Oletko koskaan tuntenut itseäsi vanhaksi?

[Kilgore Trout]

Höpsis. Alamäki kyllä alkoi nelikymppisenä, mutta suunta kääntyi viisikymppisenä. Silloin tajusi lopultakin, että ikä on vain numero. Olen tällä hetkellä fyysisesti huomattavasti paremmassa kunnossa kuin nelikymppisenä. Se on vain elämäntavoista ja asenteesta kiinni. Mitenköhän lujaa mulla menee kuusikymppisenä? No, ensi vuonna olen lähempänä kuutta- kuin viittäkymppiä.

Itsepetosta. Kognitiiviset taidot heikkenevät, vaikka Cooperissa menisi 3600 m.

 

[Rod Weary]

Itsepetosta. Kognitiiviset taidot heikkenevät, vaikka Cooperissa menisi 3600 m.

Turhaan luulet, että googlaan, mitä kognitiivinen tarkoittaa. Vai onko se just tätä?

 

[Fremont]

Nyt kun huomasin, että täällä on tällainen ketju, niin olen ilmeisen hyvässä jamassa vaikka puoli vuosisataa täyttyy piakkoin, sillä jouduin miettimään otsikon kysymystä vakavasti noin 15 min.
Oikeastaan ainoat hetket kun tuntuu vanhalta on silloin, kun pohtii työpaikan 20 - 25 vuotiaiden pimujen panemista ja alkaa häpemään ajatuksiaan, nehän ovat kuitenkin jonkun tyttäriä kuten omanikin.

 

[mutina]

Aika monta vuotta sitten huomasin seuraavani vaatemuodin muutoksia, en hymähdellen kuten ennen, vaan kauhistuen: tytöllä oli maha näkyvissä ja pojalla nilkat. Päät paljaana, hanskoista ei tietoakaan. Eikö niiden raukkojen tule kylmä? Kaikki "uudet" lahjepituudet ja -leveydet on nähty kohta kolmeen kertaan. Tätä ei selitä mikään muu kuin vanhuus.

 

[Turha Kaukalo]

"Muualla tulta säihkyy harmaahapset,
vanhoissa hehkuu hengen aurinko.
Meill' ukkoina jo syntyy sylilapset
ja nuori mies on hautaan valmis jo."

- E. L.

 

[Musta Nuoli]

"Muualla tulta säihkyy harmaahapset,
vanhoissa hehkuu hengen aurinko.
Meill' ukkoina jo syntyy sylilapset
ja nuori mies on hautaan valmis jo."

- E. L.

"Ja minä itse? Miksi näitä mietin?
Se merkki varhaisen on vanhuuden."
(Samainen E.L. ja samasta runosta jatkoa)

Minä ainakin tunnen itseni vanhaksi, väsyneeksi ja sairaaksi. Neljänkympin jälkeen tuntuu joku kriittinen rajapyykki ylittyneen muutenkin, sen verran nihkeä oli viime vuosikin terveydellisesti. Jännänä lisäbonuksena tietyt erinäiset terveysongelmat ovat pysyviä ja eteneviä, joten eipä auta vaikka heittäytyisin superkuntoilijaksi ja ultramaratoonariksi, ei se lopputulosta paranna vaikka vähän hidastaisikin.

Hukkaan menee nuoruus ja terveys nuorissa ihmisissä, keski-ikäisenä niitä arvostaisi paljon enemmän. Vanhana luultavasti vielä enemmän. Pitäisi keksiä joku keino jolla imeä pysyvästi elinvoimaa nuoremmista sukupolvista tai sitten täytyy toivoa geeniteknologian ja kloonauksen kehittyvän sen verran, että voi joskus 2040 tienoilla vaihdattaa aivonsa tuoreeseen, uuteen kloonikehoon jolla jaksaa kirjoitella Jatkoaikaan seuraavatkin vuosikymmenet.

