NY RILLATAAN – miksi Suomi ei ole enää jääkiekon huippumaa?

  • 283 705
  • 799

scholl

Jäsen
Ok, nyt valkenee minullekin Suhosen sanoma, jota en aikaisemmin ymmärtänyt: jääkiekkoilijat ovat porukkaa, joita pitää vahtia koko ajan, etteivät sluibaile kaikesta mahdollisesta? Etteivät ole valmentajan luottamuksen arvoisia ollenkaan, vaan laiskoja lusmuja

Felix Magath sanoi joku aika sitten Wirtschaftswochen haastattelussa jotenkin siihen tapaan, etteivät pelaajat vapaaehtoisesti huippusuoritusta tee. Ihmismieli on sellainen, että mukavuudenhalu valtaa helposti mielen ja tyydytään johonkin tasoon. Suurin osa ihmisistä ei pysty ilman rohkaisua ja kontrollia sellaiseen "commitment to excellence"-meininkiin.

Siinä mielessä olen aivan vakuuttunut, että Suhonen on oikeassa.
 

Pasi77

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK.
Haluan kyllä saada jostain samoja sieniä kuin sieläkin on vedetty.

Perustele! Vai väitätkö että jalkapallo-ottelusa on enemmän maalintekotilanteita kuin jääkiekko-ottelussa?!!!!! Siitähän on kyse, sitä todennäköisempää on että "huonompi" joukkue"(altavastaaja) voittaa "tuurilla" mitä vähemmän maalintekotilanteita,jääkiekossa maalintekotilanteita on enemmän jolloin tuurin osuus voitossa pienenee, jossain koripallossa "parempi"joukkue (etukäteissuosikki)voittaa jo todella usein huonomman joukkueen(etukäteen altavastaaja) koska korintekotilanteita on ottelun aikaan niin paljon.

Luulisi tuon nyt tyhmemmänkin tajuavan, mutta ilmeisesti kuulut niihin jotka ovat saaneet aineet jo geeneissä:)
 

Vellihousu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Perustele! Vai väitätkö että jalkapallo-ottelusa on enemmän maalintekotilanteita kuin jääkiekko-ottelussa?!!!!! Siitähän on kyse, sitä todennäköisempää on että "huonompi" joukkue"(altavastaaja) voittaa "tuurilla" mitä vähemmän maalintekotilanteita,jääkiekossa maalintekotilanteita on enemmän jolloin tuurin osuus voitossa pienenee, jossain koripallossa "parempi"joukkue (etukäteissuosikki)voittaa jo todella usein huonomman joukkueen(etukäteen altavastaaja) koska korintekotilanteita on ottelun aikaan niin paljon.

Lähetä minullekin sieniäsi jos lähetät Ultrasillekin.

Ei vittu...Tulitko yhtään ajatelleeksi että jalkapallossa ns. tuurimaalien mahdollisuus jääkiekkoon verrattuna pienenee samassa suhteessa maalipaikkojen määrän kanssa?

Tai että jääkiekossa tuurimaaleja tulee lähtökohtaisesti enemmän esim. pienemmästä tilasta, kovemmasta vauhdista ja rajummasta kontaktipelistä johtuen?

En haluaisi mitenkään tyrmätä loistavaa viihdyttäjää, mutta täytyy muistaa ettei kaikki viihde ole hyvästä.
 

Pottakameli

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Luulisi tuon nyt tyhmemmänkin tajuavan, mutta ilmeisesti kuulut niihin jotka ovat saaneet aineet jo geeneissä:)

Minäkin näköjään kuulun näihin ihmisiin, jotka eivät tajua logiikkaasi.

Kuten tuossa edellä on jo monesti kerrottu, niin jääkiekossa on huomattavasti helpompi voittaa "vahingossa", koska peli on nopeaa, laukauksia tulee paljon jne.
 

Taitopelaaja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings, New York Rangers
Perustele! Vai väitätkö että jalkapallo-ottelusa on enemmän maalintekotilanteita kuin jääkiekko-ottelussa?!!!!! Siitähän on kyse, sitä todennäköisempää on että "huonompi" joukkue"(altavastaaja) voittaa "tuurilla" mitä vähemmän maalintekotilanteita,jääkiekossa maalintekotilanteita on enemmän jolloin tuurin osuus voitossa pienenee, jossain koripallossa "parempi"joukkue (etukäteissuosikki)voittaa jo todella usein huonomman joukkueen(etukäteen altavastaaja) koska korintekotilanteita on ottelun aikaan niin paljon.

Luulisi tuon nyt tyhmemmänkin tajuavan, mutta ilmeisesti kuulut niihin jotka ovat saaneet aineet jo geeneissä:)
Silloin, kun maalipaikkoja tulee enemmän, niin todennäköisemmin joukkoon mahtuu myös pomppuja ja tuurimaaleja. Jalkapallossa selkeästi heikompi joukkue ei välttämättä saa rakennettua juuri yhtään maalintekopaikkaa, joten eiköhän jalkapallossa ole vaikeampaa päästä itse arvokisoihinkin kuin voittaa jääkiekossa MM-mitali.

Ja vaikka näihin järjettömiin kommenteihin ei pitäisi edes tarttua, niin tartutaan sitten kunnolla. Se, että Suomi on voittanut viime vuosina hyvin mitaleita, kertoo enemmänkin siitä että siellä on sama ydinporukka ollut voittamassa näitä mitaleita. Vuosi vuodelta mitalin ottaminen on ollut tiukemmassa ja parin vuoden sisällä mitalikannasta pudotaan todennäköisesti kokonaan. Ja luuletko tosiaan, että jossain 100 miljoonan kansassa ne kaikki ihmiset harrastavat jääkiekkoa? Suomessa on varsin hyvät resurssit jääkiekon saralla verrattuna esim. Ruotsiin, Tshekkiin ja Venäjään. Siitä huolimatta menestys ei ole ollut yhtä hyvää kuin edellä mainituilla mailla.
 

Pasi77

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK.
Lähetä minullekin sieniäsi jos lähetät Ultrasillekin.

Ei vittu...Tulitko yhtään ajatelleeksi että jalkapallossa ns. tuurimaalien mahdollisuus jääkiekkoon verrattuna pienenee samassa suhteessa maalipaikkojen määrän kanssa?

Tai että jääkiekossa tuurimaaleja tulee lähtökohtaisesti enemmän esim. pienemmästä tilasta, kovemmasta vauhdista ja rajummasta kontaktipelistä johtuen?

En haluaisi mitenkään tyrmätä loistavaa viihdyttäjää, mutta täytyy muistaa ettei kaikki viihde ole hyvästä.

