Mainos
  • Joulurauhan julistus
    Huomenna, jos Moderaattorit suovat, on meidän Jatkoajan armorikas joulupäivä; ja julistetaan siis täten yleinen joulurauha, kehottamalla kaikkia tätä palstaa asiaankuuluvalla kirjoittelulla täyttämään sekä muutoin hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytymään sillä se, joka tämän rauhan rikkoo ja joulurauhaa jollakin laittomalla taikka sopimattomalla kirjoituksella häiritsee, on raskauttavien asianhaarain vallitessa syypää siihen rangaistukseen, jonka Moderaattorit ja säännöt kustakin rikoksesta ja rikkomuksesta erikseen säätävät.

    Toivotamme kaikille Jatkoajan kirjoittajille sekä lukijoille Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2025.

NY RILLATAAN – miksi Suomi ei ole enää jääkiekon huippumaa?

  • 297 795
  • 835

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
En tiedä katsoitko lätkän MM-kisoja miten aktiivisesti, mutta ainakin omaan silmääni Columbuksen kakkossentteri Anisimovin suorittamisen taso oli lähinnä vitsi jos sitä vertasi Kontiolan otteisiin. Tohdin myös väittää, että Kontiola tekisi Floridan kakkossentterinä 43 ottelussa paremmat tehot kuin tämä Drew Shore, jonka pinnat olivat huikaisevat 3+10.

Täytyy myöntää etten muista koko Anisimovia kisoista ja Drew Shore on täysin outo kaveri. Näiden kahden seuran lisäksi mutulla pyörittelin Islandersia, Jetsia ehkä jopa Flamesia ja Wildia, meneekö ihan haaveiluksi?
 

Steegil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit 1967-2014, Ducks sympatiat Coyotes & Jets
En tiedä katsoitko lätkän MM-kisoja miten aktiivisesti, mutta ainakin omaan silmääni Columbuksen kakkossentteri Anisimovin suorittamisen taso oli lähinnä vitsi jos sitä vertasi Kontiolan otteisiin. Tohdin myös väittää, että Kontiola tekisi Floridan kakkossentterinä 43 ottelussa paremmat tehot kuin tämä Drew Shore, jonka pinnat olivat huikaisevat 3+10.

Floridallakin on Stephen Weiss, joka kärsi loukkaantumisista viime kaudella. Takuttanut aika tasaisesti tommoisia 42-60p kausia useamman putkeen.

Näiden kahden seuran lisäksi mutulla pyörittelin Islandersia, Jetsia ehkä jopa Flamesia ja Wildia, meneekö ihan haaveiluksi?

Frans Nielsen teki tällä tynkäkaudella 29 pistettä eli enemmän kuin kukaan suomalainen lukuunottamatta Mikko Koivua ja samoihin pisteihin yltänyttä Kimmo Timosta. Wildin kakkosentteri Matt Cullen teki 27 pistettä. Aika haihattelua siis.
 

Götze

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Frans Nielsen teki tällä tynkäkaudella 29 pistettä eli enemmän kuin kukaan suomalainen lukuunottamatta Mikko Koivua ja samoihin pisteihin yltänyttä Kimmo Timosta. Wildin kakkosentteri Matt Cullen teki 27 pistettä. Aika haihattelua siis.
Nyky-Konnalle tuollaiset 27-29 pistettä 48 peliin olisi mielestäni ihan realismia. Jossakin Islesissä Konnalla voisi olla hyvätkin mahdollisuudet napata kakkossentterin paikka, ja sentterikolmikko Tavares-Kontiola-Nielsen ei kuulosta ollenkaan pahalta, jos Konna onnistuisi. Mutta mitä nyt täältä olen lukenut, niin sulle on ihan turha sanoa mitään, kun et omaa mielipidettäsi suostu vaihtamaan.
 
Suosikkijoukkue
Leijonat, Jokerit
Noilla ei ole NHL:ssä mitään väliä. Yliarvostat hieman näitä joka keväisiä höntsiä. Kuulut varmaan siihen jengiin, joka pitää SM-liigaa huippusarjana?

Ihan mielenkiinnosta kysyn, niin jos MM-, KHL-, tai vaikka SM-liiganäytöillä ei ole mitään väliä, niin miten on mahdollista, että NHL:ssä tälläkin hetkellä pelaa muitakin kuin amerikkalaisia? Miten sinne ulkomaalaiset oikein pääsee, jos ei jääkiekkoa pelaamalla voi antaa näyttöjä omasta osaamisestaan?
 

Vellihousu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Kontiolalle tarjottiin sitä kakkossentterin vakanssia kakkutarjottimilla, mutta taso ei vaan riittänyt. Mies myönsi myös itsekkin, että oli vähän turhan isot luulot itsestään, kun oli jossain SM-liigassa onnistunut pari maalia tekemään.

En tiedä kakkutarjottimista, mielestäni 12 ottelua nhl:aa (joissa tehot 0+5 eli ei nyt ihan täysi floppi ollut) ei ole kummoinen tason mittari ja kuten aiemmin kirjoitin, semmoinen asia kuin politiikka vaikuttaa hyvin paljon. Konna oli väärässä seurassa väärään aikaan, Chigagolla oli tuohon aikaan paljon omia varauksia tuloillaan ja yleensä seurat satsaavat niihin ellei jotain aivan poikkeuksellista tapahdu. Jossain toisesa seurassa läpimurto olisi hyvin voinut tulla ja nythän Kontiola on aivan eri pelaaja kuin viisi vuotta sitten.

Sinänsä tässä on tietysti turha jankuttaa mistään yksittäisistä pelaajista, jotka eivät ole varsinainen tason mittari. Vierastan ylipäätään sitä ajattelua että huippumaan statusta arvotetaan vain nhl-pelaajien määrän perusteella. Maailman kovin kiekkosarja joo, mutta maailmassa on muutakin.

Edit. Edellä kirjoitetulla en tosiaan tarkoita että Suomessa olisi kaikki hyvin ja Suomi lätkän kiistaton huippumaa. Mutta steegilin harjoittama nhl-nihilismi ei kyllä johda mihinkään.
 
Viimeksi muokattu:

Götze

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Tilastot ovat aina mielenkiintoisia. Kuluneella kaudella Kontiola saavutti KHL:ssä 31 pistettä 44 pelissä. Toki tahti oli kovempaa pudotuspeleissä.
Ihan totta kyllä. Mutta nimenomaan loistavasti menneet pudotuspelit+MM-kisat toivat Kontiolalle toivottavasti senverran itseluottamusta omiin taitoihin, että hän saisi sen siirrettyä myös pieniin kaukaloihin. Vaan eipä Konna taida olla sinne lähdössä, eikä tuohon pistemäärään pääseminen siellä tietenkään mikään varmuus olisi.
 

Johannes

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, jääkiekko.
Kontiola voitti ensin KHL.n playoffien pistepörssin ja heti perään MM-kisojen, valittiin MM-kisojen all starsiin ja parhaaksi hyökkääjäksi. Ei tietysti kelpaisi NHL:n näillä näytöillä. (sarkasmia)
Epäilen, että Kontiola tienaa Traktorissa nyt jo niin hyvin, ettei NHL:n lähteminen edes isosti kiinnosta, kun siellä harvoin saa suoraan mitään $5m/kausi sopimusta.

En arvosta neljättä sijaa MM-kisoissa kovin korkealle, kun se on ei-mitalin voittamista, mutta kolmen viimeisten MM-kisojen menestys on 1, 4 ja 4, josta saa keskiarvona luvun 3. Lisäksi Suomi on World Rankingissa sijalla 2 ja edellä on vain Ruotsi. Suomi on edelleen jääkiekon huippumaa.
World Ranking
 

PJx

Jäsen
Eiköhän se liene lähes kaikille selvää, ettei yleispätevää mittaria tasolle ole olemassa. sekin lienee lähes kaikille itsestäänselvyys, että tason määrää parhaassa peli-iässä olevien pelaajien taso.

Junnumenestyksestä viis. sillä pelillä, jota pelataan junnukisoissa ei pyttyjä voiteta vakavasti otettavissa skaboissa... Ihan vaan kuriositeettina: takavuosina suomen junnut olivat jalkapallossa lähellä maailman huippua. Harva silti piti Suomea jalkapallon huippumaana, saati sitten odotteli nopeaa menestystä EM/MM-tasolla.

Junnujen taso on vielä vaikeammin määriteltävissä kuin miesten taso. Huipulle on monta tietä ja riippu aika lailla reitin valinnasta, millaiseksi junnumenestys suhteessa parhaaseen tasoon muodostuu. Siksi pidän junnu-kisoja lähinnä järjestelmän sparrauksena, en niinkään tasonmittauksena. Paremman kuvan asiasta kertoo NHL-varaustilaisuus. Sielläkin Suomea on syytä verrata muihin eurooppalaisiin.

Miesten tasosta maajoukkue kertoo jo paljon enemmän. samalla on kuitenkin syytä katsoa millaisissa rooleissa suomalaiset pelaavat isoissa liigoissa ja toisaalta ulkomaalaisten roolit kotoisessa liigassa. NHL ei kerro tässäkään koko totuutta, sillä Suomen junnujärjestelmässä vaatimustaso ei ole korkea, jolloin tie NHL:n saattaa katketa, vaikka edellytykset olisivat periaatteessa riittävät. Siksi on syytä katsoa myös Euroopan sarjoihin.

Juuri tuo viimeinen mittari, suomalaisten pelaajien menestys maalimalla, on se ikävä mittari. Suomalaiset profiili-pelaajat ovat ukkoutumassa pahasti eivätkä nuoret miehet näytä pystyvän ottamaa isoja rooleja isoissa sarjoissa edes Euroopassa. Väittäisin, että yksi iso syy on junnumenestyksen yliarvostaminen. Junnuputkessa viedään eteenpäin niitä kavereita, joiden toivotaan tuovan junnumenestystä. Niitä pitäisi viedä eteenpäin, joiden oletetaan tekevän aikuisena hyvää uraa. Ero on hiuksenhieno, mutta todettavissa vaikkapa mittanauhalla.
 

PJx

Jäsen
Väittäisin että valta-osa nykyisestä parhaimmistostamme on myös ollut junnu-aikana sitä kärkeä. Nämä "late-bornit" ovat pieni vähemmistö.

Tähän kokoon liittyvään kommenttiin niin mikä mahtaa olla sen isompi kokoisemman oikea tahtotaso jos motivaatio lopahtaa siihen ettei tullut valittua johonkin nuoriso-mj:h. Kasvua on vaikea ennustaa joten alle 18 vuotiaille pituus valintaperusteena olisi varsin erikoista.
Katsokaa esim case Jani Hakanpää, sieltä noustaan väkisin kirkkaimpiin valoihin kun on tahtoa.
Ihan tätä en tarkoittanut. Tarkoitin lähinnä sitä, että näiden isompien kavereiden koordinaatiosta täytyy pitää hyvää huolta tietyssä iässä. Teknisesti hyvin liikkuvia isokokoisia kavereita on liian vähän. Nekin, joilla tekniikka/koordinaatio on hallussa, ovat toki hitaita ja kömpelöitä ja välttävät pääosin maajoukkueringin, mutta se on sivuseikka.

Edit: Latebloomereihin en minäkään varsinaisesti usko. Toisilla vaan kehityskausi kestää kauemmin ja karkuun päässet kaverit alkaa tulla selkä edellä vastaan. Toki vaikeaksi menee, jos kärki karkaa niin kauas, ettei mahdu enää samoihin porukoihin... Mutta jossain vaiheessa junnuina nämäkin lb:t ovat olleet kaiken todennäköisyyden mukaan erittäin lupaavia..

Edit2: En malta olla vielä sanomatta, että mielestäni koko homman perussyy on liian pienet harjoitusmäärät ja vaatimaton vaatimustaso. Kaikki pelaajatyypit kärsivät siitä omalla tavallaan. Isokokoisten koordinaatio ei vaan anna anteeksi paljoa johtuen huonosta voima/painosuhteesta. Väittäisin, että myös Hakanpään sulavasti ja teknisesti moitteettomasti liikkuva versio olisi kovaa valuuttaa (sillä varauksella ettei poika ole ottanut harppausta tällä osastolla).
 
Viimeksi muokattu:

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Uudessa Jääkiekkolehdessä (05/2013) oli artikkeli suomalaisen jääkiekkoilun kehityksestä artikkelissa "kaikkien aikojen kuristusote". Siinä oli monta hyvää näkökulmaa, ja tilannetta vertailtiin mm. Ruotsiin.

Esimerkiksi ruotsalaisilla NHL-varauksilla on selvästi parempi hapenottokyky kautta linjan, treenaus kovatasoisempaa ja Suomessa on oheisharjoittelu ollut hieman retuperällä. Jutussa mainittiin esimerkkinä mm. se, että suomalaisvaratuilla oli kovimmat rasvaprosentit.

Lisäksi Ruotsissa (ja muuallakin) pelaajat ovat pidempään jäällä eivätkä pidä niin pitkiä taukoja jääkiekosta. Suomessahan on kauden jälkeen oltava lomaa kolme viikkoa ja kesällä neljästä jopa kuuteen viikkoon. Toki jälkimmäiseen kuuluu omatoiminen harjoittelu, ja toki jokainen kaipaa breikkiä kiekkoilusta, mutta voihan sitä miettiä, että onko kevään ja kesän jopa yhdeksän viikon tauko pois jäältä se paras ratkaisu ja voisiko siitä ajasta käyttää edes osan jäällä olemiseen, vaikkapa laukausharjoituksiin tai vastaavaan?

Useinhan se on huomattu, että kun kansainvälisissä peleissä ja NHL-peleissä tempo kasvaa, niin monet ns. liigatähdet alkavat piiputtamaan ja tehot laskevat. NHL-pelit ja/tai arvokisapelit vaativat kykyä pelata nopeammalla temmolla ja jaksaa pelin rasituksia. Jos on muiden maiden vastaavan ikäisiä ja tasoisia pelaajia heikompi rasvaprosentti, huonompi hapenottokyky ja jäältä pysytään poissa kuukausia vuodessa, niin ei se ainakaan mitään erityistä etulyöntiasemaa anna.
 

Logan

Jäsen
Suosikkijoukkue
Filip Kadera & Jan Lukas
Esimerkiksi ruotsalaisilla NHL-varauksilla on selvästi parempi hapenottokyky kautta linjan, treenaus kovatasoisempaa ja Suomessa on oheisharjoittelu ollut hieman retuperällä. Jutussa mainittiin esimerkkinä mm. se, että suomalaisvaratuilla oli kovimmat rasvaprosentit.

Lisäksi Ruotsissa (ja muuallakin) pelaajat ovat pidempään jäällä eivätkä pidä niin pitkiä taukoja jääkiekosta. Suomessahan on kauden jälkeen oltava lomaa kolme viikkoa ja kesällä neljästä jopa kuuteen viikkoon. Toki jälkimmäiseen kuuluu omatoiminen harjoittelu, ja toki jokainen kaipaa breikkiä kiekkoilusta, mutta voihan sitä miettiä, että onko kevään ja kesän jopa yhdeksän viikon tauko pois jäältä se paras ratkaisu ja voisiko siitä ajasta käyttää edes osan jäällä olemiseen, vaikkapa laukausharjoituksiin tai vastaavaan?

Useinhan se on huomattu, että kun kansainvälisissä peleissä ja NHL-peleissä tempo kasvaa, niin monet ns. liigatähdet alkavat piiputtamaan ja tehot laskevat. NHL-pelit ja/tai arvokisapelit vaativat kykyä pelata nopeammalla temmolla ja jaksaa pelin rasituksia. Jos on muiden maiden vastaavan ikäisiä ja tasoisia pelaajia heikompi rasvaprosentti, huonompi hapenottokyky ja jäältä pysytään poissa kuukausia vuodessa, niin ei se ainakaan mitään erityistä etulyöntiasemaa anna.

Aika yllättävää, tai ainakin mulla oli sellanen käsitys, että Suomessa on fysiikkatreenit kuitenkin hyvällä tasolla vaikka nämä nuoret aika heiveröisiä on verrattuna vaikka kanukkijunioreihin. Tosta lomahommasta sen verran, että aika harva ilmeisesti tekee ainakaa SM-liiga janareista yhtää enempää kun periaatteessa pitää. En tietenkään monen kanssa ole jutellut, mutta toi laukasuharjotus-ajatus on hyvä. Sidney Crosbyllä oli heikohko laukaus ja sen 08-09 kauden jälkeen mies ilmeisesti kesällä sitä päivittäin harjoitteli paljon ja seuraavalla kaudella tuliki maalikuninkuus.

Ei varmaan monikaan SM-liiga pelaajista lauo päivässä vaikka 600 kiekkoa kesälomalla vaan tehdään päivän kuntotreeni ja sen jälkeen ollaan vaan. Tietysti kunnianhimosta on paljon kiinni sekin asia. Vielä paremmin pelaajien tavotteista kertoo se, että täällä on kuitenkin yhteiset treenit yms. NHL:ssä kaikki hoitaa ite kesällä treenaamisensa. Oon kyllä sitäkin mieltä että ois parempi kun jokainen sais tehdä enemmän yksilöllisen treeniohjelman.
 

erku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Oon kyllä sitäkin mieltä että ois parempi kun jokainen sais tehdä enemmän yksilöllisen treeniohjelman.

Täydellisessä maailmassa toki näin. Mutta reaalimaailmassa harva alle 25-vuotias on niin kunnianhimoinen ja nöyrä, että hän päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen jaksaa tehdä sellaista rääkkiä omatoimisesti, mitä maailman huipun saavuttaminen edellyttää. Etenkin alle varausikäisten pelaajien kohdalla olisi mielestäni kohtuullisen naurettavaa ajatella, että he omatoimisesti tekisivät laadukkaampaa harjoittelua kuin ohjatussa valmennuksessa.
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Täydellisessä maailmassa toki näin. Mutta reaalimaailmassa harva alle 25-vuotias on niin kunnianhimoinen ja nöyrä, että hän päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen jaksaa tehdä sellaista rääkkiä omatoimisesti, mitä maailman huipun saavuttaminen edellyttää. Etenkin alle varausikäisten pelaajien kohdalla olisi mielestäni kohtuullisen naurettavaa ajatella, että he omatoimisesti tekisivät laadukkaampaa harjoittelua kuin ohjatussa valmennuksessa.

Mitä tarkoitat reaalimaailmalla? Et vissiin yleisurheilua, hiihtoa, tennistä tai muita yksilölajeja ainakaan. Miksi jääkiekko eroaa tässä suhteessa, tai oikeastaan miksi jääkiekkoilijat eivät kykene tähän omatoimiseen?

Vai onko kyse nyt vain siitä, että vaikka onkin yksilöllinen harjoitusohjelma niin aina täytyisi olla valvova silmä katsomassa suoritusta?
 

Pekkis

Jäsen
Miksi jääkiekko eroaa tässä suhteessa, tai oikeastaan miksi jääkiekkoilijat eivät kykene tähän omatoimiseen?

Kun menestyäkseen ei edes tarvitse, ja jääkiekon pariin hakeutuu yksilölajeja selkeästi laiskempaa porukkaa. Tämä laiskuusongelma koskee myös jalkapalloa.

Menestyvät, äärimmäisen kovaa harjoittelua vaativaa yksilölajia harrastavat urheilijat ovat usein sen verran itsekkäitä, että haluavat tekemästään työstä palkinnon vain itselle.
Olenkin aina ihmetellyt, että miltä noin keskimäärin mahtaa kolmos-/neloskentän kermaperseestä tuntua "Joukkueena" saavutettu mahdollinen menestys. Varmaan ihan tosi hyvältä.
 
Viimeksi muokattu:

erku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Mitä tarkoitat reaalimaailmalla? Et vissiin yleisurheilua, hiihtoa, tennistä tai muita yksilölajeja ainakaan. Miksi jääkiekko eroaa tässä suhteessa, tai oikeastaan miksi jääkiekkoilijat eivät kykene tähän omatoimiseen?

Vai onko kyse nyt vain siitä, että vaikka onkin yksilöllinen harjoitusohjelma niin aina täytyisi olla valvova silmä katsomassa suoritusta?

Niin no ihan ensinnäkin on varmaan järkevää pohtia, kuinka paljon Suomessa on noissa mainitsemissasi lajeissa niitä maailman huipulla olevia. Tenniksessä meillä on yksi pelaaja maailman 300 parhaan joukossa miehissä, naisissa ei ainuttakaan. Yleisurheilussa menestystä tulee MM- ja olympiatasolla lähinnä vain keihäänheitossa, joka on niitä yleisurheilun vähiten kilpailluimpia lajeja. Hiihdossa naiset pärjäävät ihan hyvin, miehet taas ovat pudonneet Heikkistä lukuun ottamatta maailman kärjen vauhdista.

Ja se on tietyllä tapaa mielenkiintoista, että suuntaus maailmalla on hiihdon, kestävyysjuoksun ja pyöräilyn kaltaisissa äärimmäistä fyysistä suorituskykyä vaativissa lajeissa kohti ryhmäharjoittelua. Norjan naisten hiihtomaajoukkue harjoittelee liki pitäen ympäri vuoden porukassa, siinä missä suomalaiset selkeästi enemmän harjoittelee yksinään. Sama juttu, että Keniassa vannotaan voimakkaasti ryhmäharjoittelun imeen kestävyysjuoksussa. Ja mielestäni syykin on yksinkertainen, porukassa aina joutuu ainakin jossakin määrin kilpailemaan jo harkoissakin, mikä sitten valmistaa paremmin kisoihin. Ja kyllä sen ihan itsekin huomaa, että yksinään lenkillä sitä tulee helposti löntysteltyä turhan rauhallista vauhtia ja välillä pistää kävelyksi, kun ei kiinnosta/jaksa. Porukassa sitä taas potkitaan toisia perseelle ja saadaan harjoituksista enemmän irti.

Ja mitä tulee tuohon harjoittelun omatoimisuuteen, niin tohdin epäillä sitä, että maailman huipulle nousseet tennispelaajat olisivat kovinkaan paljoa omatoimisesti harjoitelleet enää teini- ja aikuisiässä. Uskoakseni siinä lajissa jos missä valmentaja on päivittäin tekemisissä urheilijan kanssa. Samoin hiihdossa on mielenkiintoista, että joku 34-vuotias moninkertainen maailmanmestari Aino-Kaisa Saarinen oli ihan hukassa, kun hän oli ilman päivittäistä valmentajaa.
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles

Eli lyhyesti siis olet sitä mieltä, että valmentajan on aina oltava läsnä. No tokihan se välttämätön rooli on sekin, mutta kyllähän urheilija on itse vastuussa kropastaan ja harjoittelustaan.

En vain allekirjoita väitettäsi reaalimaailmasta. Mainituissa lajeissa tuota omatoimista työtä on tehtävä vuosikaudet pitkäjänteisesti. Oli koutsi mukana tai ei, niin kyse on yksilölajin vaatimuksista.

Tässä suhteessa en näe jääkiekon eroavan mitenkään muusta huippu-urheilusta. Olen nimittäin sillä kannalla, että juuri tuo omatoiminen (ynnä muu kehon hoitaminen) tekee juuri sen eron huippujen ja tissiposkien välillä.

erku kirjoitti:
Niin no ihan ensinnäkin on varmaan järkevää pohtia, kuinka paljon Suomessa on noissa mainitsemissasi lajeissa niitä maailman huipulla olevia. Tenniksessä meillä on yksi pelaaja maailman 300 parhaan joukossa miehissä, naisissa ei ainuttakaan. Yleisurheilussa menestystä tulee MM- ja olympiatasolla lähinnä vain keihäänheitossa, joka on niitä yleisurheilun vähiten kilpailluimpia lajeja. Hiihdossa naiset pärjäävät ihan hyvin, miehet taas ovat pudonneet Heikkistä lukuun ottamatta maailman kärjen vauhdista.

Veli Paloheimo, Aki Rahunen, Olli Rahnasto, Tuomas Ketola, Ville Liukko ja nyt tietenkin kirkkaimpana tähtenä Jarkko Nieminen. Ehkä vielä joskus Henri Kontinen tai Harri Heliövaara. Naisissa Nanne Dahlman ja Petra Thoren taisivat molemmat kiertää WTA:ta samaan aikaan. Nämä siis jo aikanaan, kun treenattiin vissiin väärin, vai?

Yleisurheilussa on tällä hetkellä jopa viisi potentiaalista 8 metrin miestä, keihäänheitossa edelleen liuta hyviä heittäjiä ja välillä putkahtelee jopa mailereita.

En minä sitten tiedä mitä merkitystä näillä määrillä on, kai täällä on sitten harjoiteltu väärin kun ei olla maailman kärjessä joka lajissa. Vaikka, olen kyllä tavallaan huolissani suomalaisesta urheilusta laajemminkin, onneksi kuitenkin edes nämä valopilkut nousevat esiin. Mutta mm. painin ja painonnoston tilanne on lohduton, voimistelussa on hyviä tyyppejä mutta en tiedä miten sijoittuvat kansainvälisesti, uinti on romahtanut jne.

Ehkä lätkä onkin sitten se "kiva" laji, eikä sähly...
 
Viimeksi muokattu:

erku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Eli lyhyesti siis olet sitä mieltä, että valmentajan on aina oltava läsnä.

No ei nyt näinkään. Mutta omasta mielestäni on selvää, että nämä ajatukset useamman viikon omatoimiharjoittelujaksoista eivät ole millään tavalla ideaaleja jos tavoitteena on kehittyä mahdollisimman optimaalisesti. Miksi ihmeessä joku Aino-Kaisa Saarinen tarvii jos ei nyt päivittäistä, niin ainakin viikoittaista valmentajan ohjausta? Kyllä kai Aikku itsekin osaa treenit sinällään vetää varmasti ihan hyvin, mutta pienissä jutuissa hän tarvitsee apua valmentajalta. Jotenkin vaikeaa uskoa, että 18-vuotiaat kiekkosällit olisivat jotenkin Aikkua parempia tämän asian suhteen, että he osaisivat optimaalisemmin treenata itsekseen kuin ohjatussa valmennuksessa. Toki tietysti tässä on edellytyksenä se, että valmennus on kartalla asioiden suhteen.

Kyllä sitä ryhmässä vetää kuka vain mutta todelliset ammattilaiset hoitavat kroppansa itse.

Aha. Marit Björgen ja Therese Johaug eivät sitten kai ole mielestäsi todellisia ammattilaisia.
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
No ei nyt näinkään. Mutta omasta mielestäni on selvää, että nämä ajatukset useamman viikon omatoimiharjoittelujaksoista eivät ole millään tavalla ideaaleja jos tavoitteena on kehittyä mahdollisimman optimaalisesti. Miksi ihmeessä joku Aino-Kaisa Saarinen tarvii jos ei nyt päivittäistä, niin ainakin viikoittaista valmentajan ohjausta? Kyllä kai Aikku itsekin osaa treenit sinällään vetää varmasti ihan hyvin, mutta pienissä jutuissa hän tarvitsee apua valmentajalta. Jotenkin vaikeaa uskoa, että 18-vuotiaat kiekkosällit olisivat jotenkin Aikkua parempia tämän asian suhteen, että he osaisivat optimaalisemmin treenata itsekseen kuin ohjatussa valmennuksessa. Toki tietysti tässä on edellytyksenä se, että valmennus on kartalla asioiden suhteen.

En minä ole väittänytkään, että olisivat parempia, vaan sinä itse sanoit, että useimmat alle 25-vuotiaat eivät reaalimaailmassa pysty omatoimiseen treeniin. Jumalauta, joissain lajeissa olet 25-vuotiaana jo vanha gubbe, niin on se kumma jos ei omatoiminen onnistu keneltäkään alle 25-vuotiaalta.

Mutta pointtisi siis edelleen lienee, että nuori pelaaja tarvitsee valvovaa silmää vaikka hänellä olisi yksilöllinen harjoitusohjelma. Vai haluatko, että kaikki harjoittelevat samalla tavalla ryhmässä?

Mitenkäs meidän nykyiset ja entiset NHL-pelaajamme sitten pärjäävät/pärjäsivät niinkin hyvin? Vai onko se vain illuusio, että treenaavat kesät omatoimista ja osa joissain porukassa käy jäällä, puntilla yms.?

Aha. Marit Björgen ja Therese Johaug eivät sitten kai ole mielestäsi todellisia ammattilaisia.

Täh? :D

Se mitä he ovat niin YKSILÖurheilijoita, harjoittelivat sitten vaikka 100 hengen porukassa. Ja se tarkoittaa, että ratkaisevimmat askeleet huipulle pääsemiseen otettaneen ihan muualla kuin yhteisissä harjoituksissa, vuorokauteen kuitenkin mahtuu niitä tunteja aika paljon muutenkin.
 

erku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
En minä ole väittänytkään, että olisivat parempia, vaan sinä itse sanoit, että useimmat alle 25-vuotiaat eivät reaalimaailmassa pysty omatoimiseen treeniin. Jumalauta, joissain lajeissa olet 25-vuotiaana jo vanha gubbe, niin on se kumma jos ei omatoiminen onnistu keneltäkään alle 25-vuotiaalta.

Heh. Aiemmassa viestissäni sanoin, että HARVA alle 25-vuotias kykenee sellaiseen omatoimiseen harjoitteluun, mikä johtaisi MAAILMAN HUIPULLE. Kyllähän minä itsekin kykenen omatoimiseen harjoitteluun, mutta sen laatu onkin sitten jo toinen kysymys.

Mitenkäs meidän nykyiset ja entiset NHL-pelaajamme sitten pärjäävät/pärjäsivät niinkin hyvin? Vai onko se vain illuusio, että treenaavat kesät omatoimista ja osa joissain porukassa käy jäällä, puntilla yms.?

Niin itse olen käsittänyt, että aika moni pelaaja on hakeutunut kesällä ihan ammattivalmennukseen. Ainakin Valtteri Filppulan ja Jussi Jokisen muistelen kuulleeni olleen Janne Hännisen "luistelukoulussa" kesäisin. Jännää, että kiekkomiljonäärit eivät tiedä miten harjoitella kesällä, mutta 18-vuotiaat sitten tietäisivät.

Se mitä he ovat niin YKSILÖurheilijoita, harjoittelivat sitten vaikka 100 hengen porukassa. Ja se tarkoittaa, että ratkaisevimmat askeleet huipulle pääsemiseen otettaneen ihan muualla kuin yhteisissä harjoituksissa, vuorokauteen kuitenkin mahtuu niitä tunteja aika paljon muutenkin.

Jaa. Yleinen käsitys kylläkin tuntuu olevan, että ne kaikkein tärkeimmät ja kehittävimmät harjoitukset ovat tehoharjoitukset. Ja ne käsitykseni mukaan tehdään Norjassa, ja kai monessa muussakin maassa, pääsääntöisesti aina porukalla.

Ja ylipäätään, mitä eroa tällä Norjan hiihtäjien YKSILÖurheilijoiden harjoittelulla sitten on jääkiekkolijoiden ns. perinteiseen joukkueena tapahtuvaan kesäharjoitteluun? Molemmat tehdään porukassa joukkueena. Molemmissa mennään pääsääntöisesti saman ohjelman mukaan, toki henkilökohtaisia painotuksiakin mukana on.
 

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
Minä melkein väittäisin että ne jotka läpimurtonsa sinne maailman huipulle tekevät ovat myös omatoimisesti harjoitelleet ja kovaa. Esim Kuopiossa puhuttiin vuosia että viimevuosien kovin lupaus Kuopiolais Teemu Hartikainen oli junnuista myös se, joka treenasi koviten myös omatoimisesti eli kyse ollut mistään sattumasta tai puhtaan lahjakkuuden määrästä. Ehkä tämä on se ero joka Mikko Koivuilla ja Micke Granlundeilla on Lauri Tukosiin ja Perttu Lindgreneihin.
 

erku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Minä melkein väittäisin että ne jotka läpimurtonsa sinne maailman huipulle tekevät ovat myös omatoimisesti harjoitelleet ja kovaa. Esim Kuopiossa puhuttiin vuosia että viimevuosien kovin lupaus Kuopiolais Teemu Hartikainen oli junnuista myös se, joka treenasi koviten myös omatoimisesti eli kyse ollut mistään sattumasta tai puhtaan lahjakkuuden määrästä.

Näinhän se on juuri niin kuin kirjoitat. Ei maailman huippua tietenkään voi saavuttaa ilman intohimoista suhtautumista harjoitteluun.

Mutta itse näen niin, että sen omatoimisen harjoittelun lisäksi vaaditaan myös laadukasta ohjattua ja ryhmässä tapahtuvaa harjoittelua mahdollisimman paljon. Harjoittelukaveri vierellä saa useimman ihmisen yrittämään vielä vähän kovemmin. Porukassa juostava lenkki on usein kovavauhtisempi kuin yksinään juostu. Ja toisaalta tarvitaan valmentajaa joka tarvittaessa suitsii nuoria poikia ja tarvittaessa sitten potkii takalistoon.
 
Suosikkijoukkue
Kalpa
Esimerkiksi ruotsalaisilla NHL-varauksilla on selvästi parempi hapenottokyky kautta linjan, treenaus kovatasoisempaa ja Suomessa on oheisharjoittelu ollut hieman retuperällä. Jutussa mainittiin esimerkkinä mm. se, että suomalaisvaratuilla oli kovimmat rasvaprosentit.

Jääkiekkolehdessä ei varmaan kerrottu miten hapenottokyky oli mitattu? Jos on käytetty yleisintä painoon suhteutettua (ml/kg/min) hapenottokykyä niin "kovimmat" rasvaprosentit ja huonompi hapenottokyky korreloivat keskenään. Eli kun suomalainen on painavampi kuin ruotsalainen tietää se automaattisesti huonompaa "hapenottokykyä", vaikka keuhkot ja verisuonisto muuten olisi samassa kunnossa. Harjoittelun laatua noista ei voi kuitenkaan suoraan mennä tuomitsemaan. Laatu on saattanut olla kohtalaisen hyvää, mutta melkein voi arvata treenimäärien olleet liian pienet ja ruokavaliossakin saattaa olla korjaamisen tarvetta. Tosiasia kuitenkin on, että suomalaisen C-B-A-juniorin harjoittelu on löysää, kun sitä vertaa mihin tahansa yksilölajiin.

Oliko jutussa miten perusteltu se, että Ruotsissa treenaus on kovatasoisempaa? Kovemmista testituloksista voidaan varmaan näin päätellä, mutta millä tavoin erilailla Ruotsissa treenataan?
 
Suosikkijoukkue
Kalpa
Mutta itse näen niin, että sen omatoimisen harjoittelun lisäksi vaaditaan myös laadukasta ohjattua ja ryhmässä tapahtuvaa harjoittelua mahdollisimman paljon. Harjoittelukaveri vierellä saa useimman ihmisen yrittämään vielä vähän kovemmin. Porukassa juostava lenkki on usein kovavauhtisempi kuin yksinään juostu. Ja toisaalta tarvitaan valmentajaa joka tarvittaessa suitsii nuoria poikia ja tarvittaessa sitten potkii takalistoon.

Kun katselee juniorijääkiekkoilijoiden ryhmäharjoittelua C-B-A-ikäisenä niin ei siellä välttämättä yritetä kovemmin kuin kaveri vieressä. Ryhmän keskellä kun menee niin pääsee mukavan helpolla, eikä tarvitse ottaa itsestään kaikkea irti. Vaatii valmentajalta todella paljon, että saa tuommosen ryhmän jääkiekkoilijoita treenaamaan tosissaan.

Pekka Virta toi MM-kisojen aikaan U-studiossa esille kokeneiden pelaajien merkityksen junioreiden harjoitteluun. Nimimiehet toimivat esimerkkeinä nuorille pelaajille siitä mitenkä kovaa pitää harjoitella. Virran aikana Kalpassa pelasi Strömbergiä, Kapasta jne. eikä siellä juniorit valittanut treenien kovuutta vaan tekivät kiltisti perässä. Samaan syssyn Virta jatkoi, että jos harjoittelun vetäminen ja vaatimustason näyttäminen jää pelkästää valmentajan harteille on homma kovin vaikeaa.
 

PJx

Jäsen
Nyt tässä aletaan olla asian ytimessä. Kulttuuriin pitäisi kuulua, ettei ryhmäharjoittelussa mennä keskitason mukaan. No dropouteja vältellessä tämä ei onnistu ja parhaaseen harjoitteluikään mennessä pojat ovat oppineet huonoille tavoille. Tähän kun lisää, että yksilöurheilijan psyyke ei välttämättä ole optimaalinen joukkueurheilussa, niin pitäisi ymmärtää, että kaitsemista tarvitaan.

Yksilö vs. ryhmä-harjoittelussa on hyvä muistaa, että kaksikin voi olla riittävä ryhmä tyyliin Sievine-Kasvio, eikä ryhmän tarvitse olla kasassa kuin aika-ajoin. Kaiken lisäksi ryhmän jäsenten ei tarvitse olla edes saman lajin edustajia. Jo siitä on paljon apua, että kaveri katsoo vierestä ja pitää siten vaatimustason ikään kuin itsestään kohdallaan...

Mutta tähän omatoimiseen jaksoon on turha tarttua ongelmien perussyynä. Kokonaismailit ratkaisee ja niitä kertyy aivan liian vähän/huono laatuisina myös joukkueen reenatessa.

Kannatta katsoa junnupoikien luistelun eroja joukkueen sisällä. Hajonta tekniikoissa on niin suurta ja mukana on teknisesti "säälittäviä tapauksia". Se kertoo systemaattisen reenauksen puutteesta, ei välttämättä systemaattisten reenien puutteesta. Systemaattiseen reenaukseen kuuluu, ettei välttävien suoritusten anneta mennä läpi vaan havaittuihin puutteisiin puututaan välittömästi. Juuri matala puuttumiskynnys on yksi vaatimustasoa määrittävä asia.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös