharjoitteet olivat kevyitä. Ne olivat kyllä ihan kovia ja näin ulkoapäin seurattuna näytti, että sata lasissa ne tehtiin. Lähestulkoon kaikki muu, sikäli kun sitä oli, oli kevyttä, vähän kuormittavaa tai jopa palauttavaa. Erikoisuutena lisäksi hänen treeneissään ovat heittoharjoitukset. Yleensä heittäjän tärkeimpiä pikavoimaharjoituksia ovat nimenomaan heittoharjoitukset, sillä siirtovaikutukset muissa liikkeissä ovat vähän kyseenalaisia, tai ainakaan niistä ei ole selkeää konsensusta. De Zordon heittoharjoitukset olivat kuitenkin lähinnä tekniikkaa painottavia ja matalatehoisia. Kertaakaan ei tainnut edes 70m ylittyä. Suomalaiset lähestyvät heittoharjoittelua usein aikalailla eri lähtökohdista. Tästäkin voisi kirjoittaa lisää, mutta se on eri ketjun juttuja.

 

[siffa]

De Zordosta: Tarkoitin siis, että harjoitusjakso oli kevyt, mikä pitäisi kyllä tulla viestistäni ilmi, enkä siis, että nopeusvoimaharjoitteet olivat kevyitä. Ne olivat kyllä ihan kovia ja näin ulkoapäin seurattuna näytti, että sata lasissa ne tehtiin. Lähestulkoon kaikki muu, sikäli kun sitä oli, oli kevyttä, vähän kuormittavaa tai jopa palauttavaa. Erikoisuutena lisäksi hänen treeneissään ovat heittoharjoitukset. Yleensä heittäjän tärkeimpiä pikavoimaharjoituksia ovat nimenomaan heittoharjoitukset, sillä siirtovaikutukset muissa liikkeissä ovat vähän kyseenalaisia, tai ainakaan niistä ei ole selkeää konsensusta. De Zordon heittoharjoitukset olivat kuitenkin lähinnä tekniikkaa painottavia ja matalatehoisia. Kertaakaan ei tainnut edes 70m ylittyä. Suomalaiset lähestyvät heittoharjoittelua usein aikalailla eri lähtökohdista. Tästäkin voisi kirjoittaa lisää, mutta se on eri ketjun juttuja.

Kiitos tästä vastauksestasi. Olinkin jo aiemmista kirjoituksistasi päässyt siihen tulokseen, että et ole keihäänheiton harjoittelutermeistä perillä. Keihäänheiton pikavoimaharjoittelua suoritetaan harjoituskautena ja kilpailukautena. Pikavoimaharjoittelu suoritetaan punttiharjoitteluna: liikkeiden määrä/harjoitus 4-6; esimerkkiliikkeitä rinnalleveto, rinnalleveto polvilta, tempaus polvilta, kyykky, puolikyykky, yliveto ylös, tempotyöntö; toistojen määrä 4-8 toistoa/sarja (kestoajan oltava 6 sekuntia), 8-12 toistoa/liike (kestoajan oltava alle 10 sekuntia/liike); kuormituksen määrä 40%-60% maksimista; palautukset 2-4 minuuttia; suoritukset maksimaalisen nopeina; tavoitteena pikavoiman lisääminen, hermo-lihasyhteistyön kehittäminen, jalostaa perus- ja maksimivoima tarvittavaksi pikavoimaksi, luoda edellytykset lajivoimaharjoittelulle. Pikavoimaa keihäänheittäjät harjoittelevat harjoituskaudella 3 krt/viikko, kilpailukaudella 1 krt/viikko. Kesällä on talveen verrattuna selvä määrän tiputus, mutta laatu aina 100%. Lähteet: J.Misikangas 1997, Hannu Kangas 2007.

Hannu Kangas on kirjoittanut (2007) keihäänheittäjän kesän harjoittelun ja kilpailun viikkorytmittämisestä esimerkin: ma-hikipuntti, ti-palauttava lenkki (n.1h), ke-heittoharjoitus, jossa mukana vähän kuulanheittoa, loikkaa ja juoksua, to-huoltava lihaskuntopiiri, pe-PIKAVOIMA, la-lepo, su-kilpailu.

 

[Rautapönikkä]

Kiitos tästä vastauksestasi.

Voi elämän kevät..

Juuri tuollaista harjoittelua se De Zordo pikavoimatreenissä teki. Ja eiköhän ne termit ole tuttuja. Pikavoimaa pitää kuitenkin tehdä muutenkin kun punteilla. Olen Hannulle maininnutkin tuosta "virheellisestä" pikavoimasanan käytöstä, se nimittäin tarkoittaa valmennusopissa paljon laajempaa harjoittelua, ei pelkästään punttiharjoittelua. Hannu Kangas tarkoittaa pikavoimalla punttiharjoittelua (omaksunut termin ilmeisesti juuri Misinkankaalta), jolta olet termin ansiokkaasti omaksunut. Jokainen tietysti saa käyttää termejä miten lystää, mutta ne olisi tietysti hyvä määritellä.

Tartuit ilmeisesti tuohon kommenttiini, missä puhuin pikavoimasta heittoharjoituksista ja ajattelit sen olevan väärin. Voin Siffa kertoa, ei se ole. Jokainen heittäjä tekee lajinomaista nopeusvoimaharjoittelua (pikavoima ja räjähtävä voima) punttisalilla, kuntopalloilla, kuulilla ja keihäillä, tai ainakin jollain näistä, vaikka eivät mieltäisikään sitä pikavoimaharjoitteluksi. Nopeus on äärimmäisen lajispesifinen ominaisuus ja siksi sitä pyritään kehittämään lajisuoritusta mahdollisimman hyvin mallintaen, tai itse lajisuorituksella, jotta saataisiin mahdollisimman hyvät siirtovaikutukset. Yksinkertaistettuna: Jos nopeus kehittyy ylivedossa, se ei välttämättä kehity keihäässä (näistä siirtovaikutuksista ovat tutkijat, valmentajat ja urheilijat hivenen erimielisiä. Joidenkin mielestä nopeus kehittyy yleisesti, joidenkin mielestä spesifisesti, enemmän nykyään kallistutaan tuon spesifisen puolelle, harjoittelussa kuitenkin tuo "yleisen" nopeuden periaate näkyy, kuten tuo Siffan pikavoimaesimerkki osoittaa). Minä olen hivenen keskitien kulkija tässä asiassa. Uskon spesifiseen nopeuteen, mutta uskon myös, että "yleisen" nopeuden harjoittamisesta on välillistä hyötyä. Ei sitä muuten käytettäisi niin paljon harjoittelussa.

Ihan kiva Siffa, että olet lukenut laajasti tekstejä ja vieläpä sisäistänyt niitä. En silti katso hirveän hyvällä tuota minun tietämykseni vähättelyä, kun se ei rajoitu tuohon Hannun tekstiin (jonka olen kyllä tarkkaan lukenut). Jos jotain virheitä löytää, saa toki oikoa, niin kuin sinulla nyt ilmeisesti tarkoitus oli.

Ja keskustelua voisi jatkaa jossain muussa ketjussa?

 

[siffa]

Ja keskustelua voisi jatkaa jossain muussa ketjussa?

Tämä on dopingaineketju. Olen väittänyt, että keihäänheiton harjoittelussa on dopingaineista suurta hyötyä. Keihäänheitossa pikavoiman harjoittelu on aivan olennainen asia. Pikavoiman harjoittelu on monipuolista punttiharjoittelua, jossa dopingaineilla on mahdollista tehostaa harjoittelua ja sitä mukaa lisätä heittojen pituutta. Oletko tästä samaa mieltä?

Mistä sinun mielestäsi johtui suomalaisheittäjien vaatimaton tulostaso Daegussa? Minä olen yhdistänyt sen, niinkuin koko yleisurheilumme tason laskun verrattuna yleisurheilumme aiempien vuosien tasoon, suomalaiseen "ylikovaan" antidopingtoimintaan. Eikö sinusta ole yhtään outoa, että suomalaiset keihäänheittäjät eivät selvinneet Daegussa edes pistesijoille? Keihäässä meillä tilanne on menossa samaan suuntaan kuin kuulassa, kiekossa ja moukarissa.

Täällä on kysytty minulta, että onko dopingaineiden vaikutuksesta urheilijoihin tehty tutkimuksia. Suomen Antidopingtoimikunnan sivuilta voi käydä lukemassa, että monista aineista ja menetelmistä löytyy tietoa siitä, että listoilla olevat dopingaineet ja -menetelmät parantavat urheilusuorituksia. Muussa tapauksessahan nuo kymmenet aineet ja menetelmät eivät olisi Maailman Antidopingtoimiston WADA:n kiellettyjen lääkeaineiden ja menetelmien luetteloissa.

