Tanskapeli oli kuin kurkistus kristallipalloon: tällainen on Suomen kiekkoilun tulevaisuus 2010-luvulla. Näköpiirissä ei ole tähän asiaintilaan helpotusta. Suomi joutuu kamppailemaan tosissaan loppusarjaan pääsystä jopa rankissa sijoilla 12-13 olevien maiden kanssa.
Kuitenkin on olemassa kaksi tulevaisuuden lähtökohtaa.
1) Jos Suomi pääsee MM-kisoihin parhailla pelaajillaan (eritoten Filppula ja M.Koivu), silloin Suomi voi vielä kamppailla mitaleista muutaman vuoden ajan MM-kisoissa.
2) Suomi ei kamppaile mitaleista vuosien 2014 ja 2018 olympiakisoissa, mikäli NHL on mukana kisoissa. Toki mitaleihin ovat pienet mahdollisuudet Raskin huippupeleillä ja satumaisella arpaonnella, mutta tällaiset mahdollisuudet kannattaa sivuuttaa. Suomen materiaali ei edellytä kovimmissa turnauksissa mitaleja.
Syyt Suomen kiekkoilun laskukauteen ovat selvät. Kilpailijat ovat selvästi keksineet uudelleen juniorityön merkityksen jääkiekossa ja parantaneet voimakkaasti omia järjestelmiään. Kaikki länsimaat ovat samoissa ongelmissa kamppailussa nuorten kiinnostuksesta, joten silloin juniorituotannon on oltava todella tehokas. Kummolan Suomi on jäänyt junasta ja pahasti, mutta tätä ongelmaa ei ole saanut ryhtyä ratkomaan tosissaan, koska "valtakunnassa on kaikki hyvin", kuten virallinen liturgia kuuluu.
Yksilötasolla meillä on loistava maalivahtivalmennus. Tästä pitäisi ottaa mallia yksilölliseen valmennukseen myös kenttäpelaajilla. Nyt meillä on enää muutama kv. tason täyttävä puolustaja (Timonen, Lydman, Salo, Pitkänen), pari siinä rajoilla ja vain yksi mahdollinen korvaaja, Vatanen. Idioottikin tajuaa, että olemme suurissa ongelmissa, vaan tätä ei tajuta tekojen tasolla jääkiekkoliitossa. Eilinen tanskamatsi osoitti karmealla tavalla, miten puolustajat tekevät kohtalokkaita virheitä kasapäin jopa heikompaa maata vastaan. Miten lienee silloin, kun vastaan tulee Kanada, USA tai Ruotsi parhailla miehistöillään. Hyvää yötä! Tässä suhteessa kannattaa muistaa v.2006 U20 MM-kisojen ruotsimatsi. Voitimme silloin Raskin avulla täysin luokattomien puolustajien toimista huolimatta. Tämä ei toimi jatkossa.
Hyökkääjämateriaalimme on valitettavan kapea ihan kärjessä ja maalintekijät puuttuvat. Kun yksi Teemu lopetti, toivottavasti toinen Teemu jatkaa, mutta tuskin ihan samalla tasolla. Entä muut? Tarvitsemme kipeästi maalintekijöitä: muita roolihyökkääjiä meillä toki on kohtalaisen monta. Silti huolestuttavan harva nuorista pääsee NHL:n ykkös- tai kakkoskenttään. Käytännössä tällä hetkellä ei kukaan. Tämä tilanne on ollut tiedossa aika pitkään eikä lähiaikoina tilanteeseen tule vielä muutosta. Suomessa arvostetaan aivan liikaa puurtajia, joita riittää kahteen maajoukkueeseen. Aivan huippukykyjen kanssa pitäisi todella nähdä vaivaa, jotta kädet eivät ratkaisupaikoissa jäätyisi. Myös psykologista valmennusta tulisi isoissa kisoissa käyttää.