Kieltämättä. Ok-merkkiä (tai mitä tahansa kaksoismerkityksen omaavaa symbolia) voi käyttää viattomasti ja siinä merkityksessä, mikä sillä on perinteisesti ollut, tai sitten näin. Eli poseeraten ja välittäen jollekin ryhmälle tarkoituksella viestiä.
Tavoite äärioikeistolaisten löytämiseksi on sekin taattua kulttuuriin liittyvää tapaa, jossa vain kohde ja sisällöt vaihtelevat. Olennaista on syyllisten löytäminen. Ja pitää löytää juuri ne oikeat syylliset.
(1) Henkilö kertoo olevansa natsi (check!)
(2) Henkilö lausuu jotakin myönteistä natseista (check/n)
mutta jos
(3) Henkilö vitsailee natsismiin liittyvillä teemoilla tai
(4) Henkilö esittää natsismiin liittyvän viestin,
miten tässä tapauksessa syyllisyys todetaan?
Oletettavasti pitää käydä lävitse henkilön elämän dokumentit. Puheet, kirjeet, viestit, kommentit, kirjoitukset, kirjat yms. Löytyykö näistä jotakin natsismia tukevaa? On myös otettava huomioon persoona ja viestintätyyli. Onko henkilö yksinkertainen vai monikerroksinen ilmaisuissaan? Käyttääkö hän huumoria ja miksi? Konteksti on aina suotavaa huomioida. Kaveriporukassa ollaan eri tavalla kuin kokouksissa. Ja sokerina pohjalla, henkilön teot: onko henkilö koskaan tehnyt mitään sellaista, mikä liittyisi natsismin tukemiseen?
Mutta yhä suurempiin hankaluuksiin joudutaan (4) kanssa. On huomioitava, onko henkilö lainkaan tietoinen siitä, että hänen viestinsä, eleensä, vaatteensa, tatuointinsa, voimaeläimensä liittyisi natsismiin? Miten sivistynyt henkilö on, missä hän viettää nettiaikansa? Jos käy usein jossain äärioikeiston sivuilla, silloin voidaan uskoa henkilön ymmärtäneen viittauksensa.
Mutta emme vieläkään ole selvillä vesillä oikeudellisesti. Henkilö voi käydä tietyillä sivuilla vain tiedon vuoksi. Ja henkilö voi viitata eri symboleihin läpällä, korostaakseen koko symbolin metsästämisen naurettavuutta. Kaikki tunnetut kommunistijohtajat olivat vastuussa ihmisten surmista, sellainenkin kuin Che komeilee edelleen monen paidassa. Ovatko paidan kantajat kommareita?
Henkilö voi edelleen tietyllä hetkellä ajatella positiivisesti natsismista ja seuraavalla hetkellä ajatella asiasta läpällä tai negatiivisesti. Joudumme tässä pohtimaan motiivia ja pohdinnan myötä päädymme mielentilaan ja siitä aivojen kuvantamiseen. Vielä emme osaa sanoa, voidaanko tiettyjä sanoja yhdistää sanojen tuottamaan mielihyvään niin, että siitä seuraisi oikeudellisesti pätevä näyttö.
Ja kun funtsii sanaa "natsismi", niin sana voi herättää hetkellisesti mielihyvää vaikkapa HS:n päätoimittajassa, joka on taas kirjoittanut kantaaottavan kirjoituksen natsien tuomitsemiseksi. "Ihana, mitä tekstiä, I love it." Eli tästä palataan lähtöpisteeseen ja joudutaan toteamaan, että on perin vaikeaa saada selville sitä, mitä henkilö tarkoittaa viitatessaan natsismiin, mikäli henkilö ei itse identifioidu natsiksi.
On selvä natsisymboli, hakaristi. Mutta sitähän näkee Intiassa kaikkialla. Ilmavoimien tunnuksiin kuuluu myös. Ja aikoinaan punkkarit raapustelivat niitä farkkutakkiinsa. Punkkareita ei perinteisesti ole pidetty natseina. On sopimuksenvaraista, milloin ko. symboli liittyy vakaumukseen, milloin johonkin muuhun. Natsilipun heiluttaminen antaa jo varman signaalin asiasta.
Toki on poseerausta, on silmäniskua ja muuta. Mutta on eri asia väittää jotakin tai esittää oikeudellisesti pätevä näyttö. Itse suosin jälkimmäistä.