Olympiafinaali Suomi-Ruotsi su 26.2.2006

[molari]

Kyllä Ruotsilla oli paperilla 95 kova ryhmä ja tietenkin, kun oli kotikisat mestaruutta pedattiin ja hehkutettiin. Silloin Suomi tuli finaalin rennosti ja tappamisen meiningillä ja nappisuorituksella (nimenomaan henkisellä puolella) murskasi kansankodin pojat, sellaista kliimaksia ei sen koommin ole nähty.

Stadikin oli hetken aikaa kuin Rio sambojen aikaan..., sellaista en ole sen koommin kokenut, vaikka WC:n ja Torinon hopeat hienoja saavutuksia ovatkin.

Seuraavaa finaalia odotellessa olisi mukava tietää, missä mättää vai onko tuo kuitenkin liian arka puheenaihe, siis pitäydytään siinä, että hopea oli hieno juttu, joukkueen henki hyvä, yms. kliseet, mutta ei rohkeasti pohdita sitä, miksi yhtä kertaa lukuunottamatta finaaleissa koppaosastolla on kantti pettänyt.

 

[Mace]

mutta ei rohkeasti pohdita sitä, miksi yhtä kertaa lukuunottamatta finaaleissa koppaosastolla on kantti pettänyt.

Tässä tiivistyy juuri se seikka, jota itse en näissä nojatuolipsykologeissa ymmärrä: miten helvetissä voidaan olettaa, että joka kerta kyse olisi ollut jostain kantin pettämisestä? Voi perkele, miten naiivia ja härskiä yksinkertaistamista. Taitaa se olla niin kovin vaikeaa myöntää, että joskus (suomalaisen jääkiekon tapauksessa hyvin useinkin) se vastustaja vain on parempi. Varmasti toisinaan kyse on kantin pettämisestäkin, mutta me olemme altavastaajia materiaalimme puolesta ja se on tyly fakta. Se, että Suomi on jollain konstilla (hyvä joukkuepeli) luovinut itsensä pitkälle heikommista yksilöistä ja altavastaajan asemasta huolimatta, ei todellakaan voi olla perustelu sille, että se lopulta tuleva tappio sitten kategorisoitaisiin pään pettämiseksi. Ei perkele voi olla. Jos heitän viisitahkoista noppaa (numerointi 1-5) kolme kertaa ja vastustaja heittää kuusitahkoista noppaa (numerointi 1-6) kolme kertaa, niin onko kauhea ihme, että jollakin noista kolmesta kerrasta vastustaja saa suuremman silmäluvun? Tuolla tavalla kai voinee yksinkertaistaa sitä tilannetta, jossa Suomi on, kun se pelaa kolme kertaa pudotuspelikamppailun materiaaliltaan parempaa vastustajaa vastaan. Se seinä tulee kyllä vastaan todennäköisemmin kuin on tulematta. Ja ei, en sano, etteikö suomalaisten kehnoa finaalisaldoa olisi syytä pohtia. En todellakaan. Vituttaa vain tuo ainainen, totaalisen puusilmäinen "taas petti kantti" -paskanjauhanta.

Miksei kukaan ole miettinyt sitä, että miten ylipäätään on päästy niin pitkälle, finaaliin asti? Onko Suomella ollut ennen finaaleja tosi kova pää ja vastustajilla pää on pettänyt? Vai miten selitetään se, että materiaaliltaan ylivertaiset vastustajat kaatuvat yllättävänkin usein Leijonien käsittelyssä? Kyllä tätä Suomen jääkiekkomenestyskeskustelua leimaa ihan sama juttu kuin yleensäkin suomalaisten urheilumenestyksestä keskustelemista: epäonnistumiset halutaan laittaa tavattoman usein kantin pettämisen piikkiin. Ja tähän syyllistyvät ne katkerat "urheilufanit", jotka elävät jossain talvisodan haamujen varjoissa ja kuvittelevat finaali(otteluj)en olevan vain tahdon kysymys. Ammattilaisurheilussa on valtava määrä urheilijoita, jotka haluavat voittoa aivan yhtä paljon kuin suomalaisetkin. On typerää kuvitella, että kaiken urheilu-uralleen uhraavat kanssakilpailijat antaisivat minkäänlaista tasoitusta suomalaisille henkiselläkään puolella. Eivät he anna. Sisua on myös muualla kuin Suomessa, se tulisi jo hiljalleen ymmärtää. Muuallakin osataan ja halutaan. Siksi Suomen on niin usein tyytyminen sijoihin 2-x...

