Leinolta puuttuu se tärkeä kokemus osata nauraa Jutin jutuille.
Jos Leino on täydessä kunnossa ja siis A-luokan NHL-hyökkääjä, tämä synti voidaan Leinon kohdalta antaa anteeksi ja luottaa siihen, että mies sopeutuu maajoukkuekuvioihin ilman tuntumaa sen pelitapaan ja käytäntöihin. Jos taas Leino ei ole kovinkaan kovassa iskussa ja alkukausi on vaisu, niin silloin hänen pelipaikalleen eli käytännössä ykkös- ja kakkosketjun laituriksi on muitakin tulijoita. Aivan kuten muidenkin ns. rajatapauksien kohdalla. Hyökkääjien tilanne ei (onneksi) ole sama kuin puolustajien, eli pelaajista voidaan valita tietyille pelipaikoille sopivimmat, ei välttämättä ihan kaikkia joita vain saadaan.
Vaikka Leinolta puuttuukin Westerlundin olennaisena väliportaana pitämä MM-kisakokemus, niin Leino on sentään pelannut EHT-turnauksessa Westerlundin valmentamana 2007, eli Westerlundilla on omakohtaistakin kokemusta Leinon pukukoppipersoonasta ja luonteesta, vaikka paljon on tietysti kummallekin tämän jälkeen tapahtunut.
Se, miksi se aikaisempi kokemus maajoukkueesta ennen olympialaisia on niin olennaista, ei liity pelkästään maajoukkueen systeemeihin vaan myös ns. pukukoppipelaamiseen ja kykyyn sopeutua maajoukkuerooliin, joka lähes joka pelaajalla on suppeampi kuin heidän pääseurassaan. Tätä asiaa ei olympialaisissa voi lähteä testaamaan.
Tähän vielä lopuksi sana paljon suuremmalta auktoriteetilta kuin mitä yksikään Jatkoajan palstalainen on, eli itseltään
Erkka Westerlundilta YLEn haastattelussa.
Westerlund kuitenkin muistuttaa, että MM-kisat ovat yleensä selkeä väliporras olympialaisiin edetessä.
- On hyvä olla MM-kisakokemusta ennen kuin lähtee olympialaisiin. Poikkeus vahvistaa kuitenkin säännön ja Barkov voisi tällaiseen poikkeukseen yltää. Aika näyttää, mitkä ovat esitykset sitten syksyllä, Westerlund sanoi.
- Myös Määtällä ja Ristolaisella on kuitenkin mahdollisuudet, kun on vähän jobinpostia tullut puolustajarintamalla.
Kuten Erkka totesi, MM-kisat ovat yleensä väliporras olympialaisiin ja MM-kisakokemusta on hyvä olla. Todella kovat tulokkaat ja vaikkapa huippukunnossa olevan Leinon kaltaiset pelaajat ovat poikkeuksia sääntöön, mutta pääsääntöisesti sääntö on kuitenkin olemassa.
Ei minulle ole mitään ongelmaa siinä, että vaikkapa Barkov ja Leino olympialaisissa pelaavat, jos he siinä kunnossa ovat ja Westerlund katsoo heidän sopivan parhaiten maajoukkueeseen sopiviin rooleihin. Ei minulla ole mistään valinnasta ongelmaa, jos valinta tuntuu perustellulta ja aiheelliselta, ei minulla ole henkilökohtaisia pelaajasuosikkeja (paitsi Teukka Salama, joka nyt on muutenkin koneessa).
Kontiola ei muuten ole nähdäkseni vertailussa samassa korissa kuin Ville Leino. Kontiolan rooli on keskushyökkääjä, Leinon rooli maajoukkueessa olisi hyvin todennäköisesti laitahyökkääjänä kuten NHL-seuroissakin. Eli jos nyt vaikka käy niin, että "Konna tippuu, Leino on mukana", niin valintapäätökset eivät ole toisistaan riippuvaisia. Yhtä hyvin voi käydä niin, että kumpikin on mukana tai ei kumpikaan.
