Olympiafinaali Suomi-Ruotsi su 26.2.2006

[Tomppa#74]

Suomi oli turnauksen paras jengi turnausmuodossa, finaalissa valitettavasti yksi Niittymäen nukahdus riitti tällä kertaa kääntämään matsin.

Tätä tappiota ei todellakaan voi laittaa Niittymäen piikkiin. Eikä kenenkään yksittäisen pelaajan piikkiin. Suomi ei pelannut tasollaan koko pelin aikana. Ottelua ei ratkaissut tuomari eikä Niittymäki. Ottelun ratkaisi Suomen oma pelaaminen kokonaisvaltaisesti ja Ruotsin korkea itseluottamus ja pelirutiini.

Tässä turnauksessa Suomi oli paras joukkue, vaan ei edelleenkään henkisesti valmis ottamaan Ruotsilta voittoa.

 

[Jypjyrää:)]

Ja kultaahan sieltä sitten tuli. On tätä kyllä tullut odotettuakin - fiilis on aivan käsittämätön vielä, niin mykistävä, ettei löydä oikeita sanoja kuvaamaan, kuinka tärkeä ja hieno voitto tämä oli. Suddin, Alfie ja Lidas saivat viimeinkin ansaitsemansa arvokisavoiton. Puheet Ruotsin "kultaisen sukupolven" voittamattomuudesta tiukoissa paikoissa menettivät nyt merkityksensä. Kiitos Ruotsi!

Kirjoitat ruotsalaiseksi varsin hyvää Suomea;) Suosittelen juhlimaan voittoa ruotsalaisella palstalla, missä voit hehkuttaa muiden hurrien kanssa...Vituttaa kieltämättä lukea tuollasta hehkutusta:)

Suomi pelasi hyvän turnauksen. Ruotsi oli vaan parempi tässä pelissä ja ansaitsi voiton...Niittymäki pelasi loistavan turnauksen, mut minkäs teet...Ollaanko nyt pelattu seitsemästi finaalissa ja voitettu kerran? Kyllähän toikin kieltämättä jostain kertoo...

 

[Sökö]

Suomi oli turnauksen paras jengi turnausmuodossa, finaalissa valitettavasti yksi Niittymäen nukahdus riitti tällä kertaa kääntämään matsin. Hyvä esitys silti, ja kaiken vitutuksen keskellä kenties paras saavutus suomalaisessa jääkiekossa koskaan. Ei tämä hopea ole häpeä, päinvastoin. Suomi pelasi todella hyvää kiekkoa koko turnauksen.

Katsopas (jos vielä jossain näytetään kunnolla) tuo tilanne oikein tarkkaan. Ensinnäkin, veto oli todella unelmaveto. Toisekseen, juuri kiekon lähtöhetkellä toinen ruotsalainen luistelee kiekon ja Niittymäen välistä (aika läheltä kiekkoa). Näin ollen Niittymäki ei voinut nähdä, mihin suuntaan kiekko lähti - > turvallisin veikkaus on pudottaa polvillee ja peittää mahdollisimman paljon. Seistessäänhän Antsa olisi tuon torjunut, mutta sellaista riskiä ei voi ottaa, jos ei näe kiekon kulkusuuntaa.

 

[Fawkes]

Kyllä oli hieno matsi katkeraan loppuun asti. Missään vaiheessa ottelu ei revennyt suuntaan taikka toiseen. Turnaus sai mielestäni arvoisensa finaalin.

Kolmannen erän alkaessa oli sydän täynnä toivoa n. 10 sekuntia. Sen jälkeen ahdisti tasaisesti loppuerän. Minkäs teet, kun Suomi ei riitä. Saatana. Kukaan ei tehnyt karkeita virheitä joista olisi ratkaisuja tullut. Maalit olivat siis hyviä suorituksia kaikki (pl. Zetterbergin maali, joka oli se perinteinen hannuhanhi).

Teemulle, Sakulle, Tepolle ja Jerelle erityiskiitos. Loppujoukkueelle kiitos hyvästä turnauksesta melkein loppuun asti.

ps. Voisiko joku kertoa tuosta Tepon haastattelusta? Missasin sen, kun en hetkeen voinut telkkaria katsoa.

Samaa mieltä kaikesta.

