Tuli oltua Niinisalossa II/04 ja 180 päivän tykkimies.
Tsemppasin alokaskauden ja todella halusin AUK:in ja toki sinne pääsin (no toki kaikki pääsi jotka halusi). Viestipuolelle niin kuin parhaan kaverin kanssa sovittiin ja päästiin vastakkaisiin tupiin. Omaan tupaan tuli myös Santahaminasta muutama jätkä viestipuolen oppiin, siellä varmaan tarvittiin johonkin spesiaalijuttuun viesti alikessuja. Sitten alkoi kuumeilu kierre ja toista viikkoa veksissä jonka jälkeen selvisi, että keuhkokuume on pojalla. Siitä vielä pari viikkoa lisää veksissä ja viikko kotihoitoa. Kotihoito lappu oli kyllä helvetin kiva, sillä veksissä 4 viikkoa oli helvetin pitkä aika! Varmaan maailman tylsimpiä paikkoja. Lisäksi sinne saamani safka oli ihan hirveätä. Meikällä kun on pähkinä allergia, niin lähettivät meikälle eri ruoan aina kun jossain tuotteessa luki "saattaa sisältää pähkinää" tai kun ruoassa oli muskottipähkinää (jolle siis en ole allerginen). Mutta tosiaan hirveitä on nuo erikoisruokavalio ruoat intissä.
Kotihoidon jälkeen sitten koulun päällikön juttusille, että mitäs nyt tehdään, kun olin missanut helvetin ison kasan kokeita ja leirejä. Samoihin aikoihin alkoi tulemaan astmaoireita vanhassa AUK rakennuksessa. Meikäläisellä oli astma ollut oireeton 10 vuotta, mutta lääkärin mukaan keuhkokuume ja paskainen paikka on aktivoinut sen taas. Ehkä pahinta oli tupakavereiden ja muiden koululaisten katseet tuolloin, kun meikä oli vempassa niin paljon. Kukaan ei sanonut mitään, mutta kyllä sen tunsi. Enhän keuhkokuumeella mitään voin, mutta ymmärsin kyllä muitain. Sitten tuli kuuleminen esikunnassa, että mitä tehdään. Oli kaksi vaihtoehtoa, joko vuoden päästä uudestaan AUK:iin tai sitten siirtyminen 180 päivän B-mieheksi. Siirryin B-mieheksi koska oli työkuvioita intin jälkeen ja vuoden lykkääminen olisi pilannut ne. Helvetin surullinen olin kuitenkin ja nyt jos saisin uudestan valita, niin valitsisin toisin.
Siitä sitten komennusmieheksi Puolustusvoimien Kansainvälisen Keskuksen lähetiksi. Homma oli mielenkiintoista ja monipuolista ja säi pyöriä pitkin keskuksen tiloja. Isojen herrojen kanssa pyörittiin ja ei tarvinnut kättä vetää lippaan. Sanottiin että jos Kenraali tulee vastaan niin sitten ja tulihan niitä muutama nähtyä. Siellä keiteltiin kahvia, lajiteltiin rauhanturvaajien posteja, haettiin kapiaisille tupakkia sotkusta ja antoi vielä ylimääräistä kahvia ja munkkia varten. Sitten PvKvK:n valkoisella Mondeolla pyörittiin keskustassa kebabilla ja kaupoissa. Eritrean asiakirja laatikoita oltiin mukana avaamassa, joista löytyi mukavia käärmeitä ja hämähäkkejä mukana. Sotilastarkkailijoiden leirillä nukuttiin lämmitetyssä eemelin hytissä ja luti tuli aina herättään jos hävittäjät, tankit tai urut rupesi tulittamaan, tai sitten kun oli ruoka-aika jolloin vedettiin pihakalusteissa kertakäyttölautasilta muusia ja lihapullia. Pari kranaattia jäi yli ja luti otti meikäläisen mukaan jeeppi ajelulle ja näytti kuinka kitkasytytys toimii ja posautettiin parit kranaatit. Tultiin kattoon jälkiä niin oli joku betoninen salaoja mennyt ihan paskaksi. Sitten hissuksiin poistuttiin ja ei puhuttu asiasta mitään.
Komeat YK kauluspaidat saatiin ja patterissa alikit heitti kättä lippaan vaistomaisesti aina kun näki. Kun muut oli Rovalla, niin me jäätiin parinkymmenen muun komennusmiehen kanssa varuskuntaan ja oli sekin kokemus ilman alikkeja sun muita. Kun ei majoiduttu omaan patteriin, niin kaverit järjesti yllätyksen ja runkkasi lukusalin jokaisen kirjan ja lehden väliin. Ei raamattukaan saanut armoa. Ihan jees oli siis reissu, mutta kyllä jäi kaivelemaan tuo AUK juttu.
Ps. Nukuin komennusmiehenä ja astmaatikkona uusituissa tiloissa ja jouduin lämärien kanssa samaan tupaan. On muuten helvetin erikoista sakkia nuo lämärit.
