Toki, jos taktiikoiden/pelinäkemyksen opettaminen nähdään raiteiden piirtämisenä jäähän, niin mennään metsään. Sen sijaan pitäisi olla joku käsitys siitä, mihin pyritään ja ennen kaikkea miksi. Sen verran ehdin aikanani oppia, ettei tämän käsityksen takominen kalloon onnistu osaamattomalta. No välttämättömyydestä voi toki tehdä hyveen, kun väittää, että tämä on tarpeetonta nuoressa iässä.
Mulla ei ole mitään kokemusta valmentamisesta ja esimerkkikin tulee futiksen puolelta, mutta tämmöstä olen joskus pähkäillyt. En tiedä, onko siinä mitään tolkkua, joten olisi hauska saada kommentteja. Mielestäni joukkueen pelin sujumisen kannalta tärkeintä on se, mitä pelaajat tekee 2s syöttönsä jälkeen. Jos jäädään makaamaan huo'ahtaen, että saatiin pallo pois omista, niin homma kusee. Aina puhutaan pallottomien pelaajien liikkeestä, mutta väitän, että reilusti yli puolet potentiaalisesta pallottoman liikkeestä on kiinni juuri syöttäneestä pelaajasta. Futiksessa pallollisen ympärillä on käytännössä max 3 pelaajaa, joille voi syöttää ja niistä usein ainoastaan syöttäneen pelaajan asema muuttuu syötön jälkeen. Lisäksi syöttäneen pelaajan vartioija kääntyy useimmiten katsomaan pallon perään, eikä seuraa miestään muutamaan sekuntiin. Pallon saaneen pelaajan rintamasuunta on lähtökohtaisesti syöttäneeseen päin, joten hän näkee helpoimmin syöttäneen pelaajan liikkeen, jolloin ajoitus hänen kanssaan on helpointa. Eli ihan perus seinäsyöttö.
Olen kuitenkin siinä käsityksessä, että jos pelaajat laitetaan pelkästään syöttelemään, niin heidän henkilökohtainen taitonsa ei kehity riittävästi. Esim. Brasilia, jossa junnut ei saa syöttää ennen yhden kynäämistä. Eli pelaajille pitäisi opettaa kaksi tapaa ohittaa vastustaja, syöttö/liikkuminen ja omat ratkaisut. On helppoa antaa ohjeet tyyliin kynää aina tai syötä aina, mutta puolivälin ohjeet ovat vaikeampia. Lisäksi aktiivinen liikkuminen alkanee kyllästyttämään, jos syöttöä ei ikinä tule, mikä ei kannusta liikkumaan.
Ratkaisuksi tähän olen miettinyt, että annettaisiin selkeä kuvio, jolla hyökkäys käynnistetään omalta alueelta. Futiksessa se voisi olla: Pakki kierrättää veskan kautta toisella pakilla, joka nostaa hyökkäyksen seinällä alemman keskikentän kanssa, nousemalla itse laidasta tai syöttämällä laitaa pitkin ja nousee itse mukaan hyökkäykseen. Lätkässä joku omansa. Tällä saataisiin hyökkäys käyntiin helposti ja ylittämään keskiviiva vauhdilla, mahdollisesti ylivoima, koska syöttelemällä saadaan useampi pelaaja mukaan, jolloin pelaajilla olisi paljon vaihtoehtoa. Pelin tempo pysyisi koko ajan yllä, kun tiedetään, miten peli käännetään. Futiksessa estettäisiin pitkän potkiminen ja opittaisiin liikkumalla ja syöttelemällä pelaamaan tilanteet auki ahtaassakin tilassa. Jos syöttö epäonnistuu ja vastustaja kuittaa, niin mitä sitten.
Alle keskikentän annettaisiin tarkat ohjeet, mutta sen jälkeen vain kaksi ohjetta. Aina ei saa syöttää eikä kynätä ja pitää liikkua aktiivisesti. Harjoituksissa käytäisiin toki tilanteiden palasia läpi ja annettaisiin ehdotuksia, miten pelata, mutta lähtökohtaisesti pelaajat ratkaisevat tilanteet itse. Valmentaja puuttuu tilanteeseen vain, jos joku kynää aina, vaikka hyviä syöttöpaikkoja olisi. Kenttä voitaisiin jakaa alueisiin, jossa esim. jalkakikan tyyliset 100-0-harhautukset on kiellettyjä (lätkässä omalla alueella) ja missä toivotaan omia rohkeita ratkaisuja.
En tiedä toimisiko käytännössä ja milloin voisi aloittaa. Toimisi varmaan vain parhaissa jengeissä, jossa voisi aloitella ehkä 9-10-vuotiaina, kun pelaajat ovat pelanneet 4-5 vuotta.