Voi ihmettä. RAUTALAKAA!!!!:

Oletteko te pakolliset koulut käyneitä? Alan kohta olemaan huolissani, no onneksi Suomessa sentään kaikki osaavat lukea;) Siis jos toistoja (maalipaikkoja, korintekomahdollisuuksia ym.) on vähemmän satunnaisuuden osuus myös pienene("tuurimaalilien osuus ottelun voittajaan")!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Vielä paksumpaa rautalankaa: Ajatelkaapa jalkapallo-ottelua jossa "huonompi" joukkue (altavastaaja) pääse esim. pelissä 1-0 johtoon ensimmäisestä hyökkäyksestään kun ampuu pallon 30 metristä joka kimpoaa vastustajan perseestä maaliin, kummassa on helpompaa että tämä tuurimaaliin osuus pienenee(tuurimaalin osuus pelin lopputulokseen pienenee) eli että "parempi" joukkue tasoittaa/tekee lisämaaleja:

jalkapallossa jossa maalitilanteita on esim.5 ottelussa vaiko jääkiekossa jossa maalintekotilanteita on esim. 15 ottelun aikana. NYT HERÄTYS POJAT PERKELE!
 
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Taitopelaaja kirjoitti:
Se, että Suomi on voittanut viime vuosina hyvin mitaleita, kertoo enemmänkin siitä että siellä on sama ydinporukka ollut voittamassa näitä mitaleita. Vuosi vuodelta mitalin ottaminen on ollut tiukemmassa ja parin vuoden sisällä mitalikannasta pudotaan todennäköisesti kokonaan.

Aivan. Mielestäni oikeastaan paras yksittäinen mittari maan jääkiekon suunnasta on kasvamassa olevat nuoret pelaajat, johon oivallisen näyteikkunan tarjoavat Nuorten MM-kisat. Ne on oikeasti erittäin hyvä näyteikkuna siihen, missä kunkin maan jääkiekkoilussa ollaan menossa, enkä tarkoita mitään yksittäisiä turnauksia, vaan ihan 2-5 vuoden skaalauksella.

Tuo määrittelee mielestäni aika koruttomastikin sen, millä tasolla tullaan jatkossa menemään, sillä onhan se aika pitkälti niin, että jos pelaaja on 19-vuotiaana omassa ikäluokassaan maailman huipulla, on hän sitä myös 32-vuotiaana. Näin se vain tuppaa yleensä menemään. Suomen viimeinen oikeasti lahjakas ikäluokka taitaa olla -83. Tuomo Ruutu ja Mikko Koivu keulakuvina. Sen jälkeen tuleekin jäätävä hiljaisuus. 91-ikäluokasta sekä 92-ikäluokasta voi tulla pari kovaa jannua, mutta käsi sydämmelle - mistä Suomen maajoukkueen runko tulee seuraavat 10 vuotta muodostumaan? Varmasti sinne ne jätkät löytyy, mutta mikä on taso? Vatanen, Granlund, Donskoi voivat tulevaisuudessa kantaa isoa viittaa, mutta mistä löytyy uusi Teemu Selänne, Saku Koivu ja Jere Lehtinen?

Sen verran asia on minua kiinnostanut, että olen jonkun verran pyörinyt seurailemassa 12-15 vuotiaiden ja joskus jopa nuorempien junnujen harkkoja. Pelaajia ohjeistamassa oleva "kiekkomies, joka pelasi aikanaan 16 liigapeliä"-tyyppinen kaveri "rohkaisee" pelimiehiä sanomalla "heitä vain Juuso kiekko päätyyn, niin ei ole mitään hätää" tai "kyllä säkin Pekka saat kohta mennä koittamaan". Näinkö syntyy ne uudet Selänteet ja Koivut? Ei todellakaan. Pelaajia pitäisi rohkeasti kannustaa perusasioiden pariin eli luistelun hallintaan ja laukomiseen. Laukaus on kuitenkin se jääkiekkoilijan perustaito, joka on hallittava menestyäkseen. Samoin luistelu.

Toisen suuren ongelman tuo tämä "playstation-sukupolvi". Otetaan kaksi esimerkkiä: 1) Tuomo Ruutu. Koulu alkoi joka aamu kahdeksalta, mutta Tuomo nousi kuitenkin jo puoli kuusi (josta velipoika Jarkko ei liiemmin pitänyt) ja pakkasi hokkarit pussiin ja laittoi mailan olalle, jotta ehti pyörähtämään ulkojäillä edes pienen tovin jo ennen koulun alkua. Koulussa iltapäivään asti ja sieltä joukkueharjoituksiin. 2) Ville Leino. Mietin katsoessani Leinon viimesintä maalia; miksi Leino lähti rohkeasti harhauttamaan, eikä laukonut suomalaiseen tyyliin kohti maalivahdin napaa? Syy: Ulkojäät, ulkojäät ja ulkojäät. Satoja ja vielä satoja tunteja talvessa ulkojäillä kynäilemässä. Leino muisti, että menihän se 9-vuotiaana naapurin pojalle, niin miksei hitusen myöhemmin. Jaro Halakille? Mitä tekee nykyisin perusjunnu Vantaalta? Koulu alkaa edelleen kahdeksalta, poika herää puoli kahdeksan. Vetää aamupalat tauluun ja lähtee koulutielle. Joukkueharjoitukset illalla ja nukkumaan. Harjoituksissa veivataan jotain pelitapa-ajattelua, eikä lauota.

Siis lyhykäisyydessään; Suomi ei ole enää jääkiekon suurmaa. Tämä johtuu osittain koko yhteiskunnan muuttumisesta, mutta myös huonosta juniorivalmennuksesta. Naapurimaa Ruotsi; oliko niitä viisi ykköskierroksen varausta viime kesänä vai enemmänkin? Jotain on tehty oikein.

Ratkaisu: Nuori Suomi-ajattelu hevon vittuun (ei tule tapahtumaan) ja treenit yksinkertaisemmalle tasolle: laukauksia, luistelua jne. perusasioita!

Siinäpä se.

Edit. Sen verran haluan korjata, että Suomi on vielä jääkiekon suurmaa, mutta ei ole enää kauan. Ollaan putoamassa kelkasta pois.
 

Pasi77

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK.
Silloin, kun maalipaikkoja tulee enemmän, niin todennäköisemmin joukkoon mahtuu myös pomppuja ja tuurimaaleja. Jalkapallossa selkeästi heikompi joukkue ei välttämättä saa rakennettua juuri yhtään maalintekopaikkaa, joten eiköhän jalkapallossa ole vaikeampaa päästä itse arvokisoihinkin kuin voittaa jääkiekossa MM-mitali.

Ja vaikka näihin järjettömiin kommenteihin ei pitäisi edes tarttua, niin tartutaan sitten kunnolla. Se, että Suomi on voittanut viime vuosina hyvin mitaleita, kertoo enemmänkin siitä että siellä on sama ydinporukka ollut voittamassa näitä mitaleita. Vuosi vuodelta mitalin ottaminen on ollut tiukemmassa ja parin vuoden sisällä mitalikannasta pudotaan todennäköisesti kokonaan. Ja luuletko tosiaan, että jossain 100 miljoonan kansassa ne kaikki ihmiset harrastavat jääkiekkoa? Suomessa on varsin hyvät resurssit jääkiekon saralla verrattuna esim. Ruotsiin, Tshekkiin ja Venäjään. Siitä huolimatta menestys ei ole ollut yhtä hyvää kuin edellä mainituilla mailla.

Vaikka noin tollon sepustuksiin ei ole pakko vastata, niin vastataa. En enää kyllä yhtään ihmettele että saadaan ihmisiä jotka työntävät rahansa Wincapitaan ja sitten ovat vielä uudestaan valmiita kusetettavaksi.

Sinä perustat höpinäsi uskoon, luuloon, ihan kuin joku uskovainen selittelisi että maapallon on 6000 vuotta vanha kun raamattu niin kertoo vaikka se on kaikkien todisteiden mukaan yli 4 miljardia vuotta vanha.

"Suomessa on varsin hyvät resurssit jääkiekon saralla verrattuna esim. Ruotsiin, Tshekkiin ja Venäjään. Siitä huolimatta menestys ei ole ollut yhtä hyvää kuin edellä mainituilla mailla."

- OSAATKO LUKEA JA YMMÄRRÄTKÖ?! SUOMI ON AINOA MAA JOKA ON SAANUT KAKSISTA VIIME OLYMPIALAISISTA MITALLISIJAN!!!! Eli kun paikalla ei on ollut kaikkien maiden parhaat pelaajat, lisäksi viimeisessä World Cupissa Suomi oli loppuottelussa. Nämä ovat FAKTAA ja faktat ratkaisevat, eivät mielikuvat eivätkä satutarinat!

Pitääkö teille tosiaan alkaa tavuttamaan, että ymmärrätte faktat?
 

rpeez

Jäsen
Pasi77:n logiikka on mielestäni periaatteessa ihan oikea muttei koko totuus.

Tuohon pitäisi ottaa mukaan vakiokerroin kuinka todennäköistä on, että yksi maali on tuurimaali jääkiekossa ja jalkapallossa. Tuon kertoimen kun suhteuttaa keskimääräisiin maalimääriin per ottelu jääkiekossa ja jalkapallossa, saa selville kummassa voi voittaa tuurilla helpommin.
 

Pasi77

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK.
Silloin, kun maalipaikkoja tulee enemmän, niin todennäköisemmin joukkoon mahtuu myös pomppuja ja tuurimaaleja. Jalkapallossa selkeästi heikompi joukkue ei välttämättä saa rakennettua juuri yhtään maalintekopaikkaa, joten eiköhän jalkapallossa ole vaikeampaa päästä itse arvokisoihinkin kuin voittaa jääkiekossa MM-mitali.

Oletko käynyt peruskoulun loppuun????
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:

Taitopelaaja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings, New York Rangers
- OSAATKO LUKEA JA YMMÄRRÄTKÖ?! SUOMI ON AINOA MAA JOKA ON SAANUT KAKSISTA VIIME OLYMPIALAISISTA MITALLISIJAN!!!! Eli kun paikalla ei on ollut kaikkien maiden parhaat pelaajat, lisäksi viimeisessä World Cupissa Suomi oli loppuottelussa. Nämä ovat FAKTAA ja faktat ratkaisevat, eivät mielikuvat eivätkä satutarinat!

Pitääkö teille tosiaan alkaa tavuttamaan, että ymmärrätte faktat?
Kuten Rocket Richard tuossa aiemmin ansiokkaasti vastasikin, niin parempi mittari mittaamaan jääkiekon nykytilannetta on ykköskierrosten varaukset ja menestys nuorten MM-kisoissa. Ei kukaan ole kieltänyt Suomen menestystä viime vuosien arvokisoissa. Suomi on menestynyt vähintään erinomaisesti kaksissa edellisissä olympialaisissa, mutta siitä huolimatta kultamitali on kiertänyt Leijonia. Lähes identtisillä resursseilla Ruotsi on voittanut olympiakultaa, maailmanmestaruuden ja kaksissa edellisissä kisoissa MM-pronssia. Tshekki on voittanut 2000-luvulla neljä maailmanmestaruutta ja Venäjä dominoi MM-kisoja juuri äsken lähes kolme vuotta putkeen.

Suomen menestyksestä viimeisen 15 vuoden aikana on vastannut lähes yksistään sama ydinporukka. Olet varmaan itsekin tietoinen, ettei heistä kovinkaan moni pelaa varmastikaan enää Sotshissa. Petteri Sihvosen sanoin; pitää nähdä aina tuloksen taakse.
 

sekolust

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна, Lostedt, Ben-Amor
1. Suomi ei voita käytännössä koskaan 1-3 terävintä huippumaata.

Sinäällään tilastollinen harha. Jos Jokinen olisi pistänyt kiekon reppuun ja Rinne ottanut yhden enemmän, olisi tuleva mestari tippunut meille puolivälierissä. Tätä taas kukaan ei olisi pitänyt huippumaan tiputuksena. Tuohon pitäisi saada ihan selkeä kaava, jolla tämä 1-3 terävintä huippumaata saataisiin esiin. Toisin sanoen: miten määritellään nämä maat?

2. Suomi häviää jatkuvasti noin 2/3 otteluistaan muita huippumaita kohtaan.

Jalosen kanssa tämä on tavallaan totta. Jos tarkastelukohdaksi otetaan kuitenkin 2000-luku, niin en pitäisi asiaa niin yksiselitteisenä. Kun tuossa kolmoskohdassa et maininnut Slovakiaa, niin laskin senkin tähän mukaan.
Suomi on siis 25 kertaa voittanut kovan maan MM-kisoissa (Kanada, USA, Venäjä, Tsekki, Slovakia, Ruotsi) ja hävinnyt 23 kertaa. Kaikkia muita paitsi Kanadaa vastaan on pelattu kerran tasan. Jos USA jätetään pois laskuista, niin voittoja on 17 ja tappioita 21.

Voitot - tappiot
Ruotsi 3-5
Tsekki 2-4
Slovakia 5-3
Kanada 3-5
Usa 8-2
Venäjä 4-4

Hyvin on voinut tulla muutama virhe, mutta ei tuo tilasto nyt niin katastrofaalinen ole. Kolmos- ja neloskohtaa en edes jaksa laskea, näyttää jo kylmiltään selvältä kauralta.

5. Suomella on selvästi vähemmän NHL-pelaajia kuin muilla huippumailla ja suurin piirtein yhtä paljon kuin "keskisarjan" mailla.

Alla on linkki kauden 2008 tietoihin ja Suomella oli kolmanneksi eniten pelaajia Euroopan maista. Nuo "keskisarjan" maasi voisi niputtaa yhteen ja Suomella olisi silti enemmän NHL-pelaajia.
http://www.fromtherink.com/2008/11/26/673622/the-nhl-by-nationality-52

6. Suomi häviää pääsääntöisesti kaikki puolivälierä-ottelunsa eikä pääsy puolivälieriin ole koskaan varma vaan paikasta pitää taistella verisesti ja usein jää paikka saavuttamattakin.

2000-luvulla Suomi ei ole kertaakaan jäänyt puolivälieristä paitsi, voittoja on Pietarin kisat mukaan luettuna 6 ja tappioita 5. Tappioista 2 on tullut tulevaa mestaria (Tsekki, Kanada) vastaan. Toisin sanoen Suomi on ollut 100% puolivälieräjoukkue ja yli 50% tapauksissa mennyt välieriin. Välieristä ollaan menty 2 kertaa finaaliin tällä otannalla.

6. Suomen keskimääräinen sijoitus juniorikisoissa on 10-12 tai B-sarja.

U20-kisoissa Suomi on kuuden viimeisen vuoden aikana ollut kerran tuossa karsintasarjassa, silloin klaaraten homman himaan selvästi. 5 Kertaa ollaan oltu puolivälierissä ja kerran välierissä. Ei huippusuoritus, mutta en tiedä millä laskukaavalla ollaan oltu b-sarjassa tai sijoilla 10-12.

7. Suomen NHL-draft on "keskisarjan" (Sveitsi, Tanska, Saksa) tasolla.

http://www.fromtherink.com/2009/6/27/927709/2009-nhl-draft-by-nationality
Vuoden 2009 drafti ei mennyt suomalaisittain mitenkään huonosti. Ok, kärkisijat eivät ole olleet meidän heiniä, mutta ei tuo silti pahalta näytä. Varsinkaan kun ottaa huomioon suomalaisten tavan olla enemmän ns. "late bloomereita" viime vuosina.
* Antti Niemi - onko varausta ollenkaan??
* Valtteri Filppula - 3. kierros
* Ville Leino - Varaamaton?
* Pekka Rinne - 8. kierros
* Jussi Jokinen - 6. kierros
Tuossa nyt muutama esimerkki. Syitä myöhäisherännäisyyteen voi etsiä vaikka A:n sm-sarjan tasosta, mutta karu fakta on, että ei tilanne ole kuitenkaan katastrofaalinen. Enkä nyt loppujen lopuksi olisi niin kauhean huolestunut edes terävimmästä kärjestä. Viime vuosien aktiiveista oikeastaan vain Selänne on ollut varsinainen tähtipelaaja, tämän jälkeen huiput (Jokinen, Koivu, Lehtinen, Kapanen, Timonen, jne.) ovat enemmän tai vähemmän korvattavissa. Selänne ja Kurri ovat vähän samanlaisia pelaajia meille, kuin esimerkiksi Gretzky tai Crosby Kanadalle: kirkkaimpia tähtiä, joita tulee kerran kymmenissä vuosissa. Ja tosiaan, onhan meillä maalivahtien suhteen pullat paremmin uunissa kuin millään muulla maalla. Ei siinä paljon kieltäytyminen tai loukkaantuminen paina, kun rivistössä on Kipper, Rask, Rinne, Niemi ja kumppanit.

Olen tosiaan kanssasi samaa mieltä siitä, että Suomi ei todellakaan ole romahtanut. Tuloksellisesti tilanne on edelleen hyvällä mallilla, vaikkakin esimerkiksi Ruotsi on ottanut pelottavia askeleita ja mennyt jo ohi monella mittarilla mitattuna. Toki, paljon parannettavaa on, sillä...
1) Muut kärkimaat ovat ottaneet selkeitä edistysaskeleita monella saralla. Hyvänä esimerkkinä on ruotsalaisen jääkiekkoilun kehitys, Yhdysvaltojen "yliopistosysteemi" ja pinnalle nousseet, 1980-luvun puolessavälissä syntyneet tähtipelaajat.
2) Suomella on sukupolvenvaihdos vasta aluillaan. Mielestäni mentiin liian pitkään tutuilla nimillä ja yksi sukupolvi jäi lähes paitsioon. Nyt maksetaan hintaa, kun vielä raakileet joutuvat ottamaan liian isoa roolia. Näissä kisoissa tämä näkyi suurena ensikertalaisten määränä. Maajoukkueeseen olisi syytä saada vaihtuvuutta vähän useammin ja pienemmissä erissä kuin nyt. Ok, ensi kisoissa Vatanen johtaa puolustusta, Aaltonen ja Lehterä tietävät jo toimintatavat ja toivottavasti varsinkin Lehterä saa sopivamman roolin.
3) Kärkivaraukset ovat välttäneet meitä. Toki varaukset eivät ole absoluuttinen mittari hyvyydestä ja määrällisesti meitä varataan vielä kohtuullisen usein, mutta mielestäni ne indikoivat yhtä asiaa: Suomi ei pysty kehittämään varausikäisiä pelaajia tarpeeksi hyvin. Tällä tavoin annetaan sitten selkeästi tasoitusta muille maille, kun heidän kaverinsa iskevät itsensä pari vuotta meitä aikaisemmin läpi NHL:ssä.
4) Suurten otteluiden voittaminen on liian kiven alla. Montako kertaa Suomi voittanut finaalipelin ja monta kertaa hävinnyt? Entä välierät? Viimeinen rutistus on puuttunut ja sitä kautta ei ole saatu ratkaisevaa pomppukiekkoa ikinä sisään. Mahdollisuuksia on kyllä ollut: joskus on mailaa katkennut, joskus hävitään kaksiosainen finaali yhteismaalein 1-0 ja onpahan sitä jodettu parilla maalilla kahden erän jälkeen vain sen vuoksi, että voidaan hävitä kiekonmenetykseen jatkoajalla.
5) SM-liigasta arvoturnauksiin nousee "normivuosina" erittäin harva pelaaja. Toki mj-valintojen täytyy perustua pelaajien ominaisuuksiin eikä sarjoihin, ei SM-liigasta pitäisikään valita vain valitsemisen tähden. Tässä piilee kuitenkin yksi ongelma: valintojen pohjalta voi hyvin sanoa, että SM-liigan taso ei ole liian korkea. Tästä taas seuraa se, että pelaajien kehittyminen kärsii: pelaajat kehittyvät pelaamalla kovia pelejä. Ei esimerkiksi Aaltosen kikat enää purreet Gontshariin, vaikka ne liigassa olivatkin uponneet Eroseen, Haveriseen tai Honkaseen. Kovempi SM-liiga olisi pelaajien kehityksen kannalta erittäin tärkeä seikka.
6) Toki voi olla jonkun mielestä ristiriidassa kohdan 5 kanssa, mutta mielestäni siirtyminen junioreista liigaan on usein liian vaikeaa. Pelaajat joutuvat vieraisiin rooleihin, eivät saa välttämättä kunnon näytönpaikkaa ja taantuvat peliajan tippuessa minimiin. Suurimpana syynä näen liian ison A:n sm-sarjan. Jos joukkuemäärää karsittaisiin, saataisiin jäljelle tasollisesti kovempi sarja. Tällöin junnujen ei tarvitsisi tehdä kolmen pisteen keskiarvolla bongoja vain huomatakseen, että liigassa ei riitä pelkkä kova lämäri ja takatukka.
 
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Taitopelaaja kirjoitti:
Lähes identtisillä resursseilla Ruotsi on voittanut olympiakultaa, maailmanmestaruuden ja kaksissa edellisissä kisoissa MM-pronssia. Tshekki on voittanut 2000-luvulla neljä maailmanmestaruutta ja Venäjä dominoi MM-kisoja juuri äsken lähes kolme vuotta putkeen.

Suurin ero tässä Suomeen verrattuna on nimenomaan se, miten kiekkoilijoita kasvatetaan. Esimerkiksi Venäjä on tullut läpi linjan tunnetuksi siitä, että junnut saavat erittäin laadukasta ohjausta esimerkiksi luistelussa. Venäläinen kiekkokoulu perustuu ennen kaikkea yksilötaidon muokkaamiseen ja se näkyy. Tietysti tuon kokoisesta maasta tulisi joka tapauksessa hyviä kiekkoilijoita suht tasaisesti, mutta ajattelutapakin vaikuttaa positiivisesti siihen. Ruotsi kasvattaa niin ikään kiekollisia kavereita ja tästä johtuen sieltä on tullut näitä N. Bäckströmejä ja V. Hedmaneita. Ei ole sattumaa tuo ykköskierroksen varausten lukumäärä.

Oma lukunsa on tietysti sitten Kanada. Junnuille ihan ensimmäisenä opetettava asia on laukaus ja mikä tärkeintä: pelejä on enemmän kuin harjoituksia! Karu totuus on se, että pelaamalla oppii kaikista parhaiten pelaamaan.
 

Taitopelaaja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings, New York Rangers
Suurin ero tässä Suomeen verrattuna on nimenomaan se, miten kiekkoilijoita kasvatetaan.
Juurikin näin. Tarkoitin vain, että Suomen resursseilla (jäähallit, harrastajamäärät jne.) voisi periaatteessa tehdä aivan yhtä hyvää tulosta kuin nämä vertailumaat tekevät. Suomessa juniorijärjestelmät laahaavat vain niin paljon perässä.
 

tant gredulin

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Esimerkiksi Venäjä on tullut läpi linjan tunnetuksi siitä, että junnut saavat erittäin laadukasta ohjausta esimerkiksi luistelussa. Venäläinen kiekkokoulu perustuu ennen kaikkea yksilötaidon muokkaamiseen ja se näkyy.

Joukkuepelin alkeet opetellaan sitten rapakon takana :)

Mutta Ruotsi on tehnyt tätä pitkäjänteistä 'urheilijaksi kasvattamisen' työtä muissakin lajeissa, kuten yleisurheilussa. Miksi tätä ei matkita? Sen sijaan piti matkia peruskoulusysteemi :(
 

DEFENCE

Jäsen
Tuo määrittelee mielestäni aika koruttomastikin sen, millä tasolla tullaan jatkossa menemään, sillä onhan se aika pitkälti niin, että jos pelaaja on 19-vuotiaana omassa ikäluokassaan maailman huipulla, on hän sitä myös 32-vuotiaana. Näin se vain tuppaa yleensä menemään......

Ei se nyt ihan noin yksinkertaista ole. Moni pelaaja voi olla vielä varsin raakile 19-vuotiaana, (noin ihan fyysiikaltaan, johtuen yksilöllisestä kehityksestä jne) ja moni 19-vuotias huippu hipuu ja ei ikinä nouse aikuisten tasolla huipulle.

Sen verran asia on minua kiinnostanut, että olen jonkun verran pyörinyt seurailemassa 12-15 vuotiaiden ja joskus jopa nuorempien junnujen harkkoja. Pelaajia ohjeistamassa oleva "kiekkomies, joka pelasi aikanaan 16 liigapeliä"-tyyppinen kaveri "rohkaisee" pelimiehiä sanomalla "heitä vain Juuso kiekko päätyyn, niin ei ole mitään hätää" tai "kyllä säkin Pekka saat kohta mennä koittamaan"........

Tämä on huolestuttavaa, että vieläkin näitä valmentajia löytyy. Itse henkilökohtaisesti en ole moiseen törmännyt ainakaan kymmeneen vuoteen.

Syy: Ulkojäät, ulkojäät ja ulkojäät. Satoja ja vielä satoja tunteja talvessa ulkojäillä kynäilemässä. Leino muisti, että menihän se 9-vuotiaana naapurin pojalle, niin miksei hitusen myöhemmin. Jaro Halakille? Mitä tekee nykyisin perusjunnu Vantaalta? Koulu alkaa edelleen kahdeksalta, poika herää puoli kahdeksan. Vetää aamupalat tauluun ja lähtee koulutielle. Joukkueharjoitukset illalla ja nukkumaan. Harjoituksissa veivataan jotain pelitapa-ajattelua, eikä lauota......

Taas, olen täysin samaa mieltä omatoimisuuden merkityksestä, kun jokainen taito vaatii sen 10 000 tuntia harjoittelua ennen kuin sen täysin hallitsee. Kun taas tuo väite että suomalaiset juniorit harjoittelevat vain pelitapaa on ainakin minun kokemusten mukaan puppua.

Suurin ero tässä Suomeen verrattuna on nimenomaan se, miten kiekkoilijoita kasvatetaan. Esimerkiksi Venäjä on tullut läpi linjan tunnetuksi siitä, että junnut saavat erittäin laadukasta ohjausta esimerkiksi luistelussa. Venäläinen kiekkokoulu perustuu ennen kaikkea yksilötaidon muokkaamiseen ja se näkyy....

