Olisitko valmis kuolemaan Suomen puolesta?

[Evil]

Ei samaa maata ole muualla. Voisiko muka esimerkiksi Nordenskiöldinkadun tai Töölöntorin tai Kauppatorin tai Suomenlinnan tai Saanatunturin siirtää ruotsiin?

No ei tietenkään. Mieluummin olen kuitenkin vaikka Espanjassa hengissä kuin Saanatunturin laella suolet sylissä.

 

[Vanha Len]

Keskustelen muuten täällä nykyisenä Pordinardina, en tulevaisuuden nelikymppisenä Pordinardina.

Kenelle tuo oli epäselvää...?

 

[tahtookirjoittaa]

Suomen puolustus toimisi aika pitkänkin aikaa hyvin ja jos NATO antaisi apua niin kyllä sillä voisi taistellakin. Suomen puolustusvoimathan PERUSTUU siihen että ne ovat niin hyvässä kunnossa että vihollisen ei kannata hyökätä tänne, kun hyötysuhde menetettyihin joukkoihin olisi niin huono.

Miksi Nato antaisi apua, jos Suomi ei siihen kuuluisi. Ja miksi Venäjä tänne hyökkäisi, jos Suomi kuuluisi Natoon.

Ja tuosta hyötysuhteesta, eivätkö talvisota ja jatkosota jo näyttäneet, mitä itärajan takana ajatellaan tuosta hyötysuhteesta. Sotilaita siellä on niin paljon, että yksi ihmishenki ei ole kopeekankaan arvoinen. Niin on myös kalustoa. Valitettavasti Suomi on turhan "tyrkyllä" tässä ainoana ei-entisenä neuvostotasavaltana, jolla on rajaa Venäjän kanssa ja joka ei kuulu Natoon. Mitäpä jos Venäjä haluaa kunnolla näpäyttää läntistä Eurooppaa ja aiheuttaa pientä hämmennystä tännepäin?

 

[Evil]

Eli sotiemme veteraanit eivät olleet ajattelevia yksilöitä? Olisi pitänyt tiedostaa tuollaiset asiat luonnostaan...diplomatialla?

Olosuhteethan olivat toki silloin samat kuin nykyään.

 

[Jaakko]

Perhettä ja kotia puolustetaan vaikka loppuun asti. Toki mielummin hengissä.

 

[Vanha Len]

Mieluummin olen kuitenkin vaikka Espanjassa hengissä kuin Saanatunturin laella suolet sylissä.

Mahtaisi Espanialaiset nauraa sulle:) Tai tiedä häntä...Baskit kun saavat häärätä mielin määrin. Ehkäpä sopisit sittenkin joukkoon sukulaisinesi.

 

[Vanha Len]

Olosuhteethan olivat toki silloin samat kuin nykyään.

Kun seuraat hieman ympärillä olevaa maailmaa niin mitä eroa sitten tässä näet?

 

[Snaipperi #16]

Perhettä ja kotia puolustetaan vaikka loppuun asti. Toki mielummin hengissä.

Jep tuntuisi niin lopun alulta olla jossain Ruotissa pakolaisleirissä aitojen sisällä, ihmisarvona nolla. Muistella sitä aikaa kun lapsuudessa sai remuta isän ja äidin velkarahalla ja kovalla työllä maksaman talon pihamailla. Kaikki olisi muutenkin mennyttä. Kun miettii näin vakavia asioita niin ymmärtää miten hyvin asiat on itsellä. Keväällä valmistuminen, hyvä kaveripiiri Helsingissä ja sukulaiset/porukat Kuopiossa jne. Kämppäkin vaikka vaihtui taas ties monennenko kerran on oikeastaan ihan hyvä, vaikka ylihintainen.

Mieluummin otan kuulan kallooni, jos tietäisin että muut läheiseni saisivat mahdollisuuden jatkaa elämäänsä mikä heillä nyt jo on.

 

[Evil]

Mahtaisi Espanialaiset nauraa sulle:) Tai tiedä häntä...Baskit kun saavat häärätä mielin määrin. Ehkäpä sopisit sittenkin joukkoon sukulaisinesi.

Ehkä sopisin. Naurakoot. Vitun väliä. Hengissä aion kuitenkin säilyä, enkä jää tapettavaksi jos sota syttyy, piste.

 

[Evil]

Kun seuraat hieman ympärillä olevaa maailmaa niin mitä eroa sitten tässä näet?

Ehkä vaihtoehtoja on tullut lisää, monissa asioissa. Ympäröivän yhteisön paine ei enää ohjaa ihmisten elämää niin voimakkaasti.

 

[TosiFani]

Ehkä sopisin. Naurakoot. Vitun väliä. Hengissä aion kuitenkin säilyä, enkä jää tapettavaksi jos sota syttyy, piste.

Eli elämä on sinulle kaikki kaikessa. Ihan ymmärrettävä ajatus. Itse en nauttisi elämästä, jos olisi hylännyt kaverini, osan sukulaisista, maanmieheni ja -naiseni sen takia, että MINÄ selviän hengissä. En pystyisi tämän luokan itsekkyyteen ja nauttimaan elämästä tämän jälkeen.

 

[Vanha Len]

...enkä jää tapettavaksi jos sota syttyy, piste.

En mäkään jäisi sovinnolla tapettavaksi vaan tappaisin itse niin saatanasti. Jos itselle kävisi kaltoin niin so what? Pelkurit voivat lähteä...taidan vetää aamulla lipun salkoon. Ihan vaan vittuuttani, että kaikki paskahousut saisivat jutun juurta.

 

[Juhaht]

Ehkä vaihtoehtoja on tullut lisää, monissa asioissa. Ympäröivän yhteisön paine ei enää ohjaa ihmisten elämää niin voimakkaasti.

Ei välttämättä, mutta jotenkin olettaisi ihmisten omanarvontunteen olevan sellainen, ettei anna tulla potkituksi päähän vain siksi, että joku niin haluaa tehdä.

 

[Evil]

Eli elämä on sinulle kaikki kaikessa. Ihan ymmärrettävä ajatus. Itse en nauttisi elämästä, jos olisi hylännyt kaverini, osan sukulaisista, maanmiehini ja -naiseni sen takia, että MINÄ selviän hengissä. En pystyisi tämän luokan itsekkyyteen ja nauttimaan elämästä tämän jälkeen.

Kaverit ovat aikuisia, lähtekööt mukaan jos haluavat. Perheen pelastan. Sukulaiset ovat pääosin perseestä, kuolkoot jos päättävät niin. Maanmiehet ja -naiset... No joo. En minä ole niille mitään velkaa, eivätkä ne minulle.

Pystyisin. Nauttisin.

 

[Vanha Len]

No ilmeisesti sinulle kun alat kertomaan miten mun pitäisi olla tätä ja tota mieltä koska tulevaisuudessa saatan ajatella näin. En mä mielipidettäni ilmaistessa mieti miten mahdan asiasta ajatella parinkymmenen vuoden päästä tai silloin kun joku toinen keskustelija mut aikuiseksi luokittelee.

Rauhaa bro! Ehkä reagoin liian voimakkaasti kun itselläni on vanhempia lapsia kuin sinä. Ja näillä on aivan toisenlainen ajatusmaailma. Onneksi nyt ei kuitenkaan ole sotaa tulossa...

 

[tahtookirjoittaa]

Eli elämä on sinulle kaikki kaikessa. Ihan ymmärrettävä ajatus. Itse en nauttisi elämästä, jos olisi hylännyt kaverini, osan sukulaisista, maanmiehini ja -naiseni sen takia, että MINÄ selviän hengissä. En pystyisi tämän luokan itsekkyyteen ja nauttimaan elämästä tämän jälkeen.

Minä pystyisin, mutta ehkä olen vain tunnevammainen sosiopaatti. Uskon siihen, että elämän voi aina aloittaa alusta, vaikka nuo mainitsemasi asiat olisikin menetetty.

 

[Evil]

Ei välttämättä, mutta jotenkin olettaisi ihmisten omanarvontunteen olevan sellainen, ettei anna tulla potkituksi päähän vain siksi, että joku niin haluaa tehdä.

Enpä annakaan, vaan lähden pois. Potkikoot ne toisiaan jotka siitä tykkää.

En jäänyt hiekkalaatikollakaan pienenä isompien poikien pieksettäväksi vapaaehtoisesti, vaan lähdin pois. Jonkun mielestä olin varmaankin pelkuri ja raukka. Omasta mielestäni olin vain järkevä.

 

[Vanha Len]

Uskon siihen, että elämän voi aina aloittaa alusta, vaikka nuo mainitsemasi asiat olisikin menetetty.

Niin ja onko muita vaihtoehtoja...?

 

[TosiFani]

...En jäänyt hiekkalaatikollakaan pienenä isompien poikien pieksettäväksi vapaaehtoisesti, vaan lähdin pois. Jonkun mielestä olin varmaankin pelkuri ja raukka. Omasta mielestäni olin vain järkevä.

Olit järkevä, näin toimin minäkin, liian isoja olivat naapurin pojat.

 

[Daespoo]

Miksi Nato antaisi apua, jos Suomi ei siihen kuuluisi. Ja miksi Venäjä tänne hyökkäisi, jos Suomi kuuluisi Natoon.

Ja tuosta hyötysuhteesta, eivätkö talvisota ja jatkosota jo näyttäneet, mitä itärajan takana ajatellaan tuosta hyötysuhteesta. Sotilaita siellä on niin paljon, että yksi ihmishenki ei ole kopeekankaan arvoinen. Niin on myös kalustoa. Valitettavasti Suomi on turhan "tyrkyllä" tässä ainoana ei-entisenä neuvostotasavaltana, jolla on rajaa Venäjän kanssa ja joka ei kuulu Natoon. Mitäpä jos Venäjä haluaa kunnolla näpäyttää läntistä Eurooppaa ja aiheuttaa pientä hämmennystä tännepäin?

Eroja on paljon.

Siinä missä venäläiset elivät propagandan totaalisessa vallassa 70v sitten niin nykyään se ei ole enään mahdollista. Jenkit hävisivät Vietnamin suurelta osin sen takia että paine kotirintamalla kävi liian kovaksi.

Tsetsenia oli jo aika kova paikka Venäjällekkin ja Afghanistan opetti myös.

Millä motivaatiolla venäläiset sotilaat lähtisivät Suomea vastaan? Hyökkäyssota maata vastaan jossa tiedetään olevan kansainvälisestikin erittäin kova isänmaallisuuden tunne. Suuri todennäköisyys erittäin rasittavaan sissisotaan vittumaisessa maastossa/ilmastossa. Vastassa ns. rikas sivistysvaltio joka kuuluu EU:n, taloudelliset seuraukset Venäjälle katastrofaalisia.

Eiköhän tilanne ole aika erilainen.

 

[tahtookirjoittaa]

Niin ja onko muita vaihtoehtoja...?

Kuolla sodassa ja menettää joka tapauksessa nuo? Vai mitä tarkoitit?

 

[Vanha Len]

En jäänyt hiekkalaatikollakaan pienenä isompien poikien pieksettäväksi vapaaehtoisesti, vaan lähdin pois. Jonkun mielestä olin varmaankin pelkuri ja raukka. Omasta mielestäni olin vain järkevä.

Vertaatko tätä nyt ihan oikeasti maan puolustukseen?

 

[Evil]

Vertaatko tätä nyt ihan oikeasti maan puolustukseen?

Ei tämä maa merkitse minulle tippaakaan sen enempää kuin joku tietty hiekkalaatikko merkitsi kersana. Naapuripihassa oli aina toinen hiekkalaatikko, ja seuraavassa pihassa, ja seuraavassa...

 

[Vanha Len]

Kuolla sodassa ja menettää joka tapauksessa nuo? Vai mitä tarkoitit?

Ei kun siihen, että elämän voi aina aloittaa alusta, vaikka nuo mainitsemani asiat olisikin menetetty.

 

[mjr]

EOS. Nämä hypoteettiset kysymykset ratkaistaan vasta käytännössä. Toivottavasti tätä ei koskaan... Ensinnäkin sitä voi huomata vähin askelin joutuvansa tilanteeseen, jossa luovuttaa oman ja veripalvelulta saamansa veren isänmaan aamunkoiton hyväksi. Ensiksi voi olla vaikka kansainvälinen kriisi suhteellisen kaukana Suomen rajoilta, mutta kuitenkin niin vakava, että kutsutaan jo reservejä aseisiin, ihan varmuuden vuoksi vaan - tässä vaiheessa vielä pelkästään numero-ykköstäkin silmälläpitävät voivat vielä hyvin mennä mukaan, kriisi voi laueta ja sotilaskarkuruus ei näyttäisi hyvältä CV:ssä. Sitten sitä onkin jo armeijassa, ja siellä ei tunnetusti aina ehdi omasta kulustaan päättämään, asiat voivat ikäänkuin luisua tilanteeseen, että yhtäkkiä siellä ovatkin kovat piipussa ja vaikka kuinka olisi vannonut juoksevansa Tornionjoelle - tai vaikka varmuuden vuoksi Trondheimiin - niin voikin huomata, että tilanteessa onkin vähän vaikea heittää sitä torrakkoa lepikkoon, monestakin syystä. Toisaalta voi sitten olla etukäteen mitä uhoavin sinivalkoinen espoolainen, mutta kun sieltä tuleekin ihan oikeata lyijyä silmille eikä kovin vähääkään niin sitä voikin huomata, että onkin peräti niin länsimielinen, että jalat vetää heti siihen ilmansuuntaan. Eli ei voi itsestään varmasti tietää, mitä tulee tekemään ennenkuin oikeasti joutuu tilanteeseen. Ja sitten voikin olla jo liian myöhäistä...