Ehkä tähän nyt jotain pystyy kirjoittamaan. Kokonaisuutena hyvä turnaus, parempi kuin Ruotsilla, mutta urheilussa ei muistella kokonaisuuksia vaan voittajia. Ruotsi oli finaalissa parempi, ei paljoa, mutta hitusen. Suomelta ihan hyvä peli, mutta se ei vain riitä olympiafinaalissa.
Mailaa katkeaa, OJ vetää kilven reunaan, unelmälämäri riman kautta. Tämä on tätä. Häviäjät selittää, itse ajattelisin, että olisi pitänyt pystyä pelaamaan niin hyvin, ettei tarvitse alkaa pohtimaan noita tilanteita. Toisen erän alku oli katastrofaalinen ja ratkaisi ottelun. Aivan uskomattomassa syväjäässä Suomi siinä reilu 10 minuuttia oli. Sitten peli kulki taas hyvin. Kolmannessa Ruotsi heti johtoon ja pelin jäädyttäminen heiltä toimii. Pelasivat hienosti sitä kuuluisaa aikaa ja meni reilu kymmenen minuuttia kolmannesta erästä, että Suomi ei ollut saanut paikan paikkaa. Ei voi mitään. Nämä on pienestä kiinni, mutta kyllähän vitutus on sanoinkuvaamaton, kun kerta toisensa jälkeen näissä tulee turpaan. Lisäksi IFK sössii isot pelit poikkeuksetta, niin turhauttaa vain tämä lätkäkannattajan kokonaisuus tällä hetkellä.
Kakkostilahan oli hyvä saavutus, mutta se ei hirveästi nyt kiinnosta, kun näitä paikkoja pitäisi joskus pystyä käyttämään. 7 tappiota, yksi voitto. Eikös finaalissa ole yleensä kaksi aika tasaisessa iskussa olevaa joukkuetta, joten voiton todennäköisyys pitäisi olla luokkaa 45-50% yleensä. Onko sattumaa, että on tullut vain yksi voitto?
Joku puhui tuosta Niittymäestä, että ei ole voittava veskari. No Suomessa ei ole muita voittavia veskareita näillä määritelmillä ollutkaan kuin Myllys. Häneltä löytyy MM-kulta. No mainitaan Tammikin näsäviisastelijoille.
Kukaan suomalainen muu veskari ei ole voittanut Stanley Cupia, MM-kultaa, World Cupia/Canada Cupia tai Olympiakultaa. Eli ilmeisesti Suomessa kasvatetaan hyviä runkosarjavahteja, mutta ei voittavia veskareita. Sanon sen, että täyttä paskaa. Niittymäkeen ei kaaduttu, vaan hän torjui useassa pelissä Suomelle voiton tai antoi mahdollisuuden siihen.
