Ei nyt liioitella yhtään, mutta Suomen ja Ruotsin kiekkohistorian ylivoimaisesta Suurin kamppailu ikinä. Voitolla kaikki aiemmat ikävät tapahtumat olisivat pyyhkiytyneet unholaan. Nyt voi miettiä esimerkiksi Teemun ja Sakun historiaa; jatkoaikatappio Tshekille, kotikisojen Ruotsi -tappio, WC-tappio Kanadalle, olympiafinaali Ruotsille...ja pannaan Sakulle vielä Lillehammerilla paremmaksi.
Pää ei kestä vittu! Ei vaan, niin saatanasti vitutti että teki mieli lyödä joukkue maanrakoon. Kaikki kunnia vastustajalle mutta Suomi tärisi vaihteeksi pikkasen enemmän eikä kyennyt läheskään parhaalle tasolleen. Se tässä yksi suurimmista vitutuksen kohteista. Saatanan upea turnaus, kuten muutamia muitakin onnistuneita historiassa, mutta kuinka aina jäädytään saatana viime metreillä? Voiton ja hopean ero on vaan niin saatanan iso, mutta jääkiekossa pelataan vain voitosta. Ruotsilla oli nyt sitä rutiinia rahtusen enemmän. No tolppa sisään tolppa ulos, mutta vittu maalin tappiosta on valtameren matka maalin voittoon.
Luulin että Ruotsin juhliminen vituttaisi saatanasti, muttei sittenkään. Enemmän säälitti ja tunti myötätuntoa Sakua, Teemua, Jereä, Teppoa, Niklasta, Jakkea ja kumppaneita kohtaan. Mielestäni Suomi oli turnauksen paras joukkue ja parhaalla pelillään olisi kaatanut svedut. Suomi veti huikean sarjan voittoja kovista kiekkomaista Ruotsin päästessä finaaliin hiljaa hiipien. Mutta tällasilla asioillahan ei finaalin jälkeen ole mitään merkitystä. Kuitenkin, Ruotsin nimilista hyökkäyksen osalta huikea. Sundin, Forsberg, Alfredsson, Lidström etunenässä saivat nyt sen uransa kruunun. Omasta mielestäni meidän upeasti taistelleet veteraanit olisivat ansainneet tämän suuren palkinnon, mutta...symboliikkaa voittomaalissa; Lidas tekijänä, Foppa-Sundin syöttäjinä. Saatanan pienestä kiinni, mutta ei me nyt tänään tällä esityksellä taaskaan ansaittu mitään suurempaa.
Niittymäkeä ei voi maaleista syyttää, mutta tässäkin kamppailussa Henkke oli ainakin sen 3-2 verran parempi. Pari huikeata torjuntaa viime hetkillä.
Mahtava turnaus Leijonilta, kahet vikat Dream Team -turnaukset finaalissa. Ja tappiot. Millonkohan päästään seuraavan kerran vastaavan tilanteeseen? Tai no, vastaavaan tilanteeseen ei ikinä. Jos olen hypännyt kiekkokelkkaan 1991, niin niiden vuosien seutuvilla on alkanut esmes Sakun, Teemun, Tepon, Sundinin, Fopan ja Lidaksen nousu kiekkohuipulle. Näitä miehiä ei varmuudella nähdä enää ikinä vastaavassa tilanteessa. Tämä oli nyt erään aikakauden päätös. Tietysti, uusia miehiä tulee tilalle ja seuraavissa olympialaisissa voidaan esmes tehdä ihmeitä. No, se nyt ei tällä hetkellä lohduta, suomalaisen huippukiekon tulevaisuudesta on paha sanoa mitään ja vaikka taso levenisi, voi parin viime vuoden tapaisia finaalimahdollisuuksia voida joutua odottamaan vittu zeitzemän vuotta!
Kuuluisat viimeiset sanat; ei paljon vittu tulevat mm-kisat kiinnosta, saas nähä paljonko nyt pettyneitä pelaajia jaksaa raahustaa raskaan kauden päätteeksi Latviaan höntsäilemään. Ja vitun eurohockeytourit ja muu paska saatana! Voi itku ja kyynel, elämä palailee normeihin mutta päästäänkö vielä joskus vastaavaan tilanteeseen. No eipä päästä. Toivon mukaan siellä kirkonkylällä on kännistä porukkaa antamassa joukkueelle ansaitsemansa tunnustuksen.
Että näin. Vittu.
