Nykymedian klikkihuoruuden negatiiviset vaikutukset yhteiskunnassa

[Timbit]

Kaiken kaikkiaan kirjoitus on osastoa "Minusta tuntuu tältä, kun minulle tulee vastaan uutisia ja kirjoituksia, joista en tykkää."

Hän on siis maailmanlaajuisesti oikeassa, mutta silti on kyse hänen tunteestaan. Ok.

Joskus lehdistö toimi siten, että uutinen oli uutinen, ja jos (pää)toimittaja halusi tuoda esiin asiaa koskevan näkemyksensä, niin se oli erillisenä kommenttina tai kolumnina. Muutos on usein hyvästä, mutta tässä asiassa lehdistö on ihan itse romahduttamassa laatuaan. Luottamuksen heikkeneminen on ihan luonnollinen reaktio tähän.

 

[hooceebruins]

Hän on siis maailmanlaajuisesti oikeassa, mutta silti on kyse hänen tunteestaan. Ok.

Luitko ollenkaan perusteluja?

 

[Timbit]

Luitko ollenkaan perusteluja?

Kyllä.

 

[hooceebruins]

Kyllä.

Aha.

 

[Ollakseni]

Jos tarkastelet vain tuota linkittämääni juttua, niin löytyykö siitä paljonkin virheitä ja vääriä väitteitä?

Taitaa Ukkolan omat kirjoitukset olla ristiriidassa sen suhteen mitä hän itse puhuu "agendajournalismista". Eli että jotkut toimittajat käyttäisivät uutisia tms. kertomaan omia mielipiteitään tai jakamaan juttuja jotka vahvistavat omaa maailmankuvaa. Kun Ukkola ei itse tee kirjoituksissaan mitään muuta kuin hyökkää ihmisiä ja aatteita kohtaan esiintyen tolkun ihmisenä. Vähän sama kuin jos Sanna Marin menisi johonkin podcastiin vieraaksi puhumaan siitä kuinka nykyiset poliitikot keskittyvät liikaa sosiaalisen median käyttöön oikean työn sijaan. Joo voi olla ihan pointti mutta ei tarvitse esiintyä muita pyhempänä kun itse rapauttaa uskoa ihmisyyteen ja oikeudenmukaiseen maailmaan.

 

[Timbit]

Taitaa Ukkolan omat kirjoitukset olla ristiriidassa sen suhteen mitä hän itse puhuu "agendajournalismista". Eli että jotkut toimittajat käyttäisivät uutisia tms. kertomaan omia mielipiteitään tai jakamaan juttuja jotka vahvistavat omaa maailmankuvaa. Kun Ukkola ei itse tee kirjoituksissaan mitään muuta kuin hyökkää ihmisiä ja aatteita kohtaan esiintyen tolkun ihmisenä.

Niin hän tekee. Hän ei kuitenkaan toimi uutistoimittajana vaan lähinnä kolumnistina, ja kolumneissa on jopa suotavaa olla kärjekäs ja tuoda julki omia kantojaan. Uutistekstejä laatiessa sitten olisi hyvä toimia toisin.

 

[Isaa]

On helppo kuvitella, että journalismi houkuttelee pariinsa enemmän liberaaleista arvoista tykkääviä kuin konservatiiveja. Kaikesta muutoksesta ja uudesta kertominen ja niiden arvioiminen on kuitenkin hommassa niin keskiössä, että varmaan muutokseen ja uuteen positiivisesti suhtautuvat ja niistä kiinnostuneet ihmiset ajautuvat helpommin alalle kuin "ennen oli asiat paremmin" -porukka.

Mistähän kriittisestä kulmasta Ukkola haluaisi polyamoriaa käsiteltävän, ettei journalismin uskottavuus vaarantuisi? Varoittavia juttuja siitä, että polyamoriset suhteetkin voivat päätyä eroon? Vai siitä, että Jeesus ei oikein sellaisesta hommasta tykkää?

 

[Mapo]

...Mediaan luotto on laskenut kansalaisten keskuudessa, vaikka toki Suomessa ihmiset luottavat edelleen YLEn ja Hesarin uutisointiin....

Eikös tässä justiinsa ollut kova tilaajakato hesarilla johtuen punertavanvihertäväksi muuttuneesta linjasta aviisissa. Päätoimittajakin taisi vaihtua siinä rytäkässä. Yle on siis viimeinen.

 

[hooceebruins]

Eikös tässä justiinsa ollut kova tilaajakato hesarilla johtuen punertavanvihertäväksi muuttuneesta linjasta aviisissa. Päätoimittajakin taisi vaihtua siinä rytäkässä. Yle on siis viimeinen.

