Olympiafinaali Suomi-Ruotsi su 26.2.2006

[Trenchtown]

Pakko kai sitä on omatkin huomiot tänne lisätä, satojen samanlaisten joukkoon. Vituttaa niin saatanasti, ja luultavasti enemmänkin se että Ruotsi voitti, kun se että itse hävittiin.

Rangaistusten pelossako niitä taklauksia jäi antamatta? Jakelta muutama kunnon ajo jäi uupumaan. Kohteena olisi voinut olla jo valmiiksi paskana oleva Foppa. Jos Svenssonit ottivat taktisesti tahallaan pannuun Slovakialta, Niin Suomi ois voinu taktisesti ottaa Forsbergin pois pelistä. Tai ainakin parilla kovalla niitillä muistuttaa että pidetään se pää ylhäällä. Noh, seli seli, vittu se siitä enää mikskään muutu.

Nitty pelasi loistavat kisat, MVP- valinta täysin kohdalleen. Ei mennyt Suomen häkkiin ainuttakaan helppoa maalia. Ja melkoinen suhina kuuluu siitä kun muutama sata takkia kääntyy, eikös vaan Petu kuitenkin pelannu hyvät kisat?

Kovasti ihmettelin myös loppuhetkien peluutusta, Peltonen istuu penkillä vaikka olisi pitänyt ainakin minun mielestäni olla jäällä Lehtisen tilalla. Noh, mielipideasioita.

Ja vielä tähän loppuun: Miikka WHO?

 

[Kaivanto]

OJ:n paikka oli vähän reilut 10 sekuntia ennen loppua. Muita tosipaikkoja siinä ei tainnut olla.

Olihan siinä kolmekin selkeää maalitilannetta, joskaan ei yhtä hyviä kuin Jokisen tyhjä maali (läheltä ylös!).

Suunnilleen minuuttia ennen loppua muutamasta metristä oikealta puolelta hyökkäyssuuntaan katsoen Lehtisen (?) veto, joka muutti jostain suuntaa ja ajautui toiselle puolelle Selänteelle, jonka rystyveto osui eteen heittäytyneeseen ruotsalaiseen.

Sitten oli vielä Nummisen laukaus b-pisteiden välistä, taisi kilpistyä vastustajaan sekin. Olisiko ollut heti tuon Selänteen vedon jatkotilanteesta, en muista varmasti.

 

[LuKi]

Tosin, se on faktaa, että Ruotsi hiipuu jääkiekon keskiikastiin seuraavan 5-10 vuoden aikana kun starat vanhentuvat.[/QUOTE]

En usko. Ruotsalaiset ovat kummaa porukkaa. Tästäkin kultajoukkueesta löytyy pelaaja joka nyt vaan tykkää pelata paikallista mestistä Röglen joukkueessa. Ruotsissa on niin vahva kiekkokulttuuri, että mihinkään tason putoamiseen en usko. Se että ruottalaiset eivät ole menestyneet junnukisoissa johtuu mielestäni siitä, että kansankodin tasapäisen kasvun linjassa ei staraksi tarvitse kasvaa liian aikaisin. Useimmat teini-ikäiset harrastavat kiekon lisäksi muitakin lajeja. Kehityksen uskotaan, ja myös pelaajat itse uskovat, jatkuvan pitkäle yli parikymppiseksi. Siksi ruotsalaisia tähtiä syttyy NHL:ssäkin kavereista joita ei vielä junnukisoissa hehkutettu.

 

[Pusacher]

Minusta on kummaa, että puhutaan vain huonosta tuurista tai jännittämisestä ja yrittämisen puutteesta.

Mielestäni Ruotsille hävittiin nimenomaan taktisella puolella. Ruotsin vahvuuksia ovat keskialueen poikittaissyötöt ja peli maalin takana.
Keskialuella päästiin liian vähän katkomaan, mutta ei se vielä mitään. Puolustus pelasi aina tarkoituksella hyvin alhaalla. Ruotsalaisia ei edes yritetty pysäyttää siniviivalla. Näin he keskialueelle päästyään pääsivat aina ilmaiseksi Suomen päätyyn ja vahvat pyörittäjät väsyttivät pikkuhiljaa suomalaisia. Odotin muutosta pelityyliin toiseen erään, sitten kolmanteen, mutta turhaan.
Voin kuvitella monta syytä, miksi näin pelattiin. Virhe oli kuitenkin siinä, että jatkettiin samaan malliin vielä kun oli nähtävissä mitä tapahtuu.

