Olisitko valmis kuolemaan Suomen puolesta?

[TosiFani]

Ehkä, mutta mikä ihmeen tuki ja turva Eurooppa on meille ennen puolustussopimuksen allekirjoittamista? Ei yhtään mikään.

Sinä vertasit nykyistä tilannetta vuoden 1939 tilanteeseen. Tällöin olimme yksin, koska syksyllä 1939 Saksa ja Neuvostoliitto olivat solmineet Molotov-Rippentrop sopimuksen, jossa Suomi kuului Neuvostoliiton etupiiriin.

Nykyään Suomi kuuluu EU:iin vaikka ilman puolustussopimusta.

 

[ernestipotsi]

Elän itselleni, enkä uhraa ainoaa elämääni tietentahtoen edes Suomen puolesta. Varmasti moni isänmaan patriootti noituu kaltaisistani ihmistä, mutta arvojärjestyksiä on monia.

Nimenomaan!
Ärsyttää oikeasti joidenkin tapa moralisoida muita kirjoittajia.
He näkevät vain sen oman maailmankuvan ja moraalisen hierarkian, mikä kaikilla muilla pitää olla sama tai he ovat äitiä imeviä nössöjä ym.

Minä olen oppinut ymmärtämään muiden ajatuksia ja kunnioitan niitä vaikka ne olisivat ristiriidassa omieni kanssa. Jos joku kokee maanpuolustuksen tehtäväkseen, niin en estele. Jos joku päättää loikkasta karkuun niin sama juttu. Tämä on asia missä ei ole absoluuttista oikeaa tai väärää, vaan kyseessä on aina henkilökohtainen valinta.

Voi kunpa kaikki kasvaisivat joskus aikuisiksi ja oppisivat ymmärtämään ja hyväksymään myös muiden ihmisten mielipiteitä ja valintoja.

 

[-Niks-]

Tulta munille asennetta ei vaan löydy nykyajan jääkäreistä koska nykyään kylmä fakta on sellainen että suomen on aivan turha lähteä sotimaan koska turpaan tulee sata varmasti.

On meilläkin aseellisia valmiuksia mutta vähänkin paremmin valmistautunut maa pieksisi meitä 6-0. Nykyajan sota on niin paljon erilaisempaa ja hullumpaa kuin ennen. Enään ei pelkällä sisulla pärjätä huippu teknologia sota hulluja vastaan. Kaikki muu kehittyy, SUOMI EI.

Minua ainakin pelottaa naapuri Venäjä ja heidän valmiudet sotaan.

 

[tahtookirjoittaa]

Sinä vertasit nykyistä tilannetta vuoden 1939 tilanteeseen. Tällöin olimme yksin, koska syksyllä 1939 Saksa ja Neuvostoliitto olivat solmineet Molotov-Rippentrop sopimuksen, jossa Suomi kuului Neuvostoliiton etupiiriin.

Nykyään Suomi kuuluu EU:iin vaikka ilman puolustussopimusta.

EU on talousliitto, ei puolustusliitto. Muuna kuin talousyhteistyöliittona EU ei toimi.

Puolustusliitot ovat erikseen, ja niistä yhteenkään Suomi ei kuulu.

Nyt ei ole allekirjoitettu Molotov-Ribbentrop -sopimusta, mutta etupiirit on jo jaettu: Lännelle kuuluvat Baltian maista ja Puolasta, Slovakiasta, Unkarista ja Romaniasta länteen päin kaikki, idälle V-Venäjä, Ukraina ja Moldova sekä Kaukasia. Ja tällä hetkellä valitettavan suurella todennäköisyydellä myös Suomi.

 

[mjr]

Ehkä parempi kysymys olisi, että ajatteletko olevasi valmis kuolemaan minkään asian puolesta? Isänmaan kohdalla vastasin EOS, siinä on sen verran paljon asianhaaroja, että epäilemättä vasta konkreettinen tilanne kiteyttäisi valinnan. Sen sijaan ainakin näin etukäteen ajattelen, että lapsen ja vaimon suhteen ovat kaikki keinot käytössä. Tämä nyt ei välttämättä tarkoittaisi väkivaltaa vaan esimerkiksi hyvinkin itseä nöyryyttävää käytöstä vaaran välttämiseksi, eli minkä tahansa keinon näkisi vain toimivaksi, sen valitsisi, laillisuudesta tai edes moraalista piittaamatta. Ja peräti henkikin saisi melodramaattisesti hommassa vaarantua. Vaikea tietysti sanoa, kun mitään tilannetta ei ole ollut - ja todennäköisesti ja toivottavasti ei koskaan tulekaan. Kuulostaa epäilemättä absurdilta, mutta olen kuitenkin tätäkin mahdollisuutta itsekseni miettinyt ja ikäänkuin terästänyt mieltäni toimimaan mahdollisimman tehokkaasti ja laskelmoivasti mahdollisen hetken koittaessa. Omituisille poluille rakkaus voi ihmisen ajatukset viedä... Anyway, eli jos ei isänmaa kutsu poikaansa niin onko mitään asiaa, minkä puolesta ajattelisi kannattavaksi henkensäkin tarvittaessa vaarantaa?

 

[Les Crusher]

Täällähän se pullamössösukupolvi näköjään kokoontuu. Toivottavasti tämän keskustelupalstan kirjoittajien ajatustenjuoksu ei anna kuvaa koko Suomen kansasta.

Espanjaan karkuun sotaa ja läheiset mukaan, hah. Millä? Miten? Olen satavarma että tämä eräskään kirjoittaja ei läheisiään mukaan saa. Tuolla "oikeassa elämässä" on kuitenkin suuri enemmistö joka lähtee puolustamaan isänmaataan viimeiseen hengenvetoon. Varmasti myös iso osa näistä em. kirjoittajan rakkaista ihmisistä. Tule siinä sitten joskus takaisin. Sen jälkeen olet täydellinen luuseri ilman minkäänlaista ihmisarvoa. Samoin olet siellä minne ikinä menetkään.

Eikä tämä yhteiskunta yksinkertaisesti toimi pakenemalla. Isommat ottaa tällöin omansa ja syntyy anarkia ja loputon oravanpyörä. Omiaan pitää puolustaa, ei täällä muuten pärjää.

Anteeksi syyttely, mutta kyllä itsekkyydessä on menty jo liian pitkälle. Lohtua tuo se, että oikeasti suurin osa Suomen kansalaisista on varmasti edelleen valmis rintamalle. En ole tajunnut että täällä _näin monet_ ovat totaalisia pullamössönörttejä.

"Mielummin elän luuserina kuin kuolen sankarina" tai jotain sinnepäin. Voi herranjestas! Lopulta sinä sitten kuolet luuserina, eläen ehkä muutaman kymmenen vuotta enemmän, tai sitten täsmälleen saman verran.

Kyllä on tällaisen luuserin hieno kertoa isona omille lapsilleen venäjäksi, kuinka isi otti jalat alleen ja jätti ystävät ja muun maan sotimaan isänmaan puolesta. Mahtaa olla jälkipolvi ylpeitä. Jos vaarini olisi toiminut näin vuosina 41-45 olisi arvostus häntä kohtaan huomattavasti matalammalla. Tällä hetkellä kunnioitan häntä todella paljon, ja hän on kaiken sen ruumillistuma, josta olen ikuisesti kiitollinen esi-isillemme.

Anteeksi jos loukkasin. Olen pettynyt.

 

[Vanha Len]

Ehkä parempi kysymys olisi, että ajatteletko olevasi valmis kuolemaan minkään asian puolesta?

Niin tai puolustaisitko isänmaatasi jos syttyisi sota? Tosin riskinä on menettää se oma rakas henkikulta kuten sodassa voi käydä.

 

[Knower]

Vastaan että en osaa sanoa. On helppo nyt tässä ruudun ääressä pukea ylleen "KIITOS 1939-45" T-paita ja olla valmiina menemään kuin sitten tositilanteessa olla valmiina menemään. Pystyn toisaalta tässä kohtaa kuvittelemaan kyllä myös vallan mainiosti sen, että ei paljon lämmittäisi mieltä lähteä.

Veikkaanpa, että en kuitenkaan kehtaisi lähteä karkuun. Vaikka huono sotilas armeija-aikana olinkin. Tietenkin vielä fantsumpaa olisi tehdä jotain "yhteiskunnallisesti merkittävää" työtä kotirintamalla, kantaa kortensa kekoon sillä tavalla, vähän kuin sivarissa olisi.

 

[Vanha Len]

Anteeksi jos loukkasin. Olen pettynyt.

Miksi ihmeessä sä näiltä luusereilta pyydät anteeksi mielipiteitäisi?

 

[Mack]

Varmasti moni joka vaahtoaa sitä yhtää ainoaa oikeaa mielipidettä tämänkin asian suhteen olisi tosi paikan tullen aika arvoitus. Kyllä helkkarin harvoin urheat/suuret puheet heijastuvat, kun on tekojen aika.

Ainakaan ei kiinnostaisi tippaakaan puolusta aluetta missä pitäisi olla jyrkästi yhtä mieltä asioista.


MACK

 

[Vanha Len]

Kyllä helkkarin harvoin urheat/suuret puheet heijastuvat, kun on tekojen aika.

Esimerkkejä?

 

[Ted Raikas]

Ehkä parempi kysymys olisi, että ajatteletko olevasi valmis kuolemaan minkään asian puolesta?

Hyvin luultavasti ja mitä todennäköisimmin: Kyllä.

Loppupelissä, ei sitä kuolemaa niin paljoa pelkää, tai toisaalta miksi pelkäisi. Tietysti en elämääni heittäisi hukkaan ihan minkä tahansa asian takia, koska olen täällä kehittyäkseni olentona. Toisaalta jos kehityksen suunta vaatisi sitä, että uhraan itseni tai altistan itseni uhriksi jonkun todella tärkeän ihmisen puolesta, niin ehkä se on sitten vääjäämätön. Ehkä se olisi karmalleni hyväksi.

Todennäköisesti heittäytyisin vaaraan juuri jonkun läheisen ja todella tärkeän vuoksi. En tiedä vaatisiko se sotatoimia, tai mitä se nyt vaatisi ylipäätään. Kyllä täällä tässä ketjussa mielestäni näkemys ja ennen kaikkea suora rehellisyys on kohdallaan näillä, jotka eivät suoraan henkeään antaisi tämänkään maan puolesta. Ei siitä ole mielestäni varaa tuomita, etenkään jos ihminen on noin vilpittömän suorasukainen sanoissaan. Uskallan melkeinpä väittää, että osa näistä suurista yhteiskunnan uhrautujista sanoo noin vaan ihan velvollisuudentunteesta ja halusta näyttää ja vaikuttaa jotenkin arvokkaalta.

En sano enkä väitä, että maan puolesta kaatuminen olisi suoranaisesti tyhmää tai kunniatonta, mutta ei se ole mikään suuruuden ja täydellisen hyvyyden mitta.

On ihan inhimillistä, että asettaa asioita itsekkään härskistikin tärkeysjärjestykseen ja myös haluaa pelastua ja pelastaa sen, mikä kiinteimmin rakentaa sen oman elämän. Tämä tarkoittanee lähisukulaisia, parhaita ystäviä ja elämänkumppania sekä omia lapsia.

 

[Paul Kemp]

Sen jälkeen olet täydellinen luuseri ilman minkäänlaista ihmisarvoa. Samoin olet siellä minne ikinä menetkään.

"Mielummin elän luuserina kuin kuolen sankarina" tai jotain sinnepäin. Voi herranjestas! Lopulta sinä sitten kuolet luuserina, eläen ehkä muutaman kymmenen vuotta enemmän, tai sitten täsmälleen saman verran.

Anteeksi jos loukkasin. Olen pettynyt.

Ihmisarvo siis syntyy ja kuolee maanpuolustushengen tai sen puuttumisen mukaan?

Mieluummin todellakin ELÄN "luuserina", kuin litistyn telaketjujen alle sosiaalisen paineen pakottamana "sankarina". Ei mitään epäselvyyttä tästä,
nimi marmoritaulussa ei paljoa lämmitä. Työura jossain muualla on kuitenkin ihan oikeasti minusta hienompi kohtalo, kuin kuolla pienen lyijymöykyn repimänä metsään ja nähdä viimeisenä asiana oma ulkona roikkuva suolistonsa.

Jos on vähän+ parikymppinen, ei vakituista naista, opiskelut ja elämän lopullinen suunta vähän hakusessa ja pyhä sotilasvalakin vannomatta, niin miksi en evakuoisi itseäni jatkamaan elämää muualle sodan sattuessa? Ei minua täällä mikään tai kukaan pidättele.

Ja et loukannut, minä hyväksyn eriävätkin mielipiteet.=)

 

[Maple Leaf]

Minkä Suomen? Mitä tässä tarkoitetaan Suomella?

Nokian ja Ollilan puolesta en. Vanhasen pääministeriyden puolesta en. Erkon puolesta en. "Maajussille morsian" -ohjelman puolesta en. Niinistön rullaluistinten puolesta en. Chat-ohjelmien puolesta en. Heinäluoman uusien silmälasien puolesta en. City-lehden puolesta en.

Mutta kuusamolaisen/keuruulaisen/ähtäriläisen/jne. kuusivuotiaan puolesta voisin asiaa jo vakavasti harkitakin.

 

[Les Crusher]

Varmasti moni joka vaahtoaa sitä yhtää ainoaa oikeaa mielipidettä tämänkin asian suhteen olisi tosi paikan tullen aika arvoitus. Kyllä helkkarin harvoin urheat/suuret puheet heijastuvat, kun on tekojen aika.

Ainakaan ei kiinnostaisi tippaakaan puolusta aluetta missä pitäisi olla jyrkästi yhtä mieltä asioista.


MACK

Tuo on kyllä totta. Tosi vaikea sitä on sanoa miten itse toimisi jos tosipaikka tulisi. Sen kuitenkin tiedän, että tekisin kaiken minkä pysytyisin, enkä antaisi ikinä itselleni anteeksi jos olisin karkuri. Itseasiassa tuollainen ajatus ei ole edes tullut mieleeni ennen kun luin tätä ketjua.

Kyllä minäkin olen onnistunut koko elämäni välttämään suuremmat tappelut ja yritän aina sopia asiat fiksusti. Sota on kuitenkin täysin eri asia. Hieno lukea americano-sukupolvien hiekkalaatikkovertauksia. Toivottavasti tässä viilataan tyhmää linssiin ja myönnetään ettei olla tosissaan.

Ja todetaan vielä loppuun että onneksi sota on edelleenkin hyvin kaukainen ajatus. Se riski on kuitenkin aina olemassa, kun ollaan Venäjän länsinaapureita. Siksi meidän tehtävä on pitää puolustusvoimat siinä iskussa ettei tänne haluta tulla.

EDIT: Kiinnostaisi vielä tietää missä muut ovat intin käyneet? Ainakaan meillä, silloin kun luvattiin puolustaa Suomea tositilanteessa, ei mainittu mitään tästä Espanja-optiosta...?

 

[Mack]

Esimerkkejä?

Niitä näkee paljon arkielämässä. Työpaikoilla, yöelämässä, urheilutapahtumissa. Paljon suuria puheita, mutta ne eivät päde koska itse tilanne ei ole ollut edessä. Helvetinmoisia pillujuttuja suurilta naistenmiehiltä, jotka eivät kaljalasit kädessään saa sanaakaan suusta, vaikka tytöt istuvat jo melkein sylissä. Tai sankarit, joilla suu käy siitä miten mun silmille ei hypitä, mutta ovat aika lampaita kun joku sikaniska on nyrkit pystyssä haastamassa.