 

[Morgoth]

Hukkaan menee nuoruus ja terveys nuorissa ihmisissä, keski-ikäisenä niitä arvostaisi paljon enemmän. Vanhana luultavasti vielä enemmän. Pitäisi keksiä joku keino jolla imeä pysyvästi elinvoimaa nuoremmista sukupolvista tai sitten täytyy toivoa geeniteknologian ja kloonauksen kehittyvän sen verran, että voi joskus 2040 tienoilla vaihdattaa aivonsa tuoreeseen, uuteen kloonikehoon jolla jaksaa kirjoitella Jatkoaikaan seuraavatkin vuosikymmenet.

Lueskelin tuossa ajan luonne nimistä kirjaa ja jäi tälläinen kohta mieleen:

”Se (aika) on kärsimystä, koska meidän täytyy menettää, mitä meillä on ja mihin olemme liittyneet. Koska kaiken, mikä alkaa täytyy päättyä. Mikä saa meidät kärsimään, ei ole menneisyydessä eikä tulevaisuudessa, se on tässä, muistissamme, odotuksissamme.”

 

[Sanainen arkku]

Joitakin aikoja sitten sählypelissä minulle tehtiin maali vanhanaikaisella. Ajattelin, että lopun alkua ja että tästä ei enää toivuta. Olen vanha ja hidas.

Nopeasti tajusin kuitenkin, että ikä on vain numero, kuten on painokin. Jälkimmäiseen voi vaikuttaa ja siinä lienee myös ikää suurempi syy hitauteen. Olen tekemässä asialle jotain. Tai oikeastaan yritän ratkaista ongelmaa olemalla trkemättä sitä mikä painoa on nostanut.

Samassa (sähly)kontekstissa tunsin itseni kokeneeksi myös ennen joulua, kun kävin lainaveskarina parikymppisten poikien jengissä. En muista, koska olisin mennyt hallille jonkun joukkueeni pelaajan isän autolla.

 

[pernaveikko]

Nyt kerrotaan milleniaalien olevan noin kolmekymppisiä. Luulin niitä parikymppisiksi.

 

[SMT]

Nyt kerrotaan milleniaalien olevan noin kolmekymppisiä. Luulin niitä parikymppisiksi.

Itseasiassa vasta 18 tai 19 ei tässä vielä mitään parikymppisiä olla. Ja ei, en ole tuntenut itseni vanhaksi.

 

[Ollakseni]

Itseasiassa vasta 18 tai 19 ei tässä vielä mitään parikymppisiä olla. Ja ei, en ole tuntenut itseni vanhaksi.

Et sä olekaan milleniaali. Milleniaalilla tarkoitetaan vuosien 1980-1995 välillä syntyneitä ihmisiä. Sinä olet Z-sukupolvea.

 

[UnenNukkuja]

Et sä olekaan milleniaali. Milleniaalilla tarkoitetaan vuosien 1980-1995 välillä syntyneitä ihmisiä. Sinä olet Z-sukupolvea.

Tuohon on hieno kuulua. Jotenkin tuntuu, että monia asioita ajattelee laajemmin kuin vaikka omat vanhemmat tai 2000-luvulla syntyneet. Toki ei ymmärrä heidän ajoistaan juurikaan, mutta tämän ajan kehitykseen mahtuu kaikkea spesiaalia.

 

[Aces High]

Lähes joka päivä: 2, 6, 7 ja 10-vuotiaat asuinkumppanit alleviivaavat tuota...

 

[Kiekkokatsoja]

Päivittäin. Useissakin eri tilanteissa. Mutta siitten asia on niin, ja niillä mennään.

 

[Sistis]

Alkuvuodesta tunsin. Oma äitini totesi jossain yhteydessä minulle, että "kun et kuitenkaan ole enää mikään ihan nuori mies". Se tuntui poikkeukselliselta, sillä yleensä hän kutsuu esimerkiksi puhelimessa ystävilleen meitä muun muassa nuorisoksi.

Ikää minulla on siis 39 vuotta. Todellisuudessa tunnen itseni ihan oikean ikäiseksi. Hyvin säilynyt, nuorekas ja kypsä samassa kokonaisuudessa.

Enoni puheli vuosi sitten omissa 70-vuotisjuhlissaan pienessä hiprakassa, että "moni ukko on tässä iässä jo mullan alla". Valitettavasti joudun itsekin toteamaan saman jo tässä iässä. Nuorempana ei näitä tullut vielä pohdittua, eli kaipa minä sitten olen jo keski-ikäinen.

 

[Kaspar11]

Olen tänään ensimmäistä kertaa noin 19 vuotisella työurallani työpaikan vanhin. Vasta äsken pomo kutsui mua junioriksi.

 

[sampio]

Jonkinmoinen ikäkriisi iski pari vuotta sitten, kun tajusin, että 40 on nurkan takana. Sitä jotenkin oli kuvitellut olevansa kolmekymppinen aika pitkään, ja kun duunipaikallanikin kuuluin siihen nuorimpaan kvartaaliin, jotenkin tulin huijatuksi. Oman tytön siirtyminen yläkouluun ja tosiaan tuon 40 ikävuoden hiipiminen lähelle laukaisi kyllä pienimuotoisen kriisin - tässäkö tämä nyt sitten oli? Varsinkin kun vielä vaihdoin duunipaikkaa viime vuonna sellaiseen, jossa yhtäkkiä olin yläkoulun vanhimpien opettajien joukossa, iski tämä kasvoihin aika kovaa. No, tuossa paikassa yläkoulun väki oli poikkeuksellisen nuorta, mutta silti.

Omanlaisensa prosessointi tämä kulunut parivuotiskausi oli, enkä ole aivan varma, onko se kokonaan vieläkään ohitse. Ei mitään dramaattista, mutta jonkinlainen välitilinpäätös. Toisaalta olen fyysisesti paremmassa kunnossa kuin ehkä koskaan, elämänkokemusta alkaa jo olla ja sen myötä orastavaa viisauttakin, kuka ties. Talous rullaa, vaikkei rikastumisesta ole pelkoa, lapset ovat jo omatoimisia, katto pään päällä ja parisuhde kohta parikymppinen. Näillä spekseillä en lopulta ole kovin huolestunut siitä, että koen itseni toisinaan vanhaksi. Toki harmittaa ihan aiheellisestikin se, että tein nuorempana idioottimaisia ratkaisuja talousasioissa, en pitänyt huolta fysiikastani ja elin muutenkin nuoruuden ansassa, mutta turha niitä on enää surkutella. Nyt asiat ovat kokolailla hyvin ja (kop kop) mulla on pelimerkkejä nauttia niistä, siispä teen niin.

 

[Sanainen arkku]

Sähly tuntuu olevan vedenjakaja tässä vanhuuskokemuksessa. Ensimmäisen kerran ajattelin olevani liian vanha sähläämään, kun nilkkani murtui pelissä. Toisella kertaa sitten hajosi polvesta sivuside ja sen koommin en ole sählyä pelannut. Tämä siitä huolimatta, että molemmat haverit johtuivat vastapuolen pelaajan holtittomasta mailankäytöstä ja vammat paranivat täydellisesti. Ainoastaan nilkkaan jäi metallia muistoksi. Joka tapauksessa alkoi kovasti kiinnostaa loppuelämän viettäminen tervein raajoin.

Minä olen päättänyt, etten ole se keski-ikäinen jätkä, joka väkisin jatkaa pelaamista leikkauksen (yhdenkään) jälkeen tai (yhdessäkään) Miina Äkkijyrkän taidetta muistuttava hiilikuitu härpäke polvea tukemassa.

Harrastus jatkunee silloinkin eri roolissa. Tuomarina ja / tai valmentajana.

Muuten: tuon edellisen viestini jälkeen ei ole vanhanaikaiset uponneet ja ihan hyviä pelejäkin on sattunut, jos kohta huonojakin. Jakauma lienee aika sama kuin parikymppisenä, mutta huonompi kuin kolmekymppisenä.

 

[eriatarka]

Alkuvuodesta tunsin. Oma äitini totesi jossain yhteydessä minulle, että "kun et kuitenkaan ole enää mikään ihan nuori mies". Se tuntui poikkeukselliselta, sillä yleensä hän kutsuu esimerkiksi puhelimessa ystävilleen meitä muun muassa nuorisoksi.

Ikää minulla on siis 39 vuotta. Todellisuudessa tunnen itseni ihan oikean ikäiseksi. Hyvin säilynyt, nuorekas ja kypsä samassa kokonaisuudessa.

Olen samanikäinen, mutta paremmassa fyysisessä kunnossa kuin koskaan, kiitos liikuntaharrastusten. Eilen kysyttiin kaupassa henkkareita, kun ostin kaksi olutta.

Mutta kyllä, olen tuntenut itseni vanhaksi mm. Provinssirockissa 11 vuotta sitten.

 

[Surukuku]

Päivittäin... ja luultavimmin siksi, että olen jo vanha, en ikäloppu, mutta eläkeiässä kuitenkin.
Vanhuus näkyy peilistä ja tuntuu jokapäiväisissä askareissa jaksamattomuutena ja nopeana väsymisenä. Vertaan alitajuisesti tekemisiäni aikaan, jolloin rakensin talon, olin aktiivisesti mukana lasteni harrastuksissa, opiskelin työelämän ohella, tms. ja huomaan toistuvasti, etten enää jaksa lähellekään siihen tahtiin kuin aikanaan. Eikä toki tarvitsekaan, mutta kuinka vaikeaa on saada pääkoppakin uskomaan moinen lainalaisuus ihmisen elinkaaresta. Joskus tuntuu, ettei vanhuus opeta kuin korkeintaan kävelemään hitaasti...

 

[U2]

Kohta 50v, mutta mieli kuin parikymppisellä. Toivottavasti näin mennään loppuun asti - tuli se sitten ennemmin tai myöhemmin. Elämäntavoista päätellen luultavasti ennemmin.

 

[ISH]

Aloitin kevättalvella uintiharrastuksen. Matkauintia ja terapia-altaassa lillumista. Keskimäärin tullut 26 uintipäivää kuussa. Niin kaikki ne uimahallin uimavalvojat/uintiopettajat on ihan lapsia. Ihan kuin jostain sketsistä. Vai johtuuko se siitä että olen 40.

 

[BaronFIN]

Pidin uusille työntekijöille IT-järjestelmän perehdytyskoulutusta ja näytin kertomuksen tallentamis-painikkeen ( Työkalupalkissa on pikakuvakkeena 3,5 tuuman levykkeen kuvake, siis ”korppu”) ja ’95-’97 syntynyt luokallinen amanuensseja näytti epäuskoiselta:

”Näyttätkö uudestaan mistä sä painoit?”

”Tuosta korpun kuvakkeesta. Siis tiedättehän, sellainen mihin voitiin tallentaa ennen tiedostoja? Muovista tehty, kova, suunnitteen tämän kokoinen levy, joka laitettiin tietokoneeseen”

Tässä kohtaa aloin jo itsekin tajuamaan, että ohjelman käyttöliittymä tarvitsee päivitystä...

Viimeisessä rivissä tytöllä välähtää!

”Ai niin, meillä on kotona joskus ollut niitä!’”

Niinpä niin, käpy mikä käpy...

 

[pernaveikko]

Fortniten World Cup on menossa. Tuossa nuori haastateltava kertoi kuinka peliin on todella helppo päästä sisään ja sitä voi pelata joka laitteella.

Näyttipäs todella helpolta, kun kuvaa pelistä näyttivät. Jotain aivan kummallista ruudulla tapahtui.

 

[UnenNukkuja]

Olen ennustaja ja väitän, että koko ensi viikonlopun ajan tunnen itseni vanhaksi. Olen Assemblyilla.