Niinpä niin, tämä tasan tiedettiin Suomen johdossa ja varmasti sanottiin pelaajille, mutta minkä valmentaja sille voi jos pelaaja pelkää ja ei pelaa sovitulla tavalla?

 

[Paananen]

Erkki Tuomiojan (sd) avustaja Esa Suominen (sd) blogissaan:

"Vaikka olen aika ajoin kritisoinutkin huippu-urheilua, niin pakko oli myöntää, että eilinen ottelu sai sydämen hakkaamaan. Lopputuloksen selvittyä ainoana ilopilkkuna voitaneen pitää esimerkkiä siitä, että maa, jossa sosialidemokraatit ovat pitäneet valtaa lähes keskeytyksettä kymmeniä vuosia ja jonka yhteiskunnalliselle kehitykselle on ollut korostuneen leimallista pyrkimys tasa-arvoon ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen, kykenee tuottamaan paitsi loistavia joukkueita lukuisiin urheilulajeihin, myös erinomaisia yksilöurheilijoita. Yksi esimerkki lisää siitä, miksi oikeiston hellimä ajatus vain voittajiin ja huippuihin keskittyneestä yhteiskunnasta ei vain toimi."

Muistakaa siis kaikki äänestää demareita, jotta kiekkomenestys paranisi tulevaisuudessa.

 

[morningstar]

Puranpa nyt sitten mieltäni minäkin.

Eilen oli saumat siihen suureen voittoon. Tappio tuli, ja nyt voi vain mieli apeana miettiä, tuleeko vastaavanlaista tilaisuutta enää koskaan.

Jotain noissa arvokisafinaaleissa on sellaista mikä ei sovi Suomelle. Kun 95 voitettiin kultaa, oletettiin että voittamisen peikko olisi karissut Suomen harteilta. Ei näy karisseen. Pitkään itsepäisimmät fanit, minä muiden joukossa, jaksoivat hokea finaalitappioiden jälkeen kuinka pienet asiat ratkaisivat ja jos tässä ja tuossa olisi kiekko pomppinut niin tämä olisi voinut mennä toisin. Kahdesta Tsekille kärsitystä finaalijatkoaikatappiosta se jälkimmäinen (oliko se nyt 2001?) viimein herätti minut. Noiden kisojen jälkeen Suomi on vielä pelannut World Cupin ja Olympialaisten finaaleissa (upeita suorituksia sinänsä) ja finaalisaldomme näyttää tältä: voittoja 1, tappioita 7. Noita lukuja ei voi selitellä enää parhain päin. Otanta on riittävä toteamaan että Suomi ei osaa voittaa finaalipelejä.

Vielä yksi huomio pelin jälkeisistä pelaajahaastatteluista. Minulle jäi vähän sellainen olo, että jos joukkueessa olisi ollut enemmän Teppo Nummisen tavalla otteluun suhtautuneita, meillä killuisi nyt kultamitalit kaulassa. Etenkin Sakun ja Jeren kommenteista olin jo aistivinani sellaista tappioihin tottumista, nimenomaan Suomen paidassa.

Onnea leijonille. Turnaushan oli kokonaisuutena upea. Mutta eipä vaan tullut täyttymystä taaskaan. Deja vu, niin maa- kuin seurajoukkueen osalta.

 

[Panzerfaust]

Erkki Tuomiojan (sd) avustaja Esa Suominen (sd) blogissaan:

Ekihän on selvästi huumorimiehiä. Tai sitten ulkoministerimme on kroonisesa LSD pöllyssä.

 

[Kiekoton]

Niinpä niin, tämä tasan tiedettiin Suomen johdossa ja varmasti sanottiin pelaajille, mutta minkä valmentaja sille voi jos pelaaja pelkää ja ei pelaa sovitulla tavalla?

Itse asiassa parikymmentä pelaajaa. Pelkureita kaikki tyynni;-) Minkäs sille voi. Vaikea uskoa, että yhtäkkiä olisi kaikille mennyt pelko puseroon. Kyllähän tuo peli näytti siltä, että noudatettiin valmennusjohdon ohjeita, ainakin siniviivan osalta.

