On aika oluen

[ervatsalo]

Niin, näyttää siis siltä että tämä suomalaistyyppinen kansantauti elää ja voi hyvin tässä olut-asiassakin.

Nimittäin, tiedättehän te tämän tilityksen: "Ei suomalaiset mitään osaa, toista se on tuolla ulkomailla, siellä on kaikki hienompaa.

Tästä johtuenkin sanonkin näin kaiken kansan kuullen; että vaikka ulkomaalaisetkin kieltämättä osaavat panna olutta, niin kyllä näistä kotimaisistakin löytyy kovia tuotteita.
Joillain henkilöillä tälläkin palstalla näyttää olevan sen verran kova alemmuudentunto päällä, että sitä pitää paikata mm. luettelemalla mahdollisimman monta ulkomaalaista olutmerkkiä samalla hengenvedolla.

Toisaalta tottakai sitä saa ulkomaalaisia nauttia jos siltä tuntuu, mutta sanoisin kuitenkin että olen enemmän kuin useasti tavannut henkilöitä jotka juovat ulkomaalaisia oluita vain sen takia että ne ovat "hienoja" ulkomaalaisia.

Täältä tähän

 

[Senior]

Sitä saa mitä tilaa

Turhahan siitä on väitellä mikä on hyvää ja mikä ei. Eläköön erilaisuus ja valinnanvapaus. Se, että harrastaa ulkolaisia, eksoottisempia laatuja ja lajeja, ei ole minusta snobbailua, vaan asiaan paneutumista ja oikeaa kiinnostusta oluihin. On pelkästään hienoa, että Suomeenkin on tullut valinnanvaraa, sekä kauppoihin, että pubeihin. Parikymmentä vuotta sittenhän näin ei ollut.

Itse latkin kotioloissa (yllätys) KOFFia, olen sitten rahvaanomainen tai en. Mielestäni kotimaiset oluet ovat ihan kelpo kamaa. Tosin esimerkiksi Saksaan matkustellessani valitsen tavallisen lagerin sijaan usein hiivallisen Weissbierin. Saksalaiset kanssaveljemme usein naljailevatkin meidän lagereita silmäillessään, että: ihan hyvän näköistä, mutta missä on kalat? Väittävät, että oluessa pitää olla vaahtoa. Mene ja tiedä.

Sitä saa mitä tilaa? Kotimaiset panimot tekevät paljon erilaisia tutkimuksia ja makutestejä. Suomessa tarjottavat massaoluet ovat juuri sitä, mistä keskimääräiset oluen juojat pitävät. Ei se ole sen kummempaa. Suomessa erikoisoluiden valmistus on lisääntynyt viime vuosina ja lisääntyy edelleen, kun ihmisten makutottumukset kehittyy ja kansainvälistyy. Tosin Suomessa ei juuri vielä ole, niinkuin monissa Euroopan maissa, pieniä, erikoisoluihin erikoistuneita panimoita.

Olutmaku on makuasia, kuten makkarat. Edelleen saksalaiset ovat tässäkin asiassa, minun mielestä, meitä aika paljon edellä. Varsinkin Baijerissa on käsinkosketeltavan hyviä makkaroita (puhumattakaan leivistä!). Suomalainen maku vaan suosii edelleen HK Sininen - tyyppistä lenkkimakkaraa, jota monikaan keskieurooppalainen ei luokittele edes ihmisruoaksi. Makuasioita, sano koira kun...

Pääasia on, varmaan meidän kaikkien mielestä, että TULEE KESÄ ja saa taas hyvällä omalla tunnolla juoda juuri sitä olutta mistä itse pitää!!!

;)

 

[tt]

Re: Jumalauta

Viestin lähetti Cougar

Suomalainen olut on erittäin hyvää ja siksi ihmettelen, miksi kaikki snobbailee tämän asian suhteen.

Niin, suomalainen olut on ihan hyvää. Harmi vain, että suurin osa suomalaisista oluista on lager-tyyppiä. Jos ei lager maistu, niin sitten on etsittävä ulkomainen vaihtoehto.

