Asia on täysin päinvastoin. Olympialaisissa Suomi pystyy pärjäämään Kanadalle, Venäjälle ym. paremmin, koska Suomi saa parhaat pelaajansa jäälle. Kanadan taso on MM-kisoissakin viime vuosina ollut kova (lähinnä vain NHL-joukkueiden top-6 hyökkääjiä). Ei se suhteellinen taso olympialaisissa siitä paljon nouse kun osa niistä korvataan toisilla top-6 hyökkääjillä, vaikka nimekkäämpiä voivat ollakin.
Nyt en tainnut ihan ymmärtää, mihin pyrit tuolla replylläsi, koska vaikka kärjistetysti sanoinkin MM-kisoja karnevaalitapahtumaksi en missään nimessä sanonut sitä etteikö Suomi saisi parhaita mahdollisia parhaassa kunnossa
parhaalla mahdollisella valmennuksella olympialaisiin. Boldaus siksi, että ymmärtäisin sen olevan runkopelaajiin suhteutettuna ja maailmanluokan maalivahtipeliin se ase, millä me nämä Kanadat, USAt ja Venäjät ollaan pystytty lyömään useissa arvoturnauksessa ottaen tietysti huomioon myös heidän sen hetkiset organisoidut tilanteet ja pelaajamateriaalin. Selitän nyt tarkemmin näin:
-Pohjois-Amerikkalaisia ollaan yleisesti pidetty fyysisinä, isokokoisina pelaajina, joille omassa päässä etenkin kova työmäärä ja liike puree kuin hampaat jenkkiin:
Nykyisin: Pelaajat ovat entistä urheilullisempia ja nopeampia, ei välttämättä ole edes trendikästä olla enää suurin kaveri puolustuspäässä tai hyökkäyspäässä jossa jää liikkeessä jälkeen tai pelaa kohtuuttoman kovaa vastustajan, jolloin pelinopeus yleisellä tasolla paranee.
-On ollut jokseenkin epätrendikästä ja menestyksen kannalta toissijainen juttu tuoda joukkueeseen roolipelaajia, joilta ei pelillisesti voida odottaa paljoa ja he jäävät auttamatta pelillisesti taidokkaiden pelaajien taakse peliajassa, rouhijat ja koukkijat ottavat paljon turhia jäähyjä ylipelaamalla ja siksi näyttämällä syntipukeilta, heillä ei ole usein myöskään mitään annettavaa pukukopeissa.
-Mediassa syytetään johtoa GM:stä lähtien miksi kakkoskentän tähtipelaajastatuksella ja 80 pisteellä NHL:n ykköskentässä kulkevaa miestä ei valita, kun massasta löytyy joku toinen parempi vaihtoehto, myöhemmin selviää kuitenkin, että hän on Calgaryn mies joka syrjäyttää äijän Edmontonista, koko kansa nousee päätöstä vastaan ja johdon sisäiset ongelmat ajavat joukkueen kuohuttavaan tilaan ja kaikkialla vallitsee pahanilman karma; Hotelli huoneet pannaan paskaksi kun pelaajista löytyy yllättävän kuppikuntaista sakkia.
Kuulostaako mitenkään tutulta? Kyse nyt ei ollut lauseessani siitä että mitä sitten kun Suomi saa parhaat, mutta mitä sitten kun Kanada ja USA saa jääkiekkoon keskittyvän vapaan ilmapiiriin parhaille pelaajilleen parhaalla mahdollisella edellytyksellä ja valmennuksella lähteä kisoihin?
Ja vaikka tuota Pohjois-Amerikkalaisten pärjäämättömyyttä MM-kisoissa voidaan pitää eräänlaisena legendana kun kaikki parhaat eivät ole paikalla, niin ainakin USA:han se on viime vuosina voitu liittää mielestäni hyvinkin läheisesti, pelaajat eivät jaksa tai heillä on muita syitä jättää tulematta MM-kisoihin, mutta olympiakaukalossa pärjäävät yllättävän hyvin parhaalla mahdollisella miehistöllä ja hyvissä olosuhteissa.
Kanadan menestymättömyydestä taas voidaan esittää joka vuosi vaikka milloin mitäkin baari-illoista motivaation puutteeseen. Tosiasia vain on se, että olympiakaukalossa heillä on näytettävää, pakko päästä kovista paineista pois, ja epäonnistuminen/epäonnistujat leimataan armotta, mikä voi vaikuttaa ihan NHL liigankin tasolla siihen millaista arvostusta saat mistäkin suunnasta.
Venäjällä ne suurimmat paineet lienevät kuitenkin. Tosin siellä nämä karma asiat on ehdottomasti saatava kuntoon, jos Bilyaletdinovista tulee Bykov ja kauhukakara (Radulov) tekee mitä tahtoo homma kusee puolitiehensä ja 7-3 pettymys toistuu todella varmasti.
Aivan samoin Ruotsinkin kohdalla. Monesti ihmetyttää, että miten näille pelaajille on yritetty sisäistää mentaalisen valmiuden kautta vasta jäälle mennessä se, että menkää tekemään hommia niinkuin me tehdään, mutta etenkin Mårtsin aikana tämä on ollut NHL miehille todellista shokkihoitoa, kun pelataan suurella intensiteetillä, mutta touhusta on puuttunut järki tunteen edeltä. 2002 Valko-Venäjä, 2006 tahalliset tappiot/pienemmällä energiataakalla/helpommalla tavalla kuin Suomi finaaliin, 2010 lähes nöyryyttävä tappio jo hiukan ikääntyneemmällä jengillä altavastaaja Slovakialle. Ruotsissa on kyllä suuri halu voittaa, paineensietokyky varmasti parempaa luokkaa kuin Suomella, mutta usein periaate soitellen sotaan, ehkä vähän ylimielisinäkin.
Suomella ei ole usein ollut tätä ongelmaa, johdollisia ongelmia enempi Summasen aikoina, jolloin pelaajat olivat sylkykuppeja ja joitain kohdeltiin todella armottomalla tavalla jne...
Ehkä kärjistin liikaa, mutta realiteetit vaan on tunnustettava, että meillä on vuosi vuodelta kapeampi materiaali esim Pohjois-Amerikkalaisten ja nyt etenkin Ruotsalaisten paljonkin leveämpään materiaaliin nähden ja meidän kansakuntana on pidettävä yhtä näitä kaikkia huippumaita vastaan jotta me voidaan heidät lyödä. Kuten on sanottu varmaan tuhat kertaa niin Suomi pystyy yksittäisissä otteluissa edelleenkiin olympialaisissakin lyömään kaikki lajin mahtimaat, nyt Sotshissa alkulohkossaankiin Kanadan, mutta Suomen asetelmat ovat edelleen haastajan asetelmat nyt ja tästä etiäkin päin. Mielestäni tulevaisuuskin näyttäisi taas tuhat kertaa valoisammalta jos meillä olisi lyödä Ristolaista ja Määttää 8 pariin maajoukkueessa, hyökkäys ja maalivahtipeli on niitä mistä meillä löytyy todellisia luonnonlapsia myös tulevaisuudessa.