Sillä mikä on maalikeskiarvo jossain havumetsien sarjassa, ei liene näissä karkeloissa mitään merkitystä. Ruotsi-Tshekki 4-2, USA-Slovakia 7-1, Tshekki-Sveitsi 0-1, USA-Venäjä 2-2, Ruotsi-Sveitsi 1-0, Venäjä-Slovakia 0-0, Suomi-Kanada 1-2. Tuossa hiuppumaiden kohtaamisten tuloksia näistä kisoista, niin ettei voittolaukaushassutteluja huomioida. Tuloksena 23 maalia seitsemään otteluun. Eli keskiarvo onkin yli kaksi maalia vähemmän per peli kuin NHL:ssä ja mediaani tasan kolme maalia per peli. Tuosta voi vetää jo johtopäätöksen, että sillä kahdella päästetyllä ennemmin häviää kuin voittaa näissä peleissä keskimäärin.
Mutta jatkoaikahassuttelut tietysti huomioidaan. Kanada voitti Suomen jatkoajalla, joten eipä olisi hyökkääjien tarvinnut tehdä kuin sen yhden maalin ennen kuin vastustaja tekee sen. Yksi päästetty maali 60 minuutissa ei kieli kovin heikosta maalivahtipelistä. Ja Raskin torjuntaprosenttikin oli aika hehkeä.
Kokonaisuutena, omat arvosanani Raskista ovat Itävaltaa vastaan tyydyttävä- ja Kanadaa vastaan hyvä+. Vaikka Suomi voittikin Itävallan ja joukkueen intensiteetti ei ollut kovin ihmeellinen osan pelista, Rask päästi silti liikaa maaleja. Kanadaa vastaan hän piti joukkuetta pystyssä. Tottakai parantamisen varaa on aika kun yksikin menee. Olennaista edelleen on se, että joukkueena voitetaan ja joukkueena hävitään. Maalivahdilta ei voi vaatia nollapeliä: jos joku 93 prosentin torjuntapeli ei riitä voittoon, silloin on peiliin katsomisen paikka aika monella.
Ja niin, se Tretjak oli sitten anomalia tästäkin säännöstä. Hyvä vahti hän toki oli, mutta pelasi myös ylivoimaisen joukkueen maalilla. Myönnetään, että aina ei torjuntaprosenttikaan kerro kaikkea...
Viimeksi muokattu: