Ja jotta tämä ei menisi ihan Praha-topiciksi, niin kerrottakoon, että toissa iltana Tampereen legendaarisessa Salhojankadun pubissa nauttimani brittiläinen Ruddles County osoittautui aivan loistavaksi oluseksi. Pidin suuresti.
Maitokaupoissa myytävistä britti-aleista/bittereistä Ruddlesin County Ale on nimittäin parasta kyseisessä skenessä.
Hienoa, että palstalta löytyy noin paljon asiantuntemusta näinkin tärkeässä asiassa. Makuaistini ei ole siis täysin turtunut, kun tuo fakta vahvistaa käsitykseni. Sen verran nousi nimittäin hattuun tuo Vltavan Gambrinus vajaa vuosi sitten muutaman tuopillisen jälkeen, etten 4,1-volttisena olisi moiseen uskonutkaan. Prahassa taas 2003 oli ihan jees, että voltteja ei ihan täyttä määrää ollut. Oli meinaan niin lämmin elokuu, että tuli nautittua hieman suurempia määriä.Gambrinusta ja Urquellia tosiaan saa todella usein samoista paikoista. Syykin on selvä - kyseessä on saman yhtiön halvempi ja kalliimpi tuote. Sitä paitsi ne sopivat hyvin yhteen, kun Urquell on tšekkiläisellä skaalalla "12-asteista", kun taas Gambrinusta yleensä myydään 10-asteisena. Halpa hana-Gambrinus on siis periaattessa yhtä vahvaa kuin Lidlin purkkituote. Monen tunnistama vetisyys purkkiversiossa johtunee m.m. siitä, että pastörointi syö makua.
Tšekkiläisistä kaupoista saa myös 12-asteista, noin 5-procenttista Gambrinusta. Sitä saa aika harvoin baareista, kun luksusoluen statuksella kulkevasta Urquellista saa paremmat katteet. Suomessa sitä kuitenkin saa, ainakin Kaislasta ja Vltavasta.
Budvar- tai Krušovicekuppiloissa ei vastaavaa kaksinjakoa ole, vaan samaa olutta myydään hanasta sekä 12- että 10-versiona. Kyseessä siis ei ole lämpötila, vaan kantavierrevahvuus. Perustuoppi on yleensä tuo vetisempi, kymppi.
Budwaiseria on tsekkiversio ja sitten jenkkien vesiversio. Tsekkibudia myydään Suomessa nimellä Budejowiske Budwar (tai jotain sinnepäin, oikeikirjoitus noissa nimissä ei ole vahvuuksiani). Nämä panimot tappelevat Budwaiser-nimen käyttöoikeudesta eri maissa, minulle aito Budwaiser on tuota tsekkiläistä. Jenkkibud on muistaakseni WW2 aikaisten Amerikkaan muutaneiden ko. suvun jäsenten versio.
Mainittakoon vielä että Budvar on ehdottomasti suosikkiolueni, koska se on voimakkaasti humaloitu ilman että se olisi kitkerää - vaikea kombinaatio! Makuasiat eivät tietenkään saa vaikuttaa oikeudelliseen problematiikkaan.
Sen jälkeen ei ole pulloja näkynyt, mutta google kertoi että juomaa tuo maahan heinojuomat.fi. Sivuilla on tuoteluettelo pdf-muodossa, mutta siinä ei yksityskohtia pahemmin kerrota.
Ei tuo tölkki-Gambrinus nyt mitään riemunkiljahduksia aiheuta. Syy lienee siinä, että tämä on kevytversio. Alkoholia siis vaivaiset 4,1 %. Veikkaisin, että suosimani hanaversio on normaalivahvuista. Tsekeissähän noille erivahvuisille versioille oli omat termitkin (mieto ja vahva?), jotka esim. Hammer Lynx varmaan muistaa paremmin. Ei tuo nyt pahaakaan ole, mutta aika vetinen vaikutelma jää päällimmäiseksi. Janojuoma siis.
Nyt lipsuu... Desítka on kymppi, mutta 12 on dvanáctka tai ležák. Devitka on korttipakan ysi. 12-asteinen jää harvoin alle viiden prosentin, joten paras vertailukohta lienee A-olut. Kymppikin voi joissakin tapauksissa olla keskioluen tasolla, esimerkiksi 4,5-prosenttinen Krušovice Mušketýr,Tsekkiläisissä pubeissa oluiden vahviuudet ilmoitetaan kantavierrevahvuutena.
10-asteinen eli desitka on se miedompi 2,8-4%nen ja 12-asteinen eli devitka vastaa vahvuudeltaan suomalaista keksiolutta.
Nyt lipsuu... Desítka on kymppi, mutta 12 on dvanáctka tai ležák. Devitka on korttipakan ysi. 12-asteinen jää harvoin alle viiden prosentin, joten paras vertailukohta lienee A-olut. Kymppikin voi joissakin tapauksissa olla keskioluen tasolla, esimerkiksi 4,5-prosenttinen Krušovice Mušketýr,
Itse olen Lidlistä viime aikoina ostellut englantilaista Marston's Single Malt -merkkistä olutta. Oluthifistelijöiden mielestä varmaan ihan täyttä paskaa mutta omaan makuuni hemmetin hyvä olut.
On tietenkin totta, että makuaistikin tottuu tiettyihin makuihin, mutta ei tarkoituksena ole oppia pitämään mausta, vaan juodaan makujen vuoksi.
t. Budvarin ystävä
Yleensäkin en ymmärrä makuasioista inttämistä, ei lapsellekaan kannata syöttää sitä mistä hän ei pidä (jos kysymyksessä ei ole vihannekset :).
Minun lapseni ainakin syövät sitä, mitä satun laittamaan ruoaksi. Ovat oppineet tykkämään monista ruoista, jotka alussa maistuivat oudolta/huonolta. Tietty on näitä vanhempia, joiden lapset syövät vain karkkia/jätskiä/sipsejä/hampurilaisia/pizzoja. Lapsihan osaa päättää itse mitä pitäisi syödä.
Mielestäni se kyllä maistui hieman kitkerältä ekalla kerralla..Kyllähän pillu on ainoa asia, mistä tykkäsin heti...
Tässä ketjussa asiasta lienee turha vaahdota, mutta muistakaa vaatia hyviä oluita myös paikallisissa ravintoloissanne(myös ruokapaikoissa). Valitettavan usein vastaus ihan kohtalaisissakin ruokaravintoloissa kysymykseen "mitä oluita teillä on?" on "No meillä on KOFF hanassa ja sitten toi Karhu A pullotettuna". Jep. No jos minä sitten otan sen tuopin. Ei näin, vaan toiveena voi esittää, että jotain erilaistakin olutta voisi olla tarjolla.
Suomalaista olutkulttuuria olisi loistavaa kehittää sellaiseen suuntaan, jossa alkoholista ja oluesta osattaisiin nauttia sen maun vuoksi eikä pelkän humaltumisen. Kyllähän niistä aineista aina känniin tulee, kun tarpeeksi juo, mutta mahdollisuus olisi myös kohtuulliseen nautintoon, jossa vaihtoehtoinakin olisi hyviä oluita, myös paikallisia pienpanimoiden tuotteita.
EDIT: Kieltämättä asenteeni näköjään kuuluu myös tonne juomisenhallinta-ketjuun, mutta oluen ystävät osannevat myös nauttia oluista, eikä vain sikaläskit pissasta tyyppisesti. :)
Tarkoitatko Starobrno Czech Premium Lager vai Mediumia? Itse olen maistanut baarissa ensinnämainittua ja siihen sinne se kieltämättä sopi. Kyse ei kuitenkaan ole erityisen maukkaasta oluesta vaan enemmän tulee mieleen perusolut, jota voisi nauttia janojuomaksi tai juurikin helppona oluena baarissa.Nyt on muuten kädessä isukin "joulu-olueksi" ostama vaalea Starobrno. Toimii kyllä hyvin. Tähän mennessä vain samaisen oluen tummaa versiota oli tullut nautittua. Tämä on oikein raikas ja silti maistuva. Sopisi siis tunnelmallisiin pubeihin tai Espanjan helteisiin. Lähes täydellinen olut siis.
Starobrnosta tulikin mieleen kovasti samalta tuntuva ja riittävästi olutta nautittua varmasti ääneen sanottuna kuulostavakin Staropramen. Maistoin kyseisen valmistajan tummaa. Periaatteessa olut oli hyvä, mutta jälkimaku, jota itse tummissa arvostan, oli omaan makuun ohut eikä erityisen viipyilevä.