NY RILLATAAN – miksi Suomi ei ole enää jääkiekon huippumaa?

[Esa Tikusta-asiaa]

Kysymys ei ole yhdestä jääkiekko-ottelusta vaan yhteiskunnasta.

(off topic :))

Aivan samaa mieltä. Ruotsilla on takana vuosisatoja kestänyt suurvaltakausi, (tätä perinnettä edustaa ruotsissa esim. kuningasperhe.)

Eikä tätä vuosisatoja kestänyttä perinnettä, asennetta, olo-tilaa ruotsissa katkaise muutama vuosikymmen, sodat, rauhat, puhumattakaan yhdestä jääkiekko-ottelusta.

Meidän suomalaisten on tämän kaltaiseen "perintöön" vaikea samaistua. Varsinkin kun meidän sankaritarinat perustuvat taisteluihin, joissa kaikesta huolimatta olemme jääneet toiseksi.

Meidän perintö on taistelua, hyvänä kakkosena olemista ja täydellisen romahduksen pelkäämistä (tämän kaltaisesta pelosta ruotsalaiset, ehkä, eivät tiedä mitään).

Lisäys: Me suomalaiset emme oikeastaan pelkää (niinkään) häviötä, vaan sitä, että taistelu loppuu (vancouverin usa peli, tanska-peli). Kait siksi, koska jos taistelu loppuu, se mahdollistaa täydellisen romahduksen. (Mitä sekin sitten tarkoittaa? Maine menee? Suomessa loppuu jääkiekon pelaaminen? Neuvostoliitto valtaa koko maan?)

 

[Der Adler]

Tuetaan toki, mutta en sanoisi että sitä tuettaisi jenkkimäisen voimakkaasti.

Kanadalla ja kanadalaisella on keskimäärin terve itsetunto johon liittyy voimakkaasti se, että tunnetaan ja ollaan ylpeitä omasta kansallisesta identiteetistä. Vaikka poliittisesti Kanada joutuu olemaan pikkuveli, niin USA:lle kuin Kansainyhteisö:lle, mutta tästä huolimatta ollaan Joe Canadian ja ylpeitä siitä.

Riittää kun on Molsonia ja Hockey Night in Canada, eh?

Just näin, miksi tämä sama ajattelutapa ei voisi toimia täällä? Ok, ehkä me ollaan jonkilainen pikkuveli Ruotsille, vaikka nyt en itse halusin nähdä asia ihan näin, mutta pitää myös osata nostaa esiin positiiviset jutut ja ollaan ylpeitä niistä...onhan meillä sisu, sauna, Nokia, huippu-teknologia, Finlandia-Vodka, Ruotsin verratuna huippu olut-merkit :):), meidän koulut toimii valovuodet parempi kuin Ruotsin vastaavat ym ym, (ja olihan se talvisota vaan aika hurja juttu). Ja loppujen lopuks, kyllä Leijonatkin tekee ihan hienot suoritukset vuodesta toisee. Eli, ylpeys ja poisitivisuus esiin!

 

[Toejoen Veikko]

Itse näen yhtenä syynä tähän tilanteeseen suomalaisen yhteiskunnan mukavoitumisen, laiskuuden, ei viitsitä liikkua epämukavuusalueella eli harjoitella.

Tämä näkyy myös lajivalinnassa. Ei tule enää esim. kv-tason painonnostajia. Liian epämukava laji. Mukavampaa pelata salibandya, jossa ei tule edes hiki.

Mitä tulee kanadalaiseen yhteiskuntaan, niin sitä hieman pinnalta raapaisseena olen saanut mielikuvan siitä, että siellä on ylipäätään sallivampi ja kannustavampi ilmapiiri. Ihminen ei ole samalla tavalla häkissä kuin Suomessa, jossa asiat monta kertaa haetaan negaation kautta.

 

[TosiFani]

... Eli, ylpeys ja poisitivisuus esiin!

