Ihan varmasti sillä 1995 mestaruudella on ollut oma osansa tässä ketjussa. Sopivasti vielä samoihin aikoihin Selänne oli koko maapallon parhaimpia jääkiekkolijoita siinä 90-luvun loppupuolella, Saku lähti kaamean hypen kanssa NHL:ään ja sitten siinä tuli niitä mitaleja arvokisoista melkein joka vuosi.
Että ei se varmaan ihan tuulesta temmattua ole, että se tuon ajan buumi omalla tavallaan kantaa hedelmää tähänkin päivään asti.
Aivan saletisti kantaa. Sehän on vaikuttanut eniten vanhempiin, jotka ovat lajikiihkossaan sen 0- tai 1-vuotiaan harrastukseksi silloin päättäneet jääkiekon.
94 olympiapronssi, 94 hopea ja 95 kulta aloitti sen buumin jota 98-99-00 hopeaputki jatkoi. Nagano98 siellä seassa myös.
Hopeat lisäävät helvetisti voittamisen nälkää, sen tässä Tappara-fanina hyvin tietää. -01 -02 hopeat ja -13 -14 -15 hopeat koettuna. Suomen hävityt finaali 94, 98, 99, 00, World Cup -04 Torino -06 herranjestas ees kaikkia muista. Nuo Suomen hopeat koettuna. Väitän että ne hävityt finaalit nimenomaan kasvattaa jotenkin sitä nälkää voittoja enemmän. Tietty periaatteellisuus kasvaa, eikä tule tyytyväisyyden tunnetta, fani-isälle tai äidille.
Isoimmat aallot ovat todellakin nyt vasta tulossa. Barkov, Laine ja Ristolainen ovat huikea kivijalka jolle seuraava supersukupolvi rakentuu. Mutta se ei jää siihen vaan maajoukkuearsenaaliin tulee terävän kärjen lisäksi hyvä leveys ja toivottavasti myös pysyvä jatkumo, ettei heikkoja sukupolvia nähdä juuri enää ollenkaan.