 

[Stigu]

Tässä tiivistyy juuri se seikka, jota itse en näissä nojatuolipsykologeissa ymmärrä: miten helvetissä voidaan olettaa, että joka kerta kyse olisi ollut jostain kantin pettämisestä? Voi perkele, miten naiivia ja härskiä yksinkertaistamista. Taitaa se olla niin kovin vaikeaa myöntää, että joskus (suomalaisen jääkiekon tapauksessa hyvin useinkin) se vastustaja vain on parempi. Varmasti toisinaan kyse on kantin pettämisestäkin, mutta me olemme altavastaajia materiaalimme puolesta ja se on tyly fakta.

Lainasin vain osan, mutta pointtisi on selvä- häviämme tlastollisen todennäköisyyden perusteella ennemmin tai myöhemmin- ja 7 kertaa 8:sta se on tapahtunut finaaleissa.

Olen täysin eri mieltä kanssasi. Esimerkiksi toissapäiväiseen olympiafinaaliin lähdettiin vähintäänkin yhtä hyvistä ennakkoasetelmista kuin Ruotsi. Silti tuli takkiin- taas kerran. Ja juuri finaaleissa. Eli edelleen tilastomatematiikkaaa soveltaen, Suomen todennäköisyys voittaa finaaleissa on ollut about 1/4 (seuraava kerta pitäisi taas olla SE kerta)?

Joku asiasta mainitsikin (en muista kuka) , että Suomi sortuu pelitaktikassaan liialliseen insinöörimäisyyteen-pyritään matemaattisin ja analyyttisin keinoin laskemaan ja arvioimaan, miten peli voitetaan. Tällöin unohdetaan, mistä huippu-urheilussa on kysymys: henkisestä kantista ja ylivertaisuudesta. Kyllä se vaan on niin, että Suomen ongelma on tuolla henkisellä puolella- 7 tappiota 8:sta mahdollisesta on aika karua kertomaa.

Ja noista EHC-voitoista-Suomi on vähän niinkuin Lätsä-Pekka Päivärinta 1500:n metrin juoksukisoissa 70-luvulla. Kyläkisoissa tuli kyllä voittoja, mutta kun oli vähänkin kovemmat kisat kyseessä, paine nousi liian kovaksi. Eli ei kai kukaan -pelaajat, katsojat tai toimittajat- arvosta EHC voittoa liemmälti.

 

[Mace]

Lainasin vain osan, mutta pointtisi on selvä- häviämme tlastollisen todennäköisyyden perusteella ennemmin tai myöhemmin- ja 7 kertaa 8:sta se on tapahtunut finaaleissa.

Aivan perkeleen huonostipa tuli pointtini selväksi. Sanotaan se nyt vielä kerran teille lukutaidottomillekin: Suomi ei kaikilla seitsemällä kerralla varmaankaan hävinnyt pään pettämisen takia. Vai väitätkö toisin? Jos väität, minä väitän, että sinulla on aika kovat luulot suomalaisen jääkiekon tasosta ja vähättelet muiden maiden tasoa tolkuttomasti.

Olen täysin eri mieltä kanssasi. Esimerkiksi toissapäiväiseen olympiafinaaliin lähdettiin vähintäänkin yhtä hyvistä ennakkoasetelmista kuin Ruotsi. Silti tuli takkiin- taas kerran. Ja juuri finaaleissa. Eli edelleen tilastomatematiikkaaa soveltaen, Suomen todennäköisyys voittaa finaaleissa on ollut about 1/4 (seuraava kerta pitäisi taas olla SE kerta)?