 

[Taitopelaaja]

Tapio Suominen sen totesi Daegun kisojen aikana, että Tommi Evilä olisi parhaimmillaan ollut Daegussa loppukisassa mukana, koska taso oli niin heikko. Keihään taso oli myös laskenut Pitkämäen ja Thorkildsenin parhaista vuosista useitä metrejä. On lajeja, joissa taso on päinvastoin, kuin väität, laskenut. Jamaikalaiset pikajuoksijat ovat poikkeus ja se vääristää koko yleisurheilun tason kuvää. Totuus tulee esille myös jamakalaisten leveän rintaman pikajuoksumenestyksen syistä.

Kyse ei ole pituushypyn tasosta arvokisafinaalissa, vaan yleisesti maailmalla. Kyllä se on todella kova taso, jos B-raja on 810. Pituushyppy on niitä harvoja lajeja maailmassa, jossa B-rajalla taistellaan pistesijoista ja A-rajalla jopa mitalista. Keihäänheitossa tarkoitin yleistason nousua. Taisi olla 16 miestä, jotka heittivät karsinnassa yli 80 metriä. Se tarkoittaa väistämättä sitä, ettei kukaan voi olla täysin varma finaalipaikasta. Yhä useammasta maasta tulee varteenotettavia keihäänheittäjiä.

 

[Rautapönikkä]

Oletko tästä samaa mieltä?

Kyllä, samaa mieltä. Dopingista on hyötyä jokaisessa fysiikkaa vähänkin vaativassa lajissa, johan se tulee dopingin määritelmästä ilmi. Eri juttu onkin se, ketkä sitä hyödyntä ja keiden sitä kannattaa hyödyntää, suhteessa hyötyihin, riskeihin, kustannuksiin ja välttämättömyyteen.

Kun lähdettiin noilla termeillä leikkimään, niin painottaisin vielä: pikavoiman ei tarvitse tapahtua punteilla. Heittäjä voi toteuttaa pikavoimaharjoittelua lajinomaisesti esimerkiksi heittämällä kuulaa seinään yhtäjaksoisesti lyhyen sarjan mahdollisimman nopeasti. Perustuu aivan samoihin fysiologisiin asioihin, mitä esim. puolikyykky toteutettuna pikavoimaperiaatteella. Ja näkisin kyllä, että koko nopeusvoiman harjoittaminen (räjähtävä ja pika) on ehdottoman tärkeää kaikille heittäjille. Räjähtävällä voimalla jopa suurempi merkitys.

Mistä sinun mielestäsi johtui suomalaisheittäjien vaatimaton tulostaso Daegussa?

Ensinnäkään ei ole mitään järkeä laittaa yhdessä kisassa tapahtunutta notkahdusta minkään yleisen asian piikkiin, varsinkaan Suomen kaltaisen maan kohdalla, jossa menestys on ollut jo vuosikymmeniä muutaman yksilön onnistumisen varassa. Tänä vuona sattui niin, että nuo yksilöt eivät onnistuneet. Pitkämäelle hyvä vuosi ja Wirkkala terveenä, niin tätä keskustelua ei käytäisi. Muut suoriutuivat aivan tasollaan. Esimerkiksi USA:n kohdalla olisi helppo laittaa romahduksia jonkun yleisen asian piikkiin, sillä otanta on heillä niin paljon suurempi. Jos heidän mitalisaalis esim. puolittuisi, olisi sitä vaikea selittää yksittäisten urheilijoiden epäonnistumisella, mahdollista toki sekin.