Venäläinen menestys perustuu myös harjoittelun määrään. Venäjällä lapsella/nuorella on yhtä monta harjoitus tuntia/vko kuin hänellä on ikävuosia. Eli 8-vuotias harjoittelee 8t/vko 15-vuotias harjoittelee 15t/vko jne.
 

ultras

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara Tampere
Perustele! Vai väitätkö että jalkapallo-ottelusa on enemmän maalintekotilanteita kuin jääkiekko-ottelussa?!!!!!

Lähdetään nyt siitä että väitteesi on aika absurdi jos sanot että jalkapallossa saa mitalin helpommin. Ensinnäkin jalkapallon suhteen käydään huomattavan kovat karsinnat mistä osoituksena mm. Ranskan pelaaminen "jatkokarsinnassa" ja Venäjän tippuminen Slovakialle. Nämä esimerkkeinä euroopassa. Jalkapallossa ei todellakaan ole mitään automaatiopaikkaa niinkuin jääkiekossa on omalla tavallaan. Lisäksi futis on maailman suosituin ja pelatuin peli jossa on useita huippumaita toisin kuin kiekossa.

Tämän jälkeen on vielä alkulohkot mm-kisoissa joista pääsee jatkoon 2/4 kun taas MM-kiekossa se on 3/4 ja selvillä tasoeroilla. Tosin tänä vuonna tapahtui poikkeus. Jokatapauksessa jalkapallon maailmanmestaruuteen vaaditaan muutakin kuin kahden viikon onnistunut pyrähdys kisapaikalla.

Nämä nyt tuli ensimmäisenä mieleen. Mitään maalipaikkojen ja/tai laukauksin tasoa ja määrää ei tarvitse tähän keskusteluun edes vetää.

Toisaalta tämänhän sinä varmaan tiesitkin mutta halusit huudatella porukkaa?
 

Stonewall

Jäsen
Suosikkijoukkue
RoKi, Liverpool
Keskustelussa häiritsee monikin asia. Esimerkiksi väite siitä, että jatkuvasti kymmenen joukossa oleva maa ei olisi huippumaa. Jalkapallossa jos olisi jatkuvasti kymmenen parhaan joukossa olisi vuodenvarmasti huippumaa. Odotukset on faneilla vaan aivan järjettömät. Se, että viimeisen 15 vuoden aikana ollaan oltu finaalissa 9 kertaa, ja hävitty 8 kertaa osoittaa, ettei olla huippumaa? Yhtä montaa finaalipaikkaa ei kuitenkaan ole kenelläkään.

Kannattaa muistaa, että Ruotsissakin on tupla väestö, tupla määrä halleja ja enemmän harrastajia. Väitän että samalla harrastaja määrällä Suomi olisi pärjännyt paremmin kuin Ruotsi. Tämä johtuu siitä, että Suomessa lätkä on ylivoimainen ykköslaji. Vaikka kiekko on suuri lajia Tsekissä, Venäjällä ja Ruotsissa vain Suomessa ja Kanadassa se on ykköslaji. Järjellä ajateltuna meidän pitäisi olla sijoilla 8-10 koko ajan. Mutta eipä olla. Suomi ei ole edes koskaan joutunut (vielä) joutunut karsimaan. Tämäkin päivä koittanee.
Lajin kehityksen kannalta on vain hyvää, että laji leviää ja entiset huonot maat alkavat pärjäämään. Jatkossa se tarkoittaa väistämättä, että yksikään maa ei ei dominoi enään esim Neuvostoliiton tavalla.

Eli ketjun otsikon väite on jo sinällään täysin väärä. Suomi on ja pysyy huippumaana vielä lähitulevaisuudessa. Se, että tuleeko voittoja enään koskaan on toinen juttu. Veikkaanpa, että väistämättä jossain kohtaa voitamme taas jonkun turnauksen. Vaikka vahingossa.
 

vilperi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Kauhajoen Karhubasket
Keskustelussa häiritsee monikin asia. Esimerkiksi väite siitä, että jatkuvasti kymmenen joukossa oleva maa ei olisi huippumaa. Jalkapallossa jos olisi jatkuvasti kymmenen parhaan joukossa olisi vuodenvarmasti huippumaa. Odotukset on faneilla vaan aivan järjettömät. Se, että viimeisen 15 vuoden aikana ollaan oltu finaalissa 9 kertaa, ja hävitty 8 kertaa osoittaa, ettei olla huippumaa? Yhtä montaa finaalipaikkaa ei kuitenkaan ole kenelläkään.

Jalkapallossa näitä potentiaalisia menestyviä maita on huomattavasti enemmän ja siksi kympin sakkiin yltävästä maasta voi sanoa sen olevan jalkapallon suurmaa. Jääkiekossa kympin joukkoon pääseminen ei niin ihmeitä vaadi. Oikeastaan vain riittää kun on parempi kuin vaikkapa maat Latvia, Valko-Venäjä, Saksa... Ja siksi ei nyt välttämättä voida kympin sakkiin pääsevää maata kutsua sanalla jääkiekon suurmaa.

Suomi on kyllä kieltämättä menestynyt hienosti viime vuosinakin vielä ja ollut esimerkiksi mitaleilla ainoana maana ainakin kolmissa edellisessä suuremmassa turnauksessa eli olympialaisissa ja World Cupissa.

Tämä on toisaalta tehnyt sitten hallaakin omalla tavallaan Suomen jääkiekolle. Ollaan tuudittauduttu siihen tavallaan, että kaikki on hyvin, kehitystä tapahtuu ja ollaan jatkossakin menestyvä maa, eikä olla osattu katsoa tarpeeksi syvälle tulosten taakse.

En tiedä voiko Suomesta käyttää termiä jääkiekon suurmaa vai ei, mutta en näkisi sitä nyt niin olennaisena asiana tässä. Se on pelkkää sanan helinää toisaalta, mutta Suomen jääkiekon nykypäivä ja etenkään tulevaisuus ei näytä kovin valoisalta. Se on se tärkein huomioitava asia.

Laadukkaita maalivahteja meidän maassa edelleen kehittyy liukuhihnalta. Samoin myös hyviä 3-4 ketjun perusduunareita.

Kärkiosaaminen on meidän heikoin kohta. Pakistomme taso on tippumassa ja kotimainen maalintekijä on oikeastaan katoava luonnon vara. Esimerkiksi katsottaessa spekuloitua Sotshin pakistoa niin ei se kovin hyvältä näytä. Teemu Selänne näyttäisi olevan edelleen maamme ainoa kiekkoilija, jota voi kansainvälisissä ympyröissä kutsua puhtaaksi maalintekijäksi. Selänne kuitenkin lopettaa uransa kohta ja maajoukkueura saattaa miehen osalta olla jo päättynyt.

Menestystä voi edelleen tulla jatkossakin, sillä me menestymme kuitenkin aina joukkueena ja kovalla työnteolla. Vaikka tulisikin hyviä tuloksia niin niiden taakse ei kannata piiloutua liikaa. Kiekkoilumme tulevaisuus näyttää kuitenkin huolestuttavalta.
 

1stApril

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Keskustelussa häiritsee monikin asia. Esimerkiksi väite siitä, että jatkuvasti kymmenen joukossa oleva maa ei olisi huippumaa. Jalkapallossa jos olisi jatkuvasti kymmenen parhaan joukossa olisi vuodenvarmasti huippumaa. Odotukset on faneilla vaan aivan järjettömät. Se, että viimeisen 15 vuoden aikana ollaan oltu finaalissa 9 kertaa, ja hävitty 8 kertaa osoittaa, ettei olla huippumaa? Yhtä montaa finaalipaikkaa ei kuitenkaan ole kenelläkään.

Samaa mieltä jalkapallon osalta. Mutta jääkiekossa kymmen sakissa oleminen ei ole "huipulla" olemista. Ainakaan nykyään. Toki tällä välttää karsimisen, kun IIHF nosti A- Sarjan joukkuemäärän MM-Kisoissa 16:een joukkueeseen rahan takia.
Omasta mielestäni hupuilla oleminen jääkiekon kaltaisessa (vähän pelaajia maailmanlaajuisesti) lajissa tarkoittaa sitä, että jokaisessa arvokisoissa voidaan realistisesti lähteä hakemaan mitallia. Ja siinä mielessä Suomi on toistaiseksi vielä huipulla. Tulevaisuus tässä huolestuttaakin.

Kannattaa muistaa, että Ruotsissakin on tupla väestö, tupla määrä halleja ja enemmän harrastajia. Väitän että samalla harrastaja määrällä Suomi olisi pärjännyt paremmin kuin Ruotsi. Tämä johtuu siitä, että Suomessa lätkä on ylivoimainen ykköslaji. Vaikka kiekko on suuri lajia Tsekissä, Venäjällä ja Ruotsissa vain Suomessa ja Kanadassa se on ykköslaji.

Minulle oli yllätys, että Ruotsissa on nykypäivänä merkittävästi enemmän jääkiekon harrastajia kuin Suomessa. Itselläni ei siis ole tietoa asiasta, käsitys oli vaan lähempänä fifty-fifty.
Kanada on harrastajamäärissä varmasti paljon edellä Suomea, mutta muut maat eivät ilmeisesti sen perusteella, mitä ketjussa aiemmin on kirjoitettu.

Lajin kehityksen kannalta on vain hyvää, että laji leviää ja entiset huonot maat alkavat pärjäämään. Jatkossa se tarkoittaa väistämättä, että yksikään maa ei ei dominoi enään esim Neuvostoliiton tavalla.
Samaa mieltä. Kun / jos jääkiekko leviää ja harrastajia tulee enemmän ympäri maailman, niin se on tietysti hyväksi lajille.

Eli ketjun otsikon väite on jo sinällään täysin väärä. Suomi on ja pysyy huippumaana vielä lähitulevaisuudessa. Se, että tuleeko voittoja enään koskaan on toinen juttu. Veikkaanpa, että väistämättä jossain kohtaa voitamme taas jonkun turnauksen. Vaikka vahingossa.

Viestissäsi ei ollut väitettä "Suomi on ja pysyy huippumaana vielä lähitulevaisuudessa" tukevia argumentteja kuin oikeastaan harrastajamäärät ja jääkiekon suosikkiasema Suomessa. Tässä ketjussa on puhuttu paljon junioritoiminnasta, harjoittelusta (erityisesti omaehtoinen) jne, jotka vaikuttavat oleellisesti kuinka hyvin Suomi pärjää tulevaisuudessa. Vielä kun (jos) kilpailu kiristyy tulevaisuudessa huipulla, kuten ennakoit, niin en pidä mitenkään itsestäänselvyytenä huipulla pysymistä.

On tietysti eri asia, mitä tarkoitetaan jääkiekossa "huipulla olemisella" ja kuinka pitkä aikaväli on "lähitulevaisuus". Muutamaan (3-5) vuoteen ei liene vielä mitään suurta hätää, mutta siitä eteenpäin... pistää miettimään, miten käy.
 

Diagonaali

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, NHL:n suomalaisjoukkueet
Milläs helvetillä tämä keskustelu nyt kääntyi potkupallosta keskustelemiseen. Kai niille potkupallon potkimisen anatomiasta kiinostuneille on omat foorumit, joissa voi keskustella potkupallosta niin paljon, kuin tykkää.

Puheenvuoroista päätellen suurimmalla osalla foorumilaisista näyttää olevan varsin surullisen yksimielinen mielipide siitä, että hyvin menestyvät yksilöt poljetaan maahan jo junioreina ja sen takia kaikki pelaajat sitten ovat keskinkertaisia.

Se on kuulkaas poijjaat sillä tavalla, että ne 'tähdet' on tähtiä jo siinä 11 vuotiaiden joukkeessa ja saavat ihan kyllikseen perseelle taputusta ja muuta kannustusta. Turha tulla akateemikkojen minulle väittämään, että menestyviä kavereita missään seurassa missään vaiheessa yksikään valmentaja vähättelisi, tai että heidän kehitystään jarrutettaisiin. Tämä on insinööri-isien keksimä teoria, joka jostain syystä leviää kulovalkean tavoin joka paikkaan. Ja on puhdasta paskanjauhantaa.

Se mitä nämä nettitietäjät eivät ymmärrä näitä teesejään tarinoidessaan on, että varsinkin pojilla fyysinen kehityskäyrä vaihtelee yksilöittäin valtavan paljon. Vaikka kaikkein menestyvimmät kaverit yleensä ovat huippuyksilöitä jo 13 vuotiaina, saattaa myös sillä hetkellä hieman heikommin pärjäävistä, fyysisessä kehityksessä hieman jäljessä olevista lahjakkaista junioreista silti kehittyä huippuyksilöitä. Vaikkei se insinöörin silmään sillä hetkellä todennäköiseltä vaikuttaisikaan.

Mielipiteeni perustuvat kansallisen tason urheillijayksilönä, junioriporukan valmentajana ja urheilevan lapsen isänä tulleisiin subjektiivisiin kokemuksiin kaukalossa ja kaukalon laidalla. Turha pyytää linkkejä lähteisiin.