Kyllä, sunnuntainen finaali oli Suomelta huono suoritus. Siltikään ei ole lainkaan selvää, olisiko Suomi hyvälläkään pelillä pärjännyt Ruotsille. Ehkä se oli henkisen kantin heikkoutta, ehkä ei. Väitän kuitenkin, että ei se jokaisella kerralla ole ainakaan sitä ollut. Täällä kun tunnutaan lähtevän siitä oletuksesta, että jos Suomen joukkue häviää finaalin, se johtuu pään pettämisestä.

Joku asiasta mainitsikin (en muista kuka) , että Suomi sortuu pelitaktikassaan liialliseen insinöörimäisyyteen-pyritään matemaattisin ja analyyttisin keinoin laskemaan ja arvioimaan, miten peli voitetaan. Tällöin unohdetaan, mistä huippu-urheilussa on kysymys: henkisestä kantista ja ylivertaisuudesta. Kyllä se vaan on niin, että Suomen ongelma on tuolla henkisellä puolella- 7 tappiota 8:sta mahdollisesta on aika karua kertomaa.

En tiedä matematiikasta, mutta ihmettelen, miten Suomi muka oli insinöörimäinen sunnuntain finaalissa. Mielestäni tuo insinöörimäisyys nimenomaan puuttui, joukkue ei pelannut niillä etukäteen tiedossa olleilla vahvuuksilla, vaan antautui Ruotsin kelkkaan. Jälki näkyi jäähyaitiossa. Jo etukäteenhän korostettiin (mm. Westerlund) sitä, että Suomi ei saa antaa Ruotsin viedä ottelua, vaan pitää itse pelata sitä hyvin toiminutta omaa peliä. Näin ei kuitenkaan tehty. Mielestäni tuossa olisi kuitenkin juuri kannattanut toimia insinöörimäisen tarkasti omaan peliin nojautuen eikä heittäytyä pelkästään tunteen (ja Ruotsin) vietäväksi. Ja kun taas puhut tuosta henkisestä kantista, niin en malta olla toistamatta kysymystä: mistä kumpuaa se olettamus, että tuon "henkisen kantin" tulisi Suomella olla lähtökohtaisesti vastustajaa parempi? Siitähän on pakko olla kyse, jos kerran lapsellisesti oletetaan, että kaikki finaalitappiot voi selittää pään pettämisellä. Siis silloinkin, kun Suomi on ollut ottelussa jo etukäteen altavastaaja. Minä väitän, että myös muissa maissa urheillaan aivan yhtä tosissaan ja halutaan sitä voittoa lähtökohtaisestikin aivan yhtä paljon, joten vaikeapa siinä on Suomen mitään henkistä etulyöntiasemaa saada.

Ja noista EHC-voitoista-Suomi on vähän niinkuin Lätsä-Pekka Päivärinta 1500:n metrin juoksukisoissa 70-luvulla. Kyläkisoissa tuli kyllä voittoja, mutta kun oli vähänkin kovemmat kisat kyseessä, paine nousi liian kovaksi. Eli ei kai kukaan -pelaajat, katsojat tai toimittajat- arvosta EHC voittoa liemmälti.

Eli mielestäsi kyse ei voi olla siitä, että niissä kyläkisoissa se taso oli sen verran paljon heikompi, että se mahdollisti menestymisen? Jos minä voitan huomenna piirikunnalliset hiihtokilpailut, niin onko se sitten pääni heikkoutta, kun en pärjääkään SM-kisoissa? Tuolla sinun logiikallasihan se menee kärjistetysti noin. Pienissä kisoissa kyllä pärjään, mutta isoissa kisoissa paine on minulle liikaa ja romahdan. Vastustajien tasolla ei tietenkään ole asian kanssa mitään tekemistä. Se on kaikki henkisestä kantista ja ylivertaisuudesta kiinni...

