Mediakriittisyyden ei pitäisi perustua luottamukseen vaan lähteiden vertailuun ja niiden annin perustelevaan arviointiin. MV-lehti on usein väärässä, mutta toisinaan se tarjoaa tietoa, jota valtamedia ei tarjoa. Yhtä lailla valtamedia tarjoaa tietoa värittyneestä maailmankatsomuksesta käsin ja usein myös virheellisesti.
Jotkut ihmiset näyttävät olevan ikään kuin ylpeitä siitä, etteivät lue sellaista paskaa kuin MV-lehteä. Pitäisi lukea, koska lehti tarjoaa tietoa tai vihjeitä, joita valtamedia ei tarjoa.
Kun tilanteesta rakentaa kokonaiskuvaa, ei tule ylipäänsä olettaa, että jollain taholla on kyky tarjota se. Kaikkeen kannattaa suhtautua epäillen mutta kuunnellen. Maahanmuuton epäonnistumisesta ensimmäiset viitteet alkoivat löytyä blogeista, jotka käsittelivät ulkomaiden tilanteita. Nyt Ruotsissa jo julkisestikin aletaan tunnustaa, että maahanmuuttopolitiikka on kussut, mistä ovat merkkinä myös rajut kiristykset maahanmuuttopolitiikkaan, mutta blogeissa tämä näkemys oli perustellen esitetty jo ajat sitten.
Ei MV-lehti ole pelkästään heikosti koulutettujen ja epäluuloisten ihmisten tunkio. Sitä käyvät lukemassa myös pohtivat järkevät ihmiset, jotka tahtovat aistia mahdollisia viitteita todellisuudesta, jonka valtamedia pimittää. Valtamedia on osoittaunut jo monta kertaa elävänsä vahvassa kuplassa, mistä viimeisimpänä esimerkkinä suhtautuminen Trumpiin. Valtamediaan ei voi luottaa. Siihen on suhtauduttava aivan yhtä epäillen kuin MV-lehteenkin.
Jos koulutusjärjestelmä päästää läpi ihmisiä, jotka jakavat median julkaisut luotettaviin ja epäluotettaviin, se on karkeasti epäonnistunut. Mediakriittisyys ei rakennu luottamukselle vaan analyyttiselle vertailulle ja erilaisten lähteiden lukemiselle.
