NY RILLATAAN – miksi Suomi ei ole enää jääkiekon huippumaa?

  • 297 155
  • 835
IIHF:n ranking-lista olympialaisten jälkeen.

TOP 10:

1. Kanada
2. Venäjä
3. Suomi
4. Ruotsi
5. USA
6. Tsehkki
7. Slovakia
8. Sveitsi
9. V-Venäjä
10. Latvia

En tiedä, millainen painoarvo tällä listalla yleensä on mutta, tuon mukaan Suomi on jääkiekon huippumaa. Jatkoajan "johtavat analyytikot" kalsarikännihöyryissään varmaan tietävät paremmin?

En tiedä miten muut suhtautuvat Suomen asemaan jääkiekkokartalla, mutta mielestäni tuo listaus kertoo juuri sen mitä väittää: joukkueiden menestys aiemmissa kisoissa, jollain aikavälillä ja joillain painotuksilla.

Se ei kuitenkaan kerro mitään Suomen parhaimman maajoukkueen iskukyvystä seuraavissa isoissa kisoissa, eikä se kerro mitään Suomen parhaiden pelaajien kyvyistä verrattuna muiden maiden parhaiden kykyihin. Minä ainakin olen erittäin huolestunut näistä viimeisistä asioista.
 
Viimeksi muokattu:

charger

Jäsen
Suosikkijoukkue
Se Puree!
Miten isot RILLIJUHLAT tulee jos karsinnat kutsuu, riittääkö Jatkoajan fonttikoot, kysyn vaan?!

Ny ei muuten sitten enää tarvii paljoo perseillä niin on tosi kyseessä! Ja saatana nakitkin on loppu kaupoista. Ei hyvin mene ei.
 

Sateentekijä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Anaheim Ducks - pelaajista: Joe Sakic
Rillataan nyt KUNNOLLA näitä meidän raakoja kanankoipia. EVO EVO EVO

Mutta onneksi on Den Glider In, sitä ei meiltä vie kukaan pois. Voi niitä aikoja, kun miehet olivat rautaa ja mailat puuta. Voi tätä nykyaikaa, kun miehet ovat mikkihiiriä ja mailat ultrahypermodernisoitujauustyylikeppejä.

Mikä on kun ei taidot riitä?

Mikä on kun ei onnistu?
 

bombay

Jäsen
Yksi peli. Kaikki mahdollista.
Katsotaan kisojen jälkeen. Itsellä uskoa on vielä, että kultaa tulee.

Suomi on ihan huippumaa valmennuksessa(pelikirjassa), Luistelussa, kamppailussa, joukkuepelaamisessa, maalivahtipelissä....

MUTTA Annetaan siellä harjoituksissa niille välillä kiekkokin niin ei tarvii ihmetellä sitten kisoissa,että mikä tuo nyt on.
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Maaleja ei osata tehdä, edelleenkään. Kisat toisensa jälkeen pelataan vastustajien maalivahdeille yli 95 prosentin lukuja. Joka saatanan kerta. Miksei kiekko mene maaliin? Jos suomalaiset nussisi samalla tavalla kuin pelaavat lätkää, oltaisiin kuoltu sukupuuttoon jo ajat sitten.
 

Apassi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Maaleja ei osata tehdä, edelleenkään. Kisat toisensa jälkeen pelataan vastustajien maalivahdeille yli 95 prosentin lukuja. Joka saatanan kerta. Miksei kiekko mene maaliin? Jos suomalaiset nussisi samalla tavalla kuin pelaavat lätkää, oltaisiin kuoltu sukupuuttoon jo ajat sitten.

Suomi-Tanska peliä katsoessani olin viimeiseksi huolissani maalintekotaidon puutteesta. Ennemminkin olisin huolissani siitä, että miksi Suomi ei päässyt riittävän laadukkaille maalintekopaikoille? Kyllä Suomen maalintekopaikat olivat todella vähissä. Eihän niitä meinannut tulla edes 5-3 YV:llä.
 

MunkADunk

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyp, Penguins
Ennemminkin olisin huolissani siitä, että miksi Suomi ei päässyt riittävän laadukkaille maalintekopaikoille?

Ehdottomasti samaa mieltä. Suomen ainut maali ei ollut palkkio mistään loistavasta maalintekopaikasta, mutta silti se taisi olla paras paikka koko ottelussa. Vetää kyllä mietteliääksi. Viimeistelyprosentti olisi aivan toinen, jos päästäisi kulmista niille oikeille maalintekopaikoille!
 

Center

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara ja Liverpool
Katsotaan kisojen jälkeen. Itsellä uskoa on vielä, että kultaa tulee.

Suomi on ihan huippumaa valmennuksessa(pelikirjassa), Luistelussa, kamppailussa, joukkuepelaamisessa, maalivahtipelissä....

MUTTA Annetaan siellä harjoituksissa niille välillä kiekkokin niin ei tarvii ihmetellä sitten kisoissa,että mikä tuo nyt on.

Mitallista ei tämän ensimmäisen pelin esityksen perusteella uskalla haaveilla.

Pelikirjasta puhutaan paljon, ja erityisesti yhden agitaattorin toimesta, mutta kun tuota peliä seurasi, niin vaikutti siltä että moni pelaaja mietti liikaakin joukkueen pelitapaa. Samalla oma tekeminen jäi sen miettimisen hetken viiveen takia vaillinaiseksi. Aivan kuten Tuomo Ruutukin studiossa summasi, jos pelitapa ei löydy selkäytimestä ja peli tule fiiliksellä, jää sen ratkaisevan hetken jälkeen tilanteessa, jossa kuitenkin tärkeintä on se oma ja oman viisikon toiminta.

Nuorennuslaikkauksesta pitää maksaa hintaa, mutta en uskonut sen olevan näin kovan. Nyt pitää löytää peliin tekemisen rentous ja itseluottamus liiallisesta pelitavan miettimisestä eriyten. Kokeneimmilta pelaajilta vaaditaan vastuunkantoa.

Tästä pitää vaan jatkaa eteenpäin. Uskallus pelata, kylmäpäisyys ja vastuunkanto viimeistelyssä sekä tietty äijämäisyys mm. maalillemenoissa pitää saada kuntoon. Pahimmissa skenaarioissa lohkon kaikki pelit on tasaisia ja jatkoon menevät pienillä marginaaleilla Tanska, Saksa ja jenkit. Tsempilla saadaan leijonat mukaan ja sitten pudotuspelissä jokainen tsäänssi on taas mahdollisuus.
 

blackhawk

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Chicago
MM-kisojen kaltainen lyhyt turnaus ei salli niin kärsivällistä pelitavan harjoittelua kuin jokin SM-liiga. Jos Saksaa vastaan ei saada pistetiliä auki ja jenkit ottaa Tanskalta kolme pinnaa, Suomen paikka karsintasarjassa varmistuisi jo ennen alkusarjan viimeistä kierrosta.

Tilanne on oikeasti aika haastava, mutta yllätykset ovat lajin suola. Todennäköisesti Suomi tulee tarvitsemaan jatkoon päästäkseen vähintään neljä pistettä. Kuusi pistettä riittäisikin melko varmasti jo lohkovoittoon.

Toki karsintasarja Kazakstania, Italiaa ja Ranskaa vastaan olisi pelkkä läpihuutojuttu (sinnekin on hyvä lähteä takki auki kerjäämään vaikeuksia). Mahdollinen ykkösdivarin visiitti jäisi joka tapauksessa vain kauden mittaiseksi, koska isäntäjoukkueella on automaattinen paikka MM-kisoissa.
 

Fernando

Jäsen
Suosikkijoukkue
los serranos
Joku vois varmaan valottaa NY RILLATAAN läppää. Onko Juti sanonut josain niin vai joku yleinen Juti on läski se rillaa kesäisin läppää? Uteliaisuus heräs ko aloin jo itekin käyttää tietämättä alkuperää :D
 

IceWalker

Jäsen
Suosikkijoukkue
HJK, K-Kissat, PiTa
Tanskapeli oli kuin kurkistus kristallipalloon: tällainen on Suomen kiekkoilun tulevaisuus 2010-luvulla. Näköpiirissä ei ole tähän asiaintilaan helpotusta. Suomi joutuu kamppailemaan tosissaan loppusarjaan pääsystä jopa rankissa sijoilla 12-13 olevien maiden kanssa.

Kuitenkin on olemassa kaksi tulevaisuuden lähtökohtaa.

1) Jos Suomi pääsee MM-kisoihin parhailla pelaajillaan (eritoten Filppula ja M.Koivu), silloin Suomi voi vielä kamppailla mitaleista muutaman vuoden ajan MM-kisoissa.
2) Suomi ei kamppaile mitaleista vuosien 2014 ja 2018 olympiakisoissa, mikäli NHL on mukana kisoissa. Toki mitaleihin ovat pienet mahdollisuudet Raskin huippupeleillä ja satumaisella arpaonnella, mutta tällaiset mahdollisuudet kannattaa sivuuttaa. Suomen materiaali ei edellytä kovimmissa turnauksissa mitaleja.

Syyt Suomen kiekkoilun laskukauteen ovat selvät. Kilpailijat ovat selvästi keksineet uudelleen juniorityön merkityksen jääkiekossa ja parantaneet voimakkaasti omia järjestelmiään. Kaikki länsimaat ovat samoissa ongelmissa kamppailussa nuorten kiinnostuksesta, joten silloin juniorituotannon on oltava todella tehokas. Kummolan Suomi on jäänyt junasta ja pahasti, mutta tätä ongelmaa ei ole saanut ryhtyä ratkomaan tosissaan, koska "valtakunnassa on kaikki hyvin", kuten virallinen liturgia kuuluu.

Yksilötasolla meillä on loistava maalivahtivalmennus. Tästä pitäisi ottaa mallia yksilölliseen valmennukseen myös kenttäpelaajilla. Nyt meillä on enää muutama kv. tason täyttävä puolustaja (Timonen, Lydman, Salo, Pitkänen), pari siinä rajoilla ja vain yksi mahdollinen korvaaja, Vatanen. Idioottikin tajuaa, että olemme suurissa ongelmissa, vaan tätä ei tajuta tekojen tasolla jääkiekkoliitossa. Eilinen tanskamatsi osoitti karmealla tavalla, miten puolustajat tekevät kohtalokkaita virheitä kasapäin jopa heikompaa maata vastaan. Miten lienee silloin, kun vastaan tulee Kanada, USA tai Ruotsi parhailla miehistöillään. Hyvää yötä! Tässä suhteessa kannattaa muistaa v.2006 U20 MM-kisojen ruotsimatsi. Voitimme silloin Raskin avulla täysin luokattomien puolustajien toimista huolimatta. Tämä ei toimi jatkossa.

Hyökkääjämateriaalimme on valitettavan kapea ihan kärjessä ja maalintekijät puuttuvat. Kun yksi Teemu lopetti, toivottavasti toinen Teemu jatkaa, mutta tuskin ihan samalla tasolla. Entä muut? Tarvitsemme kipeästi maalintekijöitä: muita roolihyökkääjiä meillä toki on kohtalaisen monta. Silti huolestuttavan harva nuorista pääsee NHL:n ykkös- tai kakkoskenttään. Käytännössä tällä hetkellä ei kukaan. Tämä tilanne on ollut tiedossa aika pitkään eikä lähiaikoina tilanteeseen tule vielä muutosta. Suomessa arvostetaan aivan liikaa puurtajia, joita riittää kahteen maajoukkueeseen. Aivan huippukykyjen kanssa pitäisi todella nähdä vaivaa, jotta kädet eivät ratkaisupaikoissa jäätyisi. Myös psykologista valmennusta tulisi isoissa kisoissa käyttää.
 

Analyytikko_

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, HJK, QPR, ManU, Hertha BSC
Kaksi pointtia

- nappuloiden pyöriminen ulkojäillä ja pihapelien pelaamien (lue omatoiminen harjoittelu, taitojen kehittäminen, kikkailu yms.) on vähentynyt olennaisesti. On mukavampaa neppailla himassa ja pelailla pleikkarilla änäriä kuin mennä heittelemään lättyjä lähikentälle.

- tehovalmennus ja mustasukkaisuus muita lajeja kohtaan. Kilpailu tulee liian aikaisessa vaiheessa mukaan ja harjoitusmäärät ovat liian suuria. Treenataan liikaa pelaamisen kustannuksella ja pitäisi pelata enemmän ja treenata vähemmän. Muut lajit, jalkapallo, salibandy, jääpallo, yleisurheilu, tennis pakotetaan lopettamaan, vaikka näiden lajien treenaamisesta saattaisi olla jopa hyötyä. Sanalla sanoen järjestelmä rakentaa yksipuolisia kolmoskentän pelaajia, jotka eivät osaa tehdä paikoista maaleja. Kesäharjoittelun tulisi olla monipuolisempaa ja muita lajeja pitäisi pystyä harrastamaan tuonne 15-16 kesäiseksi asti.
 

blackhawk

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Chicago
Jos nyt lähdettäisiin satsaamaan johonkin kymmenvuotiaiden ikäluokkaan, Kummolan päällä olisi puolitoista metriä multaa ennen kuin vaikutukset ehtisivät näkyä A-maajoukkueessa. Siksi Jääkiekkoliitto ei tule olemaan juniorityön kehittämisen takana ennen kuin puheenjohtaja vaihtuu.
 

Sateentekijä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Anaheim Ducks - pelaajista: Joe Sakic
Eikö jääkiekkoliitossa tai jossain oltu suunniteltu jotain jääkiekkoakateemia ihan jo pienistä lapsista alkaen? Jostain luin tällaisesta lähiaikoina.

Mikäli Suomi haluaa Ruotsin tasolle nuorissa, on panostettava tällaiseen ammattimaiseen toimintaan. Samaan hengenvetoon on korostettava pihapelien tärkeyttä ja valiteltava sitä, että pleikkaripelit ovat monille lapsille se Jumala ja Takka, jonka edessä istutaan päivät pitkät. Vanhempien vastuuta peräänkuulutan.

Kyllä kateellisena katselee Ruotsin toiminnan kehittymistä ja sitä, mihin se johtajanut eli millaisia pelaajia se on kylvänyt.

Onko kulttuurillakin merkityksensä? Väitän, että on hieman. Suomi on Pohjolan melankolinen kirkko, jossa puheita riittää yllin kyllin ja kauniita sanoja, mutta tekoja ei tehdä. Pappina häärii Kalervo "röhröh" Kummola, jonka betoniporsaus on taottu kiveen. Ankea kylmyys ja ihmisten mitävittua -asenne ovat luoneet kulttuurin, jossa positiivisuudelle ei ole sijaa.

Suomi on jähmettynyt. Valitettavasti.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Tanskapeli oli kuin kurkistus kristallipalloon: tällainen on Suomen kiekkoilun tulevaisuus 2010-luvulla. Näköpiirissä ei ole tähän asiaintilaan helpotusta. Suomi joutuu kamppailemaan tosissaan loppusarjaan pääsystä jopa rankissa sijoilla 12-13 olevien maiden kanssa.

Tunnustan etten kyllä näe tälläisestä katastrofista minkäänlaista merkkiä - varmasti olemme jonkin verran selkeämmin suurien maiden b-luokassa, mutta se että Suomi on pystynyt aiemmin yllättävän tasaveroiseen kamppailuun kaikkia huippuja vastaan, on kyllä johtunut systemaattisesta ylisuorittamisesta joukkueena, eikä siitä että meillä olisi ollut tasaveroinen materiaali kaikkein kovimpia vastaan. Ehkä ihan terävin huippu on vähäsen tylsistynyt ja ehkä junioreissa on jonkin verran kapeampi sato huippuja kuin aiemmin, mutta muutokset ovat sen verran vähäisiä, että on vaikea nähdä mitään suurta romahdusta. Nyt tarvitaan varmasti määrätietoinen visio ja pitkän tähtäimen, systemaattinen ohjelma juniorituotannon laadun parantamiseksi, mutta mitkään paniikkikohtaukset ja lööppihysteria eivät ole tarpeen.
 

scholl

Jäsen
Kaksi pointtia

- nappuloiden pyöriminen ulkojäillä ja pihapelien pelaamien (lue omatoiminen harjoittelu, taitojen kehittäminen, kikkailu yms.) on vähentynyt olennaisesti. On mukavampaa neppailla himassa ja pelailla pleikkarilla änäriä kuin mennä heittelemään lättyjä lähikentälle.

Samasta asiasta meinasin tulla kirjoittamaan. Tossulätkä tennispallolla kaduilla ja aamusta iltaan notkuminen lähikentällä teki ennen junnuista pelaajia kuten vaikkapa jostain Esa Tikkasen tarinasta voi oppia.

Toinen pointtini on saunakuuppahatut, löysät housut, pipot, salibandy ja ylipäätänsä sellainen vetelyys, mikä nykynuoristosta näkyy.

Kolmantena täytyy ottaa esille Tarja Halonen. Siis oikeasti hänestä ja lausunnoistaan huokuu se, ettei ole väliä, voitetaanko vai hävitäänkö. Olympiakisoissa nyt viimeksi tämä tuli esille. Kyllä presidentistä lähtien pitää näyttää esimerkkinä voittamisen halua ja sitä, ettei olla tyytyväisiä mihin tahansa perseilyyn.
 

Tadu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Nuorennuslaikkauksesta pitää maksaa hintaa

Mikä nuorennusleikkaus? Ainiin, onhan siellä Vatanen, Lehterä, Aaltonen ja Korpikoski. Muutenhan lähes koko jengi on samaa HMV-paskaa, jota MM-kisoissa on nähty jo vuosikaudet. Toni Kallio on vaihtunut Tommi Santalaan ja Aki Berg on vaihtunut Lasse Kukkoseen. Nummelin on vaihtunut... JippijaijeeeE!
 

molari

Jäsen
Kaksi pointtia

- nappuloiden pyöriminen ulkojäillä ja pihapelien pelaamien (lue omatoiminen harjoittelu, taitojen kehittäminen, kikkailu yms.) on vähentynyt olennaisesti. On mukavampaa neppailla himassa ja pelailla pleikkarilla änäriä kuin mennä heittelemään lättyjä lähikentälle.

- tehovalmennus ja mustasukkaisuus muita lajeja kohtaan. Kilpailu tulee liian aikaisessa vaiheessa mukaan ja harjoitusmäärät ovat liian suuria. Treenataan liikaa pelaamisen kustannuksella ja pitäisi pelata enemmän ja treenata vähemmän. Muut lajit, jalkapallo, salibandy, jääpallo, yleisurheilu, tennis pakotetaan lopettamaan, vaikka näiden lajien treenaamisesta saattaisi olla jopa hyötyä. Sanalla sanoen järjestelmä rakentaa yksipuolisia kolmoskentän pelaajia, jotka eivät osaa tehdä paikoista maaleja. Kesäharjoittelun tulisi olla monipuolisempaa ja muita lajeja pitäisi pystyä harrastamaan tuonne 15-16 kesäiseksi asti.

Ihan sama juttu se on muissa (palloilu)lajeissa, omat kundit pelaa C-junnuissa edaritasolla säbää ja fudista, onneksi kiekko loppui jo aiemmin, sen verran skitsoa toimintaa siellä.

Hirveä itku esim. nyt, kun toinen kundi haluaisi vetää kesätreenit säbässä itse - lenkkiä, punttia ja yleisurheilua ja tietty kavereiden kanssa säbää.

Junnuvalmentajat ovat jotenkin kontrollifriikkejä kaikessa, ei anneta pelata/treenata "luovasti" ja ei luoteta jätkiin, kyllä 15-16 v kundit osaa itse(kin) treenata ja pakko on "omia juttuja" tehdä treenien lisäksi, jos haluaa kehittyä.

Suomen kiekko on nyt vähän kuin fudisjengi, jolla on pelkkiä hyviä/keskinkertaisia keskikenttäpelaajia, huippu yksilöt, maalintekijät ja puolustajat puuttuvat :->

Huippuveskareita toki Suomi tuottaa jatkuvasti, mutta silläkin osastolla - ainakin mj:ssa - pääkopan kestävyydellä olisi toivomisen varaa, lisäksi muillakin mailla alkaa löytyä hyviä/huippuveskareita, joten tuokin "kliseee" ja kilpailuetu on (kohta) pelkkää fiktiota, joka usein vielä kärjistyy siihen, että Suomen "keskikenttämiehet" tekevät vastustajan veskarista hyvän - peliä halliten - ja vastaavasti vastustajan maalintekijät pistävät kiekot paikoista sisälle Leijonien kylmälle veskarille.
 

Jazerman19

Jäsen
Suosikkijoukkue
Masan Massiivinen, sympatiat Leafs
En itse näe, että jääkiekkotreenien määrä olisi se ongelma, vaan ennemminkin se mitä siellä opetetaan. Pienestä pitäen painotus tulisi olla henkilökohtaisten taitojen harjoittamisessa. Tätä kohtaa ei voi tarpeeksi korostaa; - luistelu, kiekonkäsittely, laukaisu, ja syöttötaito, siinä ne ovat ne tärkeimmät osa-alueet, jotka hallitsemalla tulee kiekkoilijaksi.

Ja kun on kyse hyvin nuorista pojista ja tytöistä, niin pitää myös muistaa, että tämän treenamisen ohella tulisi myös kaikissa treeneissä pelata vähintään. 1/3 , jotteivat pikkuiset tympiinny pelkkiin ohjattuihin harjoitteisiin. Ja näissä peleissä valmentajat voisivat sitten pitää turpansa kiinni ja antaa lasten nauttia siitä vilpittömästi kilpailusta ja hauskanpidosta. Tämä koskee myös ja ennenkaikkea vanhempia.

Tämän lisäksi löytyisi kehitettävää myös harjoitteiden laadussa. Turhan usein Suomessa harjoitellaan harjoitetta ilman, että sillä kyseisellä harjoituksella olisi jokin tarkoitus, mikä myöhemmin olisi hyödyksi pelissä. Kaikki kiekolliset harjoitteet tulisivat tämän lisäksi päättyä AINA laukaukseen kohti maalia.

Taktiikoiden ja voimapuolen harjoitteluun ei kannata juurikaan ennen 12-vuoden ikää edes ajatella ryhtyvänsä. Toki voi neuvoa ja ohjastaa perusasiat, eli missä pakki pelaa tässä ja tässä tilanteessa, mutta mihinkään liian monimutkaiseen ei liene tarvetta ryhtyä.

Sitten pitäisi olla myös tarpeeksi nöyryyttä hakea sitä oppia sieltä, missä asiat osataan ja ohjastaa nämä tiedot Suomen olosuhteisiin ja tapoihin sopiviksi. Eli koulutusmatkoja Ruotsiin, Venäjälle, Kanadaan ja Yhdysvaltoihin ja katsomaan miten muualla asioita tehdään. Tätä on tietysti aina tehtykin, mutta tuskin koskaan liiaksi.

Yksilöllisen valmentamisen lisääminen on tietysti erittäin tärkää, mutta siinä tullaan juuri tämän perusongelman eteen, eli:

1. monesti junnuporukoissa on liikaa pelaajia, joka johtuu siitä, että jääkiekosta on tulossa elitistilaji, joten tarvitaan aina vain entistä suurempia ryhmiä, jotta jäämaksut on varaa maksaa tai;

2. Osaavia valmentajia ei yksinkertaisesti ole saatavilla. Liian usein junnujen vanhemmat joutuvat lähes puoliväkisin opettamaan junnuille perusasioita, vaikka se oma perusosaaminen on lähes yhtä heikkoa kuin omalla lapsellaan(kärjistys). 3-4 pelaajaa per valmentaja saattaisi olla hyvä määrä, jolloin valmentaja voisi katsoa jokaisen suoritusta rauhassa ja korjata virheitä joita esiintyy toistuvasti. Tähän toki tarvitaan juuri näitä osaavia valmentajia, joilla silmä ja taidot riiittävät virheiden löytämiseen ja korjaamiseen.

Palautteen antamisessa tulisi keskittyä positiivisten asioiden korostamiseen ja nuoren kannustamiseen, jonka jälkeen nuori on myös valmiimpi ottamaan rakentavaa negatiivista palautetta vastaan.

Tuo tuli siis mieleen ohjatuista treeneistä näin ihan perustuntumalta. Se on sitten junnun omalla vastuulla haluaako hän tai onko hänellä intoa harjoittaa näitä treeneissä oppimiaan taitoja pihapeleissä/ulkojäillä. Siihen ei juurikaan kukaan pysty vaikuttamaan, sillä jos tätä intoa ja halua ei ole niin sitä ei ole ja silloin asiassa täytyy edetä lapsen/nuoren haluamalla tavalla. Jos taas kiinnostusta löytyy, niin ulkojäillä hankittujen tuhansien ja vielä tuhansien toistojen myötä tästä nuoresta saattaa tulla ihan kansallisen- tai ehkä jopa kansainvälisen tason pelaaja, mikäli lahjakkuutta on siunaantunut tarpeeksi.

Tässä lyhyesti omat aatokseni asiasta ja tuhannet ja vielä tuhannet kiitokset niille ihmisille, jotka päivittäin jaksavat ilman korvausta käyttää omaa aikaansa nuorten pelaajien valmentamiseen ja kehittämiseen. Paljon tehdään asioita jo oikein, mutta yhtä paljon on asioita, joissa voimme vielä parantaa.
 

scholl

Jäsen
En itse näe, että jääkiekkotreenien määrä olisi se ongelma, vaan ennemminkin se mitä siellä opetetaan. Pienestä pitäen painotus tulisi olla henkilökohtaisten taitojen harjoittamisessa.