Itse lisäisin tähän rohkeuden eli suomalaisten pitäisi lopettaa jatkuva varmistelu, niin jääkiekossa kuin yhteiskunnassa. Nykymeno kasvattaa ihmisistä (jääkiekkoilijoista) vastuunpakoilijoita, pelätään enemmän tappiota, kun halutaan voittoa. Tämä näkyy niin jääkiekon valmennuksessa kuin eduskunnan toiminnassa. Jääkiekkovalmentajat (eivätkä fanit varsinkaan!!) eivät rohkaise nuoria pelaajia rohkeisiin ratkaisuihin ja eduskunta säätää lisää lakeja, jotka poistavat yksittäisen ihmisen vastuun.

 

[Sateentekijä]

Kanukkien asenne ja ylimielisyys kun olisi suomalaisilla.

Siellä ei peruutella vaikka karhu tulisi kadulla vastaan. Ollaan sopivan ilkeitä ja puretaan kiekkoja - ollaan valmiita tekemään salilla hullusti duunia ja ollaan kurinalaisia.

NYT SOI: Eppu Normaali - Murheellisten laulujen maa :)

 

[Der Adler]

Itse lisäisin tähän rohkeuden....

Sateentekijä
Kanukkien asenne ja ylimielisyys kun olisi suomalaisilla.

Hyviä pointtejä. Näin se on. Huomenna on nyt sitten taas hyvä testi kun ollaan (luultavasti) pakkovoiton edessä. Jenkki-poika ei varmasti "pelkää" kun tilanne on mikä on vaan uskon että jokainen usa-pelaaja ajattele että nyt on oiva tilanne ja aika tehdä se "game-winneri".

 

[PJx]

Kysymys ei ole yhdestä jääkiekko-ottelusta vaan yhteiskunnasta. Suomalaisessa urheilussa on ongelmana drop out -ilmiö siinä vaiheessa kun pitäisi todella aloittaa harjoittelu. Viimeksi tästä puhui Jukka Rauhala, painiliiton pj., eilen Radio Suomen urheilun taustapeilissä. Painiliitolla on hyvin harrastajia noin viisitoistavuotiaiksi, mutta erittäin vähän kv.tason painijoiksi haluavia. Ja tämä on ongelma lähes kaikissa lajeissa. Itse näen yhtenä syynä tähän tilanteeseen suomalaisen yhteiskunnan mukavoitumisen, laiskuuden, ei viitsitä liikkua epämukavuusalueella eli harjoitella.

Vai olisikohan kuitenkin niin, että tuossa vaiheessa kun harrastaminen loppuu, niin niin järjestelmän tuki pikemminkin vähenee kuin lisääntyisi ratkaisevasti. Niin kauan kuin mukana pyörii isompi porukka, niin vertaistukea riittää järjestelmän ulkopuoleltakin.

Kun olen katsellut kiekkonuoria, niin "laiskat" harjoittelijat putoavat parhaasta A-ryhmästä aika hätäisestija SM-sarjoissa harjoittelu on suht motivoitunutta. Vaikka pojat näkevät rajansa, ei se vie harjoitteluintoa. En oikein osta tuota mukavoitumisväitettä.

Kiekossa drop-out on raadollista ja moni sinne kuuluva poika joutuu järjestelmästä ulos liian aikaisin. Se on ongelma, mutta se tuskin liittyy mukavoitumiseen.

Paljon puhutaan omaehtoisen harjoittelun puolesta. Puhetta riittää, mutta siihen se jää. Jäätä ei ole tarjolla omaehtoiseen extra-treeniin kuin satunnaisesti talvella, vaikka aikaa sattuisi löytymään. Talvet ovat nykyään sellaisia ja poikien kuormitus vie ison osan mahdollisista ajoista.

Enemmän kiinnittäisin kuitenkin huomiota poikien "uratien" pomppuisuuteen välillä 5-15v. Valmennuksen laatu ja urheilullisuuden oppiminen on melkoista arpapeliä.

 

[TosiFani]

Vai olisikohan kuitenkin niin, että tuossa vaiheessa kun harrastaminen loppuu, niin niin järjestelmän tuki pikemminkin vähenee kuin lisääntyisi ratkaisevasti. Niin kauan kuin mukana pyörii isompi porukka, niin vertaistukea riittää järjestelmän ulkopuoleltakin.

Kun olen katsellut kiekkonuoria, niin "laiskat" harjoittelijat putoavat parhaasta A-ryhmästä aika hätäisestija SM-sarjoissa harjoittelu on suht motivoitunutta. Vaikka pojat näkevät rajansa, ei se vie harjoitteluintoa. En oikein osta tuota mukavoitumisväitettä...

En tiedä paljonko seuraat tai valmennat nuoria, mutta omien kokemusteni perusteella mukavoitumis ongelmaa on vielä SM-liigatasollakin.

 

[choose_life]

En tiedä paljonko seuraat tai valmennat nuoria, mutta omien kokemusteni perusteella mukavoitumisongelmaa on vielä SM-liigatasollakin.

Tai väärää ylimielisyyttä (sama asia), mikä johtuu mm. kiekkoympyröiden tietystä henkisestä ahtaudesta, sisäsiittoisuudesta ja siitä liian isosta hypestä, joka koko homman ympärille on kasvanut viimeistään v. 95 jälkeen. Tähän liittyy sitten vielä isompia ongelmia, kuten kiekkoilijoiden koulutuksen puute, yleinen avuttomuus ja homman lähteminen lapasesta uran jälkeen (ei toki kaikilla, mutta monilla) ja niin edelleen. Se olisi jo oman ketjunsa aihe, mutta tässä ja ylläolevassakin tullaan laillaan siihen, että suhteellisuudentaju ja lajin/pelin/tekemisen perusasiat ovat jääneet kaikenlaisen tauhkan jalkoihin.

 

[PJx]

En tiedä paljonko seuraat tai valmennat nuoria, mutta omien kokemusteni perusteella mukavoitumis ongelmaa on vielä SM-liigatasollakin.

Aivan varmasti, mutta onko se perusongelma? Vai olisiko mukavoituminen oire motivaation puutteesta? Motivoitumisesta mihin?

En valmenna nyt, mutta näkeehän sen, (ainakin kun läheltä katsoo,) että pojat vastaavat vaatimustasoon pääosin positiivisesti näennäisestä napinasta/kapinasta huolimatta. Työn teko nostaa ainakin eräiden motivaatiota aivan silmin nähden.

Se on kuitenkin selvää, että pojat ovat valmiita tekemään ja tekevät kiekon edestä "suuria" henkilökohtaisia uhrauksia. Silloin on ikävää katsoa kun poikien motivaatio hiipuu kauden edetessä samaa tahtia kuin usko tekemisen mielekkyyteen. Ei ole mikään salaisuus, että loppukausi toisinaan hiihdellään muutosta (jota ei tule) odotellessa. Pojat eivät ole tyhmiä, "terävän pään" eväiden loppuminen kyllä aistitaan ja siihen reagoidaan.

Aika monesti SM-sarjankin valmentajien haalinnassa näyttäisi, ei niin rationaaliset, "muut syyt" olla määrääviä. Toisaalta ei niitä erinomaisia valmentajia ihan joka oksalla kasva, joten ei näiden paikkojen täyttäminen ole varmaankaan helppoa...

Mukavoituminen on "hyvä" vihollinen. Ehkä kuitenkin kannattaisi etsiä syvempiä syitä muualta ainakin kiekon kokoisessa lajissa.

 

[choose_life]

Aivan varmasti, mutta onko se perusongelma? Vai olisiko mukavoituminen oire motivaation puutteesta? Motivoitumisesta mihin?
...
Aika monesti SM-sarjankin valmentajien haalinnassa näyttäisi, ei niin rationaaliset, "muut syyt" olla määrääviä. Toisaalta ei niitä erinomaisia valmentajia ihan joka oksalla kasva, joten ei näiden paikkojen täyttäminen ole varmaankaan helppoa...
Mukavoituminen on "hyvä" vihollinen. Ehkä kuitenkin kannattaisi etsiä syvempiä syitä muualta ainakin kiekon kokoisessa lajissa.

Juu, ei se mikään "pääsyyllinen" ole, jos sellaista nyt onkaan. Mutta kyllä yksi oire siitä, että lajissa on liian monta asiaa karannut hevonkuuseen alkujuurilta ja olennaisesta.

 

[TosiFani]

...Mukavoituminen on "hyvä" vihollinen. Ehkä kuitenkin kannattaisi etsiä syvempiä syitä muualta ainakin kiekon kokoisessa lajissa.

Tämä on yksi niistä syvemmistä syistä eli nuoret eivät enää viitsi urheilla. Nythän on monia kamppanijoita jossa yritetään saada lapset liikkeelle. Eli kun on vähemmän harrastajia, tulee vähemmän lahjakkuuksia.

 

[PJx]

Tämä on yksi niistä syvemmistä syistä eli nuoret eivät enää viitsi urheilla. Nythän on monia kamppanijoita jossa yritetään saada lapset liikkeelle. Eli kun on vähemmän harrastajia, tulee vähemmän lahjakkuuksia.

Kiekkoa harrastaa määrällisesti ihan tarpeeksi poikia, että lahjakkuuksia voisi löytyä nykyistä enemmän. Kun katselee poikia joukkueiden pahimmassa supistusvaiheessa (drop-out), joilla on ehkä 7-8 tapahtumaa/viikko lähes läpi vuoden (pari taukoa: kauden jälkeen ja juhannuksesta), niin liikkeelle pojat on kyllä saatu.

Pelkistä ohjatuista tapahtumista kertyy suurin osa "vaadituista" viikkotunneista. Ei poikia niihin tapahtumiin tarvitse pakottaa, vaikka tuon ikäinen poika ei varmaan nauti aikaisista aamureeneistä. Se porukka, jonka liikkumisesta ollaan huolissaan, on kokonaan toinen joukko.

Tämän järjestelmässä sinnittelevän drop-out ikäisen joukon ongelma on, mitä ohjatuissa tapahtumissa tapahtuu. On jo pelkästään ajankäytön kannalta vähintäänkin vaikea paikata ohjattujen tapahtumien puutteet. 5-12v poikien reeniongelmat ja 15-20v poikien reeniongelmat ovat kovin kaukana toisistaan.

 

[LaTe_Show]

Pelkistä ohjatuista tapahtumista kertyy suurin osa "vaadituista" viikkotunneista.

Tästä olisin eri mieltä, ihan sen vuoksi että nämä harjoitukset/ohjatut tapahtumat eivät ole yksilön kannalta se kaikkein tehokkainta mitä tulee ajankäytön suhteen. Ohjatussa treeneissä vain 30-40% käytetään "itse tekemiseen".

 

[PJx]

Tästä olisin eri mieltä, ihan sen vuoksi että nämä harjoitukset/ohjatut tapahtumat eivät ole yksilön kannalta se kaikkein tehokkainta mitä tulee ajankäytön suhteen. Ohjatussa treeneissä vain 30-40% käytetään "itse tekemiseen".

Aivan samaa mieltä, hengailu hallilla tai näennäinen hokihölkkä ei ole tehokasta ajankäyttöä. Tästä olen itsekin kirjoittanut tällä palstalla. Ja nyt olet tasan tarkkaan asian ytimessä. Se tekemisen laatu, ei niinkään mukavoituminen tai määrä... siis tietyn iän jälkeen...

 

[TosiFani]

Kiekkoa harrastaa määrällisesti ihan tarpeeksi poikia, että lahjakkuuksia voisi löytyä nykyistä enemmän. Kun katselee poikia joukkueiden pahimmassa supistusvaiheessa (drop-out), joilla on ehkä 7-8 tapahtumaa/viikko lähes läpi vuoden (pari taukoa: kauden jälkeen ja juhannuksesta), niin liikkeelle pojat on kyllä saatu.

Pelkistä ohjatuista tapahtumista kertyy suurin osa "vaadituista" viikkotunneista. Ei poikia niihin tapahtumiin tarvitse pakottaa, vaikka tuon ikäinen poika ei varmaan nauti aikaisista aamureeneistä. Se porukka, jonka liikkumisesta ollaan huolissaan, on kokonaan toinen joukko.

Tämän järjestelmässä sinnittelevän drop-out ikäisen joukon ongelma on, mitä ohjatuissa tapahtumissa tapahtuu. On jo pelkästään ajankäytön kannalta vähintäänkin vaikea paikata ohjattujen tapahtumien puutteet. 5-12v poikien reeniongelmat ja 15-20v poikien reeniongelmat ovat kovin kaukana toisistaan.

Tässä Suomi onkin hyvä, vedetään ajallisesti hyvä määrä joukkueharjoitteita. Ja näihin harjoituksiin tulevat yleensä ne "Hytöset", jotka ovat säntillisiä ja nöyriä ja heistä tulee hyviä kolmos - neloskentän duunareita. Suomi on loistava tekemään huonosta keskinkertaisia, mutta täältä puuttuu se halu menestykseen, halu työntekoon.

Hyvän golfswingin oppimiseen tarvitaan 10 000 SAMANLAISTA toistoa eli valtava määrä työtä. Ihan sama on jääkiekon taito osa-alueiden kanssa eli toistoja, näitä toistoja ei tehdä joukkueharjoituksissa. Eräällä valmennuskurssilla kellotettiin 50 minuutin harjoituksesta yksittäisen pelaajan kiekollinen aika, se oli noin 4 minuuttia ja tämä joukkue ol 18-vuotiaiden maajoukkue eli harjoitus oli varmasti hienosti suunniteltu. Eli lahjakkuuden jalostaminen pitää tapahtua siellä takapihalla, ulkojäillä, höntsävuoroilla jne. ja tämä vaatii sitä halua. Tätä halua on liian vähän tässä yhteiskunnassa.

 

[PJx]

Tässä Suomi onkin hyvä, vedetään ajallisesti hyvä määrä joukkueharjoitteita. Ja näihin harjoituksiin tulevat yleensä ne "Hytöset", jotka ovat säntillisiä ja nöyriä ja heistä tulee hyviä kolmos - neloskentän duunareita. Suomi on loistava tekemään huonosta keskinkertaisia, mutta täältä puuttuu se halu menestykseen, halu työntekoon.

Siis keneltä? Jos systeemi on rakentunut niin, että valmentajat ovat hyviä siinä, miten poikia olisi pitänyt ohjata pari kolme vuotta aiemmin, niin onko se poikien mukavoitumisen vika? Kokemuksesta oppii, mutta kun valmentaja jatkaa samojen poikien kanssa vuodesta toiseen, niin kokemus on peräisin nuoremmasta ikäluokasta, ei vanhemmasta... toki osa oppii nopeasti. Ei tämä ole valmentajien vika, vaan järjestelmän.

Toisaalta valmentajilla on käsittääkseni käsissään iso paletti eikä heillä ole aikaa pysähtyä ja ottaa etäisyyttä "arjen pyörittämiseen". Kun pojat eivät opi eikä homma näytä edes kiinnostavan, niin aika moni suunniteltu juttu unohtuu ja motivaatio rapisee. Ei olisi ollenkaan pahitteeksi, jos joku "ulkopuolinen" vetäisi välillä esimerkiksi pakkijäitä ja hyökkääjäjäitä tai vaikkapa fysiikan reenaamista. Jäisi valmentajalle aikaa keskittyä "olennaiseen".

Toisaalta tiedän, että on joukko valmentajia, jotka vetävät aivan mahtavia reenejä, mutta joilla on muita puutteita (tai vaikeuksia sitoutua liian isoon urakkaan). Näille kavereille pitäisi löytää toimenkuva, joka palvelisi systeemiä.

Sokerina pohjalla on vastuun antaminen pojille oman treenaamisensa suhteen. Ajan käytön ja rytmityksen suhteen olisi parempi, että pojat reenaisivat omalla ajallaan irti jääreeneistä. Ei vaan taida olla tarpeellista molemminpuoleista luottamusta.

 

[Kelju K. Kojootti]

Tässä Suomi onkin hyvä, vedetään ajallisesti hyvä määrä joukkueharjoitteita. Ja näihin harjoituksiin tulevat yleensä ne "Hytöset", jotka ovat säntillisiä ja nöyriä ja heistä tulee hyviä kolmos - neloskentän duunareita. Suomi on loistava tekemään huonosta keskinkertaisia, mutta täältä puuttuu se halu menestykseen, halu työntekoon.

Hyvän golfswingin oppimiseen tarvitaan 10 000 SAMANLAISTA toistoa eli valtava määrä työtä. Ihan sama on jääkiekon taito osa-alueiden kanssa eli toistoja, näitä toistoja ei tehdä joukkueharjoituksissa. Eräällä valmennuskurssilla kellotettiin 50 minuutin harjoituksesta yksittäisen pelaajan kiekollinen aika, se oli noin 4 minuuttia ja tämä joukkue ol 18-vuotiaiden maajoukkue eli harjoitus oli varmasti hienosti suunniteltu. Eli lahjakkuuden jalostaminen pitää tapahtua siellä takapihalla, ulkojäillä, höntsävuoroilla jne. ja tämä vaatii sitä halua. Tätä halua on liian vähän tässä yhteiskunnassa.

Tässä viestissä, kuten myös parissa edeltävässä, on mielestäni paljon asiaa. Ohjattuja joukueharjoituksia on mielestäni aivan tarpeeksi, jopa liikaa näissä nuorissa ikäluokissa (10-15 vuotiaat). Tämä selittää mielestäni osittain drop outin. Ei ole aikaa harrastaa muita lajeja, edes kesällä, eikä aikaa edes pihapeleille. Onko siinä sitten järkeä, että joku isä kuljettaa poikaa viisi kertaa viikossa tunnin suuntaansa treeneihin ja takaisin vetämään sen 4 minuuttia kiekon kanssa. Vai olisiko parempi käydä vaikka kolme joukkueharjoitusta viikossa ja muina päivinä ulkojäillä pari-kolme tuntia pelailemassa ja kikkailemassa kaveriporukalla. Nämä hytöset kyllä puurtavat vaikka kaksi treeniä päivässä, mutta sitten on näitä "taiteilijoita", joilla olisi hirveä määrä lahjakkuutta, mutta into tapetaan sillä, että vedetään ohjatusti viidesti viikkoon ja pelit päälle.

 

[TosiFani]

Siis keneltä? Jos systeemi on rakentunut niin, että valmentajat ovat hyviä siinä, miten poikia olisi pitänyt ohjata pari kolme vuotta aiemmin, niin onko se poikien mukavoitumisen vika? Kokemuksesta oppii, mutta kun valmentaja jatkaa samojen poikien kanssa vuodesta toiseen, niin kokemus on peräisin nuoremmasta ikäluokasta, ei vanhemmasta... toki osa oppii nopeasti. Ei tämä ole valmentajien vika, vaan järjestelmän.

Toisaalta valmentajilla on käsittääkseni käsissään iso paletti eikä heillä ole aikaa pysähtyä ja ottaa etäisyyttä "arjen pyörittämiseen". Kun pojat eivät opi eikä homma näytä edes kiinnostavan, niin aika moni suunniteltu juttu unohtuu ja motivaatio rapisee. Ei olisi ollenkaan pahitteeksi, jos joku "ulkopuolinen" vetäisi välillä esimerkiksi pakkijäitä ja hyökkääjäjäitä tai vaikkapa fysiikan reenaamista. Jäisi valmentajalle aikaa keskittyä "olennaiseen".

Toisaalta tiedän, että on joukko valmentajia, jotka vetävät aivan mahtavia reenejä, mutta joilla on muita puutteita (tai vaikeuksia sitoutua liian isoon urakkaan). Näille kavereille pitäisi löytää toimenkuva, joka palvelisi systeemiä.

Sokerina pohjalla on vastuun antaminen pojille oman treenaamisensa suhteen. Ajan käytön ja rytmityksen suhteen olisi parempi, että pojat reenaisivat omalla ajallaan irti jääreeneistä. Ei vaan taida olla tarpeellista molemminpuoleista luottamusta.

Huomaa, ettet ole kovinkaan paljon tekemisissä juniorivalmennuksen kanssa, kun luettelet itsestään selvyyksiä.

Ainakin Pori - Rauma suunnalla tehdään paljon töitä mm. pakki ja hyökkääjä harjoitteilla ja fysiikkaharjoittelussa käytetään usein ulkopuolista vetäjää. Juniorivalmennuksen taso on varmasti ongelma, liian vähän hyviä valmentajia pikkujunnuissa.

Tämä vastuun antaminen pojille oman treenaamisen suhteen on juuri se mistä olen puhunut koko ajan eli nykyisin jäädään usein mielummin sohvalle pelaamaan pleikkaria, kuin laitetaan ne pihapelit pystyyn. Käydään kyllä joukkueen harjoituksissa, mutta muuten harjoittelu jää vähiin.

 

[PJx]

Huomaa, ettet ole kovinkaan paljon tekemisissä juniorivalmennuksen kanssa, kun luettelet itsestään selvyyksiä.

Ainakin Pori - Rauma suunnalla tehdään paljon töitä mm. pakki ja hyökkääjä harjoitteilla ja fysiikkaharjoittelussa käytetään usein ulkopuolista vetäjää.

Hyvä, että jossain joukkueen ulkopuoleisia resursseja tehokkaasti. Kysele huviksesi miten paljon esimerkiksi Tampereella sarjakauden aikana käytetään "säännöllistä ja suunnitelmallista" ulkopulista apua normi-junnujoukkueessa ikäluokkaan katsomatta. Kyllähän niitä satunnaisia rypistyksiä on nähty joissain ikäluokissa, mutta...

Sellaistakin kommenttia olen kuuluut, että maakunnasta (esim LeKistä) tulleet ovat ihmetelleet, että sielläkin homma oli "suunnitelmallisempaa". Surullista, että hallin käytävillä on tullut tunne, ettei Tampere suinkaan ole ongelmineen yksin (vaan "hyvässä" seurassa). Jossain hommat on toki hoidettu paremmin (ilmeisesti siis myös Satakunnassa), mutta toisaalla edes saman seuran rinnakkaisjoukkueet eivät ole aina olleet "puheväleissä" (tiedät varmasti suunnan). Yksittäisten seurojen syyllistämiseen/ylistämiseen en ryhdy, sillä jo erot ikäluokkien välillä on valtavia seuran sisällä.

Edit: Tuli vaan mieleen, että koska ja miten Ässien junnutyö on pistetty ojennukseen. Siitä ei ole kovin montaa vuotta kun sieltäkin kuului napinaa, osin ehkä vähän vanhasta muistista. Nyt työn laatu näyttäisi olevan siellä parempi kuin täällä, sikäli vanhemmat junnut pärjäävät paremmin kuin oli "ennustettavissa" jokunen vuosi sitten.

Nyt täältä Tampereelta tuntuu olevan suunta ainakin Rumalle. Siitä ei ole kauaa kun porilaisia näkyi täällä try-outeissa.

 

[Ihmiskuula]

Ainakin Ässissä on vissiin tehty hyvää työtä kun junnut on alkanu menestyä. Ihan vain näin Virmasmaisen teksti-TV scoutingin perusteella. En oo seurannu millaista junnutyötä esim. täällä Raumalla tehdään mutta kaiketi kaikki on jo sen oppinut kun tämä "Lost Generation" nyt parhaimmillaan painaa tuolla maajoukkueessa. Hiukan on nyt sentään herätty kun halonhakkaaja jenkitkin on menny henk.koht. taidoissa heittämällä ohi ettei se paras jääkiekkoija välttämättä olekaan se joka luistelee viivojenvälin nopeimmin.

 

[Kental]

Eli lahjakkuuden jalostaminen pitää tapahtua siellä takapihalla, ulkojäillä, höntsävuoroilla jne. ja tämä vaatii sitä halua. Tätä halua on liian vähän tässä yhteiskunnassa.

Tämä vastuun antaminen pojille oman treenaamisen suhteen on juuri se mistä olen puhunut koko ajan eli nykyisin jäädään usein mielummin sohvalle pelaamaan pleikkaria, kuin laitetaan ne pihapelit pystyyn. Käydään kyllä joukkueen harjoituksissa, mutta muuten harjoittelu jää vähiin.

Oman kokemuksen perusteella (eri laji tosin, mutta uskon pätevän lätkään yhtälailla) "syyllistät" tässä liikaa harrastajaa, kun systeemi ja yhteiskunta ei oikeasti anna tähän mahdollisuutta. Seitsemältä aamulla ylös, aamutoimet, kouluun, välipala, matkustus harkkoihin, harkat, matkustus himaan, iltatoimet, kello on yhdeksän - puoli kymmenen. Jos tuossa vaiheessa vielä oli vaikka sen puoli tuntia hereillä, niin ei siinä enää omatoimisia jaksanut tehdä. Enkä tarkoita ettei viitsinyt tai ei olisi huvittanut, vaan ettei ollut energiaa. Pihapelien aikaansaanti nyt olisi ollut vielä vaikeampaa, koska ei sellaisia saa kasaan esimerkiksi juuri yhdeksän pintaan illalla.

Silloin kun aikaa oli (osa viikonlopuista, lomat), tilojen löytäminen oli hemmetin hankalaa vaikka niiden eteen teki uhrauksia (ei vaatinut laatua, lähti kauas, kävi aika epäinhimillisinä aikoina). Uskoisin, ettei tämä lätkäjunnulle ole yhtään helpompaa kun ei nykyään ulkojäitäkään useimpina talvina juuri ole. Toki jotain vanerilta laukomista varmasti voi tuollaisessa tilanteessa harrastaa, niin kuin itsekin pystyin joitain harjoitteita ja kuivatreeniä tekemään kotona. Mutta silti niin moni osa-alue jää puuttumaan tuollaisessa tilanteessa.

 

[tapio]

Huomio.

Kun suomalaiseltä kysytään matsin jälkeen miksi voitetiin niin aina tulee "tehtiin enemmän töitä, jaksettin luistella" ja muuta työ-läppää.

Kanukilta tai Hurrilta kun kysytään niin vastaus on oltiin parempia, taitavampia tai pelattiin paremmin.

Miksi voitetaan? Sen takia että ollaan parempia. Onko se niin vaikea sanoa.

Kyllä se on tämä kulttuuri jossa pitää olla vaatimaton ja nöyrä työntekijä.

Viimeisen ottelun voittamiseen vaaditaan röyhkeyttä, itsekkyyttä ja tulista tahtoa. Ei sovi suomalaiseen yhteiskuntaa. Mökkikansaa. Hiljaista ja juroa. Älä brassaile, sopeudu.

Onhan se ihan kiva olla tasaisesti usein sijoilla 2-4, mutta ei toi nyt ainakaan minua tyydyt, mieluummin sitten vaikka yksi kulta kerran kymmenessä vuodessa.

 

[Hxxx]

Maalintekijöitä tarvitaan! Hirveää katsottavaa, kun suomalaiset pelaajat ampuvat logoa kohti tai yli käytännössä jokaisesta maalipaikasta. Kanadan pojat laittavat limppua pussiin huikealla taidolla (tsekatkaa esim. Matt Duchenen maali Norjaan vastaan).

Nyt viimeistään junnuissa harjoittelemaan sitä maalintekoa, jotta tulevaisuudessa meillä on uusia teemuselänteitä! Jääkiekko on yksinkertaisuudessan peli, jossa enemmän maaleja tehnyt joukkue voittaa. Kaikki muu on epäolennaista.

 

[Tkachuk7]

Niin... sitten tarvitaan oikeita voimahyökkääjiä ja oikeasti kovia pakkeja, jotka siirtävät NHL-tähtiä maalin edustalta pois, tai ainakin saavat niitä edes jonkunlaiseen kontrolliin. Nykyäänhän tällaisista pelaajista ei Suomessa voi kuin haaveilla.

Itselläni on sellainen pieni pelko, että kunnolliset voimahyökkääjät, samoin kuin vahvat ja ulottuvat pakit karsiutuvat tuloksesta pelaavista junnujoukkueista liian varhain. Syy on se, että nopeasti suureksi kasvaneet pojat ovat liian hitaita ja kömpelöitä. Suuressa kaukalossa liikkuvuuden puute on liian suuri ongelma menestystä hakeville valmentajille, ja tulevat supertähdet karsitaan haittaamasta menestystä junnusarjoissa.

Muutenkin junnuvalmentajien tuloshakuisuus pelaajien kehittämisen kustannuksella taitaa olla se ongelman ydin.