 

[mjr]

Minusta Suomi ei suinkaan joka siunatulla kerralla ole kohdannut mitään valtavaa materiaali-ylivoimaa. WC-finaali ja se vuosi kun Ruotsilla oli huippuvahvistuksia NHL:stä ja meillä ei, ovat kai selkeimmät poikkeukset. Mutta kun kuitenkin olemme olleet joka kerta hyvin kilpailukykyisellä, yhtenäisellä ja turnauksessa jo menestyneellä joukkueella liikkeellä niin ihmetyttää, että näin pienillä marginaaleilla olemme siltikin onnistuneet häviämään peräti seitsemästi. Tuskin kukaan väittää, että on ollut jotain yhtä yksittäistä syytä - suuria ratkaisijoita meillä ei ole liikaa, onni ei aina ole ollut myötä ja vastustajalla on ollut usein ainakin jonkin verran leveämpi materiaali, mutta voisi kuvitella että on tosiaankin ollut myös henkisiä vaikeuksia lähteä finaali-tilanteeseen ja pystyä sen suurimman paineen alaisena parhaimpaan suoritukseen. Tässä nyt on ehkä liiankin tuoreessa muistissa viime sunnuntai, jolloin Suomen peli hetkittäin suorastaan jäätyi - Ruotsi ei tosiaankaan ollut niin loistava kuin miltä välillä näytti.

 

[Mace]

mjr: Olen hyvin pitkälti samaa mieltä kanssasi. Monet asiat vaikuttavat heikkoon lopputulokseen, toisinaan myös se pääkopan kehnonlainen toiminta. Tuo sunnuntainen tappio taitaa vain olla vielä niin tuoreessa muistissa, että jotkut sortuvat arvioissaan liiallisiin yleistämisiin.

 

[Maglor]

Tulin tossa just lomalta egyptistä ja pääsen vähän avautumaan:

Oikeasti VITTU! Ei mikään muu jengi tee tollasia maaleja kuin ruotsi... voi saatana! 1-1 maali meni vähäsen Niityn piikkiin, ok ei siinä mitään, sitä sattuu. 2-1... aivan vitullinen pulla... Kronwall ei varmasti edes yrittänyt laukoa, vaan syöttää, ja tapa jolla kiekko meni maaliin oli uskomaton: ei kenenkään taidokasta suoritusta, ei kenenkään moka, vaan pelkkää tuuria. Sitten, ajassa 40.10. Ihan perushyökkäys ruotsin pelleiltä, jättösyöttö Lidströmille, joka laukoo vastapalloon. Siis VITTU, MITÄ NYT? Ihan samanlainen maali ku 2-1: ei kenenkään moka, eikä kenenkään huikaiseva yksilösuoritus. Siis meikäpoikakin saa lämättyä kerrav talvessa pelikentällä samanlaisen lämärin enkä usko että toikaan ukko tollasia joka päivä laukoo. Imaskaa paskaa mulkut.

Pahin ongelma tässä(kin) pelissä oli se, että Suomi ei lähtenyt påeliin altavastaajana. Suomi oli voittanut kaikki edelliset pelit päästäen todella vähän maaleja - ja milloin ollaan viimeksi voitettu ennakkosuosikin asemassa kovia kiekkomaita? 95 ruotsalaiset oli varannu koko Sergelin torit ja vaikka mitkä mestaruuden juhlintaan, mutta sieltä tuli ankanpojat, Juti ja Jamo ja vei kirkkaimmat mitalit Suomeen. Miksi? Oltiin altavastaajina. Oltiinhan me altavastaajina WC:ssä, mutta silloin Kanada vaan oli parempi. Piste. Sille ei vaan voinut mitään.

Olen kuitenkin ylpeä Suomen leijonien saavutuksesta. Hyvää yötä.

 

[Pena]

Tuossa tuli edellä oikein hyviä huomioita.

Vahvoilla tulee olemaan se joukkue, joka EI OLE pelaamassa Olympiafinaalissa vaan keskittyy voittamaan vaihdon/kiekon kerrallaan.

Herra Potvin tietää isoista peleistä yhtä jos toista, ja tuo on erittäin hyvin tiivistetty.
Myös Pusacherin esiin tuoma Summasen Ramin kommentti jähmettymisestä tiivistää hyvin sen, mitä ajattelin kun katsoin finaalipeliä: "tehkää JOTAIN".

Aina ennen kun Suomi on hävinnyt ison pelin olen jossitellut pomppukiekoilla tai huonolla tuurilla tai sillä, että vastustajalla oli parempi jää. Aina ennen olen keskittynyt purkamaan pettymystä haukkumalla vastustajaa. Mutta nyt täytyy vain todeta että Suomi oli finaalissa huono. Totta, että oli siellä jossittelun paikkojakin, mutta pelasihan Ruotsi nyt aivan eri tasolla kuin Suomi tuossa finaalissa. Kirjoitan nyt lauseen, jota en uskonut koskaan kirjoittavani: kiitos Ruotsille hyvästä finaaliottelusta. Hyvä, että edes toinen joukkueista kykeni pelaamaan olympiafinaalin edellyttämällä tasolla.

miten helvetissä voidaan olettaa, että joka kerta kyse olisi ollut jostain kantin pettämisestä? Voi perkele, miten naiivia ja härskiä yksinkertaistamista. Taitaa se olla niin kovin vaikeaa myöntää, että joskus (suomalaisen jääkiekon tapauksessa hyvin useinkin) se vastustaja vain on parempi.

Tästä ei tule muuta mieleen, kuin että: katsoitko mitään muita Suomen pelejä kuin finaalin? Jos katsoit, niin etkö huomannut Suomen pelissä mitään eroa aiempiin? Kukaan - ainakaan minä - ei kiistä sitä, etteikö Ruotsi olisi ollut finaalissa parempi. Mutta on myös tosiasia, että Suomi pelasi finaalissa erittäin huonosti, verrattuna siihen, miten kaikissa aiemmissa (jos nyt Saksa-pelin voimien säästelyä ei huomioida) turnauksen peleissä pelattiin. Jos tämä ei johtunut pään pettämisestä, niin mistä sitten?

Harmittaa, ettei Suomen loistavaa peliä enää nähty kaikkein tärkeimmässä pelissä, mutta Olympiahopea on jokatapauksessa hieno saavutus, siitä ISO kiitos leijonille.

 

[Mace]

Tästä ei tule muuta mieleen, kuin että: katsoitko mitään muita Suomen pelejä kuin finaalin? Jos katsoit, niin etkö huomannut Suomen pelissä mitään eroa aiempiin? Kukaan - ainakaan minä - ei kiistä sitä, etteikö Ruotsi olisi ollut finaalissa parempi. Mutta on myös tosiasia, että Suomi pelasi finaalissa erittäin huonosti, verrattuna siihen, miten kaikissa aiemmissa (jos nyt Saksa-pelin voimien säästelyä ei huomioida) turnauksen peleissä pelattiin. Jos tämä ei johtunut pään pettämisestä, niin mistä sitten?

Katsoin kaikki ottelut ja olen samaa mieltä: sunnuntaina Suomi oli huono. Sitten vastakysymys: miksi ihmeessä aloit jauhaa juuri tuosta sunnuntaisesta epäonnistumisesta, kun taasen minä olen omissa kommenteissani ottanut kantaa tuohon Suomen finaalihistoriaan ihan kokonaisvaltaisesti ja todennut, ettei se nyt aina ole todellakaan mistään päästä ollut kiinni. Joskus se vastus vain on parempi, vaikka oma pää olisi miten hyvässä kuosissa tahansa.

Saattaa olla, että Suomen pelaajilla ei sunnuntaina pää kestänyt. Itse uskon, että myös Ruotsin panoksella oli osuutensa siihen, että Leijonat pelasivat niin huonosti. Eiköhän se ollut monen tekijän summa.

 

[tahtookirjoittaa]

Katsoin kaikki ottelut ja olen samaa mieltä: sunnuntaina Suomi oli huono.

Kun Göran Persson meni tämän sanomaan, nosti Iltalehti siitä kauhean metakan. Otsikkona oli vieläpä "Ruotsin pääministeri haukkui leijonat". Hän ei ollut jutun mukaan sanonut muuta kuin että Suomi pelasi mitäänsanomattoman ottelun, mikä oli Suomen aiempiin turnausesityksiin suhteutettuna enemmän kuin totta. Ihme ruotsalaisvihan lietsontaa oli muutenkin ko lehti täynnä.

 

[Ramchester]

Saattaa olla, että Suomen pelaajilla ei sunnuntaina pää kestänyt. Itse uskon, että myös Ruotsin panoksella oli osuutensa siihen, että Leijonat pelasivat niin huonosti. Eiköhän se ollut monen tekijän summa.

Totta kai Ruotsin panoksella oli osuutensa siihen, että Leijonat pelasivat niin huonosti. Ruotsalaiset olivat opetelleet Suomen pelin lähes täydellisesti - Ruotsin puolustuspäässä suomalaiset eivät onnistuneet syöttämään poikittain kertaakaan kuin ylivoimilla ja päätyyn lyödyistä kiekoista ei tullut edes kisaa, sillä niin paljon parempia ruotsalaiset olivat kulmaväännöissä. Ainut ruostalaisten työtapaturma oli Suomen 2-2 tasoitusmaali, jossa 1. hävittiin kiekko oman maalin takana 2. päästettiin puolustualueella poikittaissyöttö lävitse.

Suomi on kova joukkue, kun se pystyy pelaamaan onnistuneesti sitä omaa peliään. Mielikuvitus, yksilötaito ja hermot eivät kuitenkaan riitä siihen, että pelityyliä pystyttäisiin muuttamaan turnauksen tai yksittäisen pelin aikana, vaikka kaikille osapuolille olisi selvää käytössä olevan pelisysteemin toimimattomuus. Valitettavasti ihmisellä on taipumus aina yrittää sitä helpointa vaihtoehtoa, silloin kun pää ei kestä. Pää edellä yritetään mennä esteistä läpi maailman tappiin asti, eikä kenellekään tule mieleen pysähtyä ja miettiä miten tuo este pystyttäisiin kiertämään.

Ruotsalaisten pelitaktiikka toimi, joten sillä ei ollut hätää ottelun missään vaiheessa, Suomen ensimmäisen erän johto-osumasta huolimatta. Loppua kohti taitavat pelaajat pystyivät pistämään sitten jo vähän kermaa kakun päälle ja päästiin nauttimaan kolmannesta aallosta tulleesta voitomaalista - jättö, jättö, laukaus ja maali...

 

[Pusacher]

Jaaha, kaikki on sitten mahdollista kun olympiaurheilusta puhutaan.

Ylen teksti-tv:n sivun 203 mukaan Tre Kronor voidaan hylätä mainossopimusten rikkomisten vuoksi. Tosin tätä tuskin tapahtunee.

 

[Lievers#22]

Jaaha, kaikki on sitten mahdollista kun olympiaurheilusta puhutaan.

Ylen teksti-tv:n sivun 203 mukaan Tre Kronor voidaan hylätä mainossopimusten rikkomisten vuoksi. Tosin tätä tuskin tapahtunee.

Jep, jep.. http://www.iltalehti.fi/2006/03/02/200603024186992_uu.shtml
Eletään nyt korvat höröllä ja huulet töröllä, jospa se hopea kirkastuisi nopeampaa kuin luultiinkaan!

 

[tutzba]

Toivotaan vaan, mutta tuntuisiko olympikullan voittaminen tuolla tavalla hienolta?

 

[L4E]

Eli nyt pitää toivoa, että asia menee KOK ratkaistavaksi. Olisi kyllä hienoa nähdä ruotsalaisten ilmeet, kun ihmettelisivät kuinkas tässä nyt näin pääsi käymään. Ei passaa nuolaista ennen kuin tipahtaa.

Yle:n sivuilla oli myös tuota juttua:
http://www.yle.fi/urheilu/looppi/id32429.html

 

[Rocco]

Toivotaan vaan, mutta tuntuisiko olympikullan voittaminen tuolla tavalla hienolta?

Ei. Mutta se että voisimme lähettää heille vinkin miten foliosta ja lakritsanauhasta saa tehtyä hopeiset mitalit, se vasta tuntuisi hienolta!

 

[tutzba]

Ja päästäisiin ainakin nauramaan Perssonille, kun sehän oli Suomen joukkueen haukkunut ihan pystyyn. Ei muuta kun uudet juhlat kauppatorille pystyyn!

 

[vilperi]

No enpä jaksa uskoa, että Ruotsi kullan menettäisi.

Mukana ei ole asioista päättämässä edes yhtään puolueetonta järjestöä.

Sama kuin kaksi varasta saisi linnasyytteen ja saisivat yhteisymmärryksessä päättääkin, että vankilareissun sijasta menevät Kanariansaarille pariksi viikoksi lomailemaan.

 

[Lapanen]

Ei. Mutta se että voisimme lähettää heille vinkin miten foliosta ja lakritsanauhasta saa tehtyä hopeiset mitalit, se vasta tuntuisi hienolta!

No, kyllä sveduilta jää se hopeakin nappaamatta, jos heidät diskataan.

Tuota nyt tuskin tapahtuu. Pääsevät taatusti keskenään sopuun asiasta. Jos vastaava tilanne olisi edessä Pohjanlahden tällä rannalla, ei lopputulos olisi lainkaan itsestään selvä.

 

[Individual]

Ihmettelen minkä takia koko hommaa on edes lähdetty käsittelemään, koska kaikki tietää että mikä päätös tulee olemaan ja jos tätä hommaa ei olisi edes alun alkaen uutisoitu, niin 99.99 prosenttia maailman jääkiekkoa seuraavasta väestä ei olisi edes huomannut, että jotain sponsorointipykäliä olisi rikottu. Olisivat antaneet varoituksen kaikessa hiljaisuudessa. Nyt taas menee rahaa kun se ja se porukka kokoontuu tehdäkseen päätöksen, mikä ei johda hylkäykseen. Mutta toki onhan se hauska herkutella ajatuksella, että Ruotsi kullan menettäisi. Vahingoniloa kestäisi ehkä hetken, mutta eipä se kulta oikein maistuisi tuollaisella kabinettipäätöksellä pelattuna.

Porttilan kolumnia odotellessa: "Pyhää olympiahenkeä rikottiin Ruotsin jääkiekkojoukkueen irvokkaissa kultajuhlissa."

 

[Timbit]

Vahingoniloa kestäisi ehkä hetken, mutta eipä se kulta oikein maistuisi tuollaisella kabinettipäätöksellä pelattuna.

No ei ainakaan täällä kotikatsomossa maistuisi, ja jostain kumman syystä en osaa kuvitella pelaajien fiiliksiä. Vahingoniloa tuosta ei saisi irti kyllä repimälläkään. Siis ainakaan minä saisi. Homma olisi täysin eri, jos kyseessä olisi vaikka doping-rikkomus. Nyt tuo syy on sellainen että huokaus. En jaksa uskoa diskaukseen enkä edes toivo sitä.

 

[psychodad]

Eihän se kultamitali tosiaan maistuisi ollenkaan, mutta sen ananasmitaliläpän kuittaaminen taas tuottaisi suurta tyydytystä. Se olisi hyvää huumoria, ja hyvä näpäytys takaisin. Muuta arvoa tuolla kabinettipäätöksellä ei tietenkään olisi.

Mutta eiköhän ne saa sakkoja tms.

 

[kiwipilot]

Only in Sweden, only in Sweden... Missään muualla kuin sosiaalidemokraattisen kansankodin kehdossa ei pysytyttäisi tällaiseen pelleilyyn. Heja Sverige!

 

[Pena]

Katsoin kaikki ottelut ja olen samaa mieltä: sunnuntaina Suomi oli huono. Sitten vastakysymys: miksi ihmeessä aloit jauhaa juuri tuosta sunnuntaisesta epäonnistumisesta, kun taasen minä olen omissa kommenteissani ottanut kantaa tuohon Suomen finaalihistoriaan ihan kokonaisvaltaisesti

Kas, anteeksi, niinpä oletkin. Luin vähän huolimattomasti nuo kommenttisi, hämäsi kai vähän kun tämän viestiketjun aihe on nimenomaan tuo finaaliottelu. Minun kommenttini koskivat tosiaan nimenomaan tuota olympiafinaalia. Aiemmin finaaliotteluissa en ainakaan muista, että olisi näin selkeää tason romahdusta nähty.

Saattaa olla, että Suomen pelaajilla ei sunnuntaina pää kestänyt. Itse uskon, että myös Ruotsin panoksella oli osuutensa siihen, että Leijonat pelasivat niin huonosti. Eiköhän se ollut monen tekijän summa.

Totta kai Ruotsin pelillä oli vaikutusta. Agressiivinen kiekoton pelaaminen oli Suomelle myrkkyä - kun se yhdistetään siihen, että kiekko poltteli lavassa ja maila tärisi kädessä (joka taas johtui niistä mainituista mentaalipuolen ongelmista). Pelin lopputulos on toki aina monen tekijän summa, mutta näkeehän peliä vähän aikaa seurattuaan, että pelaako joukkue omalla tasollaan vai ei. Vertaa Ruotsi-Sveitsi-peliä. Ruotsi oli siinäKIN parempi, mutta Sveitsi pelasi silti samalla tasolla kun turnauksessa aiemmin.

Perssonin kommentteihin ei voi muuta sanoa, kuin että miksi totuuden puhumisesta pitäisi rangaista? "Unohti diplomatian", sanovat Iltalehden artikkelissa. Minusta tuo on paljon suoraselkäisempää kuin Pohjois-Amerikkalainen vastustajan kehumisstyyli ("Namibia on oikein paha jääkiekkomaa. Moni pelaajista osaa luistella. Saamme pelata hyvän ottelun jos haluamme voittaa. Pelistä tulee hyvin tasainen..")

 

[Pena]

Ihmettelen minkä takia koko hommaa on edes lähdetty käsittelemään, koska kaikki tietää että mikä päätös tulee olemaan <clip> Olisivat antaneet varoituksen kaikessa hiljaisuudessa.

Nimenomaan. Typerä koko kohu. Olisihan se nyt täysin kohtuutona ottaa kultamitalit pois mokoman asian takia. Jos tuo nyt on jollekin taholle niin arka asia, niin jokin sakkorangaistus voisi olla paikallaan, mutta siinä kaikki. Tai julkiset nuhteet ja koko joukkue jalkapuuhun Sergelin torille (kultamitalit kaulassa). Aivan naurettavaa edes vihjailla kultamitalien menetyksellä.

Vahingoniloa kestäisi ehkä hetken, mutta eipä se kulta oikein maistuisi tuollaisella kabinettipäätöksellä pelattuna.

Niin, tarkemmin ajateltuna vahingonilo on kyllä sen verran mukava asia - varsinkin noiden hurrien korjaan arvon ruotsalaisten julkaiseman ratkihauskan kultamitalin askarteluohjeen jälkeen - että ehkä tuo kullan menettäminen olisi sittenkin paikallaan.. Huonoja häviäjiä naurettavampia ovat ainoastaan huonot voittajat.