 

[Nahkaparturi]

Kuten taas nähtiin, Suomi on taidollisesti samalla tasolla, ellei jopa korkeammalla muiden huippumaiden kanssa, mutta henkisellä puolella tökkii ja pahasti. Näitä finaalitappioita on jo enemmän kuin kotitarpeiksi. On turha syyttää tappiota jostain taktisista virheistä, jalkojen jäämisestä pukukoppiin, Ruotsin tuurimaaleista etc. On vaikea tulla sanomaan hävityn finaalin jälkeen, että henkinen puoli petti. Näin tuskin tulee ikinä tapahtumaan, vaikka selvääkin selvempää on, että näin asia on. Yksi finaalivoitto ja seitsemän tappiota arvokisoissa…

Ihailtavaa Ruotsin pelissä oli se miten he saivat pidettyä pelinsä kasassa koko päätöserän, vaikka johtivat vain maalilla. Vain muutamaan otteeseen Leijonat pääsivät horjuttamaan naapuria.


Kaikesta huolimatta hopea on hieno saavutus. Loistavia esityksiä läpi kisojen, ettenkö sanoisi ylivoimaisia pl finaali. Toiveikkaana vaan eteenpäin. Joskus tuon suuren voiton on tultava, josko se sitten poikisi niitä voittoja lisää ja saataisiin tuota henkistä puolta vahvemmaksi.

 

[Panzerfaust]

Kuten taas nähtiin, Suomi on taidollisesti samalla tasolla, ellei jopa korkeammalla muiden huippumaiden kanssa,

Mihin tämä arvio perustuu?

 

[Trenchtown]

Mihin tämä arvio perustuu?

Veikkaisin että voittoihin ennakkosuosikeista olympialaisissa. Tsekki, Kanada, Usa, Venäjä. Slovakiaa vastaan ei päästy koittamaan.

 

[Nahkaparturi]

Mihin tämä arvio perustuu?

Eikö menneet kisat anna perustetta ihan riittämiin; ylivertaiset esitykset alkulohkossa, voitot puolivälierissä ja välierissä. Näissä peleissä leijonat pelasivat loistavaa ja taitavaa kiekkoa, kunnes finaalissa pelattiin henkinen käsijarru päällä.

 

[Kiekoton]

On turha syyttää tappiota jostain taktisista virheistä, jalkojen jäämisestä pukukoppiin, Ruotsin tuurimaaleista etc. On vaikea tulla sanomaan hävityn finaalin jälkeen, että henkinen puoli petti. Näin tuskin tulee ikinä tapahtumaan, vaikka selvääkin selvempää on, että näin asia on.

Tälle väitteelle ei ole perusteluiksi mitään faktoja näissä kisoissa. Yritys oli hyvää, ei turhautumisia tai pahoja virheitä tappiotilanteessa. Viimeinen venyminen oli toki ruotsalaisilla parempi, mutta henkisen kantin pettämisestä on turha nyt puhua. Taktiset virheet kyllä näkyivät selvästi.

Tuo henkinen käsijarru on kyllä todella mutu-pohjalta heitetty fraasi. Kannattaa muistaa myös USA- ja Saksa-ottelut, joissa oli tahmeutta. Ei se finaali ollut ainutlaatuinen tapaus.

 

[morningstar]

Tälle väitteelle ei ole perusteluiksi mitään faktoja näissä kisoissa.

No perustetta tuolle ei pidäkään hakea näistä kisoista, vaan Suomen suorituksista pelaamissaan arvokisafinaaleissa. Yksi voitto, seitsemän tappiota. Kuinka paljon todistelua vielä tarvitset? Ei se aina voi olla taktiikka, liike tai tuuri joka pettää.

 

[Henkka]

Eilinen oli kyllä elämäni omituisimpia päiviä jääkiekon saralla. Detroitin miesten iskiessä maaleja on harvoin vituttanut noin paljon. Toisaalta vitutti myös se, että Suomi jäi pelissä täysin jyrän alle, kun ei uskallettu pelata omaa peliä. Samalla tapaa mentiin paskat housussa kuin USA:ta vastaan, silloin vain sattui olemaan onnea. Nyt ei ollut. Miksi pitää aina alkaa peruuttelemaan, jos lopputulos siitäkin huolimatta on tappio? Rohkeammalla pelillä olisi Ruotsin poika ollut ahtaalla. Nyt asetelma meni täysin toisinpäin.

Selänne ja Numminen olisivat sen voiton ansainneet.

 

[Trenchtown]

No perustetta tuolle ei pidäkään hakea näistä kisoista, vaan Suomen suorituksista pelaamissaan arvokisafinaaleissa. Yksi voitto, seitsemän tappiota. Kuinka paljon todistelua vielä tarvitset? Ei se aina voi olla taktiikka, liike tai tuuri joka pettää.

Aamen.

Jossain se vika on, kun noita tilastoja katsoo. Ja syyksi ei aina voi kelvata huono tuuri ja vastustajan säkämaalit. On se nyt vittu kumma, että finaaliin asti joukkue pelaa turnauksen parasta kiekkoa, ja ratkaisevassa paikassa sitten hyydytään.

On se sitten "henkinen käsijarru" tai vaikka henkinen repullinen kiviä selässä, niin pään sisällä nämä ratkeaa.

Sinäänsä ei ole tarkoitus arvostella Suomen peliä yleisesti tässä turnauksessa, hyvin ne veti.

 

[Nahkaparturi]

Tälle väitteelle ei ole perusteluiksi mitään faktoja näissä kisoissa. Yritys oli hyvää, ei turhautumisia tai pahoja virheitä tappiotilanteessa. Viimeinen venyminen oli toki ruotsalaisilla parempi, mutta henkisen kantin pettämisestä on turha nyt puhua. Taktiset virheet kyllä näkyivät selvästi.

Tuo henkinen käsijarru on kyllä todella mutu-pohjalta heitetty fraasi. Kannattaa muistaa myös USA- ja Saksa-ottelut, joissa oli tahmeutta. Ei se finaali ollut ainutlaatuinen tapaus.

Mielestäni Suomen otteista puuttui se vaputuneisuus ja lennokkuus, jolla Ruotsi oltaisiin saatu nujerrettua. Ei uskallettu pelata rohkeaa peliä. Kyllä USA-pelissäkin oli kaipaamaani vauhtikiekkoa, jolla vastustaja saatiin tekemään virheitä, joskin loppu oli siinäkin 'kintaalla'. Saksa-peliä ei tähän kannata vetää mukaan.

Voitko kuvitella, että tuossa finaalivoitot/-tappiot (1-7), saattaisi olla edes pieni mahdollisuus, että henkin puoli olisi joskus pettänyt. En nimittäin usko siihen, että jokaisessa tappiofinaalissa joukkue olisi hävinnyt ainoastaan toisen kiekollisen ja taktisen ym. paremmuuden ansiosta.

 

[Pusacher]

Tälle väitteelle ei ole perusteluiksi mitään faktoja näissä kisoissa. Yritys oli hyvää, ei turhautumisia tai pahoja virheitä tappiotilanteessa. Viimeinen venyminen oli toki ruotsalaisilla parempi, mutta henkisen kantin pettämisestä on turha nyt puhua. Taktiset virheet kyllä näkyivät selvästi.

Ruotsi on taktiikan mestari, okei se tiedetään. Mutta niin on Suomikin. Erkan ja Summasen kehittämä pelitapa tuottaa tulosta. Mutta se lopullinen taistelu kahden hyvän välillä ratkeaa aina henkisellä puolella, kumpi tahtoo enemmän ja ennen kaikkea- kumpi luottaa 100% alitajuissaankin omiin kykyihin. Kun Suomi- pojan päässä takoo yksi ainoa ajatus: ei saa tehdä virheitä, nyt ei saa mokata. Pohjois-Amerikkalaisen ja ruotsalaisen päässä ei ole mitään ajatuksia kuin itse pelisuoritus, 100% luottamus siihen mitä tekee. Vai miten selitätte sen, miten Ruotsi tässä finaalissa ja Kanada maailman cupin finaalissa pitivät kiekkoa johtoasemassa hallussaan mahtavalla varmuudella ja vielä Suomen päässä? Yleensähän suomalaiselta nähdään vastaavanlaisessa tilanteessa paniikinomainen roiskaisu ja odottelua omalla alueella. Tämähän on samalla myös sitä, että annat aloitteen vastustajalle - ja se on juuri sitä mitä Ruotsin kaltaiset taktiset joukkueet haluavatkin, hyppimään heidän pillin mukaan.

Suomalaisen valmennuksen vahvuus on asioiden järkevä ja perinpohjainen pohdiskelu ja valmistelu, mutta josko nyt insinööri-Suomi vihdoin tajuaisi, ettei kaikkia asioita voi mitata tai ennustaa matemaattisin suurein, vaan on olemassa inhimillisiä, psykologisia ilmiöitä kuin paine, jännitys ja voittamisen pelko. Tällä tarkoitan erityisesti sitä, että ei todellakaan pelien häviöitä vuodesta toiseen voida perustella liikkeellä, taktisella köyhyydellä tai pelitavalla, vaan sillä miten näitä pelillisiä asioita toteutat! Eli edellä mainitut syyt ovat enemminkin seuraus jostakin kuin syy tappioon. Suomen tapauksessa ne ovat seuraus henkisestä iskukyvystä, miten toteutat asioita olympiafinaalissa, uskallatko heittää jalkakynää ja ottaa riskejä, pidätkö pääsi kurissa, uskallatko pelata rohkeasti?