MACK

 

[Mack]

En mäkään sitten tiedä kuinka paljon siinä todella voi olla tyytyväinen mihinkään, vaikka olisi selvinnyt urhoollisesti jostain sodasta. Väitän kyllä kivikovaa, että sodan traumat seuraavat aivan varmasti loppuelämän mukana, ja jos seminuorena miehenä sodasta selviää, niin kyllä aika raskas loppuelämä sekin on.

Täällä kuitenkin eletään vain kerran ja ollaan vain yksi minimalistisen marginaalinen tippa koko universumin historiassa. Miksei viettäisi sitä aikaa hyvän elämän parissa?


MACK

 

[Hemingway]

Ehkä parempi kysymys olisi, että ajatteletko olevasi valmis kuolemaan minkään asian puolesta?

Kyllä. Jos eteen sattuisi hyvin konkreettinen ja syy- ja seuraussuhteeltaan selvä valintatilanne, jossa voisin itse kuolemalla säästää viiden tai kymmenen elämänhaluisen ihmisen hengen (kansallisuudesta riippumatta), niin kuolisin, koska en miellä elämääni arvokkaaksi. Minulla ei ole mitään kuolemaa vastaan, enkä pelkää sitä vaan ainoastaan siihen liittyvää kärsimystä. Usein toivonkin kuolemaa. Olisihan se kaiken kärsimyksen loppu.

Sen sijaan en halua ottaa osaa sellaiseen inhimilliseen alennustilaan, jollainen sota on. En halua tappaa muita tai asettua muiden haluttomien tapettavaksi. En usko, että ase kädessä lähestyvä Igor vihaa minua. Hän voisi olla yhtä hyvin ystäväni kuin vihollisenikin. Vihollisen hänestä tekee ainoastaan käsky. Kun asian lisäksi asettaa jonkinlaiseen mittasuhteeseen pohtien maapallon ja ihmislajin ikää, niin sotiminen tuntuu entistä typerämmältä.

Mieluummin puolustaisin Suomea ja sen kansalaisten hyvinvointia maksamalla korkeita veroja ja tekemällä muita inhimillisyyttä, tasapuolisuutta ja tasa-arvoisuutta korostavia valintoja kuin ase kädessä. Minusta isänmaallisuus ja suomalaisuuden arvostus on tässä ja nyt. Se on vastuuta lähimmäisistämme tässä ja nyt. Ei se ala vasta sitten, jos liikekannallepano koittaa.

Käytännössä oikeistolaistunut yhteiskuntamme kuitenkin korostaa yksilön oikeuksia ja väheksyy heidän vastuutaan. Vastuu muuttuu kulttuurissamme koko ajan hypoteettisemmaksi. Sen ikään kuin odotetaan alkavan napinpainalluksesta.

 

[Vanha Len]

Niitä näkee paljon arkielämässä. Työpaikoilla, yöelämässä, urheilutapahtumissa. Paljon suuria puheita, mutta ne eivät päde koska itse tilanne ei ole ollut edessä. Helvetinmoisia pillujuttuja suurilta naistenmiehiltä, jotka eivät kaljalasit kädessään saa sanaakaan suusta, vaikka tytöt istuvat jo melkein sylissä. Tai sankarit, joilla suu käy siitä miten mun silmille ei hypitä, mutta ovat aika lampaita kun joku sikaniska on nyrkit pystyssä haastamassa.


MACK

Nyt puhutaan hieman eri asioista kuin pilluista tai urheilusta.

 

[Mack]

Nyt puhutaan hieman eri asioista kuin pilluista tai urheilusta.

Joo, mutta jos noi jätkät laskee noissa asioissa alleen, niin luuletko että ne on rintamalla kantavia voimia?

Suosittuja mielipiteitä on helppo laukoa sosiaalisten normien takia, mutta niiden toteutus on eri asia. Periaatteessa on aika sama mitä jengi mesoaa.


MACK

 

[Ted Raikas]

Sen sijaan en halua ottaa osaa sellaiseen inhimilliseen alennustilaan, jollainen sota on. En halua tappaa muita tai asettua muiden haluttomien tapettavaksi. En usko, että ase kädessä lähestyvä Igor vihaa minua. Hän voisi olla yhtä hyvin ystäväni kuin vihollisenikin. Vihollisen hänestä tekee ainoastaan käsky. Kun asian lisäksi asettaa jonkinlaiseen mittasuhteeseen pohtien maapallon ja ihmislajin ikää, niin sotiminen tuntuu entistä typerämmältä.

Todella hienosti puhuttu. Tässä nimenomaisessa kappaleessa, kuten myös sitä edeltävässäkin. Oikeastaan koko viestissä. Peilailee aika lähelle samoja fiiliksiä kuin minullakin.

Mukavaa, että fiksua porukkaakin Jatkoajassa. Osalla tuntuu olevan todella mustavalkoinen maailmankuva lähes asiassa kuin asiassa. Ehkä se liittyy tuohon vallalla olevaan kiihko-oikeistolaisuuteen, että kaikki vähänkin erilainen ajattelu on liitoksissa suoraan kommunismiin tai johonkin muuhun hörhöttelyyn.

Kun loppupelissä puhutaan humaanisuudesta ja siitä, että me vaan ollaan yksilöitä.

 

[Vanha Len]

Ehkä se liittyy tuohon vallalla olevaan kiihko-oikeistolaisuuteen, että kaikki vähänkin erilainen ajattelu on liitoksissa suoraan kommunismiin tai johonkin muuhun hörhöttelyyn.

Ja politiikka piti vetää tähän mukaan koska...?

 

[Hespeler]

Arvostaa täytyy kaikkien mielipiteitä. Oma mielipide on: Pelkurit juoksisi karkuun, MIEHET puolustaisi maataan.

Isoisäni on pienenä poikana lähtenyt sodan alta evakkoon, saaden mukaansa sen mitä sylissään sai kannettua. Oma isänsä kun lähti puolustamaan maataan ja perhettään, ja sinne jäi. Kuoli Suomen, ja perkeleen olemattoman torppansa takia. Sanat ei riitä kertomaan, kuinka paljon arvostan tuota miestä, ja muita kaatuneita&veteraaneja. Isoisän tarinoita on itku silmässä kuunneltu, ja kyllä se ryssänviha oli kovaa kuunneltavaa. Tulivat perkeleet, ja veivät kodin ja kaikki.

Sotiminen on muuttunut noista ajoista, mutta vaikka samantien, jos käsky kävisi, lähtisin vaikka eturintamaan puolustamaan maatani ja perhettäni. Ei sinne kuolemaan mennä, mutta se on iso todennäköisyys. Mieluummin kuolisin rintamalla isänmaani puolesta luotiin, kuin jossain ulkomailla suolistosyöpään kuset housuissa vanhainkotiin. Pelkurina.

Sivarit ja muut vässykät,varatkaa liput jo, ja paetkaa. Ei tule sitten kiire pois jaloista. Mistä sitä tietää koska soditaan.

 

[Ted Raikas]

Ja politiikka piti vetää tähän mukaan koska...?

...se on Jatkoajan tapa. Näin myös oikeistoleirissä, tai no siellä aivan erityisesti. Ei tarvitse paljoa katsella ympärilleen sen suhteen, että huomaa.

 

[Hemingway]

Ja politiikka piti vetää tähän mukaan koska...?

Koska oikeistolaisiksi itsensä mieltävien logiikka on usein hukassa. He väittävät olevansa isänmaallisia, mutta kuitenkin heidän valinnoissaan ja kirjoituksissaan korostuvat arvot, jotka lähinnä tähtäävät oman perseen tukemiseen. Heidän isänmaallisuutensa näyttää alkavan vasta sodan hetkellä.

En osaa arvostaa sellaista isänmaallisuutta.