Ainahan muiden tekemät tiivistelmät kiinnostaa. Siinä näkee toisen silmin asiat.
Kommunismilla on ollut useita eri suuntauksia ja pitkä historia, joka ulottuu aikaan kauan ennen Neuvostoliittoa. Siksi kommunismi on historiallisesta painolastistaan huolimatta "salonkikelpoisempaa", koska siitä on nähty parlamentarismiin nojaavia muotoja (Neuvostoliiton vaikutusvallasta irtautuneita sellaisia) jo 1970-luvulta lähtien eurokommunismin muodossa. Meillä taitaa Suomessa jopa höpövasemmisto (SKP, KTP, STP jne.) olla puolueohjelmiltaan sitoutunut parlamentarismiin ja yleisiin ihmisoikeuksiin, eikä ainakaan tietääkseni mitään gulag-läppää heitetä säännöllisesti sosiaaliseen mediaan.
Natseilu on sitten tältä kantilta ongelmallisempaa. Kun esikuvana voi käytännössä olla vain yksi mahdollinen muoto, eli Hitlerin tuhatvuotinen valtakunta, jonka symppaamista on vaikea sovittaa yhteen parlamentarismin kanssa. Jos natsi / natseja voimakkaasti symppaava ihminen tuomitsee julkisesti esikuvansa, sitoutuu kannattamaan demokraattisia arvoja ja hylkää rotuopin välikappaleet, hän ei enää ole natsi tai sitten hän ei ole tosissaan. Kommunismin pidemmän historian ja monien suuntausten vuoksi henkilö taas voi olla samaan aikaan uskottavasti kommunisti sekä tuomita uskottavasti Neuvostoliiton hirmuteot. Ei sillä, että sitä silti lähtisin kenellekään suosittelemaan (siis kommunismia). Esimerkiksi media ei esimerkiksi vaadi ketään tilille kirkkoon kuulumisesta, vaikka kristinuskon nimissä on tapettu vielä enemmän ihmisiä kuin kommunismin eri muotojen ja natsismin tuottamissa järjestelmissä. Konteksti ratkaisee.
Toki esiin voisi tulla kaveri, joka ilmoittaisi kannattavansa Anton Drexlerin alkuperäistä ajatusta kansallissosialistisesta työväenpuolueesta, tavoitteena yhdistää eri tavoilla tyytymättömät äänestäjät joukkoliikkeeksi, jossa sosialismi yhdistettäisiin kansallistunteeseen ja jokaisella olisi silti mahdollisuudet menestyä omien kykyjensä mukaan. Ja joo, ei oteta sitä antisemitismiä kuitenkaan mukaan ja sitoudutaan parlamentarismiin. Tästä tuskin nousisi sen kummempaa kohtua "kansallissosialismi"-termin lisäksi, mutta voin vakuuttaa, että jostakin kumman syystä ketään hörhöä ei kummemmin kiinnostaisi. Sitten taas, kun esiin kaivetaan hakaristiliput, tervehditään käsi suorana, vannotaan uskollisuutta germaaniselle rodulle jne. jne. seuraajia ja symppaajia onkin sitten jo pari sataa ja joku kansanedustaja tai kunnallisvaltuutettu saattaa käydä peukuttamassa postauksia.