Väittäisin että sosiaalisissakin asiossa sivarin käynyt on armeijaa edellä vaikka kuinka sanotaan että yhdessä metsässä olemisella olisi hyötyä tosielämässä. Taidetaan vain oppia toisille vittuilua kun samaan aikaan sivari oppii ne samat sosiaaliset taidot kuukauden aikana lapinjärvellä ja on vielä 11 kuukautta työelämässä oppimassa sieltäkin noita taitoja vielä...
- - -
Jotkut ehkä tunteekin mut sivilistä ainakin JYP:n fanireissuilta, en ole sosiaalisimmista päästä ja vähän tuommoinen hissukka joka vähän sivuun joka jutussa jää - - -
Hm... mielenkiintoista! Viitsisitkö selvittää vähän tarkemmin? Kerron lyhyesti kuinka asiasi ymmärsin.
Siis yleisesti ottaen mielestäsi sivarissa oppii paljon enemmän sosiaalisia taitoja kuin armeijassa. Olet itse käynyt siviilipalveluksen, mutta kuitenkin jo seuraavassa kappaleessa kerrot, kuinka et ole mitenkään sosiaalinen tyyppi - ennemminkin vähän tuommoinen hissukka. Jotenkin mun mielestäni tässä paistaa nyt selkeä ristiriita.
Sivarissa saadut sosiaalisen kanssakäymisen opit => sosiaalisesti rajoittunut hissukka?
Vaikeahan tätä on tietysti yleistää, koska tässä maassa ei taida olla yhtään ainoata miestä, joka on käynyt täysimittaisena sekä armeijan että sivarin. Näin ollen varsinaisia vertailuja armeijan ja sivarin vaikutuksista sosiaalisiin taitoihin on vaikea tehdä. Ehkäpä joskus joku kaksoisveli on käynyt armeijan sillä aikaa kun toinen on ollut sivarissa? Näiden sosiaalisia taitoja olisi hauska vertailla etenkin jos ne ovat olleet ennen armeijaa/sivaria suhteellisen samankaltaiset.
Oletko koskaan ajatellut, että olisitko tuollainen sosiaalisesti rajoittunut hissukka, JOS olisit käynyt miesmäisesti armeijan? Toisin sanoen... jos olet sivarin käytyäsi tuollainen sosiaalisesti rajoittunut hissukka, niin minkälainen olisitkaan jos olisit käynyt armeijan sivarin sijaan? Sinun kirjoituksistasi saa nyt sen kuvan, että olisit armeijan käytyäsi vielä hiljaisempi hissukka vailla minkäänlaisia sosiaalisia taitoja.
Eikö tuolla aikaisemmin jo tullut esille, että yli 90% suomalaisista miehistä (18v-) on suorittanut asevelvollisuutensa eli käynyt "normaalin" armeijan. Oman elämänkokemukseni perusteella tämän myös huomaa. Monta kertaa on sattunut tilanne, jossa olen puhunut täysin normaalisti toiselle miehelle - puhunut kuin mies miehelle. Jossain vaiheessa hän kuitenkin selkeästi näyttää loukkaantuvan jostain sanomastani. Mitenkään yllätyksenä ei näissä tilanteissa tule, että keskustelukumppanini on ollut sivari. Minkäänlaisia ennakkoluuloja mulla ei ole näitä tilanteita/sivareita kohtaan; enhän edes tiennyt keskustelua aloittaessani, että kyseessä on sivari.
Sama trendihän on huomattavissa täällä Jatkoajassakin. Tämä eräs hihhuli-kansankynttilä, jonka aina pitää olla kommentoimassa mielipiteitäni. Kaveri, jonka sosiaalinen elämä rajoittuu omiin kakaroihin ja elämänkokemus käyntiin omalla postilaatikolla. Mulle ei ainakaan tullut muutama viesti sitten mitenkään hirvittävänä yllätyksenä, että ko. kaveri on käynyt "aseettoman palveluksen". Jotain mutinaa on pitänyt jo silloinkin olla ja vastustaa jotain, jonka yli 90% suomalaisista miehistä suorittaa normaalisti. Ikuinen vastarannankiiski? En toki väitä, että hänellä olisi yhtään sen enempää järkeä päässään, jos hän olisi aikoinaan ryöminyt munat turpeessa rynnäkkökivääri kaulassa. Lapsellista touhuahan sekin on. Mun mielestäni vain vielä lapsellisempaa on vastustaa sitä, mikä yli 90% suomalaisista miehistä on täysin normaalia.
Pikaisesti ajateltuna joka ikinen tuntemani mies on käynyt normaalin asepalveluksen muutamaa ahvenanmaalaista lukuunottamatta. Noh, sehän nyt on muutenkin sellainen paikka, jossa voit puhua tyttöystävästäsi, serkustasi ja sedästäsi - silti kyseessä on yksi ja sama henkilö.
EDIT: typo + yksi ajatuskatkos