Selvästikkin haluat ymmärtää viestin tarkoituksella väärin, mutta selitän silti hieman edes miksi en usko että NHL ulkopuolella oltaisiin yhtään sen puhtaampia. Eihän mikään aine sitä taloudellista hyötyä tuo, vaan pohjana on lahjakkuus ja työnteko, mutta tiukassa kilpailussa 5-10% extraa suorituskykyyn voi nostaa sen taloudellisen hyödyn aivan uusille tasoille. Tietysti tämä kaikki mitä seuraavaksi tuon esille on pelkkää mutua ja spekulointia.
Doupingin hyödyt kestävyyspuolella on tietysti suoraan isommassa roolissa kuin jääkiekossa, mutta on mielestäni naivia ajatella ettei jääkiekonpelaaja saisi doupingiksi luokitelluista lääkeaineista/muista valmisteista hyötyä uralleen. Kai on kiistatonta, että jääkiekossa myös Euroopassa on kohtuullisen tiukka rypistys talvikausi, jolloin palautumisella on suuri rooli. Sama tietenkin pätee kesäkaudella suoritettavaan treeniin(jos siis treenaa eikä harrasta Vatasen Samin tyyliä...). Tämä on se mihin eniten esimerkiksi testosteroni johdnnaisilla tai puhtaalla testosteronilla voidaan erittäin paljon vaikuttaa. Treeniä voidaan tehdä paljon ja silti palaudutaan tai vastaavasti talvikaudella voidaan ylläpitää paremmin lihasmassaa. Tähänhän eräs norjalainen clostebolia on käyttänyt tai no jos jaksaa uskoa huultenrasvauksen niin ihan ok sekin. Lisäksi näiden aineiden vaikutus loukkaantumisista parantamiseen on merkittävä. Kesken kauden sattunut loukkaantuminen voi käydä kalliiksi pelaajalle niin uran kuin tienestien kannalta.
No jääkiekkoa harrastetaan kilpatasolla urheilija määrällisesti enemmän. Huipputasolla ammatikseen hiihtäjiä Suomessa voisi laajimmillaankin sanoa olevan 30-40 henkilöä. Yleisurheilua en edes ota tähän vertailuun, koska ei taida kukaan suomalainen päästä edes hiihdosta saaduille ansioille. Otetaan esimerkiksi Olympiavoittaja statuksella 2015 vuonna 47 625 euroa tienannut Iivo Niskanen, tietenkin voidaan pitää Niskasen vuosituloina 95 250 euroa jos hän on hyödyntänyt maksimaalisesti urheilurahaston hyödyntämisen. Verrokiksi voidaan nostaa vuoden 2013 kotoisen liigamme pelaajien keskipalkka oli 80 000€ ja mediaani 60 000€. Pelaajamäärät huomattavat verrattuna hiihtäjiin, joilla on edes teoreettinen mahdollisuus lajin huipputuloihin. Tähän tietysti vaikuttaa lisäksi useat ammattilaissarjat. joita Euroopassa on ja joissa osassa keskipalkat ovat vielä huomattavasti korkeammat.
Nyt sitten vähän kiinnijäämisriskistä. Huippuhiihtäjät kuuluvat ns. ADAMS järjestelmään, jossa heidän tulee ilmoittaa 3kk jaksoille etukäteen tarkat paikkatiedot yhdelle tunnille jokaiselle päivälle, jossa on oltava. Tässä ei riitä siis hotellin ilmoittaminen vaan täytyy SUEK:lle tulee ilmoittaa hotellihuoneen numero sen etukäteen, jotta tarkkuus on riittävä. Suomessa tehtiin maastohiihdon osalta vuonna 2015 178kpl virtsa- ja veritestiä, hiihtäjillä veritestit ovat myös yleisiä. En väitä, että tämäkään testijärjestelmä on aukoton, vaan pikemminkin hyvin ontuva tietyistä tähän kuulumattomista syistä, mutta kuitenkin tehokkaampi kuin ADAMS poolin ulkopuolella tapahtuva testaus.
Jääkiekossa huiput eivät kuulu ADAMS pooliin. Tietysti mahdollisuus varmasti on yllätystesteihin, mutta en itse ole ainakaan kuullut että näitä mittavasti tehtäisiin antidoping-sopimuksen piiriin kuuluvien jääkiekkoilijoiden osalta. Vuonna 2015 testejä jääkiekkoilijoille SUEK teki 215kpl, eli prosentuaalisesti voidaan sanoa että todella pieni osa sopimuksen piiriin kuuluvien jääkiekkoilijoiden kohdalle testi osuu. Pääosatesteistä kusitestejä ainakin näin kuulopuheiden perusteella. Parhaimmat jutut jotka olen kuullu ovat, että valmentaja on Mestiksessä itse valinnu ne pelaajat jotka käyvät purkkiin kusemassa. Tämä sen lisäksi, että joukkueelle osuu kerran vuodessa testiryhmä kohdalle... Muiden Euroopassa olevien sarjojen testikäytännöistä en omaa dataa, mutta väitän, että eivät ne ainakaan tiukempia ole kuin Suomessa jossa testaus on yleisesti urheilussa ehkä maailman ankarimmalla tasolla.
Todennäköisesti voidaan pitää yleisesti katsottuna, että hiihtäjillä on huomattavasti todennäköisempään jäädä kiinni kuin jääkiekkoilijoilla. Jääkiekossa tietenkin pärjää ilman suorituskykyä parantavia aineita, mutta toisaalta harrastaja määrät ovat isommat ja mahdollisuus urheilla ammatikseen on todennäköisempi, niin myös tasaväkisiä kilpailijoita on osaltaan enemmän. Jos toinen samoilla lähtötaitotasoilla oleva henkilö käyttää ja hankkii itselleen etua aineilla, joita on vielä kohtuullisen helposti saatavissa, kun taas toinen ei jää tämä henkilö joka ei käytä suorituskyvyssä turboahdetusta taakse. Tämä ei tietenkään tarkoita, että suorituskyky olisi suoraan siirrettävissä jäälle. Piristeistä nyt puhumattakaan, jotka varmasti osaltaan on käytössä. Näin ihan nippelitietona, että kofeiinikin oli vuoteen 2004 kiellettyaine, sekä kofeiini on ollut tarkkailussa ja pohditaan lisätäänkö tämä takaisin kiellettyjenaineiden listalle tietyllä pitoisuudella. Eli kiellettyjenaineiden lista on aika kattava ja tavantallaajakin helposti näitä käyttää.
Mutta siis tämän sekavan ja huonosti kirjoitetun tekstin tarkoituksena oli havainnollistaa tietyt taloudelliset realiteetit lisättynä alhaiseen kiinnijäämisriskiin, jotka omasta mielestäni nostaa erilaisten kiellettyjenaineiden käytön todennäköisyyttä jääkiekonsaralla. Kysymys ei ollut viestissäni siitä, ettei kestävyysurheilijat voisivat parantaa omaa taloudellista hyötyä dopingin avulla, vaan että heidän resurssit ainakin Suomessa ovat pienemmät kuin jääkiekkoilijoilla, joiden palkkaus on jo muutenkin korkeampi. Lahjakkaat voivat pärjätä ilman lajissa kuin lajissa, mutta keskiverrolle voi lisäpotku tuoda sen ratkaisevan eron kilpailijaan. Se, että NHL:ssa on omanlaisensa suhtautuminen WADA:n kiellettyjenaineiden listaukseen sekä testaamiseen, ei se poista mielestäni sitä että voidaan sitä harrastaa vanhallakin mantereella. Esimerkiksi ei se synteettinen kasvuhormooni täälläkään näy virtsatesteissä, vaikka kuinka toivottaisiin, tästä kun NHL:a on niin vakavasti syytetty...