En katso tätä snobbailuksi. Kuten totesin, suomalaista olutta juon silloin, kun aion juoda olutta paljon, jolloin vastaavan määrän suosikkioluitani hinta on hieman liian kova.

--
tt

 

[hanu]

Aina on oluen aika!

Suomalaisissa oluissa on hyviä ja huonoja kuten ulkomaisissakin. Ja minun mielestäni eri oluet ovat hyviä tai huonoja kuin sinun mielestäsi.

Ne kultamitalinkuvat niissä etiketeissä kertovat, että olut on onnistunutta, muttei siinä ole mitään erikoista. Jos oluella on 'luonnetta', se ei koskaan voita palkintoja, koska silloin arvostelijoissa on myös aina joku, joka ei pidä siitä.

Snobeina pidän niitä, jotka täällä juovat jotain Heinekeniä tai Fosterssia, joita eivät kuitenkaan sokkotesteissä erottaisi kotimaisista bulkkilagereista.

Minä juon kotimaista olutta ruokajuomana, saunajuomana, futismatsin jälkeen, silloin kun en muuta saa ja örvellystarkoituksessa. Minä juon ulkomaisia oluita taas maistelumielessä ja seurustelujuomana ja nautiskelutarkoituksessa vaikkapa matsia telkkarista seuratessa. Ja ulkomaanreissuilla aina paikallisia oluita.

Henkilökohtaisesti pidän brittioluista, erityisesti bittereistä ja aleista, guinneskin menee. Samaten olen tykästynyt belgialaisiin vehnäoluisiin, vaikkapa Hoegardeniin, josta voi maistaa sitruunamaisen aromin takaa.

Tsekkioluisiin en niinkään ole innostunut, se humalamäärä tökkii, erityisesti jonkun täällä mainostama Gambrinus oli minusta jopa pahaa. Niinkuin oli minun suussani myös se koffin Amber, sehän maistui lähinnä hajuvedeltä.

Mutta hatunnosto koffille kuitenkin yrityksestä, yrittäisipä joku tosissaan tehdä Suomassa myös bitteriä, alea, portteria miedompaa stouttia jne., lupaan maistaa kaikkia yrityksiä, joita käsiini saan.

Vielä elän toivossa, etten ole sitä parasta olutta vielä maistanut.

Ja lopuksi, älkää haukkko perunamuussia, se on hyvää!

 

[Tilatiili]

Iso Vaalee

Viestin lähetti T74

Niin muuten, joku ihmetteli miksi Koffin Amberia ja Weissea ei enää saa mistään, miksiköhän:p

Tarkoitatko, että Weisse oli pahaa, vai että Weisse weisseksi pahaa? Mielestäni ei kumpaakaan. Muutaman vuoden ostelin joka pussikaljasettiin muutaman Ayingerin tai Hooegaardenin. Maksoivat liki kakskymppiä per pullo. Sitten tuli Koffi ja alkoi myydä tätä kirpakkaa sahtiansa talouskeskiketterän hinnalla. Tyhjien kaljaputeleiden rivistössä oli aamuisin yhä suurempi osa keltaisia etikettejä.

Ei sitä Weissea moni ostanut, viime syksynä Pasilan aseman marketissa taisivat myydä viimeisiä korejaan alennusmyynnillä. Voi voi.

Suomalaisista värillisistä oluista mainitsisin vielä tämän edesmenneen tumman lappeenrantalaisen, olikos se nyt Rakuuna vai Husaari? Se maistui oikeasti alelta, ehkä ensimmäisenä kotimaisena kaljana. Sinänsä on tullut lusikoitua näitä puuroja koko 90-luku ähkyyn asti, joten nykyisellään tulee tilattua kovanrahan kapakassa useinmiten pelkistetysti "kalja".

 

[Oiva]

Asiallinen vastaus ja pahoittelut

Hivenen ikävää, että tässä ketjussa ei kuitenkaan voinut puhua oluesta, etteikö siitä olisi joku tullut napisemaan "eksotismina" ja "snobbailuna". Flonaldo edellä jo ilmaisi minunkin mielipiteeni asiaan.

Kysymys oli vain siitä, että tahdoin aukaista ketjun, jossa puhuttaisiin muista oluista kuin kotimaisista lagereista. Jokainen on maistanut Koffia, Karhua ja Lapin Kultaa ja niistä voi pitää, jos haluaa ja suu antaa periksi. Ei minua kuitenkaan kiinnosta se, että Jatkoajan kirjoittajat täällä heittelisivät kommentteja "minä tykkään Koffista", "en juo kuin Karhua", "Lapin kulta on paskaa". Halusin tietoa, kokemuksia ja vinkkejä oluista, jotka ovat erilaisia kuin nämä "tavanomaiset" ja joita en ole kenties itse päässyt maistamaan. Halusin niinikään keskustella aiheesta muiden samantyylisen makutottumuksen omaavien kanssa.

Kaiken lisäksi olen ollut huomaavinani, että siitä Koffista on juttua jo aika monessa ketjussa. Ehkä siis ei olisi pahitteeksi yksi ketju muistakin oluista.

Tämähän on vain keskustelunrajaus. Aivan kuten SM-liiga-keskustelussa ei puhuta NHL:stä, eikä maajoukkuepalstalla pingiksestä. Ei kysymys ole siitä, että täällä tarvisi elvistellä suunnattomalla oluttuntemuksella tai ulkomaalaisten sanojen ulkoaluettelemisella. Minusta saa hakea tuollaista alemmuudentuntoa vaikka maailman tappiin ja lupaan, että sen etsijä löytää alemmuuden nopeammin itsestään. Takaan sen.

Asiassa pysyneille kiitos kommenteista. Lisää odotellaan.

 

[Senior]

Oiva puhuu asiaa

Jep. Itse kunkin, minunkin, on syytä joskus lukea tarkemmin ketjun avaus pysyäkseen paremmin asiassa. Varsinkin, kun selkeästi puhutaan makuasioista, joista ei pitäisi kiistellä. Mitä tulee oluihin ja snobbailuun, totean edelleen, että asian harrastaminen / kiinnostus aiheeseen ei minusta ole snobbailua.

Kävin viikonvaihteessa Lehtovaarassa syömässä ja tilasin Oivan verrattoman ketjuavauksen ansiosta (!) lagerikseni Urquell'iä ja täytyy sanoa, että siinä oli 'potkua' eri tavoin kuin kotimaisissa lagereissa. Hyvää!

Mutta varsinaiseen asiaan:

Kertokaapa tällaiselle normilager-ystävälle, mitä merkkejä kannattaa kokeilla laajentaakseen tuttavuuttaan? Weissbierit ovat tuttuja, enkä osaa pitää tummista, taskulämpöisistä vaahdottomista oluista. Minusta oluen pitää olla kylmää ja hiilihapollista:rolleyes:

Kun olen puoliveltto pubeissa käymään, niin missä pääkaupunkiseudun marketissa on hyvä valikoima? Onko mikään kauppa satsannut aiheeseen? (Paitsi tietty Alko)

 

[Pitkä]

Ulkomaisen oluen, kuten viininkin litkimisen, mieltämistä elitismiksi en minäkään ymmärrä. Tosin viinakaupassa votkahyllylle eksyessään ei nykyään muuta juuri näekään kuin leijonia ja siniristilippuja, formuloitakin. Kaikki suomalaiseksi miellettävissä oleva näkyy käyvän meidän juomakulttuurissamme kaupaksi.

Ei siinä mitään. Kuten todettuakin, etenkin suomalaiset lagerit ovat niin hyviä, että ulkomailta tuodaan olutta hieman eri makuun.

Pakko silti ottaa mukaan keskusteluun yksi ulkomainen lager-olutkin. Seniorinkin kannattaa lätkäistä eläkkeensä tiskiin ja ostaa lähikaupasta pullollinen Red Stripea. Paikallisessa olutravintolassa baarimikko alkaa avata pulloa ja tunkea kinkku-aurajuustoleipää paahtumaan yleensä jo siinä vaiheessa, kun Pitkän silhuetti ikkunan takaa vähän vilahtaa.

 

[Senior]

Sori pieni tsät

Viestin lähetti Pitkä


Pakko silti ottaa mukaan keskusteluun yksi ulkomainen lager-olutkin. Seniorinkin kannattaa lätkäistä eläkkeensä tiskiin ja ostaa lähikaupasta pullollinen Red Stripea.

Tää oli HYVÄ!:D

Kiitos vinkistä, lupaan kokeilla! Raportoin sitten.

Nickistä sen serran, että kun kuulin JA:sta (vasta tovi sitten), arvelin tämän olevan vain teinareitten temmellyskenttä, nicki sitten tuli siitä. Alkaahan lätkässä seniori-ikä jo 35:stä? Ettei ihan vielä eläkkeestä;)

Onneksi täällä on paljon aikuista jengiä, joiden kirjoitusten lukeminen on todella viihdyttävää joskus!

Hyvä Pitkä, hyvä meininki!

 

[Kaivanto]

Viestin lähetti Flonaldo
Newcastlea on kehuttu jo ihan tarpeeksi, siitä ei enempää. Omalla listalla kakkossijalla. Selkeän ykköspaikan vie Staropramen. Muutenkin tummat tsekkiläiset ovat vieneet kielen pahemman kerran.

Olette selvästi pätevä mies. Meikäläisenkin listoilla Staropramen on viime aikoina puolihuomaamatta ohittanut pitkäaikaisen ykkösen, tumman Weltenburgerin. Maku vaan on muuttunut, mistä liekään tajunnan tason kehittymisestä kyse. Tai vaihtelunhalusta. Hampaanlähtöunia en kyllä ole aikoihin nähnyt.

 

[PeteX]

Suomalaisista Koff on tietyistä syistä pannassa. Karhu tekee tässä poikkeuksen, sillä oluenhakumatkani pitenisi kesällä mökillä (Porin lähellä) huomattavasti jos ei Karhu kelpaisi, sillä mitään muuta siellä ei kaupassa myydä. Ulkomaisista belgialainen Kvak (ankka) on aivan ehdotonta ja vielä nautittuna oikeaoppisesti tiimalasin muotoisesta puukahvalla varustetusta lasista.

Olutasiantuntija Michael Jackson, siis tämä engelsmanni, kehuu jatkuvasti sahtia erinomaiseksi juomaksi. Hänen synttäreilleen roudattiin Suomesta tynnyrillinen sahtia ja kaveri oli tästä kovin otettu. Täytyy myöntää, että tämä oluen serkku maistuu minullekkin. Varsinkin kun mökin naapurin isäntä on sen itse tehnyt ja se otetaan juotavaksi suoraan kylmästä kellarista. Jos on hyvin tehty, niin ei mene mikään muu kuin nuppi sekaisin. Juhannus lähenee ja sahtihammasta jo vähän kolottaa.

 

[hifk#27]

jepjep

Koff on aina koff!!

Mutta kun niitä ulkomaalaisia piti laittaa niin.
Belgialaisen Hoegaardenin tumma olut maistuu erinomaiselta!:p

 

[mikkoz]

Nyt on ollut budjetti puolella pientä laamaa ja on pussikaljaksi joutunut ostaan tarjous oluita (esim. karjalaa :( ), mutta jos tulee vedettyä pidemmän kaavan kautta niin yleensä kaikissa ravintoiloissa on koffia ja yleensä nebukkaa tuleekin juotua.

Oluen suhteen en ole nirso. Kaikki menee. Suosikkina KOFF IVn ohella KARHU ja tsekki oluet.

 

[palle fontän]

Viestin lähetti Pitkä
Pakko silti ottaa mukaan keskusteluun yksi ulkomainen lager-olutkin. Seniorinkin kannattaa lätkäistä eläkkeensä tiskiin ja ostaa lähikaupasta pullollinen Red Stripea.

Jees! Loistavaa Jamaikalaista olutta. Merkkiä tekivät muutama vuosi sitten tunnetuksi Gallagherin veljekset, joista ei saanut otettua kuvaa ilman, että olisi ollut Red Stripeä pullo kourassa.

 

[palle fontän]

Viestin lähetti Pete 62
Olutasiantuntija Michael Jackson, siis tämä engelsmanni, kehuu jatkuvasti sahtia erinomaiseksi juomaksi. Hänen synttäreilleen roudattiin Suomesta tynnyrillinen sahtia ja kaveri oli tästä kovin otettu. Täytyy myöntää, että tämä oluen serkku maistuu minullekkin. Varsinkin kun mökin naapurin isäntä on sen itse tehnyt ja se otetaan juotavaksi suoraan kylmästä kellarista. Jos on hyvin tehty, niin ei mene mikään muu kuin nuppi sekaisin. Juhannus lähenee ja sahtihammasta jo vähän kolottaa.

Itsekin tekisi mieli joskus kokeilla sahdin tekoa. Olisi meinaan aika äijämeininkiä suodatella sahtia oikeaoppisesti katajanoksien(anteeksi puunhalaajat) läpi. Sahti tietääkseni lasketaan oluisiin, ja suomalaisten kannattaa olla ylpeitä tästä juomasta, sillä sahti on muistaakseni maailman toiseksi vanhinta vieläkin teollisesti tuotettavaa olusta. Vanhinta laatua ovat belgialaiset trappist-oluet, joiden makuun en ole kyllä vielä päässyt(yritin kyllä).

 

[kohottaja]

makuasia

En lähde puuttumaan merkkeihin, se on jokaisen makuasia. Kuitenkin oluttaiteilijan tunnistaa siitä, ettei juo siitä itseään humalaan.

Eli ensimmäinen tuoppi on taivaallista, toinen hyvää, mutta kolmas jo tökkii!

 

[St. Pat]

Life is too short to drink cheap beer

Tässä työnteon ohessa satuin lukemaan tätä ketjua ja kylläpä tuli jano...

Itse nautin mielummin britteinsaarilta tulevasta oluesta. Loistavia merkkejä on täällä jo lueteltukin mm. Newcastle ja Spitfire joka real ale versiona on todella hyvää. Muita suosikkeja ovat Bombardier ja Fargo. Ainakin jälkimmäistä en ole nähnyt missään pitkään aikaan. Oli muuten todella kauniin värinen olut ja itse lasiin valuttaminen oli aina niin hienoa katseltavaa, aivan kuin hiekka olisi valunut tuopin pohjalle...

Belgia on myös hieno olutmaa, suosittelen lämpimästi De Koninck Alea sekä Cuveeta. Prkl, taas tuli jano :p

Tsekinmaasta tulee monia hyviä merkkejä. Radegast oli muistaakseni hyvä, samoin Staropramen ja kummastakin totta kai se vaalea versio. paikallisten mukaan tumma lager on anisten juoma kun se kasvattaa rintoja.

Kotimaista olutta haukutaan aivan syyttä, se on yleensä erittäin laadukasta lageria noin maailman mittapuulla. Itse mielummin kyllä juon jotain bitteriä mutta makunsa kaikilla. Koffin Amber oli hyvä kokeilu.

Asiassahan on se hieno puoli että sitä parasta tuoppia en ole viela nauttinut;) ;) ;)

Cheers,
St. Pat

 

[onni]

Tuo kohottajan mainitsema ensimmäisen oluen autuus on aivan totta. Silloin mielestäni on ihan sama, mitä laatua löytyy kunhan se on oikein tarjoiltu. Taskulämmin keppana kymppisäkistä nautittuna vapun päivänä ei kuulu siihen kategoriaan. (Ensimmäinen siemaus olutta ja muita elämän nautintoja on muuten kirja, joka kannattaa lukea jos käsiin sattuu. Siinä on kuvailtu aika onnistuneesti monia pieniä asioita, joista tulee hyvälle mielelle ihan huomaamattaan.)

Seniorille voisin suositella muutamaa lageria näiden kotimaisten lisäksi. Helppoja tutustumiskohteita ovat esimerkiksi tsekkiläinen Budvar sekä belgialainen Stella Artois. Jälkimmäistä ei tunnu oikein löytyvän enää muuta kuin pullossa, hanasta ei kait Helsingissä enää saa. Vaikka nyt lager ei olekkaan, niin jo mainittua Newcastle Brown Alea kannattaa kokeilla. Hyviä olutmarketteja Alkon lisäksi on ainakin omien kokemusten perusteella K-ketjun super- ja citymarketit.

Haluan myös snobikerhoon, sillä omia suosikkejani ovat mm. Fullerin ESB, vaalea Staro, Kilkenny hanasta, Bishop's Finger ja Koffin Porter. Ja moneen tuntemattomaan olueen on tullut retkahdettua ravintoloiden teemakuukausina. Niissä on vaan se huono puoli, että niitä oluita ei useimmiten enää Suomesta sen kuukauden jälkeen löydä.

 

[pekoni]

Viestin lähetti Pete 62
Suomalaisista Koff on tietyistä syistä pannassa. Karhu tekee tässä poikkeuksen, sillä oluenhakumatkani pitenisi kesällä mökillä (Porin lähellä) huomattavasti jos ei Karhu kelpaisi, sillä mitään muuta siellä ei kaupassa myydä.

Kah. Olet törmännyt mielenkiintoiseen ilmiöön, jonka olemassaolosta muualla Suomessa en ole tietoinen. Paremmin tietävät voivat valistaa.

Mutta käytännössä lähestulkoon jokaikisestä Porin ympäristön olutta myyvästä liikkeestä löytyy Karhua. Useimmiten toki muutakin, mutta välttämättä ei. Syy tähän on yksinkertaisesti se etteivät muut merkit mene tällä alueella kunnolla kaupaksi! Ihmiset ostavat Karhua ja hiukan kärjistäen vain Karhua. Jos sitä ei kaupasta saa, kauppa vaihtuu. Tämän sai esimerkiksi Prisma kantapään kautta kokea.

Satamaito vs. Valio asettelussa oli myös samaa makua, mutta lievempänä ilmiönä.

Ai niin...suuri osa tämän alueen ihmisistä pitää vielä kriteerinä että sen karhupullon kyljessä komeilee "p" "k" -kirjaimen sijaan.

 

[Lapanen]

Skååål

Stoutit ja alet maistuvat ympäri vuoden. Etenkin stouttien kanssa on kuitenkin syytä olla varuillaan, ettei saa mitään turhan makeaa mönjää. Guinness on luonnollisesti kuningas. Eräs tuttuni tuli Lontoossa asuessaan raskaaksi ja sikäläinen neuvolan täti suositteli päivittäin nautittavaksi pintillistä Irlannin mustaa kultaa. Tarina on tosi. Ainakin mämmissä on rautaa runsaasti, olisiko se sitten ollut syynä. Alejen kunkku on London Pride, jossa on muuten ripaus lakritsijuurta mukana, nam-nam-nam.

Tuoppioluiden kanssa on helevetin tärkeää, missä kunnossa baarit pitävät letkujaan ja hanojaan ja kuinka kauan tynnyrit vanhenevat tiskin alla. Jotenkin tuo stouttiosasto vaikuttaa erityisen herkältä puhtausasian suhteen. Paskaa Guinnessia taitaa saada Suomessa, ja maailmalla, huomattavasti useammin kuin kunnon stuffia.

Bitterkin maistuu vuoden ympäri. Kylmimpinä vuodenaikoina bitskut pääsevät kuitenkin parhaiten oikeuksiinsa. Joissain merkeissä voi tuntea jopa lievän jouluisen makuvivahteen. Ehkä juuri bittereille luontainen mausteisuus tekee siitä nimenomaan talvijuoman.

Bitterien ja alejen suhteen tuoppinautinto on taatumpaa kuin Guinnessin kohdalla, niitä kun yleensä saa vain suht valistuneista olutravintoloista, joissa osataan pitää kamoista hyvä huoli. Guinnessia saa jo kohta melkein joka toisesta räkälästä, no ainakin yllättävän useasta paikasta, ja useimmin ihan paskalaatuista.

Yleensä tummat rulettaa aika hyvin. Tsekit ja germaanit häviävät kuitenkin Brittien Saarten tuotannolle.


Laagerit vaativat toimiakseen lämpimän ympäristön. Viileimpinä vuodenaikoina laager on pahemmanlaatuinen kirosana. Kun kesä ja todelliset terassi-ilmat koittavat, kelpaa laagerkin. Kotimaiset tummat laagerit ovat ihan ookoo. Vaaleista kotimaisista parasta on Porissa pantu Karhu (yleensä puolen litran pulloissa). Laagereiden eliittiä on Tuborg. Toinen Tanskan lahja maailmalle Carslberg menee samaan kastiin kotimaisten kanssa. Tuboreista Guld on parempaa kuin Vihreä.

 

[palle fontän]

Viestin lähetti onni
Helppoja tutustumiskohteita ovat esimerkiksi tsekkiläinen Budvar sekä belgialainen Stella Artois.

Nyt kun lähdettiin tälle linjalle Oasiksen kanssa, niin mainitaan, että 'Huonosti käyttäytyvät miehet' ovat tämän merkin suurkuluttajia. Siis ainakin ruudun tuolla puolen. Hyvää bisseä on, ei suurta eroa suomalaisiin tuotoksiin.


edit: uuhhh... Siis tämä=Stella Artois

 

[Jermu]

Re: jepjep

Viestin lähetti hifk#27
Koff on aina koff!!

Mutta kun niitä ulkomaalaisia piti laittaa niin.
Belgialaisen Hoegaardenin tumma olut maistuu erinomaiselta!:p

Oliko kyseessä läppä vai olenko missannut jotain. Olen kuullut/juonut vain Hoegaardenin vehnäoluesta, joka on todella vaaleata, ja muuten erittäin hyvää, vaikka olenkin mieltynyt tummiin. Eli onko Hoegaardenilla muitakin bissejä?

Muuten olen positiivisesti yllättynyt siitä, että näitä "tumma velko" hehkuttajia on ilmennyt hyvin vähän. Yleensä ihmiset, jotka eivät tajua bisseistä mitään, mutta tietävät yhden ulkomaisen merkin, jota aina tilaavat, niin se on tumma Velko. Ihan hyvää se on, tosin liian makeaa minun makuuni, mutta jo tsekeistä löytyy monta vähintään yhtä hyvää, kuten Purkmistr ja Krusovice (tai jotain).

Itse suosin sitä, että kokeilee myös uusia merkkejä, eikä kyse tosiaan mistään snobbailusta. Kotimainen lager todella hyvää, mutta en ole niin autistinen, etten haluaisi maistella erilaisia oluita. Kotimaiset lagerit kuitenkin hyvin lähellä toisiaan, erot löytyvät lähinnä imagosta. Poikkeuksena tietysti Karjala, jota ei juo Erkkikään :)

Jos tykkää tummasta ja vahvasta oluesta, voin suositella belgialaista Leffeä (dubbel).

 

[JanJ]

Newcastle Brown Ale

Viestin lähetti sopuli

Kyseinen tavara on siitä erinomainen juoma, että se sopii ns. nauttimiseen sekä kunnon tinttaamiseen. Ainakaan itselleni ei tullut rajaa vastaan, kuten on käynyt hieman paksumpien vellien kanssa.

Kyllä. Tuota kyseistä "kuraa" pystyy nauttimaan lasillisen tai juomaan kassillisen. Hieno ja jalo aine.

Toinen vastaava mielestäni on Kilkennys. Se punainen olut.

 

[Oiva]

Hörrrpss...

Oiva valitsee yleensä aina ensisijaisesti oluekseen joko Brittein saarilla tai Tsekinmaalla valmistetun tuotteen. Muistakin maista toki löytyy hyviä oluita - kyllä, myös Suomesta löytyy kelvollista juotavaa.

Tsekkiläinen olut on kokonaisuutena ehkä lähempänä minua kuin saarilla pannut tuotteet.

Tsekkioluista tämän kevään vakiojuotaviani ovat olleet seuraavat tummat oluet: Krusoviche, Breznak ja lähikaupan ainoa juotava tuote Velko. Kruso on eniten omaan maakuuni. Staro on mielestäni kelvollista suuhun pantavaa, mutta kuten aikaisemmin totesin, niin ei mitään maata räjäyttävää, vaan itse asiassa hyvinkin peruskamaa - keskitien kulkijan olutta. Staroa ei vielä tälle keväälle ole kovin paljon tullut lipitettyä, mutta päästessäni maaseudun rauhaan ja grillailun pariin, tulee Staroakin juotua poteli jos kolmaskin. Siihen yhteyteen se sopii.

Mikäs teistä Hyvän Oluen Ystävät on oluen juomisessa parasta?

Minusta ihaninta on se, kuinka olut katkaisee kaiken kiireen ja stressin - se ikäänkuin työntää tulevaa hetkeksi eteenpäin. Yksinkertaisesti se on sellainen hetki, joka ei jää kesken. Ei ole asiaa, jonka vuoksi oluenjuonti lopetettaisiin kesken tuopin. Se on se tila, jossa eletään vain sitä hetkeä. Raimo Summasen viisaita sanoja lainaten: "Ei ole menneisyyttä, ei tulevaisuutta. On vain tämä hetki..."

Tämä aito ja auvoisa asia yhdistyy täydellisesti hivenen alkukantaiselta vivahtavaan makuun, jossa tuntuvat vuosisataiset perinteet, sekä kuitenkin tämä päivä ja jopa pienen pieni hienostuneisuuden tuntu. (Ei, tämä ei tarkoita elitismiä tai snobbailua. Minä puhun mausta.)

Kuulostapaa romanttiselta, mutta näinhän se on. Olut on toiseksi paras pantava. Mikä onkaan se ensimmäinen...

 

[Lapanen]

Re: Hörrrpss...

Viestin lähetti Oiva
Tsekkioluista tämän kevään vakiojuotaviani ovat olleet seuraavat tummat oluet: Krusoviche, Breznak ja lähikaupan ainoa juotava tuote Velko. Kruso on eniten omaan maakuuni. Staro on mielestäni kelvollista suuhun pantavaa, mutta kuten aikaisemmin totesin, niin ei mitään maata räjäyttävää, vaan itse asiassa hyvinkin peruskamaa - keskitien kulkijan olutta. Staroa ei vielä tälle keväälle ole kovin paljon tullut lipitettyä, mutta päästessäni maaseudun rauhaan ja grillailun pariin, tulee Staroakin juotua poteli jos kolmaskin. Siihen yhteyteen se sopii.

Tumma Staro on kenties parasta tummaa tsekkiläistä mitä Suomessa suht' yleisesti myydään. Krusosta saa vaikutelman kuin sinne olisi livautettu hieman Samariinia joukkoon. Se jotenkin kuohuu niin omituisesti. Ihan juotavaa silti. Breznakista kokemukseni ovat melko vähäiset.

Tumma Velko on sen sijaan melko vihovviimeistä litkua. Olen satavarma että kyseisen sotkun valmistuskaava on seuraava: Puoli litraa vettä, kaks desii sokerii, kolme ruskeeta väriliitua ja ripaus vodkaa laitetaan tehosekoittimeen, pyöräytetään - ja voila ja kippis - ja hölkyn kölkyn. Laihaa mutta makeata. Helsingissä on ehkä neljä kivaa baaria. On perin valitettavaa että hyvin usein kolmessa näistä ainoa tumma olut on Tummaa Velkoa, kyllä v-tuttaa.

Olutravintoloita H:gissä on melko mukavasti ns. eteläisissä kaupunginosissa. Vaan kun mennään Pitkänsillan yli, alkaa itku ja hammasten kiristys. Jossain Käpylässä on turha toivoa saavansa hanassa jotain järkevää olutta, no way. Irkkubaarien ongelma kaupungissa on taas se, että niissä päivystää turhan paljon jakkupukukansaa ja pikku-, miksei isompaakin, liikemiestä. Tunnelma ja meininki on siis lähinnä perse-stä. Ns. kalaravintolat ovat kaikki ookoo. Irkkububeista taitaa Molli olla ykkönen, päihittää ainakin Mällin ja Mullin mennen tullen.