Onko toi muka joukkuetreenien tehtävä? Tähdet kuten Gretzky, Eric Lindros, Tuomo Ruutu ja vaikkapa Jari Litmanen ovat treenanneet pihalla tai lähikentällä yksikseen aamulla, päivällä, illalla eli lähes kaiken vapaa-aikansa ja hankkineet siellä sitä yksilötaitoa. Treenit ja pelit ovat sitten sellaisia tilaisuuksia junnuille, jonne mennään lähinnä näyttämään ja kokeilemaan käytännössä mitä on opittu. Huipulle ei kuitenkaan pääse joukkuetreenien harjoittelumäärillä.
 

molari

Jäsen
1. monesti junnuporukoissa on liikaa pelaajia, joka johtuu siitä, että jääkiekosta on tulossa elitistilaji, joten tarvitaan aina vain entistä suurempia ryhmiä, jotta jäämaksut on varaa maksaa tai;

2. Osaavia valmentajia ei yksinkertaisesti ole saatavilla. Liian usein junnujen vanhemmat joutuvat lähes puoliväkisin opettamaan junnuille perusasioita, vaikka se oma perusosaaminen on lähes yhtä heikkoa kuin omalla lapsellaan(kärjistys). 3-4 pelaajaa per valmentaja saattaisi olla hyvä määrä, jolloin valmentaja voisi katsoa jokaisen suoritusta rauhassa ja korjata virheitä joita esiintyy toistuvasti. Tähän toki tarvitaan juuri näitä osaavia valmentajia, joilla silmä ja taidot riiittävät virheiden löytämiseen ja korjaamiseen.

Molemmat asiat ongelmia, edari- ja kilpatasolla pelaaminen maksaa helposti > 3 k€/vuosi, kun muutaman sloddin (urheilu)harrastuksiin menee 6-7 k€/v rahat ei vain kaikilla perheillä riitä, usein nähty ja koettu juttu.

Valmentajista (ja huoltajista) sama näkemys - tahtoa ja yritystä on - se ei vain riitä, jos taito ja pelaajakokemus puuttuu. Lisäksi liian usein on ongelma (snadeimmissa ikäluokissa/pikkujengeissä), että (joku) isä valmentaa, vast. ja tämä näkyy liiaksi peliajassa ja -paikassa.

Lisäksi kyllä tuon 4-5 treenin ja/tai pelin lisäksi täytyy niitä hk. taitoja kehittää omalla ajalla ellei ole "luonnonlahjakkuus". Treeneissä oppii juurikin suomalaisen 3-4 ketjun perusjyrän hommat, laukaisutaito, harhautukset ja "kikat" sitten opitaan omalla ajalla.

Suomeen pitäisi kehittää "ihan oikeat" urheilukoulut/-lukiot/muut opiskelumestat, kuten P-Amerikassa, nyt normijunnu on koulussa 8-14/16, treeneihin vasta sitten illalla, ei välttämättä prime time - aikaan.

Yhdistämällä urheilun (kiekon) ja opiskelun ehtisi päivässä treenata helpostikin 2 krt ja samalla opiskella - Jenkeissä tämä on normijuttu (lähes) joka collegessa/collegesta lähtien lajissa kuin lajissa.
 

blackhawk

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Chicago
- nappuloiden pyöriminen ulkojäillä ja pihapelien pelaamien (lue omatoiminen harjoittelu, taitojen kehittäminen, kikkailu yms.) on vähentynyt olennaisesti. On mukavampaa neppailla himassa ja pelailla pleikkarilla änäriä kuin mennä heittelemään lättyjä lähikentälle.

Tuolla ei ole oleellista vaikutusta Suomen asemaan kiekkomaailmassa, koska samat nyky-yhteiskunnan houkutukset häiritsevät junnujen omatoimista harjoittelua muissakin suurissa kiekkomaissa.
 

IceWalker

Jäsen
Suosikkijoukkue
HJK, K-Kissat, PiTa
se että Suomi on pystynyt aiemmin yllättävän tasaveroiseen kamppailuun kaikkia huippuja vastaan, on kyllä johtunut systemaattisesta ylisuorittamisesta joukkueena, eikä siitä että meillä olisi ollut tasaveroinen materiaali kaikkein kovimpia vastaan.--- Nyt tarvitaan varmasti määrätietoinen visio ja pitkän tähtäimen, systemaattinen ohjelma juniorituotannon laadun parantamiseksi, mutta mitkään paniikkikohtaukset ja lööppihysteria eivät ole tarpeen.

Ylisuorittaminen joukkueenakin vaatii aika kovaa materiaalia. Kovin moni kaveri ei vain kykene olkkareissa maalintekoon eikä näemmä MM-kisoissakaan. Meillä on ollut riittävän hyvä materiaali menestykseen, joukkueeseen kun vaaditaan vain ne 22 pelaajaa. Nyt kun kokonainen ikäluokka on lopettanut maajoukkueessa miltei yhtä aikaa, on uusien riittävän kyvykkäiden pelaajien tarve suorastaan huutava. Eikä sellaisia pelaajia vaan löydy.

Maalivahteja löytyy moneenkin joukkueeseen, mutta mistä löytyy pakkeja, jotka eivät tee käsittämättömiä virheitä puolustuspäässä eli edes hiukan Nummisen tasoa olevia pakkeja. Tai mistä löytyy maalintekijöitä: nythän meillä on ollut harvinainen onni nauttia varsin monen maalintekijän palveluksista noin 15 vuoden ajan. Aika tyly mittari Suomen tasosta ovat NHL-varaukset viime vuosilta: ero Ruotsiin on suorastaan huikea. Kaiken lisäksi niistä ykkösvarauksistakin yleensä kehittyy vain runkopelaajia, ei välttämättä tähtiä.

Nuo visiot on aika turhia juttuja, jos kukaan ei kuitenkaan tee mitään konkreettista. Aina voi sepustella paperiin kaikenlaista, pitää puheita ja uskotella medialle, että hyvin menee. Tietenkään paniikkiin ei ole syytä, koska se ei auta mitään. Faktat ovat olleet jo monta vuotta tiedossa. Tanskamatsi oli tietenkin yksittäinen sählinki, mutta viime vuonnakin sähläsimme V-Venäjän kanssa. Sattumaako sekin? On jollakin tapaa aika hälyyttävää sekin, että änärissä on enää muutamia pelaajia, jotka kykenevät ottamaan pelillisen liiderin roolin. Olemme tavallaan tottuneet siihen, että Saku tulee ja pelastaa porukan, jos peli ei muuten kulje. Nyt ei kulje, mutta mistä se johtaja, joka saa joukkueen pelaamaan kykyjensä mukaan. Loppujen lopuksi, joukkueen menestyminen saattaa alunperin johtua siitä, että yksi pelaaja kykenee ratkaisuihin. Tämän jälkeen myös muut saavat onnistumisia ja syntyy positiivinen kierre. Tätäkään asiaa ei välttämättä turnauksen jälkeisissä pelaaja- arvioinneissa huomioida.
 

PJx

Jäsen
Taktiikoiden .... harjoitteluun ei kannata juurikaan ennen 12-vuoden ikää edes ajatella ryhtyvänsä. Toki voi neuvoa ja ohjastaa perusasiat, eli missä pakki pelaa tässä ja tässä tilanteessa, mutta mihinkään liian monimutkaiseen ei liene tarvetta ryhtyä.

Sitten pitäisi olla myös tarpeeksi nöyryyttä hakea sitä oppia sieltä, missä asiat osataan ja ohjastaa nämä tiedot Suomen olosuhteisiin ja tapoihin sopiviksi. Eli koulutusmatkoja Ruotsiin, Venäjälle, Kanadaan ja Yhdysvaltoihin ja katsomaan miten muualla asioita tehdään. Tätä on tietysti aina tehtykin, mutta tuskin koskaan liiaksi.
Toisesta asiasta olen täysin samaa mieltä, ensimmäisestä täysin eri mieltä.

Väittäisin tietäväni muutamia tosi lahjakkaita kavereita (MJ-tasoa), joille seinä tuli vastaan alle 18v-iässä, kun ajatusmaailma ei taipunut pallopelien lainalaisuuksiin. En tarkoita pelisilmää tai pelikäsitystä, vaan sen ymmärtämistä, miten ne voitot haetaan.

Aivan liian monelle junnupelaajalle peli on "yhden miehen show". Tietty itsekkyys on menestyksen perusedellytys, itsekkyyden pitää palvella joukkuetta eikä päinvastoin. Jos ei opi nuorena näkemään kiekon liikkeen merkitystä, niin vanhempana se on vaikeampi oppia. (Selvennykseksi: En todellakaan tarkoita kikkailukieltoja tai riskin oton välttelyä, vaan "yhteisöllisempää" näkemystä onnistumisen suhteen.)

Toki, jos taktiikoiden/pelinäkemyksen opettaminen nähdään raiteiden piirtämisenä jäähän, niin mennään metsään. Sen sijaan pitäisi olla joku käsitys siitä, mihin pyritään ja ennen kaikkea miksi. Sen verran ehdin aikanani oppia, ettei tämän käsityksen takominen kalloon onnistu osaamattomalta. No välttämättömyydestä voi toki tehdä hyveen, kun väittää, että tämä on tarpeetonta nuoressa iässä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös