Joukkuetta ei ole tullut liigaseuroista koskaan vaihdettua. Ei, vaikka asuinpaikka on ajan myötä vaihtunut pikkukylästä Lahteen ja myöhemmin Lahdesta Helsinkiin. Toisaalta elämäni ensimmäiset 18 vuotta eräässä Lahden naapurikylässä asuneena Kiekko-Reipas oli se suuri saatana, joka vei kaveripiiristä ne kaikki hyvat pelaajat omaan rinkiinsä. Siitä johtuen lapsuudessa jääkiekkoa itse pelatessa Kiekko-Reipas oli SE joukkue, joka olisi ollut hieno kaataa, valitettavasti luonnonjääjoukkue, jossa pelasin, ei saanut koskaan mahdollisuutta pelata tekojääjoukkuetta eli Reipasta vastaan. Osittain inho saattoi ehkä johtua siitä, etten ollut tarpeeksi hyvä pelaaja jotta mua olisi tultu pyytämään Reippaaseen pelaamaan.
Varhaisteininä ensimmäiset kunnon kosketukset aikuisten huippukiekkoon tulivat 80-luvun lopun Lahden jäähallista ja Hockey-Reippaan divaripeleistä. Tähän mennessä elämän hienoimpia hetkiä on ollut 90-luvun taitteen nousu liigaan KooKoon kustannuksella ja kevään -99 liigaan nousu. Ja suurimpia vitutuksen hetkiä putoaminen -94 keväällä.
Nykyisen kotikaupungin joukkueista HIFK on ollut aina lähempänä sydäntä, syynä lienee lahtelaiseen luonteenlaatuun istuva pelityyli ja Eavesin kauden dyykkaus. On tässä muutaman vuoden aikana kyllä saanut paheksuvia katseita ihmisiltä, kun on painunut lähikauppaan krapulapäissään Pelicans-lippis päässä.
Viimeisten kolmen kauden aikana olen käynyt katsomassa eniten HIFK:n pelejä, kylläkin siitä syystä, että pelejä tulee käytyä katsomassa asiakkaiden kanssa ja asiakkaat haluavat mieluummin mennä Nordikselle kuin Areenalle. Toisaalta olen yrittänyt mahdollisuuksien mukaan valita listasta HIFK - Pelicans-matsit.
Ja omalta osaltani voin luokitella positiiviseksi saavutukseksi sen, että sain käännytettyä ex-tyttöystäväni Jokerikannattajasta HIFK-kannattajaksi. Pelicans-faniksi käännytys olisi ollutkin isompi työ, valitettavasti yhteinen aika jäi kesken.