On aivan totta, että Suomen yleisurheilun taso on laskenut tasaista tahtia jatkuvasti, eikä kyse ole huipun notkahduksesta, vaan kansallisen tason notkahduksesta. Tästä syystä huippujakin nousee vähemmän. Kuten olen jo aikaisemmin sanonut, näen tason laskemisen syynä sen, ettei urheiluun enää uskalleta/haluta panostaa. Nimen omaan tämän näkee kansallisen tason laskuna, sitä ei voi selittää dopingilla. Elää aivan eri maailmassa, jos kuvittelee kaikkien Kalevan Kisa -urheilijoiden käyttävän. Meillä ei enää nouse sellaista massaa, jotka panostavat urheiluun tosissaan, vaikkei kansainvälinen menestys olekkaan saavutettavissa. Hyvänä esimerkkinä tästä esim. Tiia Hautala, Johan Meriluoto ja Johanna Manninen. Panostus oli erittäin suurta, taso ajoittain jopa hyvää eurooppalaisella mittapuulla, mutta todellinen menestys jäi uupumaan. Näitä urheilijoita meiltä ei tahdo enää tulla. Ne jotka panostavat, ovat niitä jotka ovat jo saavuttaneet kansainvälisen huipun, tai sen saavuttaminen on erittäin todennäköistä. Muuten mennään aivan puolivaloilla työssäkäynnin ja opiskelujen siivellä, surkeissa harjoitteluolosuhteissa. Valitetaan, ettei ole rahaa ja yritetään turvata tulevaisuus. En toki pidä tätä näkökulmaa sen huonompana, mutta huippu-urheilijoita niin ei synny. Aivan turha puhua dopingista tällaisten urheilijoiden kohdalla (en tahdo tässä nimetä ja leimata ketään), ennenkuin he myös harjoittelevat niin, että huippu on mahdollista saavuttaa. Nyt sitä ei saavuteta edes sillä dopingilla.

Piristävän poikkeuksena miespikajuoksijat viime vuosina. He käytännössä asuvat koko kevään Teneriffalla loistavissa harjoitteluolosuhteissa, kuka mitenkin elämisensä rahoittaen. Tuota voi kutsua oikeaksi panostamiseksi, eikä kompromissiksi urheilun ja muun elämän välillä. Tuloksiakin alkaa hiljalleen näkyä. Päinvastaisena esimerkkinä nostan esiin Olli-Pekka Karjalaisen. Mies ei ole moneen vuoteen harjoitellut käytännössä ollenkaan, kunhan käynyt sillon tällöin vähän kuntoa ylläpitämässä ja yrittänyt saada opintoja viimein valmiiksi. Sinäänsä taso on pysynyt ihan hyvänä, mutta väkisinkin mietityttää, millaista menestys olisi kunnon panostuksella ollut. Äärettömän lahjakas yksilö kyseessä kaikesta huolimatta.

 

[siffa]

Kyllä, samaa mieltä. Dopingista on hyötyä jokaisessa fysiikkaa vähänkin vaativassa lajissa, johan se tulee dopingin määritelmästä ilmi. Eri juttu onkin se, ketkä sitä hyödyntä ja keiden sitä kannattaa hyödyntää, suhteessa hyötyihin, riskeihin, kustannuksiin ja välttämättömyyteen.

Tämä on tärkeä lausunto tänne JA:n dopingkeskusteluun. Kaikki alkoi siitä, että onko keihäänheitossa dopingaineilla suoritusta parantavaa vaikutusta. Se on sitten aina urheilijan omassa päätäntävallassa, alkaako käyttää kiellettyjä aineita vai ei.

Kun lähdettiin noilla termeillä leikkimään, niin painottaisin vielä: pikavoiman ei tarvitse tapahtua punteilla. Heittäjä voi toteuttaa pikavoimaharjoittelua lajinomaisesti esimerkiksi heittämällä kuulaa seinään yhtäjaksoisesti lyhyen sarjan mahdollisimman nopeasti. Perustuu aivan samoihin fysiologisiin asioihin, mitä esim. puolikyykky toteutettuna pikavoimaperiaatteella. Ja näkisin kyllä, että koko nopeusvoiman harjoittaminen (räjähtävä ja pika) on ehdottoman tärkeää kaikille heittäjille. Räjähtävällä voimalla jopa suurempi merkitys.

En leikkinyt termeillä, vaan käytin Suomen yleisurheilun 2000-luvun ylivoimaisesti ansioituneimman lajivalmentajan, kotikaupunkini opettajan Hannu Kankaan, käyttämiä termejä. Kankaan (ja Misikankaan) termistössä pikavoimaharjoitukset ovat monipuolisia punttiharjoituksia. Misikankaan mukaan pikavoimaharjoituksessa saavutetut maksimitulokset ovat lähes poikkeuksetta suoraan verrannollisia tuloskuntoon keihäänheitossa. Kuulantyönnössä räjähtävän voiman merkitys on olennaista tulosten kannalta. Pika- ja räjähtävässä voimaharjoittelussa on tiedostettava Misikankaan mukaan molempien harjoitusmuotojen erityispiirteet ja sisällytettävä tarkoituksenmukaisesti ryhmittäin sekä pika- että räjähtävää voimaa harjoitteluun.

Elää aivan eri maailmassa, jos kuvittelee kaikkien Kalevan Kisa -urheilijoiden käyttävän.

Minä elän dopingmaailmassa, jossa vain terävin huippu on käyttänyt/käyttää kiellettyjä aineita. Valtaosa yleisurheilijoista ei ole alkanut/ eikä ala niitä käyttää eettisistä ja taloudellisista syistä. Hiihdon puolella nähtiin Lahden MM-kisoissa, että kaikki Suomen huippuhiihtäjät olivat valmiita nostamaan veriarvonsa korkeiksi EPO:n avulla ja laskemaan sen hetkellisesti ennen kilpailua Hemohessin avulla sallittujen arvojen alapuolelle. Tunnetusti menestystä myös tuli Suomeen roppakaupalla ja laajalla rintamalla noissa Lahden MM-kisoissa.

 

[Tombe76]

Minä elän dopingmaailmassa, jossa vain terävin huippu on käyttänyt/käyttää kiellettyjä aineita.

Vastaisitko sitten kysymykseeni, jonka esitin aikaisemmin. Laitan sen vielä tähän uudestaan, jotta tiedät mitä tarkoitan.

Pekingin olympialaisissa 2008 kultamitalin voitti 54 eri maan edustajat. Mitaleita voitti 86 maan edustajat. Onko minun nyt kirjoittamasi perusteella uskottava, että jokaisessa näissä maissa (liittojohtoisesti?) jaetaan rahaa huippu-urheiluun niin, että yhdessä lääkefirmojen kanssa saadaan urheilijoille aineita, jotka eivät näy dopingtesteissä?

Ja tuo kysymyksenihän oli viitattu tähän väittämääsi:

TV-katselijat mahdollistavat tänä päivänä isot rahat urheilulle. Mitä enemmän katselijoita, sitä enemmän sponsoreita. Kilpailu urheilukisojen tv-oikeuksista on kovaa ja rahaa virtaa urheiluliitoille sitä kautta yhä enemmän. Huippu-urheilulla on rahaa ostaa lääketehtaiden valmistamia dopingaineita, joille ei ole dopingtestejä olemassa.

 

[Tarinankertoja]

Lajissa kuin lajissa

Saappaanheitossa on sattunut lajin ensimmäinen dopingkäry. Suomen Saappaanheittoliiton hallitus on määrännyt Reima Haapakoskelle kahden vuoden toimintakiellon dopingrikkeestä. Haapakoski on kilpaillut saappaanheitossa ylivieskalaisen Vieskan Virsun riveissä.

Ylivieskalainen kärysi dopingista saappaanheitossa | Pohjois-Suomi | Kaleva.fi

 

[Mane]

Reima Haapakoskihan on SM-tason kuulantyöntäjä ja kiekonheittäjä (2010 Kalevan Kisoissa kuulassa 7., kiekossa 9.) ja useampikertainen junioreiden SM-mitalisti näissä lajeissa.

Mahtaa mies nyt kirota, kun meni hassutellakseen osallistumaan saappaanheiton MM-kisoihin. Yllätystestin yrityshän tehtiin saappaanheittäjän ominaisuudessa.

edit: Lisätään, että kaveri on hallitseva (2011) voimanoston (U-23) nuorten Suomen mestari

 

[Tarinankertoja]

Reima Haapakoskihan on SM-tason kuulantyöntäjä ja kiekonheittäjä ja useampikertainen junioreiden SM-mitalisti näissä lajeissa.

"Ei suomessa käytetä harjoituskaudella dopingia, näkyyhän se tuloksissakin... "

eh... vastaansanomaton heitto joka esiintyy tässäkin ketjussa useaan otteeseen. Eli väestötason dopingaineidenkäyttötiheys ei koske suomalaista urheilua.. vai miten se menikään...

tilastollinen esiintyvyys on väestötasolla asia, jota ei haluta myöntää dopingista keskusteltaessa. Tämäkin tyrmätään kohta ”vain voimailulajien ongelmana”.

 

[Oiva]

edit: Lisätään, että kaveri on hallitseva (2011) voimanoston (U-23) nuorten Suomen mestari

Jos haluaa vielä lisätä, niin on myös noista kisoista maastavedon SE:n haltija 23-vuotiaitten alle 120-kiloisissa. Noissa kisoissa mies antoi puhtaan näytteen.

 

[MadMike]

Noissa kisoissa mies antoi puhtaan näytteen.

Ja douppasi saappaanheittokisoja varten...

Tästä on sanottu jo kaikki tarpeellinen ja tarpeeton mutta em. esimerkki kertoo tietysti omanlaista tarinaansa asioidenlaidasta.

 

[siffa]

Minähän yritin jo aiemmin kertoa, että olennaista keihäänheitossa on perusvoiman ja tekniikan lisäksi nopeusvoiman hankinta. Ilman räjähtävän ja pikavoiman tuottoa keihäs ei lennä. Keihäänheitossa olennaista on pikavoiman tuoton hankinta. Pikavoima hankitaan harjoituskaudella. Jotta keihäänheiton pikavoimaharjoittelusta olisi hyötyä, on se tehtävä maksimaalisella teholla, mikä edellyttää täydellistä keskittymistä harjoituksiin ja 110%:sta psyykettä mukaan. Pikavoimaharjoittelu on oikein suoritettuna psyykkiisesti erittäin raskasta, koska on koko ajan ponnistettava lähellä suorituskyvyn äärirajoilla. Jokainen nopeusvoimaharjoittelu on tehtävä riittävästi palautuneena edellisestä harjoituksesta, muuten pikavoimaharjoittelusta on vain haittaa. Täydellinen palautuminen koskee niin harjoitusten aikaisia kuin myös eri harjoitusten välisiä aikoja. Dopingaineilla tehostetaan palautuskykyä, psyykkistä vireyttä sekä myös voiman tuotantoa. Keihäänheitto on malliesimerkki lajista, jossa on dopingaineista suurta hyötyä.

Pakko palauttaa keskusteluun lähes kaksi vuotta sitten Daegun MM-kisojen jälkeen käyty "väittely" siitä, onko keihäänheitossa hyötyä harjoituskauden dopingin käytöstä. Itse perehdyin silloin tarkasti Hannu Kankaan kirjoittamaan tekstiin keihäänheiton harjoittelusta. Tälläiseen tulokseen tulin silloin. Daegun MM-kisojen jälkeen olivat viime kesänä Lontoon olympiakisat, joissa keihäänheiton tulostason aleneminen jatkui jo lähes katastrofaalisen alhaiseksi.

Olen seurannut niin vanhan mallin keihään tuloskehitystä vuoteen 1984 saakka ja siitä lähtien uuden mallin keihään tuloskehitystä. Vanhan mallin keihään tulokset nousivat vuosi vuodelta: Held ylitti 80 metriä 1956 (81,75 m), Hohn 100 metriä 1984 (104,80 m). Pedersen ylitti 90 m 1964 (91,72 m), Kinnunenkin heitti 92,70 1969, Lusis 1972 93,80 m, Nemeth 94,58 m 1976, Paragi 96,72 m 1980 ja Petranof 99,72 1983. Viesti on se, että keihäänheiton tulokset paranit jatkuvasti vuosi vuodelta, mikä on luonnollista kehitystä.

Keihään uusi malli on sen sijaan lentänyt pisimmälle Zeleznyn toimesta vuosien 1993-1997 välisenä aikana viisi kertaa tuloksilla 94,02-98,48. Zelezny heitti kaikkien aikojen 10 parhaan heiton joukkoon vielä 92,80 vuonna 2001 ja 92,42 1997. Aki Parviainen on Zeleznyn jälkeen 2. paras heittäjä 93,09 vuonna 1999 ja kymmenen kovimman tuksen joukkoon nousevat vielä Makarov 92,61 m 2002 ja Hecht 92,60 m 1995. Pitkämäen paras heitto 91,53 on tehty 2005 ja Thorkildsenin 91,59 2006. Uuden mallin tuloskehitys on aika erikoinen, kun parhaat tulokset on heitetty jo 1990-luvulla ja tuloskehitys on jämähtynyt ja jopa laskenut. 90 metrin heittoihin ei vaan ole viime vuosina jostain syystä päästy, vaikka nimimerkki MustatKortit mukaan ne ovat olleet lähllä milloin mistäkin syystä ja pitkät heitot ovat odottaneet vain teknillisesti oikeita suorituksia hyvien olosuhteiden lisäksi. MM-Moskova voi tietysti korjata viime vuosien surkean tilanteen. Katsotaan, miten siellä keihäs lentää.