Niinhän se onkin. Tänään sai nauttia sydämmen kyllyydestä kun katsoi tuon tason kendoa euroopasta kun Magnitka-SKA verrattuna parin päivän takaiseen räpellykseen HIFK- Kahvara matsissa. Se on vähän sama kun vertaa koheloa tai liigaa edes jollain tasolla, kun vertaisi liigaa ja Mestis-kiekkoa niin suuri ero on. Mutta kaippa sitten jotkut nauttivat katsoa onnetonta ja täysin "taidotonta" lätkää verrattuna huippu viihteeseen.
Varmasti näinkin ja myös minä voin allekirjoittaa näkemyksen siitä, että tämänpäiväinen KHL-finaalimatsi oli jääkiekkopelinä kuin toiselta planeetalta suhteessa esim. tänään Nelosella nähtyyn peliin. Mutta minusta pelin taso ja viihde on täysin toissijainen asia kun puhutaan tunteesta ja rakkaudesta seuraa kohtaan. Sillä, että peli on täysin onnetonta ja taidotonta ei ole mitään merkitystä, jos joukkueensa kokee omakseen. Ymmärrän täysin näkemyksen siitä, että miksi Jokereiden peleistä halutaan jäädä pois: identiteetti on muuttunut liikaa, eikä sillä ole mitään tekemistä huippu viihteen kanssa. Puhumattakaan siitä, mitä Jokereiden taustalla tapahtuu.
Mun kommenttini ja katkeruuteni siitä, että Jokerit ei pelaa keväällä taaskaan keväällä juontaa täysin juurensa siihen, että 2002 vuoden jälkeen tää seura ei ole saanut osakseen kuin vastustajien räkäiset naurut ja miljoonatappiot vuodesta toiseen. Liigassa Jokerit oli idenfioinut itsensä yhdeksi suurista ja Suomen kansan silmissä se oli joko vihattu tai rakastettu seura. Keväällä pelaaminen oli kuitenkin realistista, joka kausi. Nykyään Jokerit on vain neutraali kasa sitä itseään, kun roikkuvat venäläisten talutusnuorassa vuodesta ja mahdollisesti vuosikymmenestä toiseen. Fanin näkökulmasta sellaisen seuran menestymättömyys, jonka olisi kuulunut olla dynastia suomalaisessa jääkiekossa ottaa koville. Eikä sitä menestystä ole tarjolla ainakaan seuraavaan viiteen kauteen kuin tuonne maaliskuun alkuun saakka (menestystä suorastaan huutaville faneille tämä on floppi), vaikkakin sinänsä kunnioitettava suoritus kovassa sarjassa. Suomalaisen jääkiekkoilun kovimmat matsit pitää pelata silloin kun kevät alkaa haisemaan luonnossa ja päivät alkavat olemaan oikeasti pitkiä. Ei keskellä talvea ja sekin on yksi pitkä miinus tähän KHL:n masentavaan olemukseen. Ei tunteen ja menestyksen paloa korvaa se, että yksittäiset pelit SKA:ta ja TSSKAa vastaan ovat tasoltaan parhaimmilaan jopa NHL tasoisia. Se ei korvaa sitä tyhjyyttä kun Areenan ovet suljetaan jälleen viimeisen kerran kauden päättymisen merkiksi.
Joku voisi sanoa gloryhunteriksi, joku taas viisastella, että Jokereilla olisi edelleen pelit käynnissä jos pelaisi finaaleissa. Mutta ei, tässä ei ole kyse gloryhunttaamisesta tai uskon menettämisestä. Vaan siitä, että omalla rakkaalla seuralla olisi kaikki hyvin ja identiteetti palautuisi entiselleen, Helsingin Jokereiksi joka taistelisi Suomenmestaruudesta 3,0 miljoonan pelaajabudjetilla. Nyt me joka kevät katsomme vierestä sitä leikkiä, joka oli jääkiekkofanittamisen syvin ydin, omasta mielestäni. On täyttä masokismia tulla tänne toitottamaan, että this is KHL ja kuinka on hienoa, että pelaamme näin kovassa sarjassa kun oma joukkue on ollut peleistä ulkona jo ties kuinka kauan.
Jälkikäteen on helppo viisastella, mutta vituttaa suunnattomasti se, että Kekäläisen projekti jäi Jokereissa pahasti kesken. Se pienen pieni aikakausi oli Jokereiden historiassa varmaan kirkkaimpia ja mahtipontisimpia aikoja. 90-luvulla tunteella tätä jengiä kannattaneet varmasti voivat olla eri mieltä, mutta sitä yleistä tunteen paloa tota jengiä kohtaan oli aivan saatanan hieno katsella ja on edelleen tasaisin väliajoin tsekkailtava Youtubesta. Nyt tyhjään Eteläpäätyyn ovat jääneet ne, jotka haluavat sitä hyvää lätkää halvalla. Ja ne elinkautiset (minä mukaanlukien), jotka eivät osaa päästää irti. Ja mitäs sitä käykään kiistäminen: Keväisin Jokerit on Helsingin kakkosjoukkue.
EDIT. Jaa
@V-G- osannut kirjoittaa ylempänä analyysia kuin omalta näppäimistöltä. Kiitos siitä.