Tässä tulee se ero, mikä erottaa meidät Tsekistä, Ruotsista ja Kanadasta, arvoskisojen voittajista. Curt Lindströmin mm-kulta perustui siihen asiaan, että hän ei oikeastaan tuonut mitään uutta Suomelle pelillisesti, vaan opetti meille miten hyviä me oikeasti olemme ja mikä merkitys on hyvällä joukkuehengellä.

 

[Kiekoton]

Voitko kuvitella, että tuossa finaalivoitot/-tappiot (1-7), saattaisi olla edes pieni mahdollisuus, että henkin puoli olisi joskus pettänyt. En nimittäin usko siihen, että jokaisessa tappiofinaalissa joukkue olisi hävinnyt ainoastaan toisen kiekollisen ja taktisen ym. paremmuuden ansiosta.

Ehdottomasti. Useimmiten. Puhuin todellakin vain tästä kerrasta.

 

[Zzz]

Suomi säästyi idiotismilta
Osasto: Urheilu
Teksti: Alarik Sarvi
Päivitetty klo 12:11
(SERGELIN TORI) Suomi säästyi niukasti täydelliseltä idiotismilta sunnuntaina. Suojelupoliisin mukaan laillisen yhteiskuntajärjestyksen romahtaminen ja idiotismin ylivalta olivat vain muutaman maalin päässä. Supo piti tilannetta vaarallisimpana sitten Kemin kapinan vuonna 1949, joskin tällä kertaa ei todennäköisesti olisi selvitty vain kahdella kuolonuhrilla.

“Hävittäjäsaattue Helsinkiin. Adolf Ehrnrooth pukukopissa. Kisaidiootit pahvi-Marilyneineen. Viiiille Peeeltonen, Ville Peltonen. Jukka Tammi ilmakitaroimassa munasuojat päässä. Mika Niemisen pyyhkeen alta vilahtava kulli. Aivovammaiset suihkulähteessä. Kirka laulamassa. Kyllä homma on niin, että jos tämä olisi toistunut likimainkaan samassa mittakaavassa, ei täällä olisi tervepäinen kestänyt hetkeäkään” arvioi suojelupoliisisoittokunnan basisti Reijo Itkumuuri.

Suojelupoliisi haluaa myäs kehottaa tolkullisia kansalaisia välttämään liikkumista julkisilla paikoilla Kansainvälisen jääkiekkoliiton kevätturnauksen aikana.


http://lehti.samizdat.info/2006/02/27/1607/

 

[Pusacher]

Kaikki kansat juhlivat menestystään urheilussa. Kateelliset luuserit eivät kestä toisten iloa kun oma elämä on niin kurjaa ja ankeaa - eihän niin toisillakaan saa olla.

 

[Kiekoton]

Ruotsi on taktiikan mestari, okei se tiedetään. Mutta niin on Suomikin. Erkan ja Summasen kehittämä pelitapa tuottaa tulosta.

Kuitenkin jos katsoo Ruotsi-otteluita arvokisoissa näiden herrojen aikana, niin saldo on heikko, mukana rökäletappioitakin. Ruotsia vastaan Suomen pelitapa ei ole oikea.

 

[Stigu]

Suomalaisen valmennuksen vahvuus on asioiden järkevä ja perinpohjainen pohdiskelu ja valmistelu, mutta josko nyt insinööri-Suomi vihdoin tajuaisi, ettei kaikkia asioita voi mitata tai ennustaa matemaattisin suurein, vaan on olemassa inhimillisiä, psykologisia ilmiöitä kuin paine, jännitys ja voittamisen pelko. Tällä tarkoitan erityisesti sitä, että ei todellakaan pelien häviöitä vuodesta toiseen voida perustella liikkeellä, taktisella köyhyydellä tai pelitavalla, vaan sillä miten näitä pelillisiä asioita toteutat! Eli edellä mainitut syyt ovat enemminkin seuraus jostakin kuin syy tappioon. Suomen tapauksessa ne ovat seuraus henkisestä iskukyvystä, miten toteutat asioita olympiafinaalissa, uskallatko heittää jalkakynää ja ottaa riskejä, pidätkö pääsi kurissa, uskallatko pelata rohkeasti?

