Olympiafinaali Suomi-Ruotsi su 26.2.2006

  • 112 135
  • 662
Tila
Viestiketju on suljettu.

Lucky

Jäsen
Kossu kirjoitti:
Suomi ei ole koskaan ollut voittajakansaa!?

TODISTEENA:

1) Montako hopeaa ja kultaa Suomi otti tuoreissa kisoissa vaikka nyt Ruotsiin verrattuna. Siinä missä meikämannen käteen jäi silveriä, isäsvedy otti kultaa.!?[/QUOTE]

Höpön höpön. Kisamestys vaihtelee, joskus tulee kolme kultaa *yksi* ainoa urheilija (Marja-Liisa Hämäläinen Sarajevossa, Matti Nykänen Calgaryssä, Samppa Lajunen Salt Lake Cityssä) ja "kisat on pelastettu".

Yleensä kun menee alakanttiin, siitä alkaa nousu.

Kossu kirjoitti:
2) Jatko- ja talvisota hävittiin "torjuntavoittoina". 2-3 sielläkin. Oltiin hyviä, muttei riittävän hyviä. Asetelmat olivat kuten tänään - lilliputti vastaan mammutti. Hyvä tulos silloinkin.?

Joku suhteellisuus pitää olla. Pieni maa ei sotaa voi "voittaa".

Ja missä on se sodan voittaja (NL) nyt? Historiassa(kin) on niin, että voittaja ei muuta mitään, mutta häviäjä ottaa opikseen.

3) Presidentinvaalit. Suomi valitsee johtajakseen paikallisen "voittajan" - kansainvälisen luuserin, joka ajaa hyvänä "kakkosena" Suomea ja sen yhteiskuntaa ahdinkoon. Kiitos äänestäjille - teemme itse itsestämme häviäjiä!?[/QUOTE]

Vaaleissa päättää kansa - ja pulinat pois. Eikä presidetillä enää ole valtaa sellaista valtaa kuin pääministerillä.

Kossu kirjoitti:
4) Montako Nobelia, montako Oscaria, montako musiikkilistaykköstä, montako voitettua sotaa, montako .... niin - listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Onhan Ruotsilla ollut helppo olla, kun on edessä "suuri maamiina" eli Suomi.

"Viel' uusi päivä kaiken muuttaa voi." Kun Nokia voitti Ericssonin, niin miksemme pärjäisi muussakin?
 

Sökö

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Fawkes kirjoitti:
Tota... Milläköhän perusteilla joku voi sanoa, että Lidströmin veto oli säkää? Ihan uskomattoman hieno laukaus. Se, että se onnistui harvinaisen hyvin, ei tee siitä onnenkantamoista. Maskia ei mun mielestä siinä ollut, en tosin ole varma. Jos Koivun maila hajosi (?) niin sen voi laittaa Suomen huonon onnen piikkiin. Kaiken kaikkiaan tästä maalista on turha itkeä "onnen kultapoikien maalina".

Sitten Jokisen tilanne... Makuasia, turha kiistellä, mutta mun mielestä se oli enemmän Lundqvistin huikea torjunta kuin Jokisen jäätyminen. Eikö se veto kuitenkin noussut? Eihän se patjaan osunut? Jos siinä kävi niin kuin mä näin, eli OJ nosti, mutta Lehto-oksa torjui mailan varrella (?), niin ei se nyt ihan päästä silloin ollut kiinni.

Eihän siinä Lidströmillä ollut muuta säkää kuin se, että noin uskomattoman hieno ja täydellinen laukaus osui juuri tuohon ratkaisupaikkaan. Ja maskia teki yksi ruotsalainen siinä ~3 metrin päässä kiekosta. Kaveri tosiaan vilahti siitä edestä, mutta ajoitus oli tärkein.

Ja tokihan Jokinen nosti kiekkoa, mutta aina pitää jossitella, kun oikein vituttaa ;). Ylös nostettuna Lundqvist ei olisi ikinä ylettynyt siihen, mutta laukaus oli juuri sen korkuinen, että vielä riittivät millimetrit. Tottakai Lundqvist teki sen torjunnan hienosti pelaamalla tilanteen loppuun asti, en edes yritä väittää muuta. Nimenomaan jossitteluna nämä hommat menevät. Ainoa selvä kritiikki kohdistui joukkueen pehmeään pelaamiseen, minkä kaikki muutkin ovat tottakai huomanneet.
 

DrAvalanche

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
"...yritteli kuulemma aurinkokin paistaa synkkien pilvien lomitse. Mutta kukapa isänmaallinen suomalainen, sanoman saatuaan Eino Penttilän häviöstä, olisi tuota huomannut. Silmiä samensi ja koko maailma ynnä taivas näytti surullisen harmaalta. Mieliala oli painunut alas kuin jäiseen veteen pudonneen koiran häntä... [...] Parhaiten kuvasi tilannetta se urheilunystävä, joka Urheiluaitan ikkunan takana seisoskeleville joukoille ehdotti, että huudettaisiin synkkämielisellä ja raskaalla äänellä, mutta kuitenkin kaikuvasti kolminkertainen perkele... "

-Suomen Urheilulehti 27/1928, Nimimerkki "Känä" (Urho Kekkonen) Amsterdamin olympialaisten keihäsfinaalin jälkeen
 

Power

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Vituttaa, siis olen olemassa.

Se oli niin lähellä. Ei jumalauta, se oli niin saatanan lähellä.

Oli miten oli, mitään elämää suurempaa traumatappiota, jota pitäisi itkeä aamuyön itsetuhoisessa laskuhumalassa tämä ja seuraava vuosikymmen, en juuri koetusta loppuottelusta mitenkään saa. Ruotsi nyt vain oli sen yhden maalin verran parempi ja onnekkaampi. Yhden hyödynnetyn erikoistilanteen ja yhden huipputorjunnan verran parempi. Ei paljon, mutta riittävästi. Se on saatanan kova jengi, jolla on voittamisesta enemmän rutiinia kuin meillä. Ajoittain oli selvästi nähtävissä, että mailaa puristettiin Suomen puolella enemmän.

Ei ole mitään syytä hävetä, päinvastoin: kaaduttiin saappaat jalassa. Hattu päästä ja standing ovation koko joukkueelle. Olette todellisia Leijonia. Minun arvoasteikollani tämä on kaikkien aikojen paras maajoukkuesaavutus.

Sosiaalidemokraattinen kuningaskunta voitti, mutta hyvänä kakkosena tuli maaliin pieni ja sisukas Suomi. Kiitos ja hyvää yötä myös täältä päin. Tämä kausi alkaa olla paketissa.
 

Mr. Penguin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Penguins, Blues, Kärpät, Leksand
lavos kirjoitti:
Toivon sydämestä, että jengiä jaksaa nyt jonkun verran raahautua Kauppatorille. Olisi tosi sääli jos paikalla olisi vain muutama kannattaja. Kannustusta ja olalle taputuksia jätkät tarvii nyt. Kaikesta katkeruudesta ja turhautumisesta huolimatta, SUOMEN KIEKKOHISTORIAN KOVIN SUORITUS!

Aamen. Itsekin toivon että megavitutuksesta ja rikotuista kaukosäätimistä huolimatta kaikki jotka vain pystyvät, raahautuisivat torille Leijonia tukemaan. Saattaisi tulla jätkille hieman parempi mieli...


PS. Kyllä on muuten Suddenilla ärsyttävän ruma naama! :P
 

Forceberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tre Kronor, Timrå, Detroit, Washington, Jyp
Ja kultaahan sieltä sitten tuli. On tätä kyllä tullut odotettuakin - fiilis on aivan käsittämätön vielä, niin mykistävä, ettei löydä oikeita sanoja kuvaamaan, kuinka tärkeä ja hieno voitto tämä oli. Suddin, Alfie ja Lidas saivat viimeinkin ansaitsemansa arvokisavoiton. Puheet Ruotsin "kultaisen sukupolven" voittamattomuudesta tiukoissa paikoissa menettivät nyt merkityksensä. Kiitos Ruotsi!
 
Kossu kirjoitti:
Suomi ei ole koskaan ollut voittajakansaa!

TODISTEENA:

2) Jatko- ja talvisota hävittiin "torjuntavoittoina". 2-3 sielläkin. Oltiin hyviä, muttei riittävän hyviä. Asetelmat olivat kuten tänään - lilliputti vastaan mammutti. Hyvä tulos silloinkin.

[..]

4) Montako Nobelia, montako Oscaria, montako musiikkilistaykköstä, montako voitettua sotaa, montako .... niin - listaa voisi jatkaa loputtomiin.

En ole mikään Karjala-lippis päässä patsasteleva "Kiitos 1938-45"- paitaa kantava maakuntajuntti, mutta joku suhteellisuus on näissäkin jutuissa pidettävä. Täälläkin nähdyt vertaukset olympiavälierän ja Raatteentien välillä osoittaa vakavaa suhteellisuudentajun puutetta ja kykyä hahmottaa todellisuutta. Isoisäni pyörisi haudassaan kun kuulisi vertauksesi jonkin kumilätkän lyömisestä maalikehikoihin ja sotatilanteen välillä.

Kyse on kuitenkin lajista, jota ei Kanadan, muutaman Itä-Euroopan maan ja parin väkiluvultaan yhdistettynä n. 15 miljoonan ihmisen pohjoismaan lisäksi juuri seurata. Uskokaa tai älkää, tästä pelihousujen repiminen on kun Itameren yli lennetään sama kuin curlingin lopputuloksesta itkisi.. kukaan ei tiedä, eikä ketään kiinosta.

Tottakai finaalitappio kirvelee, mutta suuremmassa mittakaavassa sillä ei ole merkitystä kuin suomalaisten urheilufanien itsetunnolle.
 

verco

Jäsen
Suosikkijoukkue
Montreal Canadiens
Fawkes kirjoitti:
Sitten Jokisen tilanne... Makuasia, turha kiistellä, mutta mun mielestä se oli enemmän Lundqvistin huikea torjunta kuin Jokisen jäätyminen. Eikö se veto kuitenkin noussut? Eihän se patjaan osunut? Jos siinä kävi niin kuin mä näin, eli OJ nosti, mutta Lehto-oksa torjui mailan varrella (?), niin ei se nyt ihan päästä silloin ollut kiinni.
Jokinen oli ainoa, joka siinä tilanteessa oli raivolla menossa maalille hakkaamaan irtokiekkoa sisään. Pomppu hanskalla mukaan ja huonosta asennosta veto maalia kohti. Lundqvist oli mies paikallaan juuri kun sitä tarvittiin. Kolmannessa erässä ihmetytti eniten 1-kentän vaisuus, tai oikeastaan koko pelissä. Olisiko pieni väsymys näkynyt kuitenkin suomalaisissa hiukan enemmän. Esim. Saku ja Jere ovat pelanneet todella paljon alivoimaa, kuten pelasivat myös tässä ottelussa. Vaikka se syö miestä, niin noilla alkusarjan voitoilla ei finaaliin saa mitään etua!
 

aurinkolahna

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, AC Oulu
Vituttaa.

Itselläni pisti silmään Suomen pelissä liian pitkiksi venyneet vaihdot, varsinkin pakkiparit olivat usein kentällä aivan tolkuttomia aikoja. Suomen parhaat pelaajat olivat mielestäni hyökkäyspäässä Hagman ja J. Jokinen, puolustuspäässä ketään ei voi nostaa ylitse muiden - joukkueelta korkeintaan keskinkertainen suoritus. Ruotsi pääsi usein yllättävän vapaasti nousemaan keskeltä lyhyellä läpisyötöllä Suomen maalille. Ja maalin takana ei tahtonut Bergiä lukuun ottamatta voima riittää Sundinia ja kumppaneita vastaan.

No, vähän lohtua tulee sitten kevään MM-kullasta. Muuten vuosi on pilalla.
 

Stonecold

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Katkeralta tuntui tappio, mutta minkäs teet. Ruotsin kultapojat ovat vain perkele vieköön sen verran parempia näissä paikoissa, ettei auta vaikka kuinka toivoisi parempaa. Siinä missä Selänne, Koivu ja kumppanit tekevät maalin pari, Sundiinit ja Vorsperit nakkaa pari kolme häkkiä. Ja jäädyttävät peliänsä paremmin kuin jääkonekuski jäätä. Eikiä silloin ne pomputkaan ole kohdillaan.

Joten ei muuta kuin onnittelut naapuriin, parempia olitte.


Suomen esitykset kääntyvät varmasti positiivisiksi kun hitusen pöly laskeutuu. Jäätävä suoritus viimemetreille ja en ainakaan itse odottanut todellakaan edes mitalipeleihin pääsyä. Sen myönnän suoraan. Joten on mukava olla ainakin siinä suhteessa jälleen väärässä - Leijonat niittivät superstaroja hienolla pelillä ja ansaitsivat finaalipaikkansa.

Siitä jäi tulokseksi hopea, joka on kaikesta huolimatta maajoukkuehistorian kovin saavutus omassa mielessäni.
 

ozo

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL, Latvia, Dinamo Riga
Päällimmäinen tunne on vitutus. Onnittelut silti Leijonille hienosta turnauksesta. Tämä on kuitenkin kaikkien aikojen saavutus!
 

Fawkes

Jäsen
Suosikkijoukkue
Steelers, Man United
krobbe kirjoitti:
No kerropa sinä mitä olisit itse kysynyt? Vaikea paikka tuo on haastattelijallekin.

No, ensinnäkin en tiedä onko tarpeellista haastatella ollenkaan välittömästi pelin (hävityn olympiafinaalin) jälkeen. Jos kerran haastatellaan, niin voi vähän miettiä mitä kysyy. Saarisen kysymys kuulostaa lähes vittuilulta. Tosin ei Saarinen ainoa... huono... toimittaja ole. Taitaa olla ammatitauti kysellä käsittämättömiä kysymyksiä.

Jaa, mitä olisin itse kysynyt? Paha paha... Olisin siirtynyt suoraan seuraavaan kysymykseen (jotain itse pelistä).

PS. Yhtä älytöntä oli kysyä Sakulta sama kysymys.
 

Steele

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko, Florida Panthers
Ei jäänyt paljon jossiteltavaa. Ruotsi oli parempi, Suomi ei pystynyt pelaamaan sillä tasolla finaalissa kuin millä se pelasi aiemmissa peleissä tässä turnauksessa. Ruotsi oli joka osa-alueella parempi ja sillä hyvä. Ehkä sitten 4 vuoden päästä..
 

HemmoP

Jäsen
DrAvalanche kirjoitti:
"...yritteli kuulemma aurinkokin paistaa synkkien pilvien lomitse. Mutta kukapa isänmaallinen suomalainen, sanoman saatuaan Eino Penttilän häviöstä, olisi tuota huomannut. Silmiä samensi ja koko maailma ynnä taivas näytti surullisen harmaalta. Mieliala oli painunut alas kuin jäiseen veteen pudonneen koiran häntä... [...] Parhaiten kuvasi tilannetta se urheilunystävä, joka Urheiluaitan ikkunan takana seisoskeleville joukoille ehdotti, että huudettaisiin synkkämielisellä ja raskaalla äänellä, mutta kuitenkin kaikuvasti kolminkertainen perkele... "

-Suomen Urheilulehti 27/1928, Nimimerkki "Känä" (Urho Kekkonen) Amsterdamin olympialaisten keihäsfinaalin jälkeen



Ehdotan tämän viestin innoittamana kolminkertaista "VOI VITTU!"-huutoa

hiphip
"VOI VITTU!"

hiphip
"VOI VITTU!"

hiphip
"VOI VITTU!"

kätten taputusta päälle
 

Dynamo#79

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Huuhkajat, KD
Mr. Penguin kirjoitti:
Itsekin toivon että megavitutuksesta ja rikotuista kaukosäätimistä huolimatta kaikki jotka vain pystyvät, raahautuisivat torille Leijonia tukemaan. Saattaisi tulla jätkille hieman parempi mieli...

Samat sanat! Nyt kaikki torille! Näytetään jätkille, että me arvostetaan tätä suoritusta. Voitetaan ja hävitään yhdessä.
 

miskaa78

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sabres
Mitä typerää tuo ylen toimittaja sitten oli kysellyt pelin jälkeen? Jäi pelin lisäksi näkemättä(töissä, onneksi sittenkin).

Onnittelut hopeasta, jälleen :/
 

Padis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Kyllä oli hieno matsi katkeraan loppuun asti. Missään vaiheessa ottelu ei revennyt suuntaan taikka toiseen. Turnaus sai mielestäni arvoisensa finaalin.

Kolmannen erän alkaessa oli sydän täynnä toivoa n. 10 sekuntia. Sen jälkeen ahdisti tasaisesti loppuerän. Minkäs teet, kun Suomi ei riitä. Saatana. Kukaan ei tehnyt karkeita virheitä joista olisi ratkaisuja tullut. Maalit olivat siis hyviä suorituksia kaikki (pl. Zetterbergin maali, joka oli se perinteinen hannuhanhi).

Teemulle, Sakulle, Tepolle, Ville Peltoselle ja Jerelle erityiskiitos. Loppujoukkueelle kiitos hyvästä turnauksesta melkein loppuun asti.

ps. Voisiko joku kertoa tuosta Tepon haastattelusta? Missasin sen, kun en hetkeen voinut telkkaria katsoa.
 

Panzerfaust

Jäsen
Suosikkijoukkue
Die Endlösung...für alle Probleme
Steele kirjoitti:
Ehkä sitten 4 vuoden päästä..

4 vuoden päästä pomminvarmasti puuttuvat vain Selänne ja Numminen. Ja nyt poisjäneet T.Ruudut, Pitkäset ja Väänäset ovat nuoria kavereita vielä silloinkin. OJ on varmasti vielä 4 vuoden päästä täydessä iskussa, samoin kuin Timonen ja Salo. Veskarit Suomelta ei lopu ainakaan kesken, joten ei tämä nyt niin maailmanlopulta näytä, vaikka suosikkipelaajani Teemu Selänne nämä leikit jättääkin.

Lähinnä kyse on siitä, kuinka nämä sarkakuvasankarit, Koivu, Lehtinen ja Peltonen kypsyvät tai vanhenevat. Ja tietysti Suomi tarvitsee parempaa tsägää loukkaantumisten suhteen kuin muut huippumaat.
 

Pressiboxi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Palloseura
A job well done

Suomi oli turnauksen paras jengi turnausmuodossa, finaalissa valitettavasti yksi Niittymäen nukahdus riitti tällä kertaa kääntämään matsin. Hyvä esitys silti, ja kaiken vitutuksen keskellä kenties paras saavutus suomalaisessa jääkiekossa koskaan. Ei tämä hopea ole häpeä, päinvastoin. Suomi pelasi todella hyvää kiekkoa koko turnauksen.
 
Suosikkijoukkue
- Raipe - All Mighty CCCP
Fawkes kirjoitti:
Holmström näytti ihan majavalta. Mutta hyvin se kiekkoa osaa pelata.
Olisko me voitu mitenkään liisata Kasparaitis finaaliin tekemään hurja muodonmuutos näillekkin komistuksille?!
 

Huerzo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Donnerwetter S.p.A.
Ei riitä potku viimeisillä metreillä. Mutta syystä tai toisesta, Ruotsi oli vahvempi joukkue. Ei finaalissa saisi käydä kuten Suomelle kävi toisessa erässä - Ruotsi käytännössä jyräsi koko erän yhteen päätyyn - loppuhetken maalia lukuunottamatta. Miksi näin tapahtui ja pääsi käymään, siitä varmaan joku tekee analyysia myöhemmin. Joka tapauksessa Suomen "kultainen sukupolvi" kärsi saman kohtalon kuin Portugalin vastaava leegio kesällä 2004. Tappio finaalissa Kreikkaa vastaan - käytännössä viimeisessä tilaisuudessa voittaa jotain "isoa" - on verrannollinen Suomen häviöön tänään Ruotsia vastaan. Ei koskaan enää...

Nyt tiedän, mitä helvetissä tapahtuu - ei pisteleviä piruja, ei kärventäviä liekkejä. Vain saatanasti ruotsalaisia, hymyileviä ruotsalaisia hyppimässä toistensa kauloissa ja juhlimassa taas jotain voittoa yhä uudelleen ja uudelleen. Itse asiassa tajuan, että minua ei harmita niinkään Suomen tappio kuin Ruotsin voitto. Jep, on tämä Suomi-Ruotsi-asetelma outo tapaus nykymaailmassa...
 

Roku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Silmissä sumeni ja jalat löi loukkua, kun loppusummeri soi ja Mertarannan ääni kaikui eetteriin: "Ruotsi voittaa olympiakultaa, ei voi mitään, ei voi mitään..."

Vaikka tätä hiukan pelkäsinkin etukäteen, niin silti se perjantain välierä oli Suomelta niin vakuuttava esitys että paljon luottavaisempi olin Leijonien voittoon kuin koskaan aikaisemmin minkään arvoturnauksen loppuottelussa, jossa Leijonat on pelannut.

Avauserä vahvisti uskoani, sillä vaikka Ruotsi sitäkin hallitsi niin silti kuvittelin että Suomi pystyy taistelemaan ja mitä pidemmälle mennään Suomen johdossa niin sitä enemmän alkaa peli kääntymään meille. Hyvinhän jätkät taisteli ja yritti, mutta harmittavasti Ruotsi sai tasoituksen säkämaalilla, ja meni kohta jo johtoonkin. Tilanteiden valossa tilanne 1-2 oli vähintäänkin ansaittu, mutta vitutti silti. Hienosti vielä Ville Peltonen toi Suomen tasoihin, ja usko kultaan palasi toiselle erätauolle lähdettäessä.

Heti kolmannen erän alkuun tuli sitten se musta hetki. Paska että moisella maalilla ratkeaa kulta, sinänsähän maali oli komea, eikä juuri tarkemmin voi laukoa, mutta se aika, se aika. Vain 10 sekuntia erää pelattu, ja kiekko Niittymäen takana. Eikä sitä puolustussumppua sitten enää pystytty murtamaan, valitettavasti.

Hiukan tuli Lillehammer 1994 mieleen. Silloin tosin Suomi pelasi koko kisoissa vain yhden tappiollisen 20-minuuttisen, joten ei tämä nyt ihan niin musta hetki ollut. Joka tapauksessa kisojen huonoin peli Suomelta osui finaaliin... vastaavasti Ruotsi pelasi kisojen parhaan pelinsä oikeaan aikaan.

Harmittaa vietävästi, varsinkin Tepon ja Teemun puolesta. Kaksi veteraania äityivät tässä turnauksessa pelaamaan aivan uskomattoman upeaa jääkiekkoa, harmi että kumpikaan ei ole urallaan ennen tätä voittanut mitään, ja valitettavasti ainakaan maajoukkueessa tuskin tulevat tämän jälkeenkään mitään voittamaan.

Satan's sjutton, vai miten ne länsnaapurissa sanovat? Pyrkivät siinäkin perkeleet olemaan parempia kuin "helevetin kuustoista"-suomalaiset.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Tila
Viestiketju on suljettu.
Ylös