Oletko suorittanut asepalveluksen?

[CuJo#31]

Toki. Alikeisari olen ja tuskin tuosta ylenen koskaan. Muutaman kerran on pyydetty vapaaehtoisesti tulemaan, mutta en ole lähtenyt.

 

[eeMule]

Jo vain. II/15, Karjalan prikaati, Kymen jääkäripataljoona. Vuoden jälkeen reserviin kessunjämät rinnassa.

 

[Pekko Pelikaani]

PsPr II/95 viestin kuninkaalliset värit. Kelaperse. Sen verran hyvin opittu kerrasta 330 että ei oo paljon kertailtu. Tunne varmaan molemmin puolinen ne ei ole tarvinneet palveluksiani enkä kyllä ole sinne itse haluaisikaan.

 

[MegaForce]

I/15 Upinniemi, Rannikkoprikaati. Merikomppania & tulipatteri. Suomen tulivoimaisin yksikkö.

 

[SteelGate]

Rovaniemellä LapItR II/02, komentoryhmän johtaja. Reilu vuosi kotiutumisesta, niin heti joutui kertaamaan Lohtajalle kuudeksi päiväksi. En vissiin oppinut kerralla.

 

[pettter]

Joo. Kahteen kertaan. Ekalla en suostunut kotiutumaan.

 

[Gennadi]

Tietysti. Minut tunnettiin varuskunnassa lempinimellä Valkoinen kuolema. Ei tulleet alakerran sissikomppanian tyypit ryppyilemään.

Jaahas, eli pyöräkorjaaja tai baxterikuski. Itse Upinnemi ja ylimatruus...i WAU!

 

[A Siente]

Kyllä olen. Olen koulutettu tappaja. Vihollinen ei aina tule idästä, koska voi se lännenkin kautta koukata.

 

[HPL76]

Ja vihollinenhan ei koskaan ollut "Venäjä" vaan A2 keltainen. Mutta tosiaan, voi se saatana koukata lännestäkin!

Itse ryömin Santahaminassa ja Haminassa vuosina 1996-1997. Opin tehokkaasti nukkumaan ihan missä vain ja milloin vain, ja tämän taidon osaan edelleen. Kertauksiin ei tule kutsua niin kauan kun asun ulkomailla, ja jos tulee niin se ei sitten enää ole mikään kutsu.

 

[Rautapohkeet]

1/11 Vekaranjärvi, tykistö ja tulenjohto. Pasilla ajelin vaunuparini kanssa. Hyviä hommia varsinkin leireillä, kun koko päivä vaan ajettiin pasilla ympäri metsiä ja vähän väliä ajeltiin ilmasuojaan odottamaan. Metsäaamuja tuli paljon, mutta minkäs teet. Pasin ajoharjoittelun aikana meillä oli myös vesiajoleiri. Suklaisin leiri mitä oli. Nukuttiin pitkään ja kaikki illat viikon aikana vapaat (poislukien yksi pimeälläajo). Leirisodeen päästiin joka ilta ja saunaankin taidettiin päästä. Makkaraa paisteltiin urakalla ja ruokatoimituksien hakijat kävi aina muonituskeskuksessa murkinoimassa.

Kertauksissakin on tullut jo käytyä noin viitisen vuotta sitten. Leirillä olo ei silloin oikein maistunut, mutta olihan se mukava vanhoja kamuja nähdä.

 

[Kuubextra]

Joo. Kahteen kertaan. Ekalla en suostunut kotiutumaan.

Missä varuskunnassa saa ryypätä ympäri vuorokauden?

Onhan tuota tullut käytyä suorittamassa. Aikaa siitä on jo tosin lähes 20 vuotta.

 

[pettter]

Missä varuskunnassa saa ryypätä ympäri vuorokauden?

Onhan tuota tullut käytyä suorittamassa. Aikaa siitä on jo tosin lähes 20 vuotta.

Hyrylä 2000. En kait mä nyt ryypännyt. Siis tää jätkä tässä.

 

[Sistis]

Kyllä olen. Olen koulutettu tappaja. Vihollinen ei aina tule idästä, koska voi se lännenkin kautta koukata.

Olen itse kuullut myös sellaisen sanonnan, että "Sitten Suomea uhataan neljästä eri suunnasta: idästä, koillisesta, kaakosta ja ilmasta!". En ota kantaa siihen, että onko tämä kuinka realismia.

 

[Gennadi]

Laivaston vapaaehtoinen kertaus oli huippu hauskaa! Viimeisenä iltana skappari kysyi että ketkä ottavat, kaikkien käsi nousi. Kirkkonummelta jäykkää ja bastu tulille. Siinä turistiin aamu viiteen, olipa jopa muutama ruotuväen kaveri mukana. Kyllä onkin ikävä armeijaa sekä Öbistä. En pysty ymmärtämään miten jotkut eivät pysty olemaan siellä "ahdistaa"... Ahdistus on ihan omassa kallossa, ei armeijassa.

 

[Rautapohkeet]

En pysty ymmärtämään miten jotkut eivät pysty olemaan siellä "ahdistaa"... Ahdistus on ihan omassa kallossa, ei armeijassa.

Vähän samat fiilikset. Teet mitä käsketään, niin homma toimii. Siellä on vielä monta kaveria samassa veneessä. Ei se vaikeeta oo ja jopa ihan mukavaa touhua sitten kuitenkin. Totta kai pitää asennoitua tilanteeseen Ja lähes joka viikonloppuhan sieltä pääsee vapaalle (korona-aika nyt vähän spesiaalia kaikinpuolin). Armeijassa kyllä pärjää jos omaa vähänkään sosiaalisia kykyjä ja tekee sen mitä pitää. Ja saattaahan sieltä saada uusia ystäviäkin jotka jää elämään mukaan myös intin jälkeen. Itselleni näin kävi.

 

[A Siente]

En pysty ymmärtämään miten jotkut eivät pysty olemaan siellä "ahdistaa"... Ahdistus on ihan omassa kallossa, ei armeijassa.

Vastasit omaan ihmetykseen ja silti et ymmärrä. En ymmärrä... Kaikki ei ole sosiaalisesti lahjakkaita. Armeijassa kuitenkin joutuu olemaan ihmisjoukon keskellä jatkuvasti.

 

[cottonmouth]

(korona-aika nyt vähän spesiaalia kaikinpuolin).

Tuossa juttelin pari viikkoa sitten tuttujen 2/20-jamppojen kanssa, toinen Vekaralla ja toinen Riihimäellä, ja molemmilla oli kaksi viikkoa intissä ja kaksi viikkoa vapaalla sykli.

 

[Gennadi]

Vastasit omaan ihmetykseen ja silti et ymmärrä. En ymmärrä... Kaikki ei ole sosiaalisesti lahjakkaita. Armeijassa kuitenkin joutuu olemaan ihmisjoukon keskellä jatkuvasti.

No joo kyllä tuokin pitää paikkansa. Itse kun olin, niin kyllä pidettiin kavereista huolta, myös niistä introverteistä. En tiedä miten maailma siellä nykyisin makaa? Kuten @Rautapohkeet sanoi, samassa kusessa siellä oltiin koko sakki ja jos vähän huumorilla asentui niin ei mitään ongelmia.

 

[Rautapohkeet]

Kuten @Rautapohkeet sanoi, samassa kusessa siellä oltiin koko sakki ja jos vähän huumorilla asentui niin ei mitään ongelmia.

Näin juuri. Pitkälti omasta asenteesta kiiinni ja suurin osa siellä pärjää jos haluaa. Hyvää oppia se on elämää varten, kun oppii tekemään asioita toisten käskystä, mikä ei välttämättä omalle mukavuusalueelle osu. Osa ei sitten siellä pysty/haluakaan käydä ja ei siinä mitään muita vaihtoehtoja löytyy. Omakohtasesta kokemuksesta voin sitä kuitenkin suositella. Laittaa asioita perspektiiviin, kun ootkin yhtäkkiä tasa-arvoinen tekijä täysin eri elämäntilanteista tulleiden ihmisten kanssa.

 

[nummenkallio]

Sen vain vielä sanon, että menkää sinne armeijaan silloin parikymppisenä. Silloin sen jaksaa.

Jos mietin että olisin itse mennyt sinne joskus yliopistosta valmistuneena kolmekymppisenä, niin no way. Sipaan olisi vienyt kyllä tie.

Isäukolle terveisiä. Ei ole tarvinnut onneksi enää koskaan keskustella asiasta. Passin näkeminen riitti. Voisin olla nyt joku kessu tai ylikessu, jos en olisi näyttänyt hanuria kyseiselle laitokselle, mutta kiinnostus asiaan loppui tasan tarkkaan maaliskuussa 1997.

 

[Gennadi]

Irwinin kusessa ja Johnnyn Ihana aamu soi ensimmäisenä aaamuna, silloin kyllä kelasi että mitä vittua, mutta kuului asiaan. Kesällä oli meidän vuoro kun tykinruokaa saapui. Intissä on intin pelleilyt, onneksi. Jos joku niistä ottaa nokkaan, niin voi katsoa itse peiliin. Btw. Ensimmäinen kipale sopii hyvin tähän aikaan!

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=0aAaeubzb78

 

[Gennadi]

Näin juuri. Pitkälti omasta asenteesta kiiinni ja suurin osa siellä pärjää jos haluaa. Hyvää oppia se on elämää varten, kun oppii tekemään asioita toisten käskystä, mikä ei välttämättä omalle mukavuusalueelle osu. Osa ei sitten siellä pysty/haluakaan käydä ja ei siinä mitään muita vaihtoehtoja löytyy. Omakohtasesta kokemuksesta voin sitä kuitenkin suositella. Laittaa asioita perspektiiviin, kun ootkin yhtäkkiä tasa-arvoinen tekijä täysin eri elämäntilanteista tulleiden ihmisten kanssa.

Joo just näin. Mä en tiedä miten nykynuoriso sen kokee, sukupolvi jotka voi cräkätä sun puhelimen yms. Mutta maailma on muuttunut ja heitäkin tarvitaan. Introvertit wowin pelaajille intti voi olla hyvä paikka myös sosialisoida, kusipäitä on kaikkialla, mutta suurin osa hyvää porukkaa. Ja just kuten @Rautapohkeet sanoi, niin joku antaa käskyjä, samaa pätee työelämässä. Kaikkea voi aina kyseinalaistaa, mikä on tervettä, mutta ahdistua ei kannata siitä!

 

[Naurava Kulkuri]

Vastasit omaan ihmetykseen ja silti et ymmärrä. En ymmärrä... Kaikki ei ole sosiaalisesti lahjakkaita. Armeijassa kuitenkin joutuu olemaan ihmisjoukon keskellä jatkuvasti.

Ihan samaa olin kirjottamassa :D

Itse en käyny, auktoriteettikammoinen, janoinen laiskimus kun olin...

 

[K.A.H]

Olen suorittanut intin, koska kutsuntaikäisenä ei ollut päässä yhtä ainoaa omaa ajatusta. Kaikki se tehtiin mitä kaveritkin, ja sitten mihin yhteiskunta vaivihkaa sinua ohjasi. Armeijassa olikin sitten alusta loppuun harvinaisen paska fiilis. Aikuistuessani minusta on tullut melkoinen hipinretale, ja erosin reservistä omantunnon syistä. Elämäni parhaita päätöksiä.

 

[SilentMan]

Hankin vapautuksen, ei vain tuntunut tarpeelliselta käydä. Yhden työpaikan saanti tyssäsi tähän, muissa eivät ole juuri kyselleet.