Olympialaiset 2018, Pyeongchang

[Aleksandros]

Tietysti olisi ihan mukavaa, jos sieltä taustalta paljastuisi jotain ihan konkreettisia asioita, vaikkapa nyt valmennuksen osalta, jotka tuon ihmeen mahdollistivat jotta niistä voisi sitten itse kukin ottaa oppia jatkossa.

Petteri Sihvonen on jotain tuosta Saksan pelitavasta lausunutkin ainakin maikkarilla. PAPPissa oli joitain jopa "vallankumouksellisia" piirteitä ja Saksa turvautui rohkeasti kiekkokontrolliin silloin kun sen paikka oli. Roiskimisesta ja pelkkään puolustukseen turvautumisesta oli siirrytty oikeastaan tällaiseen meidänpelityyppiseen pelaamiseen, jossa kaikki elementit löytyvät. Hän pohti, josko Marco Sturm olisi vihdoin se koutsi, joka veisi kunnon pelikirjajääkiekon myös valtameren toiselle puolen.

Itse en turnauksesta kovinkaan tarkasti katsonut muita kuin Suomen pelejä, joten en osaa sen tarkemmin Saksan pelaamista kuvailla. Suomea vastaan sen peli ei näyttänyt oikein miltään. Mutta selvähän se on, että tuollaisella materiaalilla tarvitaan laadukkaan pelitavan lisäksi aimo annos tuuria, vastustajien ylimielisyyttä ja ennen kaikkea kollektiivista flow-tilaa. Toisaalta ilman nykyaikaista pelitapaa ei tuota flow-tilaa koskaan pääse syntymään eikä vastustajan ylimielisyyttä päästä kunnolla hyödyntämään.

 

[J.J.Jasper]

Petteri Sihvonen on jotain tuosta Saksan pelitavasta lausunutkin ainakin maikkarilla. PAPPissa oli joitain jopa "vallankumouksellisia" piirteitä ja Saksa turvautui rohkeasti kiekkokontrolliin silloin kun sen paikka oli. Roiskimisesta ja pelkkään puolustukseen turvautumisesta oli siirrytty oikeastaan tällaiseen meidänpelityyppiseen pelaamiseen, jossa kaikki elementit löytyvät. Hän pohti, josko Marco Sturm olisi vihdoin se koutsi, joka veisi kunnon pelikirjajääkiekon myös valtameren toiselle puolen.

Itse en turnauksesta kovinkaan tarkasti katsonut muita kuin Suomen pelejä, joten en osaa sen tarkemmin Saksan pelaamista kuvailla. Suomea vastaan sen peli ei näyttänyt oikein miltään. Mutta selvähän se on, että tuollaisella materiaalilla tarvitaan laadukkaan pelitavan lisäksi aimo annos tuuria, vastustajien ylimielisyyttä ja ennen kaikkea kollektiivista flow-tilaa. Toisaalta ilman nykyaikaista pelitapaa ei tuota flow-tilaa koskaan pääse syntymään eikä vastustajan ylimielisyyttä päästä kunnolla hyödyntämään.

Itse katsoin Saksan pelejä aika paljon, kuten koko turnausta ja sanoisin että nimenomaan tuuria tuossa ei juuri ollut. Kaksi matsia Ruotsia, yksi Kanadaa ja yksi Venäjää vastaan. Oikeastaan kahta erää lukuunottamatta joukkue ei ollut missään vaiheessa noissa altavastaajana. Ensimmäinen matsi Ruotsia vastaan oli välillä selvää hallintaa ja Kanada oli myös käytännössä kaksi erää aika hampaaton. Venäjä taas tuntui myös aika kahlitulta. Norjaa vastaan hallitsivat selvästi. Sveitsiä vastaan näin vain jotakin, mutta ei heillä siellä pelillistä hätää ollut. Ei sekään ihan sattumaa ole. Kolmansissa erissä näkyi sitten varmasti väsymystä, koska pelitapaan kuului melkoinen karvaus ja paineistaminen. Saksan luistelu vaikutti myös erittäin nopealta. Tuollaista mielikuvaa ei 10 vuotta sitten todellakaan tullut. Sama näkyi Sveitsissä silloin kun etenivät MM-finaaliin.

Jotenkin on myös oletettava että mitalipelivaiheessa ei enää millään joukkueella ole varaa tuohon usein toisteltuun ylimielisyyteen. Varsinkin jos joukkueissa on edes alkeellisella tavalla skouttausta olemassa. Kyllähän he silloin tietävät että vastustajalla on nyt jokin aika kova juttu käynnissä eikä hirveästi ole varaa leijumiseen.

Saksa näytti erittäin yhteenpelatulta. Onhan tuolla joukkueella nyt muutama aika onnistunut MM-turnaus pelattuna. Ja tässä turnauksessa onnistumiset ruokkivat toisiaan.

 

[Kimmo Stasi]

J.J.Jasperilta hyvä niputus Saksan pelistä. Juuri noin sen itsekin koin (Sveitsi peliä en nähnyt, muut kyllä).

Jotenkin myös merkillepantavaa oli se, että mielestäni Saksa ei missään vaiheessa turnausta alkanut muuttelemaan pelitapaansa (esim. vastustajan mukaan), vaan tuntui uskovan alusta loppuun asti tuohon rohkeaan (monen mielestä varmaan materiaaliin nähden yltiöpäisen rohkeaan) pelaamiseen. Lähdettiin siis esim. 1 vs. 1 tilanteissa ihan rohkeasti haastamaan kaveria vaikka siellä olisi ollut mikä datsjuk tahansa vastassa.

Suomi ei vastaavaa näyttänyt taas missään vaiheessa turnausta vaan mielikuvaksi jäi, ettei uskallettu haastaa yhtään ketään 1 vs.1-tilanteissa. Silloin ei pelejä voi voittaa, jos kiekkoa roiskitaan minne sattuu pelokkaana ja painetaan kylki kiinni laitaa pitkin hyökkäystä eteenpäin.

Pitäisiköhän Suomen ottaa seuraavassa kv-turnauksessa enemmän sellainen menneiden vuosien "when you have nothing, you have nothing to lose and everything to win"-asenne pärjätäkseen?

Nyt kun lähdettiin sellaisella "me otetaan täältä kultaa satavarmasti"-asenteella liikkeelle ja tulos oli täydellinen floppi. Suomalaiselle sellainen asenne ei vaan näytä sopivan, jos kenellekään.