Ja sitten jos ihan rationaalisesti ajattelee, niin tilaajien vähenemiseen vaikuttavia tekijöitä ovat ensisijaisesti:

-median pirstaloituminen
-edelleenkin digitalisaatio
-kansan vanheneminen

Sitten on se jonkinlainen joukkio, jotka meuhkaavat mädätyksistä.

 

[Byvajet]

Eikös tässä justiinsa ollut kova tilaajakato hesarilla johtuen punertavanvihertäväksi muuttuneesta linjasta aviisissa.

Tuskin johtuu siitä. Nykymedian ongelma on se, että se näivettää kärjistämisellään, näkökulmatodellisuudellaan ja lukijoiden kalastelullaan oman uskottavuutensa. Hesarin klikkiotsikointi on nykyään aika lailla Ilta-Sanomien tasolla.

Aluksi tunteisiin vetoaminen saattaa kerätä lukijoita, mutta vuosien mittaan ihmiset turtuvat siihen ihan samalla tavalla kuin mainostamiseenkin. Tuskin mainostenkaan teho on enää entisenlainen. Yhä suurempi osa ihmisistä perustaa ostamisensa tiedolliseen vertailuun. Mainostajat voivat vastata tähän entistä räikeämmällä ja suuremmalla pommituksella, kunnes siihenkin turrutaan. Lopulta keinot loppuvat ja ihmisten manipulointi vaikeutuu.

Miksi joku tilaisi lehteä, joka on luopunut journalismin ihanteesta ja sen sijaan pyrkii ainoastaan tekemään rahaa lukijoiden kalastelulla? Ihmiset ovat valmiita lukemaan myös omaa maailmankuvaa ja omia arvoja haastavia juttuja, jos ne on tehty huolellisesti ja perustellen, mutta Hesarin nykyään harrastamat tunnekranaatit alkavat olla mennyttä maailmaa.

Ei minua kiinnosta lukea lehteä, joka lietsoo tietoisesti sotaa sukupuolten välille ja joka korvaa tiedollisuuden ja moniäänisyyden subjektiivisilla näkökulmilla. Lehdestä ei tee objektiivista se, että näkökulmat ovat erilaisia. Laadukkaan lehden tulisi pystyä tiedon välittämiseen, kun taas näkökulmat ovat pelkkää tunnetta. Niissä hyödynnetään tietoa usein vain subjektiivisen harhan vahvistamiseen, lukijoiden sumutukseen. Median tulisi purkaa tätä sumutusta, mutta sen sijaan se rakentaa sitä.

 

[Cobol]

Eikös tässä justiinsa ollut kova tilaajakato hesarilla johtuen punertavanvihertäväksi muuttuneesta linjasta aviisissa. Päätoimittajakin taisi vaihtua siinä rytäkässä. Yle on siis viimeinen.

HS.n tilaajakatoon on useita syitä, mutta yksi kenties pienempi osuus niistä on lehden osittainen vihervasemmistolaisuus. Tämä näkyi osassa HS:n sisältöä samaan aikaan kun esimerkiksi talousjutuissa lähestymistapa saattoi olla oikeistolainen. Lehti ei kuvannut uutisissa maailmaa sellaisena kuin maailma on eikä HS:n ääni ollut yhtenäinen.

Yksi lisäsyy ainakin hienoisesti valtamedian osittaiseen ahdinkoon löytyy valtamedian kyvyttömyydestä itsetutkisteluun ja virheidensä myöntämiseen. Olen käyttänyt aiemmin esimerkkinä pääministeri Marinin jahtaamista (HS ja YLE) huumeista useamman "iskun" verran ja niiden jälkeen tehtyä valtamedian julkistamaa yhteistä analyysia toimistaan: erinomaisesti hoidettu case huumeet & Marin.

Uusin HS:n vastaava päätoimittaja Erja Yläjärvi näkee hyvin HS:n haasteet:

1. Lukijan on voitava saada pääosin kokemus, että hän saa ajatella itse ja muodostaa mielipiteensä itse. Meidän tehtävämme journalisteina on ensisijaisesti kuvata maailmaa sellaisena kuin se on.

2. Tavoitteena on antaa kirkas lupaus lukijoille siitä, mikä on Hesarin uutissisältöä ja syventävää sisältöä. Mikä on Hesarin ääni.

3. Vaikkapa Financial Timesissa on hyvin monenlaista sisältöä, silti sen ääni on yhtenäinen.

4. Ajassa on voimakas vaade sekä avoimuudesta että tehtyjen virheiden tunnustamisesta. Olen itsekin pitänyt niitä esimerkiksi poliitikoille tärkeinä. Emme kuitenkaan ole mediassa aina yltäneet näihin ihanteisiin omassa työssämme. On rehellistä myöntää, että Suomessa median on ollut vaikea käydä julkista keskustelua omasta alasta.

Aivan upeita uudistuksia kunhan niihin myös päästään.

Lainaukset ja Yläjärven pohdintaa HS:n roolista Media | Päätoimittaja muutosneuvotteluista: Meidän on kirkastettava Hesarin ääni ja Kolumni | Hesarin lukija osaa ajatella itse sekä Media | HS:n uusi vastaava päätoimittaja: ”Lukijan on saatava ajatella itse”

 

[Oles]

Yhä suurempi osa ihmisistä perustaa ostamisensa tiedolliseen vertailuun.

Valitettavasti ei. Ihminen on edelleen yhtä tyhmä kuin ennenkin ja veikkaan, että kollektiivisesti alentuneen keskittymiskyvyn takia moni ei jaksa edes vertailla sen enempää. Toki hintavertailu on helppoa, kun sitä varten on olemassa eri sivustoja, mutta hinta ei takaa parempaa tuotetta.

 

[BitterX]

HS.n tilaajakatoon on useita syitä, mutta yksi kenties pienempi osuus niistä on lehden osittainen vihervasemmistolaisuus.

Hirveän vaikea nähdä Hesaria "vihervasemmistolaisena".

Viimeisin hyvä mittari on ollut työmarkkinatilanteen käsittely, jossa Hesari on ottanut voimakkaan kriittisen linjan sekä hallitusta että ay-liikettä kohtaan. Toisin kuin vasemmisto, Hesari on siis ottanut antikorporativistisen linjan.

”Viisaampi väistää” – Journalisti selvitti, miten kolme lehteä otti kantaa ay-liikkeen ja hallituksen kiistaan - Journalisti

”SAK:laista ay-liikettä on syytetty ay-mafiaksi, ja siltä sen toiminta alkaa todella näyttää”, kirjoitti Iltalehden Mika Koskinen kolumnissaan 19. tammikuuta. Journalisti...

journalisti.fi

Sama koskee hallituksen austerity-politiikan kritiikkiä. Hesari on pohjannut kritiikkinsä enemmän kyseisen talouspoliittisen linjan elinkeinopoliittisiin vaikutuksiin eikä niinkään resurssinjakoon ja tulonsiirtoihin liittyviin vaikutuksiin, kuten vasemmisto tekee.

Kaikki nykyisen hallituksen talous-, elinkeino ja työllisyyspoliittinen kritiikki ei ole vasemmistolaisuutta.

 

[Cobol]

Hirveän vaikea nähdä Hesaria "vihervasemmistolaisena".

Jos luit lainaamasi tekstini, siinä ei todettu HS:n olevan vihervasemmistolainen. Sen sijaan siinä luki "lehden osittainen vihervasemmistolaisuus". Lehden linja vaihtelee uutisoinnissa oikealta vasemmalle.

Vähän tarkkuutta!

Kuten uusi päätoimittaja totesi, jatkossa lehden linja tulee olemaan sama ja mainitsi esimerkkinä Financial Timesin. Sen ja HS:n tilaajina toivon samaa.

 

[Cobol]

Kaikki nykyisen hallituksen talous-, elinkeino ja työllisyyspoliittinen kritiikki ei ole vasemmistolaisuutta.

Tästä täysin samaa mieltä. Mutta mistä päähäsi tuli, että näen hallituksen kritiikin vasemmistolaisuutena? Hiemankin tekstejä lukeneena huomaisit, että olen arvostellut hallitusta maahanmuutosta, työllisyyspolitiikasta, ostovoiman heikentämisen riskeistä, yhteisvelan torjumisesta, toisen pääpuolueen flirttailusta rasismin ja muukalaisvastaisuuden kanssa jne.

 

[BitterX]

Jos luit lainaamasi tekstini, siinä ei todettu HS:n olevan vihervasemmistolainen. Sen sijaan siinä luki "lehden osittainen vihervasemmistolaisuus". Lehden linja vaihtelee uutisoinnissa oikealta vasemmalle.

Vähän tarkkuutta!

Kuten uusi päätoimittaja totesi, jatkossa lehden linja tulee olemaan sama ja mainitsi esimerkkinä Financial Timesin. Sen ja HS:n tilaajina toivon samaa.

Osittainen vihervasemmistolaisuuskin on vähän niin ja näin. Tai kaipaisi vähintäänkin tarkennusta, että mitä sillä tarkoitat.

Hesarin talouspoliittista linjaa en ole koskaan nähnyt vasemmistolaisena ja itse peilaan oikeisto-vasemmisto -asettelua nimenomaan talouspoliittisen ajattelun kautta. Arvokysymyksissä Hesari toki on progressivistinen, mutta mielestäni sillä en näe olevan mitään tekemistä oikeistolaisuuden tai vasemmistolaisuuden kanssa. Sekä oikeistossa että vasemmistossa voi olla arvokonservatiivisuutta tai arvoliberaalisuutta.

 

[Cobol]

Osittainen vihervasemmistolaisuuskin on vähän niin ja näin.

Sinun mielestä, ei minun. Tunnen useamman HS:n toimittajan vuosien ja vuosikymmenten varrelta. Ja kehtaan sanoa, myös päätoimittajan. HS:ssa on ollut tapana se, että tietty osasto (vaikkapa kaupunkitoimitus) hoitaa itsenäisesti tietyt uutisalueet. Tätä on talon sisällä naureskeltu, että sinne jostain syystä sattuu vihreitä ja demareita kokoontumaan ja jälki on sitten sen mukaista. Osa toimituksista on kokemuksenikin mukaan enemmän oikeistolaisia, kuten talous- ja urheilutoimitukset.

Venäjä, NATO, turvapaikanhakijat ovat esimerkkeinä aiheita, joissa on välillä saanut hävetä HS:n juttuja. Myös Hamasin hyvin pienet arvostelut tulee mieleen.

 

[BitterX]

Tästä täysin samaa mieltä. Mutta mistä päähäsi tuli, että näen hallituksen kritiikin vasemmistolaisuutena?

Olen kyllä huomannut sinun kritiikkisi hallituksen eri talouspoliittisia kokonaisuuksia kohtaan. Tuota loppukaneettia ei ollut tarkoitus osoittaa nimenomaisesti sinulle. Koska kirjoitukseni oli vastaus sinun kirjoitukseesi, on luonnollista tehdä tuommoinen tulkinta. Pahoittelut siis huolimattomuudestani.

Hain sillä loppukaneetilla sitä, että minua ärsyttää noin ylipäätään hallituksen talouspolitiikan kritiikiin leimaaminen vasemmistolaiseksi - tätä tapahtuu aika usein tälläkin palstalla. Semmoinen on ihan puhdasta red-baitingia.

 

[#7]

Iltalehdessä juttu Ella Junnilasta otsikolla "Korostakaa sitä jutussanne". En klikannut, mutta otsikon perusteella olisin valmis tuomitsemaan toimittajan elinikäiseen vankeuteen ja poistamaan nimeltä kaiken kunnian. Ei pitäisi yllättyä enää, mutta riman alta voi näköjään kaivautua jos se on asetettu jo valmiiksi maata vasten.

 

[Osmo Rapeli]

Iltalehdessä juttu Ella Junnilasta otsikolla "Korostakaa sitä jutussanne". En klikannut, mutta otsikon perusteella olisin valmis tuomitsemaan toimittajan elinikäiseen vankeuteen ja poistamaan nimeltä kaiken kunnian. Ei pitäisi yllättyä enää, mutta riman alta voi näköjään kaivautua jos se on asetettu jo valmiiksi maata vasten.

Tämä vaikuttaa yhteiskuntaan? Miten?

Varsin informatiivinen juttu hikihaastikseksi.

 

[#7]

Tämä vaikuttaa yhteiskuntaan? Miten?

Varsin informatiivinen juttu hikihaastikseksi.

Surkea klikkiotsikko -> saa klikkauksia -> kannustaa jatkamaan klikkiotsikoiden tekemistä -> laskee journalismin tasoa -> ihmisiä ärsyttää -> luottamus mediaan heikkenee -> toimittajien arvostus laskee -> saattaa vaikuttaa toimittajiksi pyrkivien keskimääräistä tasoa jne.

Toki Iltalehti kyseessä, mutta yleisellä tasolla klikkiotsikot ovat monin eri tässäkin ketjussa useasti mainituin tavoin myös haitallisia. Junnilan jutun otsikointi irrallisena on pelkästään ärsyttävä, mutta osana laajempaa kontekstia samaa syöpää.

 

[Osmo Rapeli]

Surkea klikkiotsikko -> saa klikkauksia -> kannustaa jatkamaan klikkiotsikoiden tekemistä -> laskee journalismin tasoa -> ihmisiä ärsyttää -> luottamus mediaan heikkenee -> toimittajien arvostus laskee -> saattaa vaikuttaa toimittajiksi pyrkivien keskimääräistä tasoa jne.

Toki Iltalehti kyseessä, mutta yleisellä tasolla klikkiotsikot ovat monin eri tässäkin ketjussa useasti mainituin tavoin myös haitallisia. Junnilan jutun otsikointi irrallisena on pelkästään ärsyttävä, mutta osana laajempaa kontekstia samaa syöpää.

"Surkea klikkiotsikko" nyt sattui kyllä vastaamaan jutun sisältöä, vaikka olikin vähän epäselvä. On siinä ja siinä onko silti edes klikkiotsikko vai pelkästään keskinkertainen. Kyllä journalismikritiikissä pitää kuitenkin ottaa sisältö käsittelyyn eikä sohia jokaista ärsyttävää otsikkoa. Varsinaiset ongelmat ovat muualla kuin tässä tai tämänkaltaisessa jutussa

 

[Byvajet]

On ollut mukavaa seurata EM-kilpailuissa urheilijoiden haastatteluita, jotka epäonnistumisten hetkilläkin ovat olleet usein perusmyönteisiä. Esimerkiksi Eveliina Määttänen ja Wilma Murto suhtautuivat tulevaisuuteen positiivisesti, vaikka odotukset eivät täyttyneetkään.

Paljon on tultu eteenpäin setämieskulttuurista, jossa ihmisen mitta oli onnistuminen urheilusuorituksessa. Nykyurheilijat ovat kasvaneet avoimempaan maailmaan ja usein käyneet myös kouluja. Se auttaa suhteuttamaan asiat kokonaisuuteen.

Nuoremmat urheilijat ymmärtävät urheilun viihteeksi, jonka ei tule antaa määrittää koko elämää, mutta urheilutoimittajista merkittävä osa elää edelleen patriarkaalisessa setämiesmaailmassa. He ovat lapsia, joiden maailma jäsentyy kaksijakoisesti onnistumiseksi ja epäonnistumiseksi. Onnistumisten hetkillä ylistäviä sanoja ei säästellä, mutta yhtä lailla epäonnistumiset yritetään kääntää häpeäksi ja syyttelyksi.

En tiedä, onko maailmassa niljakkaampaa ammattikuntaa kuin urheilutoimittajat. He ovat henkisesti jälkeen jääneitä ikiteinejä, joiden maailmaan ei mahdu analyyttinen ajattelu, joka perustuisi tiedollisuuteen eikä tunteisiin.

Kaupallisten motiivien lisäksi ilmiöön vaikuttaa tietysti sekin, että penkkiurheilijat itse haluavat rypeä kielteisyydessä. Heidän maailmansa on perussynkkä. Siinä synnit voi saada vain hetkellisesti anteeksi riittävän hyvin suorittamalla.

 

[alwahla]

Taas mennään Iltalehden toimituksessa sieltä, mistä aita on matalin.

--
Niinistö kieltäytyi Stubbin kutsusta

Tarja Halonen nähdään Presidentinlinnassa, Sauli Niinistöä ei.

Spoileri: Niinistö on työmatkalla.
--

Tuo asia selviää muutaman kappaleen päästä kyseisessä Joonas Lehtosen kirjoittamassa niin kovin ansiokkaassa jutussa.

 

[BitterX]

Taisi Iltalehti eilen klikkikiimoissaan tosiaan sekoittaa iskelmälaulaja Leif Lindemanin poliisin etsimään Leif Lindemaniin. Tai sitten se ihan tahallaan hyödynsi kohtuullisen tunnettua nimeä kiimapäissään.

Kun se sitten havaitsi, että eri henkilöstä on kyse, juttuun lisättiin tieto, ettei poliisi etsi tunnettua iskelmälaulajaa ja ex-tenavatähteä vaan eri Leif Lindemania.

Tänään se on sitten ottanut yhteyttä iskelmälaulaja Leif Lindemaniin, joka on Iltalehden itse klikkikiimapäissään aiheuttamasta sekaannuksesta huvittunut.

En linkitä. Kyseessä siis kaksi Iltalehden juttua, josta molemmat löytyvät kyllä, jos huvittaa etsiä. Ensimmäisen otsikoitiin "Poliisi etsii Leif Lindemania", johon myöhemmin siis lisättiin, että kyseessä ei ole laulaja Leif Lindeman. Jälkimmäinen on otsikoitu "Poliisi etsii Leif Lindemania - nyt puhuu Leif Lindeman".

Ei saatana mitä touhua.