Tämä "glory hunteri" ilmeistyi maisemiin eli Nordikselle ekoja kertoja noin vuonna 1986 tai 1987 ja on vuosien varrella käynyt niin monessa sadassa kotimatsissa (ja kymmenen vuotta tuli käytyä ennen ensimmäistäkään mestaruutta) sekä kymmenillä vieraspelireissuilla, loskaisina lokakuun tiistai-iltoinakin, ettei moinen termi oikein tunnu oikealta. Fan clubin jäsenkin olen ollut vissiin kymmenisen vuotta, suunnilleen niistä ajoista lähtien kun Max Meder poistui kokoonpanosta, Paten ja Jonen ottaessa ohjakset käsiinsä. Ainakin viittä eri lajia olen seurannut paikan päältä, fudista jo nelosdivarissa ja olen myös IFK Fotbollin omistaja. No, se minun fanituksestani, mutta toivoisin ettei nyt glory hunteriksi sentään kutsuttaisi.
Helmikuun olin suurimmaksi osaksi ulkomailla, ja vaikka olisin kiireiltänikin ehkä aivan helmikuun alussa ehtinytkin tuollaisen ostaa, oli monetäärinen likviditeettini silloin kovin rajallinen. Luottamusta on kyllä ollut koko kauden ajan semifinaaleihin asti pääsystä, mutta vasta siinä helmi-maaliskuussa on alkanut uskomaan finaalipaikkaan (ja tämä vaati sen, että IFK alkoi vaikuttaa voittavan runkosarjan, täten välttäen Tapparan ja Kärpät semeissä). Ensi kaudella en luultavasti ole suomessa, joten jos emme olisi päässeet finaaliin olisi ne hyvitykset jääneet kokonaan käyttämättä.
Syitä on monia, varmaan yhtä monta kuin fania, miksi ei tullut lunastettua sitä sinänsä edullista fanikausaria. Nyt olen joka tapauksessa siinä tilanteessa, että irtolipuilla mennään, ja tässä tilanteessa jokainen trokari on 8 yritystä vähemmän saada flaba. Tässä tilanteessa en myöskään valita (kuten runkosarjassa) siitä, jos lippu maksaa 45e, kunhan pääsee messiin. Mutta tuo raha meneekin organisaatiolle, kuten pitää. Trokareille en maksa pennin jeniä, korkeintaan sovin treffit ja pöllin lipun kädestä.
P.S. Todistin paikan päältä kaksi edellistä mestaruutta. Tätä putkea en halua katkaista.
Viimeksi muokattu: