On aika oluen

[Oiva]

Paras tuoppini

Olenpa avannut viisi vuotta sitten loistavan ketjun. Näiden vuosien saatossa makumieltymykset ovat hieman muuttuneet, tosin eivät paljon. Nykyään kippaan usein bittereitä. Ne ovat oluita, jotka sopivat mihin tahansa vuodenaikaan, tilanteeseen, säähän ja mielialaan.

Elämäni toistaiseksi parhaan tuopin olen juonut puolitoista vuotta sitten Prahassa Staropreminin panimon kuppilassa. Sateen taukoamista odottelin naiseni kanssa raikkaat, pehmeät, kirpeät maut tuntien, kun nautimme säätä kirkkaampiin laseihin kaadetuista Staropramen Granateista. Se hetki, se maku, se seura ja sen ihanan kaupungin tunnelma, kevyt sateen napse, saivat minut humaltamaan muustakin kuin taivaan rannattomaksi jättäneestä oluesta.

Vaikka Tsekit ovatkin maailman hienoimpia kiekkoilijoita, ovat he oluenpanijoina kenties vieläkin parempia. Kaunis ja rujo kansa. Niin on oluensakin.

Omituisuuksiin, joita on tullut maistettua kuuluu Prahan Pivovarsky dum -panimoravintolassa maistamani banaaniolut. En kyllä uskalla mennä tuota välttämättä suosittelemaan, vaikka saattoihin tuota hörppiä olutmakkaraa odotellessa. Sen jälkeen tilaamani talon tumma vei sitten jo kielen mennessään.

 

[HABS #11]

Tiistaina tuli terassikausi avattua. Mukavasti osui työmatka tallinnaan ja iltapäivällä ennen paluulentoa muutama tunti joutilasta aikaa. Vanhankaupungin torin reunalla tuli istuskeltua ja nautittua auringon lämmöstä, huurteisesta ja aina välillä ohitse lipuvista nähtävyyksistä. Kyllä se olut vaan on paljon parempaa terassilla kuin sisällä savuisessa baarissa.

 

[Grub]

Täältähän löytyi loistava ketju.

Kahta olutmerkkiä tekee niin paljon mieli, mutta tästä maasta ei oo vielä niitä eteen tullut. Unkarissa ollessa tuli ihastuttua Borsodiin ja Dreheriin. Aivan loistavia oluita, omaan makuuni sopivan kevyen makuisia.

Onkos Jatkiksessa muita, jotka näihin ovat tutustuneet? Ja neuvokaa ihmeessä, jos jossakin olette näihin Suomessa törmänneet. Vielä parempi, jos joltakin löytyy vinkki hyvään nettikauppaan, josta kyseisiä juomia voisi kotiovelle tilata.

 

[StevieY]

Killians

Manhattanilla oli eräässä irkkupubissa hanassa tälläistä herkkua. Jos jossain tulee vastaan, suosittelen maistamaan. Väri on aika villin punainen, mutta maku on loistava. Alkon listoilta en ainakaan nopealla haullla löytänyt.

Lisää voi käydä kattelemassa www.killians.com

StevieY

 

[Kipeä ukkeli]

Saksalaisia

Schultheiss

Tummana tai vaaleana, nam.

http://www.schultheiss.de/start.php

 

[Prof. Puck]

Ennen kaikki oli parempaa...

... myos nama jatkoajan ketjut! Miten on mahdollista, etta tuolloin vuonna 2002 tallainen ketju on paassyt lipumaan ohi silmieni? Anyway, asiaan:

Peruslagerit, olipa valmistusmaa mika tahansa, sopivat allekirjoittaneella 'janojuomaksi' saunan, treenin tai muun raskaan hikoilun jalkeen. Ne sopivat erinomaisesti myos tiettyjen ruokien kanssa nautittavaksi, koska tukevat ruoan makua ja kokonaisuutta varastamatta kuitenkaan paaosaa. Nykyisin, kun suomalaisia lagereita ei allekirjoittaneella ole saatavilla, suosin Japanilaista Asahi Super Dry -merkkia. Mielestani ihan kelpoa perustavaraa.

Silloin kun haluan nautiskella muutoin oluesta, ostan Brittein saarten tuotoksia alesta tai bitterista. Stoutit tai ylipaataan tummat oluet eivat uppoa minulle ollenkaan. Yrittamisen vahyydesta ei voi syyttaa. Otan mielellani vinkkeja vastaan hyvista alesta ja bittereista vaikka niiden saatavuus onkin itselleni talla hetkella heikohko... Samoin pidan saksalaistyyppisista (baijerilaisista) vehnaoluista, mutta niita pitaisi saada nauttia mieluiten autenttisessa ymparistossa. Eivat maistu Suomessa yhta hyvalle. Karsivat ilmeisesti pullotuksesta, kuljetuksesta, pitkasta sailytysajasta tms?

Helsingissa majaileville vihjeena, etta kaykaa syomassa Katajanokan (Luotsikadun) Nepalilaisessa ravintolassa ja kysykaa siella tarjolla olevaa Intialaista olutta. Oli aivan erinomaista lageria (jokin mausteinen sivumaku) varsinkin Nepalilaisen ruoan kyytipoikana. Valitettavasti en millaan muista kyseisen oluen nimea, kun en siihen sen kummemmin tilatessani kiinnittanyt huomiota, mutta makuelamys on jaanyt mieleen.

Muutoin olen samaa mielta jonkun aikaisemman kirjoittajan kanssa siita, etta paria olutta enempaa en viitsi yleensa juoda, koska makuelamys ei siita ainakaan parane. Ja toisaalta itsensa saattaminen humalaan oluen avulla tuntuu ajatuksenakin lahinna kuvottavalta. Siis ei oluen maun vuoksi, vaan juotavan maaran...

Suomalaisista peruslagereista IV-olut hakkaa keppanan mennen tullen. Siis naiden makunystyroiden takaa makusteltuna.

Uskaltaakohan nain kerettilaista tunnustusta edes tehda, mutta itse jatkuvan helteen keskella elavana olen alkanut juomaan lagerini 'jaakylmana', joskus jopa kirjaimellisesti. Jotain, joka viela Suomessa asuessani olisi tuntunut lahinna pyhainhavaistykselta. Niin ne mielipiteet muuttuvat...

 

[Borgie]

Vai tekee Inkkari comebackin, guud. Teininä tuota tuli latkittua.

Sitten eräs kymysys: onko joku keksinyt tavan ostaa halvalla noita meksikaaneja (Sol, Corona) vaikka vähän isomman erän? Löytyykö mitään erikoisliikettä tai esim. Viron puolelta? Vituttaa maksaa niistä ~2€/plo, joten olen lähinnä litkinyt noita tex mex ruuan kanssa tai kesällä aamunavauksena korjaussarjalle.

 

[Erämaan kettu]

Manhattanilla oli eräässä irkkupubissa hanassa tälläistä herkkua. Jos jossain tulee vastaan, suosittelen maistamaan. Väri on aika villin punainen, mutta maku on loistava. Alkon listoilta en ainakaan nopealla haullla löytänyt.

Lisää voi käydä kattelemassa www.killians.com

StevieY

Tämä oli myös Tennesseen pikkukaupunkien baareissa (niissä missä sai alkoholia myydä) ainut juotava olut. Itse yllätyin positiivisesti, enkä muihin oluisiin koskenut sen jälkeen kun tätä testasin. Paikalliset Millerit ja Coorsit olivat sitten taas todella kamalia, varsinkin lite-versiot.

 

[Ramchester]

Eilisen Kauppalehden mukaan Hartwall pistää Lapin Kullan uuteen uskoon aina makua myöten. Saapa nähdä miltä poron kusi maistuu tulevaisuudessa.

Carlsbergilta ilmestyi myös tumma lager eli Jacobsen, jota voin suositella varauksetta. Loistavan maun lisäksi voi hyvällä syyllä tätä tavaraa juodessa sanoa lähtevänsä yhdelle - pullokoko 0,75 litraa. http://www.koff.fi/fi/tuotteet/house_of_beer/jacobsen_original_dark_lager.html

 

[kiljander]

On olemassa vain yksi...

...entisenä Münchenin asukkaana minua miellyttävät Weissbierit lokaaleista panimoista suurimpana suosikkinani ollen: ERDINGER WEISSBIER.

Näistä Suomesta saatavista ehdoton ykkönen on toki Franziskaner HefeWB.

 

[dude]

Eilisen Kauppalehden mukaan Hartwall pistää Lapin Kullan uuteen uskoon aina makua myöten. Saapa nähdä miltä poron kusi maistuu tulevaisuudessa.

Löytyy uudessa pullossa uudella etiketillä jo nyt kaupoista. Pakkohan sitä on viikonloppuna käydä ostamassa.

Pidän aika monenlaisista oluista alkaen peruslagereista. Riippuu paljon tunnelmasta ja fiiliksestä.

Itse olen aina tykännyt stouteista, mutta käynti Dublinissa lopullisesti avasi silmäni. On olemassa yksi ylitse muiden, joiden jälkeen ei tarvitse puhua enää oluista: oikea, Dublinissa tehty Guinness, valutettuna vanhasta ajan patinoimasta hanasta, joka antaa sille oman sivumakunsa.

 

[Oiva]

Itse olen aina tykännyt stouteista, mutta käynti Dublinissa lopullisesti avasi silmäni. On olemassa yksi ylitse muiden, joiden jälkeen ei tarvitse puhua enää oluista: oikea, Dublinissa tehty Guinness, valutettuna vanhasta ajan patinoimasta hanasta, joka antaa sille oman sivumakunsa.

Sivumaun lisäksi se antaa myös sen tunnelman, jota Suomen kitsiset irkkuviritelmät eivät koskaan tavoita. Välillä ne ovat niin helvetin päälleliimattuja paikkoja. Toivottavasti maailmalla ei ole yhtään Suomi-pubia, joka olisi tehty samalla tavalla: joulupukin partoja roikkumassa joka ovenkarmista, istuimet porontaljoilla päällystettyjä, Kimi Räikkösen ja Jari Litmasen kuvia seinillä ja hanasta lasketaan vain Lapin Kultaa.

Niin siitä tunnelmasta. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että olut ei ole vain makunautinto tai se pieni huuma, jonka sen alhainen alkoholipitoisuus tuo, vaan se on kokonaisvaltainen kokemus, minulle parhaimmillaan elämys. On kai rumaa romantisoida alkoholin juomista, mutta kyllä se kevyt pubin hämärä, laskevan auringon läpitunkevat säteet hieman nuhruisesta ikkunasta näyttämässä sen, missä savu hitaasti kiiruhtaa korkeammalle vain hävitäkseen ja jättääkseen tuoksun. Kyllä se on osa sitä nautintoa, joka on ajoittain iso.

Autenttinen ympäristö, kuten dudella se Dublin, minulla ehdottomasti Praha, luo siihen olueen paljon lisää. Ja totta kai siinä on sekin pointti, että olut ei tunnetusti ole hyvä matkustaja, siksi sen laatukin on parhaimmillaan suoraan panimolla. Kyllä minusta oli mukavaa nauttia esim. Olvin tuotteista Iisalmessa panimolla vieraillessani.

 

[LaTe_Show]

Ein Mal Löwen - Immer Löwen.

...entisenä Münchenin asukkaana minua miellyttävät Weissbierit lokaaleista panimoista suurimpana suosikkinani ollen: ERDINGER WEISSBIER.

Näistä Suomesta saatavista ehdoton ykkönen on toki Franziskaner HefeWB.

Itsekin entisenä müncheniläisenä minua miellytti Augustiner Bräu:n tuotevalikoima.

Suomessa on pakko turvautua bulkki-Löweniin.

 

[Sistis]

Toivottavasti maailmalla ei ole yhtään Suomi-pubia, joka olisi tehty samalla tavalla: joulupukin partoja roikkumassa joka ovenkarmista, istuimet porontaljoilla päällystettyjä, Kimi Räikkösen ja Jari Litmasen kuvia seinillä ja hanasta lasketaan vain Lapin Kultaa.

Itse olen miettinyt, että milloinkahan suomalainen perusräkälä lanseerataan maailmalle samanlaiseksi brändiksi, kuin irkku-pubit nykyään. Kyllähän maailmalla kaikenlaisia räkälä-viritelmiä näkee, mutta ihan suomalaisia vastaaviin en ole törmännyt.

Mitä tulee oluen siirto-ominaisuuksiin, niin totta. Mitä vähemmän siirtelee, sitä paremmalta maistuu. Staropramen Tshekissä on ihan toista kuin Suomesta saatava pullolitku. Dublinissa en ole käynyt, mutta jo Liverpoolissa Guinness maistui paremmalta kuin täällä Suomen maaperällä. Paras juomani olue on kuitenkin ehdottomasti liverpoolilaisen The Baltic Fleet -pienpanimon oma "Whopping Wapping" -ale.

 

[Miguel]

En malta olla kysymättä...

On kai rumaa romantisoida alkoholin juomista, mutta kyllä se kevyt pubin hämärä, laskevan auringon läpitunkevat säteet hieman nuhruisesta ikkunasta näyttämässä sen, missä savu hitaasti kiiruhtaa korkeammalle vain hävitäkseen ja jättääkseen tuoksun. Kyllä se on osa sitä nautintoa, joka on ajoittain iso.
--
Autenttinen ympäristö, kuten dudella se Dublin, minulla ehdottomasti Praha, luo siihen olueen paljon lisää.

...että oletko käynyt kyseisessä kaupungissa kuppilassa nimeltä Hany Bany? Sijaitsee keskustassa lähellä kaupungintaloa ja pääkirjastoa.

Itse kun ensimmäisen kerran kuulin puhuttavan paikasta, luulin tietysti, että baarin nimi on Honey Bunny. No, käsitys makean tyylikkäästä paikasta ei olisi kovin paljon enempää voinut mennä metsään. Pieni, tiivistunnelmainen ja idyllinen kuppila oli minimalistisuudessaan valloittava paikka, vaikka en polta enkä ylipäätään pidä savuisuudesta.

Toinen erityinen muisto Prahasta jäi paikasta nimeltä Bollocks. Tarjoilivat Hoegaardenin todella isosta ja oluelle epätyypillisestä lasista sitruunaviipaleen kera. Silloin aukeni silmät tuollekin oluttyypille. Toisaalta annoksen koko oli lähellä kipurajaa, sillä noin makeaa olutta ei pidä ahmia kerralla liikaa.

Olut on hyvää. Näillä tuloilla on tyytyminen etupäässä peruslagereihin, ja hyvin nekin uppoavat, mutta aina välillä pitää ostaa vähän hienompaakin ja kokeilla uusia. Marketeissa on jo aika hyvää tarjontaa ulkomaisista oluista, eivätkä hinnatkaan ihan kohtuuttomia ole. Ale kelpaa hyvin, stout vähän nihkeämmin, vaan eiköhän tässä vielä makuhermot elämän aikana ehdi kehittyä.

Parhaaltahan olut maistuu urheilusuorituksen jälkeen. Juoksulenkin jälkeisessä saunassa tuopposen ottaminen toimii kuin eroottinen hieronta selibaatin jälkeen. Ei sillä, että olisin jälkimmäistä kokeillut...

 

[Oiva]

...että oletko käynyt kyseisessä kaupungissa kuppilassa nimeltä Hany Bany? Sijaitsee keskustassa lähellä kaupungintaloa ja pääkirjastoa.

Kylläpä muuten olen käynyt kerran juurikin tässä paikassa. Muistan senkin, että join kolme olutta ja söin olutmakkaraa. Mitähän olutta ne siellä tarjoili, taisi olla Staroa? Mulla on valokuvakin kyseisestä kuppilasta.

Tarjoilijana oli nuori tyttö, vähän ujonlainen, kun ei osannut juurikaan englantia. Paikka oli muistaakseni katutasossa, varsin pieni, mutta ihan siisti ja oikein kiva.

 

[toxteth_terror]

Itse olen miettinyt, että milloinkahan suomalainen perusräkälä lanseerataan maailmalle samanlaiseksi brändiksi, kuin irkku-pubit nykyään. Kyllähän maailmalla kaikenlaisia räkälä-viritelmiä näkee, mutta ihan suomalaisia vastaaviin en ole törmännyt.

Tämä on kyllä merkittävä puute maailmalla! Miten mielellään sitä suomipoika piipahtaisi esim. Dublinissa, Prahassa, Edinburghissa, Cardiffissa tai vaikkapa Bostonissa käydessään Suomi-baarissa nauttimassa tuopillisen Lapparia ja kuuntelemassa vartavasten paikalle lennätettyjen pesunkestävien suomalaisten pubiruusujen tulkintaa Aikuisesta naisesta. Tunnelman aitoudesta vastaamaan olisi tietysti tuotettu myös Arska ja Jorma, jotka ystävälliseen suomalaiseen tyyliin tulisivat räkä poskella turisemaan turisteille mukavia. Tämän tyyppisellä aivoviennillä saataisiin kaunisteltua kotimaankin tilastoja, kun Arskalla komeilisikin rekistereissä työttömän tilalla titteli viihdekonsultti.

Mutta kesä lähestyy kovaa kyytiä eli käydään asiaan. Stoutit, alet, portterit, märzenit ja bitterit kuten myös venhäset ovat lähellä sydäntä. Lageriakin tulee juotua saunajuomana tai kun tarkoituksena on humaltuminen esim. kavereiden luona tai mikä parasta näin kesäisin ulkosalla. Ehdoton ykkössuosikkini on legendaarinen Theakston Old Peculier, jonka voittanutta ei vielä ole löytynyt. Muita helmiä esim. Guinness, Beamish, Murphys, Brains Bitter, Caledonian 80, Hoegaarden ja Franziskaner. Erilaiset luostarioluet eri puolella eurooppaa ovat myös usein oikein onnistuneita valintoja.

 

[Koirapoika]

Toxteth Terror mainitsi Hoegaardenin, varsin raikas olut ja mukavan kokoisesta lasista tarjoillaan. En ole isokätinen ja likipitäen sain kaksin käsin juoda, ei riittänyt näppien mitta kuin puolen lasin ympärille. Yleensä olen brittiläisen oluen ystävä, mutta kyllähän tuo belgialainen maittaa toistamiseenkin.

 

[smasa]

Vaikka kesää pidetään tavallisesti kevyiden oluiden, kuten vehnäoluiden ja lagereiden aikana, tummat oluetkin maistuvat kesällä aivan yhtä hyvin kuin muinakin vuodenaikoina. Suomalaiset tummat eivät herätä suuria tunteita, tumma Nikolai, tumma Kukko ja muut vastaavat ovat ulkomaisiin verrattuna valitettavan pliisuja.

Ehdoton suosikkini tähän mennessä maistetuista oluista on saksalainen Ettaler Kloster Curator, saatavilla hyvinvarustetuista Alkoista. Myös Paulaner Salvator ja Grimbergen Blond ovat erittäin hyviä. Valitettavasti rahkeita ei riitä laajamittaiseen testaukseen, joten erikoisoluita tulee juotua korkeintaan kaksi per viikonloppu.

Laivalla käydessä on napattava mukaan lavallinen Saaremaa Tumea tai Saku Tumea, paatin valikoimista riippuen. Edellämainituista Saku Tume on kuitenkin mielestäni parempi, ja erinomainen keino aloittaa tummien oluiden maailmaan tutustuminen (tumman Velkopopovickyn ohella).

 

[keppimies]

Itselleni uppoaa tsekkiläiset ja etenkin tumma Krusovice. Sen sijaan tsekkiläisten itsensä maailman parhaaksi olueksi tituleeraama Budvar ei niin kaksista ollut. Brittioluista parhainta lienee Newcastle Brown Ale.

Sitten eräs kymysys: onko joku keksinyt tavan ostaa halvalla noita meksikaaneja (Sol, Corona) vaikka vähän isomman erän? Löytyykö mitään erikoisliikettä tai esim. Viron puolelta? Vituttaa maksaa niistä ~2€/plo, joten olen lähinnä litkinyt noita tex mex ruuan kanssa tai kesällä aamunavauksena korjaussarjalle.

Ripottelen hieman suolaa haavaan. Barcelonan esikaupunki Sabadellissa six-pack Coronaa maksaa tuossa nurkan takana sijaitsevassa lähikaupassa 1,2 euroa. Aivan jumalaista.

 

[Rapukäsi]

Moni meistä aavistuksen varttuneeemmista oluen nauttijoista muistamme varmastikin 90-luvun alun inkkari-maissioluen. Höyhenpää tekee paluun ja tällä kertaa tölkissä. Aikaisempi versiohan oli ihan normipulloissa, joissa oli intiaanin pää vihreätaustaisessa etiketissä.

No voe helevatan helevata! Tuon lainauksen kun luin, niin meinasi jäädä työpäivä kesken ja alkaa inkkarin metsästäminen. Tuota tuli junnuna kymppisäkissä kanniskeltua kerran jos toisenkin. Saas nähdä minkälaista kuraa tuo uusi tuleminen on. Toivottavasti onnistunutta ainetta.

 

[SGD]

Itse olen miettinyt, että milloinkahan suomalainen perusräkälä lanseerataan maailmalle samanlaiseksi brändiksi, kuin irkku-pubit nykyään. Kyllähän maailmalla kaikenlaisia räkälä-viritelmiä näkee, mutta ihan suomalaisia vastaaviin en ole törmännyt.

Näitä saattaisi löytyä jostain Torremolinoksesta? Siellä meikänkin isovanhemmat talvehtivat ja sanoivat että on kiva kun on ruokalistatkin suomeksi... ja räkälähän on kuitenkin ihan kansainvälinen käsite. Toki jengi ei kanniskele ehkä puukkoja samaan malliin.

Mitä tulee oluen siirto-ominaisuuksiin, niin totta. Mitä vähemmän siirtelee, sitä paremmalta maistuu. Staropramen Tshekissä on ihan toista kuin Suomesta saatava pullolitku. Dublinissa en ole käynyt, mutta jo Liverpoolissa Guinness maistui paremmalta kuin täällä Suomen maaperällä.

Makuasioitahan nämä, minusta kun Irlannissa Guinnessa maistuu ihan samalta kuin täällä tai vaikka Sveitsissä. Muistaakseni lafkan museossa oli juttua siitä, kuinka ne keksivät jotakin jolla saivat tavaran laivattua jenkkeihin sudeetti-irkuille maun tästä kärsimättä.

Irkuille tuli joskus vietyä Koffiakin ja kovasti siitä tykkäsivät. Ei se siis ihan kusta voi olla...

Viikon päästä maistelen auvoisasti saksilais-böömiläisiä panimotuotteita paikan päällä, joten katsotaan josko sieltä löytyisi uusi suosikki. Tällä hetkellä tumma Kozel uppoaa parhaiten, parasta siinä on vielä 3,5 alkoholiprosentti, jolloin siitä ei tule niin känniin kuin peruskeppanasta.

 

[Miguel]

Mitähän olutta ne siellä tarjoili, taisi olla Staroa?

Staroapa hyvinkin. Omalta Prahan-reissultani Gambrinus jäi mieleen aavistuksen muita maukkaampana juomana, mutta rehellisyyden nimissä pitää sanoa, että sokkotestissä en varmaan (vielä) kovin hyvin tshekkiläisiä toisistaan erottaisi. Erot ovat toki selkeämpiä kuin suomalaislagereiden välillä.

Mutta siirrytäänpä maahan, joka on tässä keskustelussa jäänyt aivan paitsioon. Nimittäin Yhdysvaltoihin. Eräs kolmenkympin korvilla oleva opiskelukaverini on todennut, että jos jenkit eivät mitään muuta osaa kunnolla tehdä, niin olutta sentään osaavat. Omakohtaiset havaintoni ovat jääneet vähäisiksi. Tosin vinkistä viisastuneena ostin Alkosta ihan hiljattain Brooklyn Lageria, mutta kovin vahvaa vaikutelmaa ei jäänyt, ja korkean hinnan takia tuskin ihan heti uudestaan ostan. Tavallisesta poikkeava maku kyllä oli, mutta aika neutraalissa mielessä.

Millaisia ovat muiden havainnot jenkkilän tuotteista? Saako hyviä muualta kuin alan messuilta?

 

[NemI]

Onkos Grolschin lager kenellekään tuttu? Itse en olutta juo, mutta ravintola-alalle kierosti kytkeytyneenä kiinnostaa, että löytyykö kysyntää ja millaisia kokemuksia tästä olusesta löytyypi.
Muistiaan voi virkistää alla olevasta linkistä jos ei nimi muuten sano mitään.

http://www.grolsch.com/

 

[Puster]

Makuasioitahan nämä, minusta kun Irlannissa Guinnessa maistuu ihan samalta kuin täällä tai vaikka Sveitsissä.

Makuasioista pitää kiistellä ja Guinnessin mauissa on eroja. Irlannissa pubienkin välillä on selviä eroja ja Suomessa maistellessa tuon eron huomaa selvästi. Suomessa tölkki Guinness pääsee lähimmäksi sitä oikeaa muttei sekään silti ole lähelläkään aitoa makua.

Irkuille tuli joskus vietyä Koffiakin ja kovasti siitä tykkäsivät. Ei se siis ihan kusta voi olla...

Kansalle, jonka myydyimpiä lagereita ovat Coors light ja Bud, maistuu Koff aivan taatusti. Myydäänhän muutamassa Dublinin pubissa Lapin Kultaakin.