Pusacher on nyt kyllä asian ytimessä. Tai ainakin itse olen täysin samaa mieltä. Finaaleden ja välieräpelien voittamisella on valtavan suuri ero- sen näyttää jo Suomen surullinen historia: 8 kertaa finaaleissa, vain 1 voitto. Ja häviöt näissä eivät perustu fyysisiin tai taidollisiin asioihin, vaan kyllähän meikäläiset -niin pelaajat kuin valmentajatkin-hyytyvät henkisesti noissa kaikkein tiukoimmissa paikoissa.

Pelaajien hyytymisen näkee esim. liiallisena mailan puristamisena, käsien hyytymisenä, hidastuneena pelinä, ylimääräisinä virheinä, ylivarovaisena pelinä. Selänne puhui eilen televisiossa suomalaisten huonommasta energiatasosta finaaliottelussa, ja uskoisin, että hän viittasi juuri tähän henkiseen energiatasoon- vaikea uskoa, että ruotsalaiset olisivat fyysisesti sen kestävämpiä kuin suomalaiset.

Valmennuksen hyytyminen näkyy siinä, että pelinsisäisiä taktisia muutoksia ei uskalleta toteuttaa ja peliä pyritään varmistelemaan ja rauhoittelemaan ihan liikaa.

Eli kaiken kaikkiaan voitto pyritään saamaan virheiden minimoimisella, kun se sen sijaan pitäisi uskaltaa ottaa kaikkensa antaen-meni syteen tai saveen.

 

[siffa]

Ruotsi meni viisaasti käsijarru päällä alkusarjan. Pääsi vielä säätelemään energiavarastojaan ja valitsemaan puolivälieräottelun vastustajan Slovakia-ottelussa. Ruotsi kiristi turboruuvia puolivälieräotteluista alkaen. Sveitsi jäi jalkoihin. Väieräottelussa Ruotsi ei antanut enää mitään mahdollisuuksia Tsekille.
Finaaliin ruotsalaiset tulivat kepein jaloin ja se ratkaisi pelin niukasti siihen saakka kisojen parasta peliä esittänyttä Suomea vastaan. Ruotsalaiset pitivät kiekkoa useiden syöttöjen hyökkäyssommitelmilla tai löivät kiekon Suomen päätyyn.

Suomi jyräsi alkusarjan ja teki pelien loppupuolella vielä tehokkaasti luistellen maaleja. Alkusarjasta ovat lähtöisin Suomen ykköskentän isot pisteet painottuen jo ratkenneiden Sveitsi- ja Italia-otteluiden loppupuolelle.

Puolivälieristä lähtien Suomen tehojen painopiste siirtyi kakkoskentän vastuulle. Selänteen tykki ruostui ja Lehtinen jäi ilman pisteitä loppupelit. Kimmo Timonen nousi puolustajien ykköseksi, kun Sami Salo pystyi pelaamaan vain USA-ottelun.

Puolivälierän, välierän ja finaalin suomalaiset pistemiehet olivat:

Kimmo Timonen 1+4=5
Ville Peltonen 3+1=4
Olli Jokinen 3+1=4
Teemu Selänne 0+4=4
Saku Koivu 1+1=2
Sami Salo 1+1=2
Jussi Jokinen 0+2=2
Toni Lydman 1+0=1
Niko Kapanen 0+1=1

Ville Peltosen istuttaminen penkillä Ruotsi-ottelun lopussa näyttäytyy tilastoista katsoen ja Peltosen maalihanakkuuden tietäen valmennusjohdon selvältä virheeltä. Jere Lehtisen peliesitys oli hiipunut hyökkäyspäässä alkusarjan jälkeen ja siksi hänen peluuttaminen ratkaisuvaiheessa Peltosen sijasta oli virhe.

Olympiahopea oli joka tapauksessa kova saavutus. Siitä kunnia valmennusjohdolle ja pelaajille. Kovat Pohjois-Amerikan joukkueet jäivät iskukykyisillä kokkoonpanoillaan mitalien ulkopuolelle.

 

[Panzerfaust]

Eikö menneet kisat anna perustetta ihan riittämiin; ylivertaiset esitykset alkulohkossa, voitot puolivälierissä ja välierissä.

Eli pelaajat muuttuivat yksilötaidoiltaan tässä turnauksessa Kanadan, Tsehkin ja Ruotsin pelaajien tasoisiksi(tai paremmiksi, kuten sanoit), mutta pää ei vain kestänyt finaalipaineita?

Kas kun ei tullut mieleen.