Ei siinä haastattelussa sinänsä mitään erikoista ollut. Henk.koht. vaan ärsyttää toimittajien tapa kysyä se legendaarinen "mitkä on nyt tunnelmat?" Jos on voitettu niin se menee ehkä läppänä, mutta kun on tullut turpaan... Teppo siinä parhaansa mukaan vastaili jonkun aikaa kyyneleet silmissä. Lopuksi Saarinen kysyi jotain tyyliin, oliko voitettu mitali? Teppo siihen sitten, että "oli joo..." enempää ei sitten pystynyt sanomaa, oli sen verran kova paikka. Saarinenkin sitten ymmärsi, että ehkä parempi lopettaa tähän paikkaan.

 

[jpet]

Hieno, kerrassaan upea turnaus Suomelta. Mitali tuli, ei kultaa tällä kertaa, mutta en ikipäivänä olisi uskonut Suomen kykenevän yltävän hopeaankaan tässä turnauksessa. Jos asuisin Helsingissä päin, niin tietysti menisin yöllä kauppatorille. Ei harmita pätkääkään. Nagano tappio Venäjälle harmitti aikoinaan. Toivottavasti turnaus antoi Selänteelle ja kumppaneille lisää tehoja, joita he käyttäisivät ahkerasti kevään NHL-matseissa.

 

[Metalwarrior]

4 vuoden päästä pomminvarmasti puuttuvat vain Selänne ja Numminen. Ja nyt poisjäneet T.Ruudut, Pitkäset ja Väänäset ovat nuoria kavereita vielä silloinkin. OJ on varmasti vielä 4 vuoden päästä täydessä iskussa, samoin kuin Timonen ja Salo. Veskarit Suomelta ei lopu ainakaan kesken, joten ei tämä nyt niin maailmanlopulta näytä, vaikka suosikkipelaajani Teemu Selänne nämä leikit jättääkin.

Lähinnä kyse on siitä, kuinka nämä sarkakuvasankarit, Koivu, Lehtinen ja Peltonen kypsyvät tai vanhenevat. Ja tietysti Suomi tarvitsee parempaa tsägää loukkaantumisten suhteen kuin muut huippumaat.

Mutta löytyykö sitä henkistä kanttia voittamiseen silloinkaan? Tuskinpa.

 

[Panzerfaust]

Tässä turnauksessa Suomi oli paras joukkue, vaan ei edelleenkään henkisesti valmis ottamaan Ruotsilta voittoa.

Varmasti on monilla pelaajilla huono paineensietokyky ja siksi jäätymistä kovissa paikoissa tapahtuu - ihan vastustajan kansallisuudesta riippumatta. Ruotsisyndrooma on sitten fanien/kannattajien/seuraajien päässä ja heidän ongelmansa.

 

[Rinksu]

Saarinen teki haastattelun hyvän maun mukaisesti. Aloitti kysymällä noin kun ei millään voinut aavistaa Nummisen noin herkkää mielentilaa. Sekä osasi välittömästi huomattuaan Tepon mielentilan lopettaa haastattelun.

Samaa mieltä. Tyylittömästi hoidettuna kyseinen haastattelu olisi voinut mennä jopa näin: -Teppo, miltä nyt kokeenesta pelimiehestä tuntuu. -No, emmä tiedä....Tässä vaiheessa Saarinen sysää Nummisen kuvasta ja lähtee onnittelemaan Mats Sundinia. Näinkin on joskus käynyt, vai mitä Kari Mänty.

 

[Centre Bell]

Olen aivan suunnattoman pettynyt.
Näyttää siltä että tämä sama päätös täytyy tehdä kerran vuosikymmenessä eli että en seuraa jääkiekkoa enää ikinä.
Viimeksi tein tämän saman päätöksen vuonna -94. Silloin v..tutti ihan kybänä kun Suomi Lillehammerissa hävisi sen kisojen ainoan hävityn erän Canadalle ja putosi loppuottelusta. Lopullisen päätöksen jääkiekon seuraamattomuudesta kuitenkin tein SM finaaleissa kun eräs Tsekkiläinen nimeltä mainitsematon pelaaja iski jatkoajalla korkealla mailalla kiekon maaliin ja Rauman lahja suomen jääkiekolle Seppo Mäkelä jostain käsittämättömästä syystä meni ja hyväksyi maalin. Silloin päätökseni totaalisesta kiekon boikotista kesti melkein vuoden.
Saas nähdä meneekö nyt neljä vuotta ennen kuin pyörrän tämän tämänkertaisen päätökseni.
No ehkä tämä Ruotsin voitto ja nöyryytys on ihan oikein tällaiselle idiootti kansalle ei osa valita itselleen edes kunnon presidenttiä.
Sitä saa mitä tilaa…

 

[nuck]

Suomi pelasi kaikkien aikojen parhaan turnauksensa, mutta ei voinut paremmalleen mitään tänään. Ruotsilla oli kyllä kadehdittavan hyvä joukkue kasassa: isoja, fyysisiä pelaajia, joilla riitti myös liikettä ja henkilökohtaista taitoa ratkaisuihin. Joukkue pelasi älykkäästi puolustuksen kautta yhteen, ei antanut ylivoimahyökkäyksiä ja piti keskustansa erinomaisesti. Suomen kärkikarvaus estettiin riskittömästi ja älykkäästi lyhyillä syötöillä omassa päässä ja hyökkäyspään puolustus pelattiin riskittömällä yhden miehen melko passiivisella kärkikarvauksella. Maalilla Lundqvist oli tänäänkin varma ja otti lopussa tarvittavat laukaukset kiinni.

Omasta mielestäni Suomi pelasi kuitenkin hyvän ottelun Ruotsia vastaan. Jo etukäteen oli selvä, että Suomi ei tulisi saamaan lähellekään samalla lailla paikkoja kuin esimerkiksi huomattavasti Ruotsia heikommin organisoitua, ailehtelevaa yksilöjoukkuetta Venäjää vastaan. Ruotsi ei antanut keskialueella riskisyöttöjä kuten itänaapuri, pelasi kärkikarvauksensa älykkäästi, käytti hyvin koko viisikkoa ja ajoi puolustuspelissä kiekolliset miehet erinomaisella aluepuolustuksella tilanteisiin, joissa suomalaiset joutuivat antamaan riskisyöttöjä. Tästä Ruotsin erittäin hyvästä koko kentän pelistä huolimatta, Suomi oli lähellä tasoittaa ottelun lopussa.

Lopputulos oli pettymys tällaisen turnauksen jälkeen, mutta kokonaisuutena Suomi jätti itsestään erittäin positiivisen kuvan ja poistui kaukalosta kliseen omaisesti saappaat jalassa. Tänään kiekko ei pomppinut aivan parhaalla mahdollisella tavalla Leijonille, mutta turnaus oli kokonaisuudessaan erinomainen. Olen erittäin ylpeä Suomen hienosta ja kypsästi pelanneesta maajoukkueesta. Kunhan vain ne Detroitin pelaajat oltaisiin saatu kiinni...

 

[Bemo]

Samaa mieltä. Tyylittömästi hoidettuna kyseinen haastattelu olisi voinut mennä jopa näin: -Teppo, miltä nyt kokeenesta pelimiehestä tuntuu. -No, emmä tiedä....Tässä vaiheessa Saarinen sysää Nummisen kuvasta ja lähtee onnittelemaan Mats Sundinia. Näinkin on joskus käynyt, vai mitä Kari Mänty.

Noh, nyt kun noin asiallisesti otit kantaa asiaan, niin kerro mitä olisit itse kysynyt?

 

[Nurmijärven Peto]

Hieno taistelu Leijonilta. Tällä kertaa ei paukut riittänyt kullan voittamiseen. Voittomaalille ei Niittymäki voinut mitään. Tarkka kuti ylänurkkaan ja maskiakin taisi olla. Aloituksessa Koivulta hajosi maila, ja mies ryntäsi uutta hakemaan. Suomi pelasi hetken kolmella pelaajalla ja Lidström iski voittomaalin. Mielenkiintoista nähdä montako NHL-pelaajaa Suomi saa mm-kisoihin.

 

[Lucky]

yksi Niittymäen nukahdus riitti tällä kertaa kääntämään matsin

Jos tarkoitat kolmatta maalia, niin siihen on "osallinen" koko jäällä ollut kenttä.

Toisen erän Ruotsin maalit: oliko Leijonien ne jäähyt todella pakko ottaa? Tai ehkä kysymys on väärä: "vika" oli siinä, että Ruotsi sai hallita mielin määrin Suomen puolustusalueella - sen sijaan että pelin painopiste olisi saatu Ruotsin puolustusalueelle ja Ruotsi ottamaan jäähyjä.

 

[ahal]

Itselläni pisti silmään Suomen pelissä liian pitkiksi venyneet vaihdot, varsinkin pakkiparit olivat usein kentällä aivan tolkuttomia aikoja. Suomen parhaat pelaajat olivat mielestäni hyökkäyspäässä Hagman ja J. Jokinen, puolustuspäässä ketään ei voi nostaa ylitse muiden - joukkueelta korkeintaan keskinkertainen suoritus. Ruotsi pääsi usein yllättävän vapaasti nousemaan keskeltä lyhyellä läpisyötöllä Suomen maalille. Ja maalin takana ei tahtonut Bergiä lukuun ottamatta voima riittää Sundinia ja kumppaneita vastaan.

Jep, samat sanat. Usein tosin tilanne pääsi sellaiseksi, etteivät pakit voineet vaihtaa, kun sveamamma pyöritti näyttävästi. Tavallaan Suomen omilla aseilla. En tiedä, olisiko Salo tänään auttanut mitään, ehkä lisännyt viivavetoja. Arvuutteluksi jää, mitä Pitkänen tai Väänänen olisi tuonut muassaan. Voimaa sieltä puuttui, vaikka Petu hyvin pelasikin. Puolustus pärjäsi kuitenkin suht' hyvin, mutta tulivoima oli pitkälti Timosen harteilla.

Vancouverissa ykkönen kasattaneen Olli Jokisen ympärille. Laitureita on tyrkyllä Jussista alkaen. Ville P:llä on kyllä aina paikka maajoukkueessa, niin kauan kuin haluaa mukana pysyä. Jos Saku jatkaa niin kauan ja on terve, saanee uudet ketjukaverit. Pikku-Hakki oli tänään(kin) tosi hyvä ja jatkossa vakiokamaa maajoukkueessa, ehkä 2-kentässä. 3-4 kentän kavereita meillä riittää kylliksi (Laaksosesta ja Ruutusta lähtien), joten ei syytä huoleen.

Mutta mikä parasta: Forsberg ja Sundin ovat poistumassa Tre kronorista piakkoin. Eräät Suomi-tappajat siirtyvät lehtereille.

 

[Tomppa#74]

Varmasti on monilla pelaajilla huono paineensietokyky ja siksi jäätymistä kovissa paikoissa tapahtuu - ihan vastustajan kansallisuudesta riippumatta. Ruotsisyndrooma on sitten fanien/kannattajien/seuraajien päässä ja heidän ongelmansa.

Olen aiheesta huomattavan eri mieltä. Uskon edelleen että kenet tahansa muun joukkueen Suomi olisi tänäänkin kaatanut. Vaan ei Ruotsia.

 

[Rinksu]

Noh, nyt kun noin asiallisesti otit kantaa asiaan, niin kerro mitä olisit itse kysynyt?

Siis olin kanssasi samaa mieltä, Saarinen toimi haastattelussa mielestäni oikein. Loppu oli sarkasmia.

 

[Mace]

Tota... Milläköhän perusteilla joku voi sanoa, että Lidströmin veto oli säkää? Ihan uskomattoman hieno laukaus. Se, että se onnistui harvinaisen hyvin, ei tee siitä onnenkantamoista. Maskia ei mun mielestä siinä ollut, en tosin ole varma. Jos Koivun maila hajosi (?) niin sen voi laittaa Suomen huonon onnen piikkiin. Kaiken kaikkiaan tästä maalista on turha itkeä "onnen kultapoikien maalina".

Itselläni ei ole matsin tiimoilta mitään sen kummempia hannuhanhi-syytöksiä, vaan Ruotsi oli ottelussa hiukan parempi ja ansaitsi voittonsa. Silti ihmettelen hieman tuota sinun näkemystäsi voittomaalista. Jos oletetaan, että tuollainen unelmalaukaus lähtee pelaajalta vaikkapa kerran muutamasta kymmenestä (kenties kerran sadasta?) laukauksesta, niin eikö ole kuitenkin kohtalaisen onnekas sattuma, että juuri olympiafinaaliin sattuu juuri tuollainen satumainen onnistuminen? Mielestäni nimenomaan se, että se onnistui täydellisesti ja juuri olympiafinaalissa, kertoo tuurista. Se vain sattui onnistumaan parhaaseen mahdolliseen aikaan. Kutsutaan sitä sitten onneksi tai sattumaksi, niin eipä tuollaista kovin usein näe. No, eipä siitä sen enempää...

 

[puujalkapakki]

Olympiafinaali

Ensinnäkin onnittelen Suomea Olympia-hopeasta.

Suomen jääkiekkojoukkue pelasi finaalissa koko turnauksen huonoimman pelin. Ei voisi sattua huonompaan paikkaan. Todella hienoa peliä oli läpi turnauksen, mutta tietenkin se huonoin ottelu tulee tärkeimpään paikkaan. Ei voi olla totta.

Finaalitappiosta huolimatta hopea on erittäin hieno saavutus tällä tasolla. Suomi oli koko turnauksen selkeästi paras joukkue, mutta silti se sinetti jäi täyttämättä. Kyllä All-Stars-kenttäkin jotakin kertoo:

Maalivahti: Niittymäki
Puolustajat: Lidström, Timonen
Hyökkääjät: Selänne, Koivu, Ovechkin

Ei auta itku markkinoilla, mutta silti pettymys on valtava.

Kiitos Leijonat! <3

 

[Mace]

Olen aiheesta huomattavan eri mieltä. Uskon edelleen että kenet tahansa muun joukkueen Suomi olisi tänäänkin kaatanut. Vaan ei Ruotsia.

Mihinkähän tuo uskomus perustuu? Voit toki olla oikeassa, mutta syyksi en suinkaan näkisi ruotsalaisten kansallisuutta vaan tasokkaan joukkueen. Jos Ruotsin tasoinen joukkue olisi ollut vastassa Tsekin peliasu päällä, ei tulos olisi varmaankaan ollut yhtään toisenlainen. Näin itse uskon, kun mikään järkisyy ei anna aihetta uskoa toisin.

 

[Lucky]

Tyylittömästi hoidettuna kyseinen haastattelu olisi voinut mennä jopa näin: -Teppo, miltä nyt kokeenesta pelimiehestä tuntuu. -No, emmä tiedä....Tässä vaiheessa Saarinen sysää Nummisen kuvasta ja lähtee onnittelemaan Mats Sundinia. Näinkin on joskus käynyt, vai mitä Kari Mänty.

Jos tarkoitat Albertvilleä, niin vaikka Marja-Liisa Kirvesniemen haastattelun katkaiseminen näytti epäkohteliaalta, niin totta kai tärkeämpää oli saada *suomalaisen* olumpiavoittaja Marjut Roligin (silloinen tyttönimi ei nyt muistu mieleen) haastattelu.

Vertaus on siis väärä. Silloin vastakkain oli hävinnyt suomalainen urheilija ja voittoisa suomalainen urheilija, ja toimittajalle tärkeintä on totta kai saada jälkimmäisen haastattelu.

 

[Juanito]

Suomi oli selvästi ylilatautunut. Ottelun alusta alkaen näki, että liike puuttui. Otteita leimasi varovaisuus. Pelättiin virheitä, ei uskallettu pelata omaa peliä.

Samaa mieltä. Niinkuin niiiin monta kertaa aikaisemminkin tiukassa paikassa, Suomi ei lähtenyt voittamaan vaan välttämään tappiota. Tästä turnauksesta tuttua Suomea nähtiin koko ottelussa yhteensä ehkä kymmenen minuutin ajan.
We just don't have what it takes.

Vituttaa edelleen ihan sutena.

 

[Fawkes]

Itselläni ei ole matsin tiimoilta mitään sen kummempia hannuhanhi-syytöksiä, vaan Ruotsi oli ottelussa hiukan parempi ja ansaitsi voittonsa. Silti ihmettelen hieman tuota sinun näkemystäsi voittomaalista. Jos oletetaan, että tuollainen unelmalaukaus lähtee pelaajalta vaikkapa kerran muutamasta kymmenestä (kenties kerran sadasta?) laukauksesta, niin eikö ole kuitenkin kohtalaisen onnekas sattuma, että juuri olympiafinaaliin sattuu juuri tuollainen satumainen onnistuminen? Mielestäni nimenomaan se, että se onnistui täydellisesti ja juuri olympiafinaalissa, kertoo tuurista. Se vain sattui onnistumaan parhaaseen mahdolliseen aikaan. Kutsutaan sitä sitten onneksi tai sattumaksi, niin eipä tuollaista kovin usein näe. No, eipä siitä sen enempää...

Menee mun puolelta nyt vähän chattailuksi/chattailyksi, mutta mutta...
Voihan sen noinkin nähdä, mutta toisaalta voi myös ajatella, että se on kovan pelimiehen merkki kun pystyy tuollaisessa paikassa siihen "once in a lifetime" suoritukseen. Kyse kun ei kuitenkaan ollut mistään pakin mailan kautta kimmonneesta maalista. Sen selittäminen taidoksi olisi lapsellista, mutta tässä tapauksessa veto oli vaan täydellinen.

Joo, niin kuin sanoit niin turha näistä on vääntää.

 

[Ylärima]

Sitä minä mietin, että olisiko ollut syytä jossain vaiheessa 3. tai jo 2. erää pistää Jarkko Ruutu (suuresti inhoamani, btw) vähän taklailemaan. Ei sillä paljon Ruotsia ehkä olisi horjutettu, mutta edes omaan porukkaan puhallettu vähän henkeä. En siis väitä, että olisi pitänyt, vaan mietin olisiko pitänyt.

 

[Mace]

Voihan sen noinkin nähdä, mutta toisaalta voi myös ajatella, että se on kovan pelimiehen merkki kun pystyy tuollaisessa paikassa siihen "once in a lifetime" suoritukseen. Kyse kun ei kuitenkaan ollut mistään pakin mailan kautta kimmonneesta maalista. Sen selittäminen taidoksi olisi lapsellista, mutta tässä tapauksessa veto oli vaan täydellinen.

En suinkaan kiistäkään Lidströmin taitojen osuutta asiaan, enkä sitä, etteikö hän olisi maailmanluokan pelaaja. Halusin vain korostaa sitä, että noin täydellinen suoritus vaatii aina myös runsaasti onnea, oli laukojana sitten kuka tahansa. Huippumiehillä tuollaisiakin laukauksia tullee tilastollisesti tarkasteltuna hieman "rivimiehiä" useammin, mutta silti vain harvoin. Näin ollen onnen osuus tuollaisessa onnistumisessa on vääjäämättä melkoisen suuri.

 

[Lucky]

Mihinkähän tuo uskomus perustuu? Voit toki olla oikeassa, mutta syyksi en suinkaan näkisi ruotsalaisten kansallisuutta vaan tasokkaan joukkueen. Jos Ruotsin tasoinen joukkue olisi ollut vastassa Tsekin peliasu päällä, ei tulos olisi varmaankaan ollut yhtään toisenlainen. Näin itse uskon, kun mikään järkisyy ei anna aihetta uskoa toisin.

Samaa mieltä. Nimenomaan Ruotsinhan Suomi on kerran voittanut finaalissa, mutta Tshekkiä ja Kanadaa ei ei.

Ylipäänsä tämä Suomen mollaaminen on päätöntä. Tsheki oli täysin alamaissa 90-luvun alussa ja hävisi kaikki tärkeät pelit (MM 91, Kanada Cup 91, MM 92, MM 95). Sitten Naganosta alkoi se loistokausi, joka nyt on ilmeisesti katkennut.

Ruotsillakin on ollut todellisia katastrofeja kuten neljännesfinaalitappiot Naganossa ja etenkin Salt Lake Cityssä. Vastapainoksi on tullut kultaa Lillehammerissa ja Torinossa, jolloin Suomella oli mahdollisuus se ottaa.

Silti uskon, että joskus vielä tulee Suomenkin päivä. Ja tulee sitä pikemmin, mitä enemmän joukkuetta mollataan.

Sinänsä nämä olympialaiset olivat pettymys siinä mielessä, että niin monet ennakkosuosikit epäonnistuivat. Vastapainoksi mitaleja toivat yllättäjät, mutta eivät ihan yltäneet kultaa.

Yllättäjiin kuuluu myös Leijonat. Tässä meinaa unohtua, että jääkiekossa nämä kisat menivät täysin yläkanttiin. Etukäteen kukaan ei odottanut Leijonilta mitään.