Suomi pelasi kaikkien aikojen parhaan turnauksensa, mutta ei voinut paremmalleen mitään tänään. Ruotsilla oli kyllä kadehdittavan hyvä joukkue kasassa: isoja, fyysisiä pelaajia, joilla riitti myös liikettä ja henkilökohtaista taitoa ratkaisuihin. Joukkue pelasi älykkäästi puolustuksen kautta yhteen, ei antanut ylivoimahyökkäyksiä ja piti keskustansa erinomaisesti. Suomen kärkikarvaus estettiin riskittömästi ja älykkäästi lyhyillä syötöillä omassa päässä ja hyökkäyspään puolustus pelattiin riskittömällä yhden miehen melko passiivisella kärkikarvauksella. Maalilla Lundqvist oli tänäänkin varma ja otti lopussa tarvittavat laukaukset kiinni.
Omasta mielestäni Suomi pelasi kuitenkin hyvän ottelun Ruotsia vastaan. Jo etukäteen oli selvä, että Suomi ei tulisi saamaan lähellekään samalla lailla paikkoja kuin esimerkiksi huomattavasti Ruotsia heikommin organisoitua, ailehtelevaa yksilöjoukkuetta Venäjää vastaan. Ruotsi ei antanut keskialueella riskisyöttöjä kuten itänaapuri, pelasi kärkikarvauksensa älykkäästi, käytti hyvin koko viisikkoa ja ajoi puolustuspelissä kiekolliset miehet erinomaisella aluepuolustuksella tilanteisiin, joissa suomalaiset joutuivat antamaan riskisyöttöjä. Tästä Ruotsin erittäin hyvästä koko kentän pelistä huolimatta, Suomi oli lähellä tasoittaa ottelun lopussa.
Lopputulos oli pettymys tällaisen turnauksen jälkeen, mutta kokonaisuutena Suomi jätti itsestään erittäin positiivisen kuvan ja poistui kaukalosta kliseen omaisesti saappaat jalassa. Tänään kiekko ei pomppinut aivan parhaalla mahdollisella tavalla Leijonille, mutta turnaus oli kokonaisuudessaan erinomainen. Olen erittäin ylpeä Suomen hienosta ja kypsästi pelanneesta maajoukkueesta. Kunhan vain ne Detroitin pelaajat oltaisiin saatu kiinni...