Ja edelleenkin väitän, että perimmäinen ratkaisu hyvälle urheilumenestykselle jatkossakin on laaja harrastajapohja, josta niitä yksilöitä voidaan sitten löytää. Totta kai tämän päälle tarvitaan sitten jotain ekstraakin, että pystytään Canadan/Usan/Venäjän kanssa pysymään samalla viivalla, mutta jos se harrastajapohja menetetään, niin ei tulla myöskään niitä tarvittavia yksilöitä maajoukkueen perusrungon rakentamiseksi aikavälillä pitkä löytämään. Ja silloin me tipumme sille tasolle, minne tilastollisesti insinööri-isien mukaan jääkiekossa kuulummekin. Vaikka potkupalloon verrattuna.
 

DEFENCE

Jäsen
Milläs helvetillä tämä keskustelu nyt kääntyi potkupallosta keskustelemiseen. Kai niille potkupallon potkimisen anatomiasta kiinostuneille on omat foorumit, joissa voi keskustella potkupallosta niin paljon, kuin tykkää.

Puheenvuoroista päätellen suurimmalla osalla foorumilaisista näyttää olevan varsin surullisen yksimielinen mielipide siitä, että hyvin menestyvät yksilöt poljetaan maahan jo junioreina ja sen takia kaikki pelaajat sitten ovat keskinkertaisia.

Se on kuulkaas poijjaat sillä tavalla, että ne 'tähdet' on tähtiä jo siinä 11 vuotiaiden joukkeessa ja saavat ihan kyllikseen perseelle taputusta ja muuta kannustusta. Turha tulla akateemikkojen minulle väittämään, että menestyviä kavereita missään seurassa missään vaiheessa yksikään valmentaja vähättelisi, tai että heidän kehitystään jarrutettaisiin. Tämä on insinööri-isien keksimä teoria, joka jostain syystä leviää kulovalkean tavoin joka paikkaan. Ja on puhdasta paskanjauhantaa.

Se mitä nämä nettitietäjät eivät ymmärrä näitä teesejään tarinoidessaan on, että varsinkin pojilla fyysinen kehityskäyrä vaihtelee yksilöittäin valtavan paljon. Vaikka kaikkein menestyvimmät kaverit yleensä ovat huippuyksilöitä jo 13 vuotiaina, saattaa myös sillä hetkellä hieman heikommin pärjäävistä, fyysisessä kehityksessä hieman jäljessä olevista lahjakkaista junioreista silti kehittyä huippuyksilöitä. Vaikkei se insinöörin silmään sillä hetkellä todennäköiseltä vaikuttaisikaan.

Mielipiteeni perustuvat kansallisen tason urheillijayksilönä, junioriporukan valmentajana ja urheilevan lapsen isänä tulleisiin subjektiivisiin kokemuksiin kaukalossa ja kaukalon laidalla. Turha pyytää linkkejä lähteisiin.

Ja edelleenkin väitän, että perimmäinen ratkaisu hyvälle urheilumenestykselle jatkossakin on laaja harrastajapohja, josta niitä yksilöitä voidaan sitten löytää. Totta kai tämän päälle tarvitaan sitten jotain ekstraakin, että pystytään Canadan/Usan/Venäjän kanssa pysymään samalla viivalla, mutta jos se harrastajapohja menetetään, niin ei tulla myöskään niitä tarvittavia yksilöitä maajoukkueen perusrungon rakentamiseksi aikavälillä pitkä löytämään. Ja silloin me tipumme sille tasolle, minne tilastollisesti insinööri-isien mukaan jääkiekossa kuulummekin. Vaikka potkupalloon verrattuna.

Vihdoinkin joku puhuu asiaa. Ja ilmaistua sen mitä itse en saanut julki epätoivoisesta yrityksestä huolimatta.
 

Baldrick

Jäsen
Minä olen viettänyt lapsuuteni tiiviisti höntsäten. Pelasimme porukalla erilaisia pelejä. Jos porukkaa ei ollut riittävästi peliin, potkimme palloa seinään. Välillä odotimme lisäjengin saapumista korkeutta tai pituutta hyppien tai lättyä heitellen. Ja kun tuli kuuma, menimme uimaan ja leikimme vesihippaa, minkä jälkeen palasimme taas pelailemaan.

Monipuolinen liikunta oli lapsuuteni ja nuoruuteni pääasiallinen sisältö. Tavoitteellisuutta siihen ei sisältynyt, vaan kaikki tapahtui silkasta liikkumisen ja yhdessä olon riemusta. Minusta oli vain yksinkertaisesti kiva kokoontua porukalla hikoilemaan ja puuhaamaan, eikä pikkukylällä juuri muuta voinut tehdäkään. Urheilukenttä uimarannan kupeessa oli sekä luonteva ajankulun että sosiaalisen toiminnan areena.

Nykyään yhä harvemman lapsen ja nuoren elämän pääsisältö on liikunta. Virikkeet ja ajankulu etsitään muualta, esimerkiksi netistä ja virtuaalimaailmasta.

Vitja, mää soitan kyl kavereille, että mennään pelaamaa keinupalloa :D tai jotai muuta überiä lajia. Teksti herätti kaipuun takaisin nuoruusaikaan, jolloin potkittiin pallo, pelattiin pesistä tai lentistä, uitiin ja tehtiin kaikkea muuta useita tunteja päivässä. Kiitos hemmari. Kunto on muutenki niin retuperällä(ja helvetin pahasti onkin. 5 min jäällä ja tauko makuullaan), että liikunta ei olisi ollenkaan pahitteeksi.

Tämän Hemingwayn tekstin tapainen "motivation speech" pitäis saada ujutettua nuorille.
 

Pottakameli

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Vitja, mää soitan kyl kavereille, että mennään pelaamaa keinupalloa :D

Omassa lapsuudessani oli siisteintä olla vain ulkona...ja kun on ulkona tulee juuri tehtyä vaikka mitä. Välillä oltiin aamusta iltaan katulätkää ja jäiden tultua oltiin jäillä sekä kadulla. Futista oli myös kiva pelata naapuruston lasten ja muiden kavereiden kanssa.

Keinupallo, rosvo ja poliisi, kirkonrotta/ ja pallo versio jonka nimeä en muista yms. Vaativat kaikki jonkinlaista liikkumista. Joskus olimme pyöräilykisojakin, joissa ajettiin ensin aika-ajot ja sitten laitettiin paremmuusjärjestyksessä riviin, kuten oikeissakin kisoissa...heh.

Välillä tuntuu ettei nykyään tuollaista lasten leikkimisen aiheuttamaa "älämölöä" edes kuule. Hieman sääli.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös